Hei yksinäiset, kokkaatteko?

Totta, tosin kissaa ei enää ole ja olen huomannut että parisataa kuukaudessa on nyt lisää rahaa. Kokkaan edelleen itselleni ja joskus v'ähän toisillekin. Kissa olisi kyllä kiva kaveri mutta uutta en ota enää saattaisi käydä että itse kuolen ennemmin kuin kissa.

Onpas sinulla aika kortilla, Sitroen?

Tuossa tietenkin voi olla jotain järkeä, ettei mene ravintolaan maksamaan "hirveää hintaa" keskinkertaisesta ruoasta ja huonosta seurasta, jos kerran samaa saa kotona tosi halvalla.

Hyvin laiska olen minäkin pelkästään itselleni laittamaan, mutta kun syöminen kuitenkin on välttämätöntä niin kannaattahan se saman tien tehdä niin, että siitä saa hyvää mieltä itselleen.
Tai mistä minä tiedän vaikka saisitkin, mutta vain kirjoitat niin että vähän ankealta ja 'ilottomalta' tuo syömispuoli sinulla vaikuttaa. (Paitsi litra mustaa kahvia, se kuulostaa minustakin hyvältä, jos siis kahvi on hyvää ja sillä ei tärvellä yöunia, eli juodaan aamupäivän puolella.)

Mitä jos laittaisit tuon ruoankin sinne pakollisiin (mutta ei päällekaatuviin!) asioihin?
Onkohan nykyinen ruokavaliosi (myös) ravitsemuksellisesti huono? Hyvin pienillä korjausliikkeillä saisit sen paremmaksi. Vaikutukset eivät näy ihan oitis, mutta aika pian. Unen laatu paranee, asiat eivät tunnu kaatuvan päälle jne.,vain pari suotuisaa vaikutusta mainiten.

Mainiten.

Marskinpata. Kaalipataahan se on. kaalta, hapankaalta, vihannesta ja prinssimakkaroita. Aikaa vievä, kuten kaikki padat, mutta todella hyvää.

Mulla muuten kaapissa jemmassa tölkillinen Flakia, älä utele, mitä se sisältää :D

Noin muuten mainiten edelleen. Sisälmyksiä ei oikein saa enää mistään, jokin eu-direktiivi estää. Mahasyltyt ois muutenkin hyviä. Etenkin savustetut. Niitä vain ei enää saa myydä.

=DW=

Nam, nam kaaliruuat ovat mainioita.

Mitenhän oppisin tekemään hapankaalia, sillä se on herkkuani. Valamon luostarin ruokalasta olen saanut hyvää sellaista.
Markkinoilla on sellainen savinen hapatusastiakin hapankaalia varten, pitääkö olla sellainen, vai voiko tehdä esim lasipurkkiin tai muoviämpäriin.
Tänä syksynä aion kokeilla.
Kun tarjoat hapankaalia lisukeena laitatko siihen öljyä tai jotain muuta, vai onko tyhmä kysymys.

RosaLiiin kirjoitti:

Nam, nam kaaliruuat ovat mainioita.

Mitenhän oppisin tekemään hapankaalia, sillä se on herkkuani. Valamon luostarin ruokalasta olen saanut hyvää sellaista.
Markkinoilla on sellainen savinen hapatusastiakin hapankaalia varten, pitääkö olla sellainen, vai voiko tehdä esim lasipurkkiin tai muoviämpäriin.
Tänä syksynä aion kokeilla.
Kun tarjoat hapankaalia lisukeena laitatko siihen öljyä tai jotain muuta, vai onko tyhmä kysymys.

Lue lisää

Käytössäni on pontikankeittoajoita jäänyt, noin 20l:n tiiviskantinen muoviämpäri.
Teko-ohjeita luulen löytyvän netistä.

Suurin työ on suikaloinnissa jonka joudun tekemään käsin.
Pesismailan kokoisella, tylppäpäisellä umpipuisella puunuijalla jyskytän pienissä erissä mehut irti.
Valikoitu kaalinkerä pohjalle ja päälle sohjoksi jyskytettyä kaalia kerroksittain suolan kanssa.
Tarvittava suolamäärä kannattaa punnita.

Joskus olen laittanut kerroksiin porkkanasiivuja, joskus katajanmarjoja. Usein vain suolaa.

Kerrosten tiiviiksi painaminen on tärkeää.
Päälle leveät puulistat ja riittävän painava kivi.
Jos on mahdollista niin vesilukko tiiviissä kannessa ei ole tahitteeksi mutta ei välttämätönkään.

Huoneen lämmössä sopiva aika. Riippuen siitä mkiten pitkälle haluaa muhittaa.
Itse pidän "kypsemmästä" kuin valmiina saatavat.

Lopuksi raahaan pytyn kellarikerroksen kylmiöön, 5C.
Pitempään säilytettyjä olen joutunut joskus pakastamaan.

Luulen suuremmassa määrässä valmistuksen olevan helpompaa kuin pikkunyssäköissä?

L - L kirjoitti:

Käytössäni on pontikankeittoajoita jäänyt, noin 20l:n tiiviskantinen muoviämpäri.
Teko-ohjeita luulen löytyvän netistä.

