Käännyttämisen problematiikkaa

Jos lihansyöjät tietää tekevänsä väärin ja ovat siks niin hankalia, kun omatunto kolkuttaa. Enpä tiedä, jostain syystä näillä, jotka syö lihaa, se oma ruokavalio on ainoa oikea.

Olikohan Ilta-Sanomissa vai mistäs luin punaisen lihan vaarallisuudesta. Että joku jättipihvi voi samoilla suolistossa melkein viikon ennen hajoamista. Kait sitä tuleekin tuskainen olo ja haluaa, että kaikki vois yhtä pahoin. Sairas versio sanonnasta jaettu ilo jne..

Koska usein ajatellaan, että jokainen on sen stereotypian mukainen, jonka jotkut antavat. Mutta myös meissä sekasyöjissä on stereotypian mukaisia ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että on tyhmää olla vegaani ja haukkuu ruohon puputtajiksi. Kaikista syöjäryhmistä löytyy niitä stereotypioita, joihin nyt olet törmännyt.

Kyllä, vedän herneet nenään, jos haukut minua pahaksi epäoikeudenmukaiseksi ihmiseksi, koska käytän kananmunaa ja syön silloin tällöin lihaa ja juon ruuan kanssa maitoa.

Minun puolestani saat syödä vaikka omaa rasvakudostasi pannulla käristettynä joka päivä, minun elämääni se ei liikuta, ellei minun syömätapani liikuta sinua.

Lihassa täytyy olla jotain, joka tekee ihmisen abressiiviseksi ja addiktoi vahvasti. Tai sitten ne eläimille syötettävät antibiootit ja gm-rehu aiheuttaa häiriöitä lihansyöjissä. Ja siis kotimaista liha- ja siipikarjaa todellakin syötetään gm-rehulla. Siitä oli artikkeli Turun Sanomissa.

Jaahas, kun lukee tämänkin ketjun, niin näinköhän aloittaja on sotkenut asiat keskenään.
Lähinnä tässä ketjussa kasvissyöjät haukkuvat lihansyöjiä, sen minkä keksivät. Vähemminkin lihansyöjät yrittää ketään käännyttää.
Tuollainen itsensä ylentäminen syömistensä mukaan, on minusta hiukan outoa ajatuksenakin.

En tiedä miten muut ovat aloitukseni ymmärtäneet, pohdin tuota dilemmaa, miksi lihaa syöville on niin tärkeää käännyttää kasvissyöjiä ja tentata, miksei syö lihaa. Minulle on yks lysti, mitä kukakin syö, mutta minun syömiseni kiinnostaa hämmästyttävän monia.

Käyn usein kylässä vaihtuvissa kohteissa ja auta armias kun joku hoksaa, etten lappaa lautaselle paistia, niin heti ollaan kysymässä miksi ja miten pysyn hengissä. Joillekin on tosi vaikeaa lakata tenttaamasta ja painostamasta, että maista edes vähän. Tätä en suostu ymmärtämään, miksi ketään kiinnostaa, mitä muut syö. Ja kyse on tosiaankin vain lihasta. Jos joku sanoo, ettei syö perunaa, ei ketään kiinnosta.

Ruokavaliohan on jokaisen oma valinta, eikä siitä pitäisi tehdä ongelmaa puolin eikä toisin. Siis myöskään kasvissyöjien ei tarvitse tuoda näkemystään jokapaikassa sen enempää esiin kuin sekäsyöjien tai muidenkaan.

Pidän itseäni kasvissyöjänä vaikka ruokavaliooni kuuluu myös maitotaloustuotteita ja erittäin harvoin kananmunaa. Syön mielestäni monipuolista ja hyvää ruokaa, josta tulee hyvä olo. Olen tehnyt valintani yli 30 vuotta sitten ja joudun edelleen selittämään miksi "nirsoilen". Kysehän ei ole mistään huomionkerjäämisestä tai nirsoilusta vaan ihan yksinkertaisesti jokapäiväisestä ruoasta.

Jokainen saa syödä mitä parhaaksi näkee, kukin hankkikoon sellaisia makunautintoja kuin haluaa. Tärkeintä olisi kuitenkin syödä kiireettä hyvin valmistettua ruokaa mieleuiten hyvässä seurassa .Slowfood kunniaan

Voi kun sinun laisias olis lisää, mutta ei. Mä en koskaan mainitse mitä syön ja mitä en, mutta sanon kyllä kohteliaasti kiitos ei makkaroille tai pihveille ja siitä se ilo alkaa.

Sen jälkeen kun lopetin lihan syömisen, mulle ei ole tarvinnut pistää kortisonia yhteenkään niveleen ja käytössä enää vain yks reumalääke. Kasvisruokavalion avulla mä siis sain suuren osan terveyttäni takaisin, enkä mistään hinnasta enää rupea syömään lihaa.

Läheisyydenkyvyttömyyydestä ei ole Jumala maailmaa tarkoittanut luoda hektisyydestä.
Ehkä kimppuun käyminen on ollut sairainta, mitä olen kokenut.
Kun päällekarkaaminen on tarkoitettu vain väsyttämiseksi, miten kasvis-syöjän käy. Ei mitenkään... Hän on jo voittanut, eikä sairasta arkea.
Mun mielestä ihaninta kasvisruoassa on luonnon läheisyys, sekä sen tasapainon ja voiman kunnioittaminen, kuin ihan pienet hetket itsen kanssa. Nyt aamuruskon muuttuessa ilta-auringonlaskuiksi mieleen nousee yhä useammin ajatukset luonnon omavaraisuudesta, täysin sinulle ja ilmaiseksi jokamiehenoikeuksilla. Vain raikas vesi, ja hektisyys painuu taka-alalle. Juomavesi, raikkaana ja kylmänä, kuin hanaveden ollessa ilman teollisia jääpaloja lähdeveden kaltaista.
Kun Louhisaaren juoma ei enää kiehdo hiivan makrobioottisuuden ja sen terveysvaikutteiden takia, on syytä vaihtaa ajankäyttö, sen tarkoituksen kohteeseen: Keittiöön. Mustaherukan lehtien upotessa suureen mukiin voi miettiä, millaista kuvaa kaivosta katsoisin itsestäni.
Mielen pelko täyttää kiinteästi koko kehon, valtaa sen valtavalla voimalla, painolla. Se tuoksu sykähdyttää ja saa aistimaan vain omaa itseä, sekä yksinolemisen tärkeyttä, yksityisyyden tasapainoista rauhallisuutta. Ja hiljaisuutta....
Kun ruokavalio ja sen pääpainopisteet ovat lähellä, ei ole tarpeellista huolehtia kalonrinsaannin riittävyydestä energiaksi ja sen arkeen sovitteleminen ei vie liioin aikaa. "Ruokavalio pyritään saamaan täysiarvoiseksi ravinnoksi. Pääpaino on tuoreilla kasvikunnan tuotteila, täydennyksenä kuumennettua ruokaa ja mahdollisesti hapanmaitotuotteita." Lähde: Iloa ja terveyttä paastosta, Wsoy 1985, Marikka Brunnila- Helena Mäkelä
Kehon vallatessa tilaa ja aikaa osoitellen itselleen tunne suloisesta on unohtunut. Se on hektistä nyky-yhteiskunnan kiireiden aiheuttamaa.
"Paaston aikana ihminen palelee tavallista herkemmin, varsinkin jos on taipumusta alhaiseen verenpaineeseen. Kylminä vuodenaikoina on tärkeää huolehtia riittävän lämpimästä vaatetuksesta"