On usein tapana ajatella että henkilö joka on ujo on myös muuten herkkä, ja että ujous syntyy nimenomaan yleisen herkkyyden kautta. Tämä ei pidä paikkaansa. Minä en ole ollut koskaan ujo, mutta minua herkempää yksilöä et löydä. Myrkyllinen sosiaalinen ilmapiiri saa minut fyysisesti pahoinvoivaksi. Henkinen väkivalta on minusta vähintään yhtä pahaa kuin fyysinen, enkä ikinä voisi sanoa toiselle ihmiselle sellaisia asioita, joita monet tuntuvat latovan pelkästään pienen ärtymyksen tuloksena tai ihan huvin vuoksi. Ja tässä tullaan sitten siihen herkkyyden ja ujouden oleellisimpaan eroon. Kaksi minua kohtaan erittäin törkeitä ollutta ihmistä, joista molemmat ovat vieläpä keskusteltaessa henkisen väkivallan tuomittavuudesta todenneet kylmän lakonisesti "sen kuuluvan normaaliin elämään", ovat kertoneet olleensa koulussa ujoja ja jännittäneensä esitelmien pitämisiä jne.
Herkkyys ja ujous ovat havaintojeni mukaan siis täysin toisistaan riippumattomia ominaisuuksia. Kuinka tämä on mahdollista? Mitä liikkuu sellaisen yksilön päässä, joka on ujo mutta ei herkkä, minun on hyvin vaikeaa kuvitella.
Herkkyys ja ujous ovat havaintojeni mukaan siis täysin toisistaan riippumattomia ominaisuuksia. Kuinka tämä on mahdollista? Mitä liikkuu sellaisen yksilön päässä, joka on ujo mutta ei herkkä, minun on hyvin vaikeaa kuvitella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voisiko ujous olla enemmän jonkun varhaisen trauman kuin luonteeseen kuuluvan herkkyyden tulosta? Lapsi joka ei ole vielä tarpeeksi kypsä ei kykene käsittelemään kognitiivisesti torjutuksi tulemisen tunnetta, ja yleistää alitajuisesti siitä niin, että aina on syytä olla varuillaan sosiaalisesti. Sitä vastoin myöhemmässä kehitysvaiheessa eteen tulevat traumaattiset tilanteet käsitellään nimenomaan kognitiivisesti, jolloin herkkä ihminen päätyy ei-herkkää helpommin kaltoinkohtelun tuloksena yleistämään, josta tuloksena ei enää ole irrationaalinen ujous vaan rationalisoitu ihmisviha. Voisiko myös älykkyys vaikuttaa? Molemmat näistä henkilöistä ovat melko keskitasoisia kognitiiviselta kapasiteetiltaan - mikä ei voi olla vaikuttamatta myös heidän kyvyttömyyteensä analysoida eteen tulevien tilanteiden eettisiä ulottuvuuksia ja varsinkin oman toimintansa seurauksia kovin syvällisesti, mikä ilmenee juuri pienen ärtymyksen vallassa törkeyksien laukomisena.
Eikö ujos pikemminkin kuulu tempperamenttiin, kuten Kelttikangas-Järvinen on tutkimuksissaaan esittänyt. ?
Mitä se herkkyys sitten on?
Mielenkiintoinen aihe.
Vuosia sitten, opintojeni alkuvaiheessa, kävin psykologin luona kertomassa ongelmistani: sosiaalisesta jännityksestä ja erittäin voimakkaasta, lamaannuttavasta, esiintymiskammosta, jotka olivat vain pahentuneet vuosien myötä. Kävin psykologin vastaanotolla kaikkiaan viisi kertaa. Psykologi kyseli minulta elämästäni, lapsuudestani, muista ongelmistani sekä hieman yllättäen siitä, onko ongelmiini aina kuulunut myös fyysisiä tuntemuksia ja fyysistä epämukavuutta.
Vastailin kysymyksiin parhaani mukaan. Jossain vaiheessa psykologi antoi minulle "diagnoosin", että minulla on ns. primaarinen herkkyys. Hän selitti, että primaarinen herkkyys tarkoittaa synnynnäistä herkkyyttä.
On olemassa myös sekundaarista herkkyyttä eli ns. hankittua tai traumaattista herkkyyttä. Kuviota hämmentää se, että primaarisesti herkät ihmiset ovat usein myös sekundaarisesti eli traumaattisesti herkkiä. Kuitenkaan kaikki taumaattisesti herkät ihmiset eivät ole primaarisesti herkkiä: on siis olemassa ihmisiä, joiden herkkyys (korkea reaktiivisuus) ilmenee vain tietyissä olosuhteissa ja tiettyjen ärsykkeiden seurauksena. Nämä ärsykkeet sekundaarisesti herkkä yksilö liittää jotain kautta traumaansa, joka käynnisti sekundaarisen herkkyyden.
Primaarisesti (ja usein myös sen seurauksena sekundaarisesti) herkän yksilön erottaa vain sekundaarisesti herkästä yksilöstä siitä, että primaarisesti herkkä yksilö on myös fyysisesti herkkä, ts. primaarisesti herkällä ilmenee laaja-alaista aistiyliherkkyyttä.
Aika suurella varmuudella voi ehkä sanoa, että primaarisesti erkkä yksilö kokee väentungoksessa olemisen hyvin epämukavaksi ja että sekundaarisesti herkkä taas ei välttämättä koe. Väentungoksessa yhdistyvät samalla kertaa moneen aistiin kohdistuvat ärsykkeet: kuulo-, näkö-, tunto- ja oikein pahassa tungoksessa myös tasapainoaistiin kohdistuvat ärsykkeet, lisäksi monien ihmisten katseet ja puheet tuottavat sosioemotionaalista stressiä. Primaarisesti herkkä ihminen kokee väentungoksessa aistien ylikuormitusta (monet ovat kuulleet ainakin englanninkielisen termin 'sensory overload').
Primaarisesti herkkä yksilö on kuitenkin usein, kuten sanottu, myös sekundaarisesti herkkä, eli laaja-alainen (ja siis myös fyysinen) herkkyys, joka on ollut henkilöllä syntymästä asti, altistaa myös traumatisoitumiselle keskimääräistä todennäköisemmin.