Suurin työ on suikaloinnissa jonka joudun tekemään käsin.
Pesismailan kokoisella, tylppäpäisellä umpipuisella puunuijalla jyskytän pienissä erissä mehut irti.
Valikoitu kaalinkerä pohjalle ja päälle sohjoksi jyskytettyä kaalia kerroksittain suolan kanssa.
Tarvittava suolamäärä kannattaa punnita.

Joskus olen laittanut kerroksiin porkkanasiivuja, joskus katajanmarjoja. Usein vain suolaa.

Kerrosten tiiviiksi painaminen on tärkeää.
Päälle leveät puulistat ja riittävän painava kivi.
Jos on mahdollista niin vesilukko tiiviissä kannessa ei ole tahitteeksi mutta ei välttämätönkään.

Huoneen lämmössä sopiva aika. Riippuen siitä mkiten pitkälle haluaa muhittaa.
Itse pidän "kypsemmästä" kuin valmiina saatavat.

Lopuksi raahaan pytyn kellarikerroksen kylmiöön, 5C.
Pitempään säilytettyjä olen joutunut joskus pakastamaan.

Luulen suuremmassa määrässä valmistuksen olevan helpompaa kuin pikkunyssäköissä?

Lue lisää

Jo näillä ohjeilla uskallan kokeilla, Kiitos, kiitos

Viinintekovehkeitä löydän omasta kellarista...kirjoitit kivat ohjkeet.

... kirjoitti:

Mainiten.

Marskinpata. Kaalipataahan se on. kaalta, hapankaalta, vihannesta ja prinssimakkaroita. Aikaa vievä, kuten kaikki padat, mutta todella hyvää.

Mulla muuten kaapissa jemmassa tölkillinen Flakia, älä utele, mitä se sisältää :D

Noin muuten mainiten edelleen. Sisälmyksiä ei oikein saa enää mistään, jokin eu-direktiivi estää. Mahasyltyt ois muutenkin hyviä. Etenkin savustetut. Niitä vain ei enää saa myydä.

=DW=

Lue lisää

Siis kaalta, vai kaalia?

Jaa jaa, ei tässä kummemmin biojätettä tule vaikka ruokaa itse laittaakin. Eniten kai siitä etten syö porkkanoiden naatteja tai banaanien ja appelsiinien tms kuoria...

Pitää osata ostaa kohtuudella niin haaskattavaa ei jää. Tämä mätäkuun aika on tietty haasteellinen varsinkin helteen yllättäessä kun ruokaa ei kulu kovinkaan paljon.

On tuossa kyllä nytkin kaalipata, laitoin kun sattuu olemaan jälkikasvu kanssani syömässä. Pelkästään itselleni en tähän aikaan laittaisi.

Ja aineksia tuli taas metsästä haettua, kopallinen mustikoita ja pussillinen sieniä, eivät maksaneet jokusta diesellitraa enempää...

Kahden eläkeläisen taloudessa on ruuan suunnittelu, hankinta, valmistus ja kattaus osa päivittäistä ohjelmaa ja kotirutiinia.
Yksi harrastukseni.

Tekisin muutenkin pöperöt kotona mutta lisäperusteena on vaimoni K-vitamiinin ja raudan välttely.
Itse pidän huolen riittävistä hivenaineiden ja proteiinin saannistani.
Suola, öljylaatu ja kuitupitoisuus ovat itsestään selviä osia suunnittelussa.

Uskallan väittää, että kustannukset ovat pieni osa baari-, puizzeria- tai kepakkolasyömisen hinnoista.

Luottamukseni eineskeittiöiden tuotteisiin meni viimeisinä työvuosinani.
Söin vuosikaudet arkilounaani kulloisenkin työpisteen ruokaloissa joihin pöperöt tulivat jostakin eineskeittiöstä.
Kokonaiskolestrolini nousi 8:aan.
Kotipöperöillä ja liikunnalla taso on -4,5 josta HDL yli 2:n.

Jaa... joo. Miulla taas se tapa että kun kaupasta ei saa sinkulle sopivia annoksia niin jaan ne, esim lihat ja kalat tms, yhden ihmisen annoksiksi ja pakastan sitten vastaista ruoanlaittoa varten.

Tietysti just tällä hetkellä on hiukan hankalaa kun pakastimet ovat sangen täynnänsä tuoreita maan ja metsän antimia ja mieli tuppaa koko ajan hakemaan vielä lisää...

yohuuhkaja kirjoitti:

Jaa... joo. Miulla taas se tapa että kun kaupasta ei saa sinkulle sopivia annoksia niin jaan ne, esim lihat ja kalat tms, yhden ihmisen annoksiksi ja pakastan sitten vastaista ruoanlaittoa varten.

Tietysti just tällä hetkellä on hiukan hankalaa kun pakastimet ovat sangen täynnänsä tuoreita maan ja metsän antimia ja mieli tuppaa koko ajan hakemaan vielä lisää...

Lue lisää

No mäkin ostan kaupasta lihhhaa isot kasat, kun on tarjouksessa ja pökkään pakastimeen. Joskus toki teen itselleni ihan kerta-annoksen, jos jotakin tiettyä ruokaa yhtäkkiä tekee mieli ja juuri sitä ei ole valmiina pakastimessa.

