Millainen on ujo ja ihastunut nainen, kertokaas naiset!
Ujo ja ihastunut nainen?
mies kyselee
54
11951
Vastaukset
- toivot.jotainapua
Itse en ole muutoin kovin ujo, mutta ihastuessa vetäydyn kuoreeni. Käyttäytymiseni riippuu paljonikin siitä, miten mies minua kohtaan käyttäytyy; jos hän vaikuttaa kiinnostuneelta uskallan vähän jutella ja katsoa silmiin. Jos mies ei vaikuta kiinnostuneelta; kierrän kaukaa, en uskalla katsoa silmiin, enkä uskalla juuri puhua. Pahasti ihastuneena olen hiukan ahdistunut miehen seurassa; levoton, punastelen, hikoilen, vastaan lyhyesti koska aivot ei vain toimi.
Kehonkielikin kertoo jotain; vilkuilen miestä paljon "salaa" ja korjaan hiuksia hänen läsnäollessa. Ihastuksen läsnäollessa ihmiset tunnetusti myös harrastavat ns. Itsensä koskettelua; hieroo omaa niskaa, korvanlehteä, kasvojen aluetta. Tämä on tiedostamatonta. Toinen on ihastuksen matkiminen; jos hän esim juo, hetken päästä itsekin tai jos ihastus haroo hiuksia, itse tekee samoin.- on apua kiitos
voikos ujo nainen tai tyttö vetäytyä kuoreensa ihan täysin, jos sille kertoo omasta ihastumisestaan sitä kohtaan?
- 4346364
on apua kiitos kirjoitti:
voikos ujo nainen tai tyttö vetäytyä kuoreensa ihan täysin, jos sille kertoo omasta ihastumisestaan sitä kohtaan?
tietysti riippuu ihan ihmisestä. Jos minulle mies kertoisi ihastumisesta, saattaisin hämmentyä hetkeksi, mutta kyllä kertoisin jossain vaiheessa myös omat tunteeni... hiukan ehkä kierrellen mutta kuitenkin
- mystinen nainenko?
4346364 kirjoitti:
tietysti riippuu ihan ihmisestä. Jos minulle mies kertoisi ihastumisesta, saattaisin hämmentyä hetkeksi, mutta kyllä kertoisin jossain vaiheessa myös omat tunteeni... hiukan ehkä kierrellen mutta kuitenkin
Tarkotatko että pitäs selvittää numeron alkuosa ja soittaa sulle ;)
- Ujo nainen
mystinen nainenko? kirjoitti:
Tarkotatko että pitäs selvittää numeron alkuosa ja soittaa sulle ;)
Kyllä voi! Itse ainakin olen elämän aikana parikin kertaa ollut tosi kiinnostunut miehestä ja kun hän on vihdoin lähestynyt ja kertonut että on kiinnostunut, olen suhtautunut todella viileästi, pelännyt jotenkin että on huomannut että olen ihan lätkässä ja saan vain näpeilleni, ja juossut sitten karkuun. Täysin sekopäistä myönnetään! :D En tiedä miksi olen käyttäytynyt näin, mutta sitten jälkikäteen ujous estää asian esiin ottamisen, vaikka sen toisen tunteet tietääkin, varsinkin kun tulee ihan varma olo että se toinen ei enää voi mitenkään olla kiinnostunut sen jälkeen miten tuli kohdelluksi. Sitten kun on ollut johonkin mieheen aluksi vähän laimeammat tunteet niin homma etenee...
- Pahempaa kuin ujous!
Vakavampaa ja paljon pahempaa kuin pelkkä uous, on saada paniikkikohtauksia ihastuksen lähettyvillä.
Kun tuntee olonsa kokoajan vain kiusaantuneeksi, ahdistuneeksi ja saa jotain ihmekramppejakin kun pää nytkähtelee ja liikehdit automaattirefleksinä, etkä tiedä miten päin olisit. Ihastuksesta voi tulla jopa elämää suurempi negatiivinen ongelma jonka kohtaaminen alkaa tuntua suoritukselta ja selviytymiseltä ja kaikkein helpointa onkin vältellä ja lähteä pois.
