Sanan ROCK varsinaisessa merkityksessä

buahhaaa!
rollarit oli 60 luvulla tehny mitä osas ja popeda on juntti jytää.
AC/DC on "the ROCK"

George Thorogood

No, tuota, mulla on jo sen verran ikää, että on omaa kokemusta ja muistoja siitäkin ajasta, kun rock oli juuri rantautunut suomeen. Toisinkuin nuoret ehkä tänäpäivänä luulevat, se ei tullut meille amerikasta, vaan brittein saarilta. Eetteriin tuppasi aikuisten humppa ja iskkelmämusiikin lisäksi iltaisin hetkeksi kanavalle the who meuhkaamaan my generation, animals, birds, herman&hermits, cream, jne.

tsekatkaa vaikka tämä:https://www.youtube.com/watch?v=7BkGeEYNxB4

Deep Purple=ROCK.

http://www.youtube.com/watch?v=ixXT3oyvMgg

http://www.youtube.com/watch?v=Wr9ie2J2690

http://www.youtube.com/watch?v=Y4UjWtLyYBY

HURRIGANES. ON THE ROCKKK!!!

http://www.youtube.com/watch?v=AbVuGromaYk

Rollarien tausta ei ollut rockissa. Ihan vaan tiedoksi.

Tässä kunnon rockia 50luvulta, 60 luvun tyyliin.

http://www.youtube.com/watch?v=qft8Nq3y01Q


yrittäkää perässä

Rock bändejä ja artisteja on "sanan varsinaisessa merkityksessä" about tuhansia, ellei miljoonia ....Jokaisella on omat suosikkinsa
Tämän palstan tila ei edes riittäis luettelemaan niitä kaikkia.

Elvis Presleytä pidetään rock'n rollin luojana ja kuninkaana. ja kai se näin on. -50 luvun lopulla alkoi tulla lisää rock bändejä ja artisteja, kuin sieniä sateella, eikä rockin lopulle näy loppua.

Suomalaisista rockbändeistä mm. Hurriganes ja Wigwam olivat kait niitä ensimmäisiä aitoja rockbändejä -70 luvun alussa, ja Popeda vähän myöhemmin.
Omia suosikkeja on mm. Hurriganes, Popeda, ja Peer Gunt.

Mulla tuli heti mieleen oma Flaming Sideburnsimme, jos ajatellaan mitä mielleyhtymiä sanasta "ROCK" voisi tulla

Tulee mieleen, että rockissa on oltava rollia. Bluesukot rollaavat rokkarit suohon. Nick Curran, Jimmy Vaughan, SRV, Eddie 'The Chief' Clearwater, James Harman, The Allman Brothers Band, Lynyrd Skynyrd, J. J. Cale, John Fogerty, Vidar Busk, John Campbell, The Paul deLay Band, Hound Dog Taylor, Fats Domino etc.

Minua taas eivät heilauta Hanoi Rocks, Rollarit, Queen, Kiss, Bruce Springsteen, Ramones, Van Halen, U2, Iron Maiden, Metallica etc.. Status Quo, Rory Gallagher ja Deep Purple ovat lähempänä makuani, vaikka vierastankin brittirockia. Bluesukoilta löytyy paljon hyvinkin rollaavia kappaleita. Myös soul-osastolta löytyy rokkareita uskottavampia tyyppejä kuten Nathaniel Mayer. Rokkareissa on liikaa keinotekoista kukkopoikaa. Moni rokkari onkin vaihtanut bluesimpaan menoon iän myötä.

Yhdenkään tekijän koko tuotanto ei kestä kuuntelua, mutta aika monella on ollut hetkensä. Rehellisessä rock and rollissa kuuluu nuoruuden into. Bluesissa ja soulissa heijastuu eletty elämä. Rockissa vinkuu ja karjahtelee yleensä raha, mitä taotaan lopulta tylsäksi työksi.

Judas Priest, vaikka onkin heavybändi. Tämän täydellisempää ei voi olla. Mestariteos koko bändi.

Free ja Led Zeppelin. Ei kai tarvitse perusteluja, mutta jos pitää niin ensin mainitussa Paul Rodgers ja kitaristina mahtava Paul Kossoff ja jälkimmäisessä Robert Plant ja kitaristina yhtä mahtava ja mestarillinen Jimmy Page.

Iron Maiden. Priestin ohella Maidenilla on yhtiä parhaimmista kitarasooloista, joita koskaan on tehty. Hallowed by thy namen kitarasoolo hipoo jo täydellisyyttä samoin kuin Priestin Prisoner of your eyesin soolo.

Queen. Tähän ei kai enää tarvita perusteluja. Mestarillista.

AC/DC Bon Scottin aikoihin.

Rush. Perustelut: heillä oli Geddy Lee ja Neil Peart

Slade. Perustelut: Noddy Holder.

Voisin myös sanoa, että The Beatles, mutta olen vasta alkanut kuunnella enemmän Beatlesia ja haluan muodostaa siitä kunnolla mielipiteeni ennen kuin sanon mitään. Haluan kuulostella tuleeko mulle siitä samanlainen tunne kuin esim. Priestistä, Freestä ja Led Zepistä.

Sen kuitenkin voin sanoa, että Beatlesilla on tosi hienoja kappaleita, esim. "Long and winding road"(yks mun tän hetken Beatles-suosikeista) , "Let it be", "Hey Jude".