Tiedän sun ongelmasi metsän antimien suhteen. Voi voi ja voi, kun muistuukin mieleeni se, kun mekin kerättiin esim. puolukoita yhä vaan lisää ja lisää ja joka paikka oli niitä täynnä. Survottua puolukkahilloa monta ämpäriä (puolukkasurvosta meni paljon, kun mieheni söi joka päivä viiliä, puolukkasurvosta ja talkkunaa). Ne säilyi ilman pakastusta. Sitten tein mehuja ja pakastimessa oli paljon puolukoita ihan semmosenaan. Meillä oli kaks 320 litran arkkupakastinta, jotka pullottivat kalaa ja marjoja ja leivonnaisia. Oli kyllä kivaa.

Se puolukoitten kerääminen oli NIIN mukavaa, että me vaan mentiin ja rämmittiin ku hirvet mettäs. Myytiin sankokaupalla puolukoita. Se oli tietty helppoa, kun myyntiin meneviä puolukoita ei tarvinnut perata.


Kyllä mä vähäsen edelleenkin poimin, mutta koska en ole elävä kompassi, niin minä en uskalla päästää itseäni syvälle metsään. Kohta vapaaehtoiset ihmiset ja helikopterit saisivat minua etsiä. Ei olis kivaa. Keräilen siksi ihan huonoista paikoista. Eri juttu ennen, ku mentiin kauas-kauas syvälle metsään, sinne missä niitä oli ihan tolkuttoman paljon.

Sivuun.

Meitsi pitää itteään kokkina, kuten kaikki rillin käyttötäitoiset miehet.

Tosiasia kuitenkin on, pidän kokkaamisesta. Se vaan on älyttömän iso duuni tehdä yks sipulipihvi, keittää kaks pottua, tehdä kauhallinen punaviinikastiketta ja kourallinen salaattia...... Mä oonaina joskus tehnyt, aivan sama tiski, vaikka tekisi sadalle ihmiselle. Pannut valurautaa, veitset Sanellia.

Kaupan maksalaatikko hyvä ja helppo vaihtoehto. Eikä kalliskaan.

Käys muuten nuoriso-osastolla, meitsi teki aloituksen kitaramusasta ::D

=DW=

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

No mäkin ostan kaupasta lihhhaa isot kasat, kun on tarjouksessa ja pökkään pakastimeen. Joskus toki teen itselleni ihan kerta-annoksen, jos jotakin tiettyä ruokaa yhtäkkiä tekee mieli ja juuri sitä ei ole valmiina pakastimessa.

Tiedän sun ongelmasi metsän antimien suhteen. Voi voi ja voi, kun muistuukin mieleeni se, kun mekin kerättiin esim. puolukoita yhä vaan lisää ja lisää ja joka paikka oli niitä täynnä. Survottua puolukkahilloa monta ämpäriä (puolukkasurvosta meni paljon, kun mieheni söi joka päivä viiliä, puolukkasurvosta ja talkkunaa). Ne säilyi ilman pakastusta. Sitten tein mehuja ja pakastimessa oli paljon puolukoita ihan semmosenaan. Meillä oli kaks 320 litran arkkupakastinta, jotka pullottivat kalaa ja marjoja ja leivonnaisia. Oli kyllä kivaa.

Se puolukoitten kerääminen oli NIIN mukavaa, että me vaan mentiin ja rämmittiin ku hirvet mettäs. Myytiin sankokaupalla puolukoita. Se oli tietty helppoa, kun myyntiin meneviä puolukoita ei tarvinnut perata.


Kyllä mä vähäsen edelleenkin poimin, mutta koska en ole elävä kompassi, niin minä en uskalla päästää itseäni syvälle metsään. Kohta vapaaehtoiset ihmiset ja helikopterit saisivat minua etsiä. Ei olis kivaa. Keräilen siksi ihan huonoista paikoista. Eri juttu ennen, ku mentiin kauas-kauas syvälle metsään, sinne missä niitä oli ihan tolkuttoman paljon.

Lue lisää

Keikuskelijalle

Aivan rupesi meilettömästi kiinnostamaan tuo kokkailusi. Kirjoitit, että teet tonnikalasäilykkeitä siiasta! Mitäääääääh??

Nyt kyllä kertoisitko kuinka moinen pyörähdys tapahtuupi, että siika tonnikalaksi muuttuupi. Mitä ihmettä reseptisi pittää sisällään.

Se olis sikälikin hyvä tietää, että meilläpäin vähemmän tonnikalaset pyydyksiin tarttuu, mutta siikaa sentään joskus saa.

Taidan tässä reseptiä ootellessa vääntää voileivän (purkki)tonnikalasta.:))))))

Epätietoinen kokki kirjoitti:

Keikuskelijalle

Aivan rupesi meilettömästi kiinnostamaan tuo kokkailusi. Kirjoitit, että teet tonnikalasäilykkeitä siiasta! Mitäääääääh??

Nyt kyllä kertoisitko kuinka moinen pyörähdys tapahtuupi, että siika tonnikalaksi muuttuupi. Mitä ihmettä reseptisi pittää sisällään.

Se olis sikälikin hyvä tietää, että meilläpäin vähemmän tonnikalaset pyydyksiin tarttuu, mutta siikaa sentään joskus saa.

