UHMWPE on erittäin pitkäketjuinen polyeteeni, jolla on paljon äärimmäisiä materiaaliominaisuuksia. Se on liukkaudeltaan teflonin ( PTFE) luokkaa, mutta tätä kulutuskestävämpää. Se käy myös luotiliivien materiaaliksi.
Vaikka UHMWPE:n myötöraja ei erotukaan edukseen alla linkitetyssä taulukossa, sen kuitumainen vetolujuus on tilavuuteen nähden teräksen luokkaa ja paino huomioiden moninkertainen ja polypropeeniin nähden monikymmenkertainen. Ja tämä tieto tässä onkin koko asian ydin.
Eteeni on halpa öljypohjainen peruskemikaali, josta valmistetaan monenlaisia polyeteenimuovia, kuten vaikkapa kaupan muovikasseissa käytettyä PE-LD-kalvoa. Jos nämä tuotteet voitaisiin vaihtaa vaikkapa UHMWPE-kuitukangas-kasseihin, materiaalin säästö voisi olla jopa tuhatkertainen. Nykyinen muovikassityyppi ei ole kovin esteettinen käytettäväksi useampaan kertaa, mutta kuitukankainen kassi menisi helpostikin taskun pohjalle ja tulisi käytettyä ehkäpä kymmeniä kertoja. Sen lisäksi kuitukankas olisi luonnossa mitä ilmeisemmin helpommin hajoavaa ja vähemmän haitallista, kun se ei muodostaisi vettä eristävää pintaa ja laskisi niin hapen kuin mikrobitkin läpi. Jos materiaalia vielä olisi vain murto-osa kalvokassiin verrattuna, niin vahingot ja esteettiset häiriöt vähenisivät luonnossa.
Ettei edellinen ole vielä totta, siihen vaikuttaa monikin seikka. Tätänykyä itse UHMWPE näyttäisi olevan jo raaka-aineena niin edullista, ettei sen hinta ole merkittävä haitta. Pikemminkin, materiaalikustannukset ehkä laskisivat tältä osin ja ainakin menekin lisäännyttyä. Ongelmat lienevätkin siinä, ettei kyseinen menetelmä tuottaisi pussin valmistajalle mitään suurta etua nykyisten sääntöjen vallitessa. Eihän väärässä paikassa oleva muovikassi aiheuta yleensä mitään kuluja sen valmistajalle.
Lisätekijänä on tietenkin, että UHMWPE on työstettävyydeltään vaikeampi materiaali, jolloin valmistusmenetelmien kehittämiseen kuluisi aikaa ja tupakkia. On paljon helpompaa jatkaa entiseen tapaan.
Ideaalisessa maailmassa ehkä valmistettaisiin monista luonnon selluloosamateriaaleista lankoja, joiden vetolujuus saataisiin aikaan vaikkapa verkkosukkamaisesti päälle kudostusta UHMWPE-kuidusta. Näin varsinkin lankojen märkävetolujuus säilyisi hyvänä, jolloin langan perusmateriaali voisi olla lyhytkuituisempaakin. Sama periaate toimisi ehkä villalangoissakin. Villasukan heikkoushan on kulutuskestävyys, jota UHMWPE lisäisi "mielettömästi".
Asiaan liittyviä linkkejä:
Polyeteenien valmistuksesta yleistietoa
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=pe-hd katalyytti&source=web&cd=2&cad=rja&ved=0CDkQFjAB&url=http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/8619/TMP.objres.420.pdf?sequence=2&ei=OO3kUfPYJ4fg4QSmlYHwCw&usg=AFQjCNFPz5_v2Fl4JRXcs2FqJx5DG7HHkg
Materiaalien myötörajoja yms.
http://en.wikipedia.org/wiki/Yield_strength
Wikiartikkeli UHMWPE:sta
http://en.wikipedia.org/wiki/Ultra_high_molecular_weight_polyethylene
Vaikka UHMWPE:n myötöraja ei erotukaan edukseen alla linkitetyssä taulukossa, sen kuitumainen vetolujuus on tilavuuteen nähden teräksen luokkaa ja paino huomioiden moninkertainen ja polypropeeniin nähden monikymmenkertainen. Ja tämä tieto tässä onkin koko asian ydin.
Eteeni on halpa öljypohjainen peruskemikaali, josta valmistetaan monenlaisia polyeteenimuovia, kuten vaikkapa kaupan muovikasseissa käytettyä PE-LD-kalvoa. Jos nämä tuotteet voitaisiin vaihtaa vaikkapa UHMWPE-kuitukangas-kasseihin, materiaalin säästö voisi olla jopa tuhatkertainen. Nykyinen muovikassityyppi ei ole kovin esteettinen käytettäväksi useampaan kertaa, mutta kuitukankainen kassi menisi helpostikin taskun pohjalle ja tulisi käytettyä ehkäpä kymmeniä kertoja. Sen lisäksi kuitukankas olisi luonnossa mitä ilmeisemmin helpommin hajoavaa ja vähemmän haitallista, kun se ei muodostaisi vettä eristävää pintaa ja laskisi niin hapen kuin mikrobitkin läpi. Jos materiaalia vielä olisi vain murto-osa kalvokassiin verrattuna, niin vahingot ja esteettiset häiriöt vähenisivät luonnossa.
Ettei edellinen ole vielä totta, siihen vaikuttaa monikin seikka. Tätänykyä itse UHMWPE näyttäisi olevan jo raaka-aineena niin edullista, ettei sen hinta ole merkittävä haitta. Pikemminkin, materiaalikustannukset ehkä laskisivat tältä osin ja ainakin menekin lisäännyttyä. Ongelmat lienevätkin siinä, ettei kyseinen menetelmä tuottaisi pussin valmistajalle mitään suurta etua nykyisten sääntöjen vallitessa. Eihän väärässä paikassa oleva muovikassi aiheuta yleensä mitään kuluja sen valmistajalle.
Lisätekijänä on tietenkin, että UHMWPE on työstettävyydeltään vaikeampi materiaali, jolloin valmistusmenetelmien kehittämiseen kuluisi aikaa ja tupakkia. On paljon helpompaa jatkaa entiseen tapaan.
Ideaalisessa maailmassa ehkä valmistettaisiin monista luonnon selluloosamateriaaleista lankoja, joiden vetolujuus saataisiin aikaan vaikkapa verkkosukkamaisesti päälle kudostusta UHMWPE-kuidusta. Näin varsinkin lankojen märkävetolujuus säilyisi hyvänä, jolloin langan perusmateriaali voisi olla lyhytkuituisempaakin. Sama periaate toimisi ehkä villalangoissakin. Villasukan heikkoushan on kulutuskestävyys, jota UHMWPE lisäisi "mielettömästi".
Asiaan liittyviä linkkejä:
Polyeteenien valmistuksesta yleistietoa
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=pe-hd katalyytti&source=web&cd=2&cad=rja&ved=0CDkQFjAB&url=http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/8619/TMP.objres.420.pdf?sequence=2&ei=OO3kUfPYJ4fg4QSmlYHwCw&usg=AFQjCNFPz5_v2Fl4JRXcs2FqJx5DG7HHkg
Materiaalien myötörajoja yms.
http://en.wikipedia.org/wiki/Yield_strength
Wikiartikkeli UHMWPE:sta
http://en.wikipedia.org/wiki/Ultra_high_molecular_weight_polyethylene
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.