Minulle on syntynyt sellainen kuva niin kuin animen / japanilaisen kulttuurin harrastajat olisivat sekä keskimääräistä älykkäämpiä että ateistisempia. Tietysti voi olla että nämä ovat vain niitä jotka eniten pitävät itsestään meteliä, tuppautuvat mediaan ja organisoivat tapahtumia, mihin ainakin jonkinlaisia lahjoja vaaditaan.
Ovatko animen / japanilaisen kulttuurin harrastajat älykkäämpiä?
purwodadi
20249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Anime voisi olla katsottavaa, jossei joka helvetin sarjassa pitäisi olla jotain kerrostalon kokoisia robotteja ja isotissisiä pimatsuja vähissä vaatteissa heilumassa tai sitten kymmenen tyttöä yrittämässä iskeä jotain yhtä kundia täysin epärealistisesti. Epäilen vahvasti niin epä-älyllisen viihteen ystävien olevan mitään neroja.
Juuri mikään ei ole animea tylsempää.
Scifianime on usein hyvää. Vastaavasti ihmissuhteisiin keskittynyt ja etenkin kouluelämää ja siellä esiintyviä romansseja kuvaava pääsääntöisesti todella onnetonta, jopa Hollywoodin romattisia komedioita huonompaa. Oikeastaan koko konsepti on ahdistava ja ankea, japanilainen koulujärjestelmä kun on tunnettu preussilaisesta kuristaan, ja on aivan naurettavaa miten se kuvataan animessa ikään kuin jotenkin elämän parhaana aikana. Koko kulttuurilla taitaa olla pahanlaatuinen kompleksi ongelmiensa kanssa.
Yleensäkin mua häiritsee ja hämmentää ihmiset jotka väittävät saavansa jotain elämää suurempaa irti ihmissuhdefiktiosta ja löytävänsä jotain syvällistä niistä. Ei pelkästään animesta, vaikka sen kanssa se on toki korostuneinta. Väittävätkö he tosissaan oppivansa jotain oikeassa elämässä hyödyllistä kuten eettisten dilemmojen läheispiirissä ratkomisen taitoja lähinnä erilaisten fantasioiden tyydyttämiseksi suunnitellusta, aina samojen kaavojen mukaan menevästä fiktiosta? Se on suunnilleen yhtä järkevää kuin sanoisi opiskelevansa historiaa lukemalla Tarua Sormusten Herrasta.
Tylsästi piirrettyä massatuotettua roskaa.
Älykkäät ihmiset ovat uteliaampia ja siksi päätyvät helpommin erikoisten harrastusten pariin. Ei kuitenkaan manga tai anime yleisesti ottaen ole kovin älyllisesti haastavaa. Se on lähinnä viihdettä joka on tehty keskivertojapanilaisille, jotka pärjäävät älykkyystesteissä hieman keskivertoeurooppalaista paremmin.
Aika moni animen&mangan harrastaja opettelee harrastuksensa ohelle japanin kielen, piirtämään omaa mangaa, ompelemaan cosplay-asuja sekä jotain taistelulajia, joten kieltämättä voi vaikuttaa päällisin puolin siltä että tässä on monilahjakkaita keskivertoa fiksumpia yksilöitä... huomaamatta jää tällöin se että se mikä motivoi heitä on fani-identiteetti eikä älyllinen uteliaisuus tai tarve kehittää itseään.
Minulle ainakaan eivät itsehillinnän puutteesta kärsivät lapselliset larppaajat ole mikään älyllisyyden ilmentymä.
Kun lukee läpi eri anime-lajien kuvauksen niin älykäs ihminen saa helposti selville minkälaisen älykkyystason ja henkistunteellisen ongelmakimpun kyseisen genren tuottajat olettavat/tietävät asiakkaillaan olevan. Laittakaa vaikka hakusana anime kuvahakuun.
Lisäksi heitä vaivaa joku ihmeen rodullinen itsetunto-ongelma kun pitää katsoa vieraita ylöspäin ja imitoida heitä.
Samaa mieltä about, mutta ovat animen ystävät nyt kuitenkin fiksumpaa porukkaa kuin tekotaiteelliset elitistit jotka hehkuttavat James Joycen Odysseusta, Nabokovin Loltaa, Tolstoin Sotaa ja Rauhaa ja muita paskoja 1000-sivuisia "klassikkokirjoja", tai joiden mielestä joku mitäänesittämätön nykytaide on syvällisten merkityksien kyllästämää...
Lolita ja Odysseus ainakin ovat ihan oikeasti helvetin hyviä teoksia. Suosittelen kaikille animefaneillekin edes vaihtelun takia.
Eiköhän ole niin että kyseiset teokset toimivat ainoastaan, koska ovat kirjoja. Jos niistä tehtäisiin elokuvaversiot, olisivat jopa hardcorefanit - tai he juuri etunenässä - tyrmäämässä niitä. Eli ne tarinat ovat ihan tavallisia, ne vain on verhottu kirjaformaatin mahdollistamaan sanakikkailuun. Siis muoto substanssin yli. Ei kai niin ajattele muut kuin pseudointellektuellit.