Taidan tässä reseptiä ootellessa vääntää voileivän (purkki)tonnikalasta.:))))))

Lue lisää

Hyvä epätietoinen kokki, kiitokset mielenkiinnosta ja yhteydenotostanne tänne lehtikyselypalstalle:)

Niin, se onkin hupaisaa, että kun siikaa lykkää purkkiin, niin kun purkin seuraavan kerran avaa, niin sieltä kurkistelee tonnikala.

Tässä kävi silleen, että kun kyselit tuosta miten moinen pyöräytetään, niin olin hetken sormi suussa. Näet mieheni ei tehnyt koskaan ruokia, paitsi lahjakkaasti osasi keittää perunoita, sekä aamupuuroja erilaisista jauhoista. Muut ruuat tein minä ja se oli ihan hyvä juttu, kun ruokahommista tykkäsin ja tykkään edelleen. Paitsi-paitsi juuri tuon kalasäilykkeen hän teki.

Nyt meen kala-asioihin jep joo.. Hän savusti kalat JA teki tätä kyseistä tonnikalasäilykettä. Minä siinä vain pikkusen autoin. Elikkä se alkuperäinen resepti on hukkapekka vienyt ja se oli mieheni pään sisällä muistissa.

Soitin äsken mieheni työkaverille, jolla arvelin tuon saman reseptin olevan. Voi jee, kun oli kiva jutella hänen kanssaan pitkästä aikaa. Juteltiin melkein tunnin.
Sain reseptin ja tässä se on.

Tästä tulee vain puolen litran purkillinen.

"Tonnikala-siika"

Siiat suomustetaan ja sisälmykset tietty veks.
Siika paloitellaan selkärankoineen päivineen semmoseksi parin sentin paloiksi.

Laitetaan lasipurkkiin (semmonen missä lasikansi ja siinä kiinni kumitiiviste) siianpalat.
1 ja 1/2 tl suolaa
6 valkopippuria
1 laakerinlehti
2 1/2 rkl ketsuppia
2 1/2 rkl öljyä

Purkit laitetaan kylmään uuniin ja uuni 250 asteeseen.
N. puolen tunnin kuluttua, kun tölkin sisus kuplii, niin uunin lämpöä lasketaan n. 150 asteeseen.
Sielä annetaan mojuskella 5-6 tuntia, napsastaan uunin lämpö pois ja jätetään lasipurkit uuniin, kunnes uuni on kylmä.


Säilyy ihan huoneen lämmössäkin. Usein on tosi vaikea saada purkin kantta auki. jonkun terävän ohuen terän tökkää kumin väliin, niin ei tartte kirveellä avata kantta :)

Selkäranka ja kaikki ruodot ovat hävinneet ja kala on lähes kuin tonnikalaa, paitsi toki parempaa.


Tähän samaan syssyyn laitan yhden TOSI hyvän reseptin.

Savustetaan haukea (haukea ei pahemmin viitsi syödä, kuiva kala, mutta tähän se sopii)

Laitetaan savustettu hauki lihamyllyn läpi. Sitten uudestaan lihamyllyyn ja samalla maustamatonta sulatejuustoa. Pari kertaa vedetään myllyn läpi, niin lopputuloksena on ah niin hyvää savukalasulatejuustoa. Ihanaa ruisleivän päällä.

... kirjoitti:

Sivuun.

Meitsi pitää itteään kokkina, kuten kaikki rillin käyttötäitoiset miehet.

Tosiasia kuitenkin on, pidän kokkaamisesta. Se vaan on älyttömän iso duuni tehdä yks sipulipihvi, keittää kaks pottua, tehdä kauhallinen punaviinikastiketta ja kourallinen salaattia...... Mä oonaina joskus tehnyt, aivan sama tiski, vaikka tekisi sadalle ihmiselle. Pannut valurautaa, veitset Sanellia.

Kaupan maksalaatikko hyvä ja helppo vaihtoehto. Eikä kalliskaan.

Käys muuten nuoriso-osastolla, meitsi teki aloituksen kitaramusasta ::D

=DW=

Lue lisää

Niinpä, juuri noin. Yksi sipulipihvi ja kaks perunaa, älytöntä ruveta ittiään vaivottelemaan noin pienen erän takia. Samalla pihvejä tekee parista kilosta ja kastiketta kans roppa kaupalla.
Kastikkeet (myös keitot) on semmosia, joita erityisesti tykkään tehdä.
Kunnon rautapannu sen olla pitää. Muita pannuja minulla ei olekaan.
Veitseni ovat huonoja ja tylsiä.

Kävin nuoriso-osastolla kurkkaamassa, kuten neuvoit.
Usko tai älä, niin kuuntelin koko tunti ja ykstoista minuuttia kestävän kappaleen.
Oli hyvin mielenkiintoinen. Minkähän takia kirjoitit "noin niinku kostoksi aattelin laittaa omanikin joskus". Aloituksesi oli mielenkiintoinen ja vaihteeksi vähän erilainen. Taisi mennä kostosi harakoille:)

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

Hyvä epätietoinen kokki, kiitokset mielenkiinnosta ja yhteydenotostanne tänne lehtikyselypalstalle:)

Niin, se onkin hupaisaa, että kun siikaa lykkää purkkiin, niin kun purkin seuraavan kerran avaa, niin sieltä kurkistelee tonnikala.

