Koska olympialaisissa ei viimekädessä voitto ole pääasia vaan osanotto, on kai turha maksaa keskinkertaisille urheilijoille apurahoja. suunnattaisiin nekin vaikka koululiikuntaan tms.!
Voitto ei pääasia!
vaan osanotto
7460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viimeinkin asiaa.
Mut sitten on vielä se koululiikunta?
Siellä voi olla esim läskiperse ämmä tsiikaa penkiltä ja samalla puhuu kännykkään silläaikaa ku skidien pitäs juosta pallon peräs.
Tai sitten pelataan homopal...antex ku lentopalloo 3-v peräkkäin (=omakohtaisia kokemuksii).
Vähän laatua sinne ns. opetukseenkin.
Ja jos urheilijoille pitää antaa fyrkkaa ni nehän tekee silloin duunia ja pitäishän siitä seurata jotain tuloksia.
.......ole tärkeä, vaan kolmoisvoitto. Vai mitä ajattelee kenialaiset ja jenkit?
Voiton tärkeys kuihtuu nykyurheilijan silmissä nopeasti, jos se ei ole taloudellisesti kannattava.
Urheiluhullun kansan ahneus on loputon, siinä häviää viimeinenkin järjen hiven päästä. Täällä valitetaan sitä, että kisoihin lähetetään liian löyhin perustein kilpailijoita, joilla ei ole mitään mahdollisuutta voittaa? Jos tarkoitus on lähettää olympialaisiin vain voittajia, Suomesta ei lähti kisoihin kun joukkueenjohto.
Alkuperäinen Olympia-aate on jalo kilpa. Siis voitto ei ole pääasia vaan jalo kilpailu. Totuus on se, että ilman kilpailua ei myöskään tule voittajia, kaikki kilpailijat ovat yhtä tärkeitä reilulle kilpailulle. Juuri tämän vuoksi doping ja kaikenlainen ahneuksissa tehty kähmintä syö jaloa kilpaa. Kun kilvasta tulee hulluus ja loputon ahneus. Kun tämä saa vallan mikään ei ole rajana tulosten saavuttamiseksi - tähänkö haluatte kilpailun menevän.
On upeaa nähdä itse kentillä ja kilparadoilla urheilijoiden antavan toisilleen tunnustusta rehdistä kilpailusta....sinä olit tänään parempi...ehkä minä huomenna. Oikea urheilija ei ole koskaan katkera reilussa kivassa hävinneenä, hän teki parhaansa, mutta toinen oli parempi. Sen sijaan urheiluhullu haukkuu oman edustajansa häviöstään maanrakoon….hänelle kelpaa vain voitto, ei rehti kilpa.
Vain amatöörisääntöjen palauttaminen, nykyinen dopingvalvonnan taso säilyttäen, voi parantaa Suomen urheilumenestystä. Mikään vähempi ei riitä. Urheilussa liikkuva raha (urheilijoiden tienestit) on perussyy ja käyttövoima uusien dopingaineiden ja niiden peiteaineiden jatkuvalle kehittämiselle.
Ilman amatöörisääntöjä Suomi ja muut pienet ja köyhät maat tulevat aina olemaan muutaman vuoden jäljessä uusien dopingaineiden käyttöönotossa. Ja siis poissa mitalijakkaroilta. Esimerkiksi kuuluisaa THG designsteroidia käytti vain joukko amerikkalaisia urheilijoita. Suomessa sitä ei nähty. Sillä otettiin aika monta kultamitalia ennenkuin tuotto-osuutensa pienuuteen kyllästynyt valmentaja kiikutti ruiskullisen ainetta doupingtestaajille.
KOKn Samaranch kuoppasi amatöörisäännöt vuonna 1980 ja sen seurauksena KOK, urheilujärjestöt ja urheilijat rikastuivat. Urheilusta tuli tuottava bisnes kaikilla tasoilla. Näistä tuloista yksikään osapuoli ei halua luopua vaikka urheilun suosion pelastaminen selvästi sitä edellyttää.
Koska KOK ei halua luopua kaupallisesta rahasta, se tulee lähtemään dopingvalvonnan ja rangaistuksien koventamisen linjalle urheilun suosion pelastamiseksi. On hyvinkin mahdollista, että tulevaisuudessa jo ensimmäinen käry tuottaa urheilijalle (ja valmentajalle) elinikäisen kilpailukiellon. Dopingtestit myös muuttunevat veritesteiksi, koska virtsatestejä on liian helppo huijata. Dopingtestauksen osuus urheilun budjetista tulee myös selvästi kasvamaan nykyisestä.
Urheilun puhdistamiseen (sen tuoton parantamiseen) sijoitetaan siis entistä enemmän rahaa. KOKta kovasti kiinnostava kysymys onkin se, kuinka paljon rahaa dopingvalvontaan pitää sijoittaa, jotta urheilun katsojat säilyttävät uskonsa sen puhtauteen (ja ostavat kisalippuja ja sponsorien mainostamia tuotteita). Vastausta tietää tuskin kukaan ja asia selviää vain käytännössä kokeilemalla. Asialla on muuten kiire, sillä urheilun suosion alamäki on jo alkanut.
Huippu-urheilussa ei enää ole olemassa ns jaloa kilpaa, ei millään tasolla. Paitsi katsojien päissä. Se on menneisyyden käsite, jota nyt myydään mainoksiin liitettäväksi mahdollisimman kovaan hintaan.
"KOKn Samaranch kuoppasi amatöörisäännöt vuonna 1980 ja sen seurauksena KOK, urheilujärjestöt ja urheilijat rikastuivat. Urheilusta tuli tuottava bisnes kaikilla tasoilla. Näistä tuloista yksikään osapuoli ei halua luopua vaikka urheilun suosion pelastaminen selvästi sitä edellyttää."
KOK vain luopui kaksinaismoraalista. Käytännössä jo pitkän aikaa raha oli pyörinyt urheilussa - ja pyörittänyt urheilua - ja käytännössä kaikki huippu-urheilijat olivat enemmän tai vähemmän ammattilaisia.
Jos joku kuvittelee, että amatööriurheilu loppui 1980, hän ei ole tiennyt sitä edeltävää tilannetta tai on itseään pettääkseen sulkenut siltä silmänsä.
KOK vain tunnusti tosiasiat.
Amatöörisäännöt olivat monella tavalla vahingollisia ja väärin.
Kun halutaan ja innostetaan nuoria antamaan kaikkensa urheilun eteen ja sitten vielä kielletään ammattimaisuus niin väärinhän se on... Uhrataan iso osa nuoruuden opiskelumahdollisuuksista ja tilalle saadaan urheilumenestystä, mutta palkkaa ei saisi ansaita...
http://www.kihu.fi/faktapankki/faktaalueet/tulostus.php?id=154&otsikko=Ammattilaisuus