Jos näin ei muka ole niin voisiko joku siinä tapauksessa selittää miten ihmeessä pelkkä keski-ikäisen pultsarin kävely Dublinin kaupungin läpi, joka vie 700 sivua, voi olla millään tasolla ajatuksiaherättävä tai koskettava, jotka ovat vähän niin kuin mestariteoksen vaatimukset.
Voit lisätä listalle Shakespearen... olen katsonut noita nyt Teemalla pyöriviä Shakespeare-tv-elokuvia ja ne ovat ainakin tarinallisesti todella onnettomia ja tylsiä, pötkivät eteenpäin ainoastaan pseudosyvällisten monologien avulla
Anime on paskaa, tiesittekös jonnet?
Jep jep.
"It's a new school year and Ryuuji Takasu discovers that not only is he in the same class as his best friend, Yuusaku Kitamura, but also Minori Kushieda whom he's had an undisclosed crush on for quite some time. Along with the two of them comes the "Palmtop Tiger", tiny Taiga Aisaka and Minori's best friend. Despite her small stature, Taiga takes nothing from anybody and is secretly in love with Kitamura. Ryuuji and Taiga, despite their oil and water relationship, agree to mutually support each other in their quests for their hearts' desire."
Kiinnostaa hei joo ihan vitusti!
Älykkyys on sitä, että huomaa paljon kaikenlaista olennaista eikä tee havaintovirheitä. Isoin osa objektiivisesta ajattelusta käy maisemakuvin. Siksi animesarjakuvat ja -filmit voivat ihan hyvin kehittää älyä, siis kuvalliseen hahmotukseen, herkkyyteen ja tunnelmatajuun perustuvaa ajattelukykyä ja elämänymmärrystä.
Saisko saman suomeksi? Mitä ovat nämä kuusi mainitsemaasi älykkyyden lajia?
" Isoin osa objektiivisesta ajattelusta käy maisemakuvin. " - Missä tieteellisessä lähteessä tämä on todettu?
Suurin osa animesta on kyllä paskaa, mutta eikö suurin osa mistä tahansa ole paskaa? Animen kohdalla paskuus johtuu usein siitä että hahmot ovat ärsyttäviä tekopirteitä teinejä ja koko tarina pyörii näiden teinien ihmissuhteiden ympärillä ja/tai on kopioitu saman genren muista edustajista. Ja sitten on näitä Dragon Balleja ja Fullmetal Alchemisteja joissa heilutaan supervoimilla, ne ovat myös samanlaisia kaikki. Mutta jos mietitään länsimaisia tv-sarjoja ja elokuvia niin eikö niissäkin ole hirvittävän paljon kopioimista ja toistoa. Hollywood tykkää lisäksi tehdä kaiken mahdollisimman epärealistisesti. Kyllä jotkut "parempienkin" elokuvantekijöiden teokset alkaa tuntumaan itseään toistavilta kun niitä on nähnyt kymmenen, esim. Bergman alkoi tökkimään itselläni 5. elokuvan kohdalla. Scifi-kirjallisuutta luin nuorempana itse paljon mutta sekin alkaa nopeasti pyörimään aina samojen aiheiden ympärillä. Musiikin saralla kuuntelen aina samoja vuosien takaisia suosikkeja, koska suurin osa kaikesta uudesta musiikista on tylsää tai hermojaraastavaa. Kaunokirjallisuus on aina ollut tylsää. Yhtä ainutta kiinnostavaa uutta filosofia ei ole ilmaantunut 30-40 vuoteen, eli se taitaa olla melkoisen kuollut ala. Ihmistieteet ovat 95%:sti epäkiinnostavaa huuhaata jota ei voi koskaan verifioida. Luonnontieteet eivät etene mihinkään parin vuoden aikajänteellä, eli kun perusasiat on selvillä voit joko plärätä epäkinnostavia yksityiskohtia tai sitten odottaa 5-10 vuotta että jotain merkittävää taas keksitään. Historia on aina samanlaista eikä sitä siksi jaksa lukea. Olen vasta 24 mutta olen täysin kyllästynyt kaikkeen mitä tällä maailmalla on tarjottavana. En tiedä missä ihmeen maaimassa te elätte jos olette minua vanhempia ja voitte vielä sanoa löytävänne siitä jotain kiinnostavaa, ja varsinkin määritellä animen kategorisesti muita epäkiinnostavammaksi mediaksi.
persheestä kaikki
Todennäköisesti keskimääräistä tyhmempiä. 97% animesta on huonosti kirjoitettua melodramaattista sontaa.
Ja vähänkään kun lukee animefoorumeita ei kyllä kovin hohdokasta kuvaa porukan henkisestä tasosta tule. Keskustelu koostuu pääasiassa trollaamisesta ja nettimeemien tai muuten mukahauskojen onelinerien heittelystä. Ja nää on siis aikuisia suurimmaksi osaksi, ei mitään kuukausi sitten oman koneen saaneita teinejä.
Sama juttu kyllä videopelaamisen kohdalla.