Tässä kävi silleen, että kun kyselit tuosta miten moinen pyöräytetään, niin olin hetken sormi suussa. Näet mieheni ei tehnyt koskaan ruokia, paitsi lahjakkaasti osasi keittää perunoita, sekä aamupuuroja erilaisista jauhoista. Muut ruuat tein minä ja se oli ihan hyvä juttu, kun ruokahommista tykkäsin ja tykkään edelleen. Paitsi-paitsi juuri tuon kalasäilykkeen hän teki.

Nyt meen kala-asioihin jep joo.. Hän savusti kalat JA teki tätä kyseistä tonnikalasäilykettä. Minä siinä vain pikkusen autoin. Elikkä se alkuperäinen resepti on hukkapekka vienyt ja se oli mieheni pään sisällä muistissa.

Soitin äsken mieheni työkaverille, jolla arvelin tuon saman reseptin olevan. Voi jee, kun oli kiva jutella hänen kanssaan pitkästä aikaa. Juteltiin melkein tunnin.
Sain reseptin ja tässä se on.

Tästä tulee vain puolen litran purkillinen.

"Tonnikala-siika"

Siiat suomustetaan ja sisälmykset tietty veks.
Siika paloitellaan selkärankoineen päivineen semmoseksi parin sentin paloiksi.

Laitetaan lasipurkkiin (semmonen missä lasikansi ja siinä kiinni kumitiiviste) siianpalat.
1 ja 1/2 tl suolaa
6 valkopippuria
1 laakerinlehti
2 1/2 rkl ketsuppia
2 1/2 rkl öljyä

Purkit laitetaan kylmään uuniin ja uuni 250 asteeseen.
N. puolen tunnin kuluttua, kun tölkin sisus kuplii, niin uunin lämpöä lasketaan n. 150 asteeseen.
Sielä annetaan mojuskella 5-6 tuntia, napsastaan uunin lämpö pois ja jätetään lasipurkit uuniin, kunnes uuni on kylmä.


Säilyy ihan huoneen lämmössäkin. Usein on tosi vaikea saada purkin kantta auki. jonkun terävän ohuen terän tökkää kumin väliin, niin ei tartte kirveellä avata kantta :)

Selkäranka ja kaikki ruodot ovat hävinneet ja kala on lähes kuin tonnikalaa, paitsi toki parempaa.


Tähän samaan syssyyn laitan yhden TOSI hyvän reseptin.

Savustetaan haukea (haukea ei pahemmin viitsi syödä, kuiva kala, mutta tähän se sopii)

Laitetaan savustettu hauki lihamyllyn läpi. Sitten uudestaan lihamyllyyn ja samalla maustamatonta sulatejuustoa. Pari kertaa vedetään myllyn läpi, niin lopputuloksena on ah niin hyvää savukalasulatejuustoa. Ihanaa ruisleivän päällä.

Lue lisää

Esitän maireimmat kiitokseni Keikku-Kokille vaivannäöstäsi tuon kyselemäni reseptin suhteen. Onneksi satuin kirjoittamaan tälle lehtikysylypalstalle jossa niin avuliaasti suhtaudutaan epätietoisen kokkipolon uteluun.

Jaaha, jaaha. Tämähän ei sitten ollutkaan mitään varsinaista pikaruokaa tämä siika. Sen laittamiseen onkin varattava usiampi tunti ja hyväs lykys kalastusreissusta aloitetaan.

Mutta niin on suunmukaiselta kuulostava ohje, että laitan tämän kyllä ruokaohje-kirjastooni otsikolla "Tonnisiikaa a' la Keikku". Sitä on sitten joskus mukava pohdiskella, että mistähän tuota tonnisiikaa saisi hankittua. Ja varmasti on buenoo myös tuo savuhauki.

Toivotan oikein siikamaista (toivottavasti painovirhepaholainen ei vie toista ii:tä pois) kesän jatkoa sinne muhevien ruokapatojen äärelle.

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

No mäkin ostan kaupasta lihhhaa isot kasat, kun on tarjouksessa ja pökkään pakastimeen. Joskus toki teen itselleni ihan kerta-annoksen, jos jotakin tiettyä ruokaa yhtäkkiä tekee mieli ja juuri sitä ei ole valmiina pakastimessa.

Tiedän sun ongelmasi metsän antimien suhteen. Voi voi ja voi, kun muistuukin mieleeni se, kun mekin kerättiin esim. puolukoita yhä vaan lisää ja lisää ja joka paikka oli niitä täynnä. Survottua puolukkahilloa monta ämpäriä (puolukkasurvosta meni paljon, kun mieheni söi joka päivä viiliä, puolukkasurvosta ja talkkunaa). Ne säilyi ilman pakastusta. Sitten tein mehuja ja pakastimessa oli paljon puolukoita ihan semmosenaan. Meillä oli kaks 320 litran arkkupakastinta, jotka pullottivat kalaa ja marjoja ja leivonnaisia. Oli kyllä kivaa.

Se puolukoitten kerääminen oli NIIN mukavaa, että me vaan mentiin ja rämmittiin ku hirvet mettäs. Myytiin sankokaupalla puolukoita. Se oli tietty helppoa, kun myyntiin meneviä puolukoita ei tarvinnut perata.