Itselleni ainakin on ollut enemmän vain kärsimystä ja haittaa jos olen ollut ihastunut. Eräässä koulussa oireiluni alkoi olla jo niin voimakasta että otin kolme päivää saikkua ja hain lääkkeitä. Psykiatri kysyi että mikä siellä koulussa nyt on niin kamala asia että jännittää jne. Itkien sanoin olevani ihastunut. Hän siihen että saanhan mä olla ja että miksi yritän kieltää sitä. Se vaan tuntui kiusalliselta ja ikävältä vaikka sen pitäisi tuntua mukavalta asialta. Lääkkeitä söin tasan parina aamuna ennen koulun alkua ja niinäkin aamuina turhaan, koska ihastukseni ei edes ollut niinä päivinä itse koulussa. En tiedä oliko lääkkeillä oikeasti mitään tehoakaan.
Sitten ihastuin töissä ja samat oireilut ja välttelykäyttäytymiset palasi kuvioihin.
Kaikkien muiden ihmisten kanssa pystyn olemaan normaali ja luonteva mutta en moniin vuosiin sen kanssa johon olen ollut ihastunut. Olisikin vain söpöä ujostelua mutta että paniikkia ja tärinääkin parhaimmillaan vaikka yrittäis kuinka itse itselleen selittää ettei ole syytä panikoitua eikä pelätä mutta alitajunta ei sitä usko. Tuskin ihastukseni ainakaan itse on kiinnostunut takaisin ja pakoilu ja välttelykäyttäytymiset vain tappavat sen pienimmänkin mahdollisuuden.
Jälkeen päin osaan veistellä asiasta jopa huumoria mutta silloin kun se tilanne on päällä on siitä huumorintajut kaukana.
Olen miettinyt mistä johtuu ja myös sitä miksi olenkin ihastunut johonkin tiettyyn tyyppiin vaikka sinkku olisikin koska se ei järjellä ajatellen ole tuntunut sopivalta. Eivätkä ihastukset välttämättä itse ole edes millään tavalla rohkaisseet siihen.
Luulen että työpaikkaihastuksenikin enemmänkin inhoaa kuin ihastelee jos edes on mitään mielipidettä. Ja joskus torunkin itseäni että mistä olenkin keksinyt häneen ihastua ja miksi.- Juuri niin
Sun kertomus on kuin suoraan omasta elämästäni. Ja sama kaava tuntuu toistuva ja toistuvan....... Mutta ei sille mitään voi jos ihastuu.
- always so shy
Anteeksi jos kysyn ihan hölmöjä:D mutta oletko mistä päin ja oletko mies vai nainen..olen varmaan maailman ujoin,mutta silti löysin itselleni kumppanin...alkuun tutustuttiin alkoholin voimin ja nykyään ollaan kihloissa ja 2 lasta. Mistäpäin olet,ehkä voisimme ystävystyä ja jutella asiasta enemmän:)
- jännittävä elämäni
Kovin tuttua minullekin! Tuo on hirveän tukala oireyhtymä ja ainakin minä jäin yksin mielettömän ujosteluni takia. Jouduin aina paniikkiin ihastusteni lähettyvillä ja toisaalta taas ei tunnunut lainkaan mielekkäältä tutustua ihmisiin, jotka eivät kiinnostaneet. Panikoin muissakin merkittävissä tilanteissa, joten elämään ei ole mahtunut paljoakaan onnea ja iloa. Oma diagnoosini on, että super-ujojen hermosto on yksinkertaisesti virittynyt väärin.
- Kipsistä ulos!
jännittävä elämäni kirjoitti:
Kovin tuttua minullekin! Tuo on hirveän tukala oireyhtymä ja ainakin minä jäin yksin mielettömän ujosteluni takia. Jouduin aina paniikkiin ihastusteni lähettyvillä ja toisaalta taas ei tunnunut lainkaan mielekkäältä tutustua ihmisiin, jotka eivät kiinnostaneet. Panikoin muissakin merkittävissä tilanteissa, joten elämään ei ole mahtunut paljoakaan onnea ja iloa. Oma diagnoosini on, että super-ujojen hermosto on yksinkertaisesti virittynyt väärin.