Näin kertoo wikipedia aiheesta - Rock music
https://en.wikipedia.org/wiki/Rock_music

Ja Small faces. Perustelut: Steve Marriot.

Myös Smokie (vuosina 1965-1986). Perustelut: Chris Norman. Heillä myös todella hienoja kappaleita. Osa covereita (esim. Living next door to Alice, Needles and pins), osa bändin alkuperäisen laulajan Chris Normanin ja vuosina 1973-87 vaikuttaneen rumpalin Pete Spencerin (esim. Mexican girl, I going home) tekemiä ja osa launkirjoittajatiimin Chapman/Chinn heille tekemiä (esim. Wild wild angels, I´ll meet you at midnight). Joku voi olla sitä mieltä, ettei Smokien musiikki oikein ole rockia, ainakaan alkuperäisen kokoonpanon aikoina siinä kun on paljon iskelmä/pop-ja countrytyylistä musiikkia, mutta kyllä orkesteri ainakin luetaan rockbändiksi.

Tarkoitan, että vuosien 1965-1986 kokoonpanot ja varsinkin tunnetuin, kokoonpano Chris Norman (laulaja, kitara, alkuperäisjäsen), Alan Silson (kitara, taustalaulu, alkuperäisjäsen), Terry Uttley (bassokitara, taustalaulu, alkuperäisjäsen, ainoa alkuperäinen nykyisessä kokoonpanossa) ja Pete Spencer (rummut, tuli bändiin 1973).

Ennen rockin käsite ja heavyn (varsinkin heavyn alkuaikoina 1970-ja 1980-luvuilla) oli venyvämpi kuin nykykäsityksen mukaan. Esim. tuo mainitsemani Smokie on rockbändi, vaikka bändi aikoinaan tulkitsikin paljon iskelmä-ja countrytyylistä musiikkia ja joillain heidän kappaleillaan kuullaan saksofonisaundejakin. Kun bändi heitti sekaan hieman rockahtavampia kappaleita, niin rockbändihän se, vaikka muuten olisikin tulkittu ei niin rockkia olevia kappaleita kuten esim. "Living next door to Alice", "Mexican girl", "San Francisco bay", "Lay back in the arms of someone". Useampi bändin tunnetuksi tekemä kappale on myös suomennettu ja tulkitsijana iskelmälaulaja, esim. Kari Tapio (Viisitoista kesää - Livin next door to Alice), Markku Aro (Keskiyön aikaan - I´ll meet you at midnight), Matti ja Teppo (Tunteitaan ei voi estää - Lay back in the arms of someone).

Myös Judas Priest on heavybändi, vaikka venyttikin genren rajoja esim. kappaleillaan "Out in the gold", "Love bites", "Locked in", "Turn on your light", "Last rose of summer". Nykyään jotkut heavypuristit ei pidä juurikin tuon tyylisten kappaleiden takia Priestiä heavybändinä, mutta he eivät ajattele sitä, että Priestin huippuaikoina 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla heavygenreä oltiin vasta luomassa ja Priest oli yksi bändi joka oli siinä eturintamassa. Bändi loi itseasiassa useita heavyn alagenrejä tekemällä erilaista musiikkia ja loi myös heavytyylin.

Myös Queen venytti rajoja tekemällä musiikkia aina hardrockista ja varhaisesta heavysta/metallimusiikista aina sen tyylisiin kuin "I slightly go mad" ja balladeita siinä välissä.

Myös The Beatlesia ja The Kinksiä pidetään rockbändeinä, vaikka joidenkin mielestä ne ovat popbändejä. Esim. Kinksillä on kappale "Celluloid stars" mikä ei kuulosta rockilta (Juice laulanut suomeksi nimellä "Paperitähdet") ja muitakin ei rockilta kuulostavia. Mutta 1960-luvulla rock ei vielä ollutkaan hard rockia eikä kaikki rock vielä 1970-luvullakaan. Vasta 1980-luvulla rock alkoi mennä enemmän hard rockimpaan suuntaan ja tuli myös heavy. 1970-luvulla kaikkein hard rockinta olivat ehkä Zeppelin (tälläkin bändillä tosin vähän kaiken tyylisiä kappaleita kuten akustisia, rock n rollia, psykedeelisen tyylisiä, folktyylisiä jne.) ja AC/DC. Näistä kuitenkin AC/DC on varsinainen hard rock bändi, tosin Zeppelin oli ajan huomioon ottaen aika kova, jos ottaa myös huomioon sen, että Bonzo Bonham oli yksi ensimmäisiä rumpaleita, jotka soittivat niin lujaa.

Nykyään tahdotaan lokeroida ja luokitella liikaa erilaisia artisteja ja bändejä. Jos se tekee tai teki sellaista musiikkia, se on sellainen ja jos tekee tai teki tällaista, se on tällainen. Nykyään, kun heavy/metallimusiikki on aika raskasta, niin joidenkin mielestä esim. Judas Priest ei ole heavybändi ja joillekin esim. Smokien tai Beatlesin, tyylinen musiikki ei ole rockia nähnytkään. Itse pidän siitä, jos bändi tai sooloartisti venyttää genren rajoja ja sekoittelee eri tyylejä musiikkiinsa tai tulkitsee enemmän tai vähemmän eri tyylistä musiikkia.

Minusta Rollareilla on tasan yksi hyvä biisi..Angie.