Kyllä mä vähäsen edelleenkin poimin, mutta koska en ole elävä kompassi, niin minä en uskalla päästää itseäni syvälle metsään. Kohta vapaaehtoiset ihmiset ja helikopterit saisivat minua etsiä. Ei olis kivaa. Keräilen siksi ihan huonoista paikoista. Eri juttu ennen, ku mentiin kauas-kauas syvälle metsään, sinne missä niitä oli ihan tolkuttoman paljon.

Lue lisää

@Hei kun keikuskelen


Kuinka kauan jauhelija ja broilerinsuikaleet säilyvät pakastimessa.? Pitäis varmaan laittaa päiväys että koska on pakastettu, kun joskus löytyy pakstimen perukoilta jotain pakastettua lihaa, josta en muista enää että koska olen sen sinne tuikannut.

Kauanko säilyy? kirjoitti:

@Hei kun keikuskelen


Kuinka kauan jauhelija ja broilerinsuikaleet säilyvät pakastimessa.? Pitäis varmaan laittaa päiväys että koska on pakastettu, kun joskus löytyy pakstimen perukoilta jotain pakastettua lihaa, josta en muista enää että koska olen sen sinne tuikannut.

Lue lisää

Luulisi että säilyisi, mutta paista ne lihat, ja laita sitten pakkaseeen, niin ei ainakaan pilaannu. Samalla saat valmiiksipaistetut raaka-aineet myöhemmin suoraan käyttöön.

Blogini: rukiista.blogspot.fi

Hei kun keikuskelen kirjoitti:

Hyvä epätietoinen kokki, kiitokset mielenkiinnosta ja yhteydenotostanne tänne lehtikyselypalstalle:)

Niin, se onkin hupaisaa, että kun siikaa lykkää purkkiin, niin kun purkin seuraavan kerran avaa, niin sieltä kurkistelee tonnikala.

Tässä kävi silleen, että kun kyselit tuosta miten moinen pyöräytetään, niin olin hetken sormi suussa. Näet mieheni ei tehnyt koskaan ruokia, paitsi lahjakkaasti osasi keittää perunoita, sekä aamupuuroja erilaisista jauhoista. Muut ruuat tein minä ja se oli ihan hyvä juttu, kun ruokahommista tykkäsin ja tykkään edelleen. Paitsi-paitsi juuri tuon kalasäilykkeen hän teki.

Nyt meen kala-asioihin jep joo.. Hän savusti kalat JA teki tätä kyseistä tonnikalasäilykettä. Minä siinä vain pikkusen autoin. Elikkä se alkuperäinen resepti on hukkapekka vienyt ja se oli mieheni pään sisällä muistissa.

Soitin äsken mieheni työkaverille, jolla arvelin tuon saman reseptin olevan. Voi jee, kun oli kiva jutella hänen kanssaan pitkästä aikaa. Juteltiin melkein tunnin.
Sain reseptin ja tässä se on.

Tästä tulee vain puolen litran purkillinen.

"Tonnikala-siika"

Siiat suomustetaan ja sisälmykset tietty veks.
Siika paloitellaan selkärankoineen päivineen semmoseksi parin sentin paloiksi.

Laitetaan lasipurkkiin (semmonen missä lasikansi ja siinä kiinni kumitiiviste) siianpalat.
1 ja 1/2 tl suolaa
6 valkopippuria
1 laakerinlehti
2 1/2 rkl ketsuppia
2 1/2 rkl öljyä

Purkit laitetaan kylmään uuniin ja uuni 250 asteeseen.
N. puolen tunnin kuluttua, kun tölkin sisus kuplii, niin uunin lämpöä lasketaan n. 150 asteeseen.
Sielä annetaan mojuskella 5-6 tuntia, napsastaan uunin lämpö pois ja jätetään lasipurkit uuniin, kunnes uuni on kylmä.


Säilyy ihan huoneen lämmössäkin. Usein on tosi vaikea saada purkin kantta auki. jonkun terävän ohuen terän tökkää kumin väliin, niin ei tartte kirveellä avata kantta :)

Selkäranka ja kaikki ruodot ovat hävinneet ja kala on lähes kuin tonnikalaa, paitsi toki parempaa.


Tähän samaan syssyyn laitan yhden TOSI hyvän reseptin.

Savustetaan haukea (haukea ei pahemmin viitsi syödä, kuiva kala, mutta tähän se sopii)

Laitetaan savustettu hauki lihamyllyn läpi. Sitten uudestaan lihamyllyyn ja samalla maustamatonta sulatejuustoa. Pari kertaa vedetään myllyn läpi, niin lopputuloksena on ah niin hyvää savukalasulatejuustoa. Ihanaa ruisleivän päällä.

Lue lisää

Samaa säilöntätapaa harrastettiin viime vuosisadalla paljonkin. Lapsuudenkodissani umpioitiin mm. karviaismarjoja sokeriliemessä, marjoihin pisteltiin ensin nuppineulalla reikiä, jotta säilyivät ehjinä. Myydäänköhän umpiopurkkeja kaupoissa edelleen?

optimisti-orvokki kirjoitti:

Samaa säilöntätapaa harrastettiin viime vuosisadalla paljonkin. Lapsuudenkodissani umpioitiin mm. karviaismarjoja sokeriliemessä, marjoihin pisteltiin ensin nuppineulalla reikiä, jotta säilyivät ehjinä. Myydäänköhän umpiopurkkeja kaupoissa edelleen?