Luettuani ylläolevat jännittämistekstit tuntuu tosiaan paremmalta työntää dynamiittipötkö persiiseen ja lennättää ittensä taivahalle! Hymy!
Mutta kerron oman juttuni, millä itse selvisin viimeisen ihanan ihastukseni kanssa, ja nytpä meillä on puntit tasan!
Ennenkuin kerkesin panikoida hänen läheisyydessään, otin 'hetkestä kertakaikkisesti kiinni' enkä lähtenyt pakoon. Enkä siis edes tajunnut. Kerroin hänelle, miten mun sydän sykkii hänen lähellä tosi lujaa, millaisia tunteita hän minussa herättää. Mä olin jotenkin uskomattoman rehellinen tämän naisen edessä, ja vaikka hän ei vastannut minun rehellisyyteeni tietenkään samoilla sanoilla ja tunteilla, niin tilanteen mentyä sitten ohi, minua ei jäänyt yhtään vaivaamaan tämä hänen kohtaamisensa, koska yllätin jopa itsenikin suoruudellani. Käänsin siis tavallaan ongelman tälle naiselle!
Luulen että siinä kävi niin että hän ei ottanut minua vakavasti. Ja tämähän on vain hyvä asia, koska mulle ei tullut sitä raivostuttavaa kipsiä päälle, en änkyttänyt, en punastellut, sanat ei jäänyt kurkkuuni. Oli jotenkin sietämättömän helppoa liverrellä hänelle kaikki, mitä hän herätti siinä kauniina mun edessä!
Tiedoksi: kun teille tulee jatkossa uusia kohteita, yrittäkää ehdottomasti yllättää itsenne omalla rohkeudellanne! Mutta en suosittele missään luokkahuoneessa tai työpaikalla missä joutuu koko ajan tekemisiin hänen kanssa, vaan siis jos jossain törmäätte johonkin ihanaan ihmiseen. Silloin iskekää.
- Sinulle mieskyselijä
Ujoon ja ihastuneeseen naiseen kannattaa lähestyä askel kerrallaan. Vaikka jokin arkipäiväinen kysymys tai heitto johon hän voi ottaa kantaa tai vastata. Siinä pikkuhiljaa tutustuessa estyneisyyskin häviää ja hän alkaa luottaa siihen että mies on kiinnostunut. Jos ei naisena niin ainakin ihmisenä kun olette kohta jo mahdollisesti kaveruus-asteella tai ainakin toisenne tuntevia tuttuja. Koska itse hän ei uskalla olla aloitteellinen peläten torjutuksi tulemistaan liikaa, hän suorastaan odottaa sitä että vastapuoli tekee aloitteen kommunikointiin.
- Ujous
Komppaan! Eikä kannata lannistua ujon naisen viileydestä tai tilanteesta karkaamisesta. Kokeilee uudestaan. Ja uudestaan.Ja uudestaan.
Itse ainakin ujona pää ja sydän sekaisin olen tehnyt ja sanonut mitä sattuu vaikka muuten olen hyvinkin järkevä ihminen... Jotenkin pelkäsin että satutan taas itseni kun niin oli aiemmissa suhteissa käynyt (kuten vääjäämättä käy jos suhde loppuu, koska sattuuhan se vaikka itse olisi suhteen lopettanut).
Halusin suhdetta ja pelkäsin suhdetta, mutta selitä se nyt sitten ujona syötävän ihanalle miehelle varsinkin jos ei tiedä kuinka vakavissaan toinen on. Alkoholi auttaa, muttei aina jos ihastus on kovinkin suuri. :D Sitten kun suhteen alkuun jotenkin pääsee niin helpottaa aika nopeasti ja mitään ongelmaa ei enää olekaan. Mutta se alkuihastus...