Lue lisää

Huomenta "optimisti-orvokki"
Hyvä tapa tuo nuppineulalla reiän pistäminen karviaismarjaan, etteivät poksahda rikki :) Muistan, kun tein ekan kerran (ja viimeisen) karviaismarjahilloa. Lopputulos oli mitä erehdyttävimmin sammakonkutumainen ulkonäkö, joka ei saanut vettä herahtamaan kielen päälle. Maku oli yes, mutta epämiellyttävän ulkonäön takia, päätin etten enää viitsi moista kutua tehdä. Umpioitu karviaismarja on eri maata, varmaankin myös kauniin näköinen, koska marjat pysyvät kasassa.

Kyllä ainakin täällä myydään vielä lasisia umpiopurkkeja. Oon erikseen ostanut vuosien varrella purkkeihin uusia kumisia suojuksia, joita myydään erikseen muutaman kappaleen pakkauksissa. Kumiset osat kovettuvat ja menevät rikki käytössä, joten on hyvä kun voi niitä ostaa erikseen. Lasipurkithan kestävät ikuisuuden.

Sampo Lavikka kirjoitti:

Luulisi että säilyisi, mutta paista ne lihat, ja laita sitten pakkaseeen, niin ei ainakaan pilaannu. Samalla saat valmiiksipaistetut raaka-aineet myöhemmin suoraan käyttöön.

Blogini: rukiista.blogspot.fi

Lue lisää

Mielestäni paistaminen ennen lihan pakastamista ei edistä lihan hyvän makuisuuden säilymistä, ainakaan rasvassa paistaminen, rasva härskiintyy pakastettaessa

Joo, toi tuntipalkkajuttu on tohon väännetty ihan väkisin. Jos se on pakko laskea, niin mun mielestä ruoanlaittoajasta pitäis vähentää syöttölään menon matka-ajat sekä mahdollinen odotus siellä.

Usein pystyy vääntää jonkun maukkaan pastan / broisku-kasvis-nuudelihässäkän, herkullisen munakkaan valmiiks tai jonkun hätäsen laatikon / paistin uuniin hautumaan jo vähemmässä ajassa.

inssikokki kirjoitti:

Joo, toi tuntipalkkajuttu on tohon väännetty ihan väkisin. Jos se on pakko laskea, niin mun mielestä ruoanlaittoajasta pitäis vähentää syöttölään menon matka-ajat sekä mahdollinen odotus siellä.

Usein pystyy vääntää jonkun maukkaan pastan / broisku-kasvis-nuudelihässäkän, herkullisen munakkaan valmiiks tai jonkun hätäsen laatikon / paistin uuniin hautumaan jo vähemmässä ajassa.

Lue lisää

Katselen toisinaan Jamie Oliverin 15 minuutin kokkauksia. Vaikka hän onkin hirveä hössöttäjä, niin aika vikkelään ne sapuskat valmistuvat. Ja mikä parasta, noissa ohjelmissa hän selittää miksi joku juttu pitää tehdä näin tai noin. Alkaa kohtapuoliin subilta.

Vartin sapuska kotona: keitetyt uudet perunat, haukifilee voissa paistettuna pannulla, ja salaattia, jossa joukossa sitä sun tätä.

gcvo yu kirjoitti:

Katselen toisinaan Jamie Oliverin 15 minuutin kokkauksia. Vaikka hän onkin hirveä hössöttäjä, niin aika vikkelään ne sapuskat valmistuvat. Ja mikä parasta, noissa ohjelmissa hän selittää miksi joku juttu pitää tehdä näin tai noin. Alkaa kohtapuoliin subilta.

Vartin sapuska kotona: keitetyt uudet perunat, haukifilee voissa paistettuna pannulla, ja salaattia, jossa joukossa sitä sun tätä.

Lue lisää

Totta joo, mä olen myös tsekannu niitä. Tää on mun yks suosikkeja, jos pitää säätää jotain todella maistuvaa vähässä ajassa:
https://www.youtube.com/watch?v=Sk_CGtA4HIY

Vieraille jos tarjoo, niin mielelläni teen tämän myös pitkän kaavan mukaan, silloin makuun tulee ihan uutta syvyyttä.

Samalla varmaan mietit menisitkö kukkenheimin museoon jos se hesaan tulee.

Oliko isoja?

Minkä kuukauden söit, tämän loppuvan heinäkuunko?

en ole päättänyt kirjoitti:

Oliko isoja?

Ei niin isoja kun veljellä. Se pärjäsi yhdellä koko kuukauden. Se onkin hiilihydriaattipaastolla..

;)) kirjoitti:

Minkä kuukauden söit, tämän loppuvan heinäkuunko?

Nii heinäkuun nii. Ei siinä sinkun tarvinnut paljon muuta järsiä.

tpk1962 kirjoitti:

Ei niin isoja kun veljellä. Se pärjäsi yhdellä koko kuukauden. Se onkin hiilihydriaattipaastolla..

Ohhoh, no sen on täytynyt ollakin tosi iso.

tpk1962 kirjoitti:

Nii heinäkuun nii. Ei siinä sinkun tarvinnut paljon muuta järsiä.