- IhastunutUjoNainen
Miehet voisivat ottaa ujon naisen oudon käytöksen heitä kohtaan kohteliaisuutena. Itselläni jalat ja kädet tärisee, sanat juuttuu kurkkuun, henki salpautuu ja pelottaa väillä niin paljon että välttelen ihastukseni kohdetta.... joskus menen niin jumiin että hävettää :/ Yhtään en tiedä, mitä mies mahtaa tällaisessa tilanteessa ajatella. Veikkaan, etten tee kovin hyvää vaikutusta. Ja oikeasti olen ihan hyvä tyyppi, kunhan vaan saan tutustuttua ihmisiin kunnolla niin homma alkaa luistaa. Kun tätä ihastuksen kohdetta näkee vielä harvemmin, niin tulee yleensä ongelmia kohtaamisessa. Jos nyt kukaan mies tällaista outoa käytöstä voi/haluaa ymmärtää ja haluaa ottaa naisesta selvää, niin lähestyminen vaatii kärsivällisyyttä. Huumori yleensä helpottaa tilannetta. Ja oi, jospa tämä mies jonka seurassa häkellyn täysin, pyytäisi minua ulos pyörtyisin - onnesta! ja todellakin lähtisin mihin vaan pyydettäisiin :)
- Vinkki
Ja nämä ujot naiset voivat olla varsin villiäkin seuraa kun pääsee lähelle... ;)
- Mmmmm...
Vinkki kirjoitti:
Ja nämä ujot naiset voivat olla varsin villiäkin seuraa kun pääsee lähelle... ;)
Ujot on villikoita!
"lähtisin mihin vaan pyydettäisiin" näin just ja muutenkin mielikuvituksekkaampia ja tietyssä mielessä rohkeampia kuin taviskouhkaajat. Pitää vaan ensin saada estot kuorittua niin avautuvat. Voi löytyä todellinen helmi! Maltilla ja valtilla.
- Rakastunutujo
Mä yritän olla asiallinen, puhuu järkeviä, mutta sivuutan tunteeni ettei toinen huomaa ihastustani. Olen niin pelokas, että minun pitää saada ensin jokin rohkaiseva ele mieheltä. Sitten voin alkaa ottaa huomioon hänet miehenä, ei pelkästään ihmisenä.
- jep jep
Minulla on yksi kaveri, nainen, joka menee täysin lukkoon kun on ihastunut johonkin mieheen - pikku hiljaa pitää lähestyä tai pyytää reilusti ulos tms.
- ujo tyttö
Mä olen juuri sinkkuuntunut ja huomasin miten antisosiaalinen musta oli tullut suhteen aikana. Huomasin miten vaikeaksi mä olen tehnyt lähestymisen. En ole mielestäni yhtään hassumman näköinen nainen ja moni mies pitää mua varmasti koppavana tai ylpeänä, mutta todellisuudessa olen aika ujo... en ole koskaan itse uskaltanut mennä juttelemaan miehelle ensin, vaan odotan et mies tekee aloitteen ja silloinkin saatan mennä hämilleni ja jotenkin mokata koko tilanteen, niin ettei se mies taatusti uskalla lähestyä uudelleen! Moni mielenkiintoinen juttu on mennyt sivusuun siksi :)
Nyt olen vähän skarpannut ja opetellut katsomaan ihmisiä kunnolla silmiin ja tuntuu tosi kivalta kun saa palautetta; pyydetään kahville tai kehutaan hajuvettä tms.
Kunpa ihmiset vain ymmärtäisivät sen että ujo ja hiljainen on eri asia kun koppava ja ylpeä...
Ja toivoisin, että miehet uskaltaisivat lähestyä uudelleen ujoja naisia, ja vaikka pikkasen rauhallisemmin.- Nainen_2
Komppaan täysin!
- Ujo nainen
Nainen_2 kirjoitti:
Komppaan täysin!
Samoja kokemuksia täällä
- uh_ujous
Ujo tyttö yllä puhuu asiaa, ujous saattaa todellakin antaa koppavan vaikutelman. Sille ei vaan voi mitään jos menee aivan 'jäihin' ja alkaa jännittää. Yritäppä siinä nyt sitten väkisin hymyillä.