Paree järsiä, kuin kärsiä. Mahtuuko veljen pottu kattilaan, riippuu tiennii kattilan koosta.

Jeh, eikä se ole hukkaan heitettyä aikaa. Yksin ollessa on varaa vähän säätää ja kikkailla sekä hakee makuja kohdilleen ilman, että joku toinen joutuu kärsimään siitä. Ja tätä kautta hakee tuntumaa.

Ja sit kun tulee se hetki, että koukkuun on uinu se inehmo, josta voisi puoliskoa ittelleen kuvitella. Eikös vaan ole ylpeetä heittää, että venaas hetki, mä väsään jotain nopeeta ihan tässä kämpillä. Sit vetää jonkun treenatun ja frendeillä testatun bravuurin pöytään. Uppoo suoraan sydämeen.

Mulla toimi, nyt jo 14v naimisissa.

Suomessa lämmityskausi on noin 8 kuukautta vuodessa. Minkä jääkaappi kuluttaa ja hukkaa lämpönä ympäristöönsä, on pois asunnon lämmityskuluista. Sama pätee lieteen ja uuniin.

inssikokki kirjoitti:

Suomessa lämmityskausi on noin 8 kuukautta vuodessa. Minkä jääkaappi kuluttaa ja hukkaa lämpönä ympäristöönsä, on pois asunnon lämmityskuluista. Sama pätee lieteen ja uuniin.

Lue lisää

Jos ruoanlaitossa haluaa säästää sähköä, niin kannattaa huomata seuraavaa:

- älä hanki liian isoa jääkaappia ja pakastinta
- säädä kylmälaitteiden lämpötilat oikein
- hyödynnä lieden jälkilämpöä esim. uuniruoassa voi lämpötilan kääntää nollalle jo ennen kuin kypsymisaika päättyy. Sama juttu keittämisessä.
- hyödynnä kerroskattilaa eli samalla keittolevyllä voi höyryssä kypsyttää kasviksia kun keittää esim. perunoita
- ota pakastimesta ruoka sulamaan jääkaappiin
- pidä kodinkoneet puhtaina ja ehjinä
- älä avaa kylmälaitteiden ovia turhaan
- kun kokkaat, tee useampi ruoka kerralla, jolloin saat hyödynnettyä esim. uunia paremmin. Itse pyrin siihen, että kun uunin lämmittää, teen vähintään kaksi ruokaa esim. lihapullat, uunipuuroa ja omppupiirakkaa
- älä sijoita kylmälaitteita lieden viereen
- veden keittäminen vie vähemmän energiaa vedenkeittimellä kiehautettuna kuin jos se lämmitetään kattilassa
- muista käyttää kattilassa kantta, niin voit pienentää tehoa

Muuten, kokatahan voi vaikka kaverin kanssa. Olen jo monta vuotta leiponut itsenäisyyspäivän tienoilla äitini ja tyttäreni kanssa joululeivonnaiset. Samaa systeemiä voi hyödyntää muutenkin eli vaikka kokata vuoroviikkoina tiettynä aikana viikosta tulevan viikon sapuskat kiertävällä vuorolla. Kaverin kanssa voi myös ostaa isompia tuote-eriä kerralla (esim. ison säkin perunoita).

Hei vaan, Sampo!

Leivotko tosiaan itse ruisleipää? Minulta se ei ole onnistunut, en siis osaa mutta en enää viitsisikään.

Tuo mainitsemasi japanilainen soijakastike on minullekin se ainoa oikea (jos samaa tarkoitamme), se on muuten yksi maailman vanhimmista perheyrityksistä muistaakseni. Ruskean kastikeen ruskistaminen on tarkkaa puuhaa, yliruskistettu ei ole hyvää eikä kaikille sovi vaikka mausta pitäisivätkin. Mieluummin ruskistan varovaisesti ja korjaan värin soijalla jos tarvis. Lihaliemikuutioita ei minun keittiössäni ole eikä tule koskaan olemaankaan. Maun on tultava raaka-aineista ja valmistustavoista.

Kivalta kuulostaa tuo sinun innostuksesi ruoanlaittoon, chilien kasvattamisineen ynnämuineen. Itselleni ruoanlaitto ei ole se kotitöistä mieluisin, sillä tavalla että rupeaisin jotain oikein suuritöistä ja aikaa vievää tekemään vain itselleni, mutta otan siitä ilon irti omalla tavallani.

valmisruokia tai puolivalmisteita.

Käytä pakastinta, kyllä sielllä säilyy muutaman viikon,
ei tarvii urakalla syödä.
Kokemusta on.

ja mielenterveysongelmille on omansa, vilkaisehan hieman peiliin, teet iteäsi parhaillaan entistäkin naurettavammaksi

rauhoitu jo kirjoitti:

ja mielenterveysongelmille on omansa, vilkaisehan hieman peiliin, teet iteäsi parhaillaan entistäkin naurettavammaksi

ihanko totta tota en tienny aika nopeesti mää teen itteni naurettavammaksi jos käyn täällä kerran kuussa muutaman sanan kirjoittamassa pitäskö siltikin vilkaista peiliin rauhotuhan vaan keskenäs... äläkä viitti takertua toisarvoisiin asioihin.