Piiskaan itseäni joka päivä siitä, että olen luultavasti möhlinyt kaiken miehen suhteen johon olen salaa ihastunut. Onko kukaan keksinyt keinoa korjata pieleen menneitä sosiaalisia tilanteita? Voiko toiselle mennä sanomaan suoraan, että käyttäydyn oudosti koska olen ujo ja jännitän seurassasi koska olet komea?
Voi kumpa mahdollisimman monet miehet lukisivat tämän viestiketjun ja ymmärtäisivät asioiden oikean laidan. Täällä on tuotu hyviä näkökulmia esiin. Ujous voi todellakin ilmetä pelkona ja paniikkina, mutta menee ainakin itselläni ohi jos toinen ei heti katoa paikalta. Lisäksi vaatii aikaa tutustua paremmin uuteen ihmiseen, jonka jälkeen ei yleensä enää jännitä.- 116
Kyllä voi mennä kertomaan, että on ujo jännittäjä ja siksi käyttäytyy, kuten käyttäytyy. Silloin pitää myös olla valmis, että toinen vastaa hyvin tylysti tai vetäytyy, koska ei voi sietää arkoja ihmisiä.
- Kipsistä irti!
"Voiko toiselle mennä sanomaan suoraan, että käyttäydyn oudosti koska olen ujo ja jännitän seurassasi koska olet komea?"
No aivan varmasti! Jos joku mies ei tule onnelliseksi tuollaisesta niin idiootti on! - Eräs ujo tyttö
116 kirjoitti:
Kyllä voi mennä kertomaan, että on ujo jännittäjä ja siksi käyttäytyy, kuten käyttäytyy. Silloin pitää myös olla valmis, että toinen vastaa hyvin tylysti tai vetäytyy, koska ei voi sietää arkoja ihmisiä.
No en mä ainakaan uskalla! Vielä katoo koko ihastus siltä unelmien mieheltä! :D Tylsää ujoudessa suhteessa uusiin miehiin on se että muuten elämässä voi olla hyvinkin rohkea, avoin ja meneväinen, mutta sitten nää kaksilahkeiset... Awww. Ehkä ujot vaan tuntee ja kokee vahvemmin ihastuksen, rakkauden ja fyysisen vetovoiman?
- Mies -81
Eräs ujo tyttö kirjoitti:
No en mä ainakaan uskalla! Vielä katoo koko ihastus siltä unelmien mieheltä! :D Tylsää ujoudessa suhteessa uusiin miehiin on se että muuten elämässä voi olla hyvinkin rohkea, avoin ja meneväinen, mutta sitten nää kaksilahkeiset... Awww. Ehkä ujot vaan tuntee ja kokee vahvemmin ihastuksen, rakkauden ja fyysisen vetovoiman?
Tuota, samalla tavalla tämän on toisinkin päin. :)
- ...............
"Voiko toiselle mennä sanomaan suoraan, että käyttäydyn oudosti koska olen ujo ja jännitän seurassasi koska olet komea?"
Ilman muuta. Etenkin, jos juttu meni jo piloille, niin en keksi mitään muuta pelastuskeinoa. Tuohan olisi todella imartelevaa näin miehen perspektiivistä, kun käytännössä koskaan ei saa kokea olevansa kiinnostava tai haluttava, vaan aina pitäisi itse osoittaa kiinnostus naista kohtaan. Tällaisella ujolla erakolla, joka miettii, ettei koskaan voi kelvata, se tarkoittaa käytännössä elämänmittaista naisettomuutta. On ihan hirveää yrittää jotenkin kaupata itseään naisille, jos jo valmiiksi ajattelee, ettei minusta ole hyväksi mieheksi kenellekään.- Kipsistä irti!
Pointseja!
- Naisen neuvo
Kipsistä irti! kirjoitti:
Pointseja!
Siis nyt eka lähdet miettimään mistä et itsessäs pidä ja muutat niitä asioita! Eka on tykättävä itsestään ennen kuin voi odottaa sitä muilta! Ja kukaan nykyihminen ei pitkän evoluutiohistorian ja luonnon valinnan - niiden naarasten valinnan - tuloksena ei ole olemassa yhtään huonoa miestä! Että reippaasti vaan, ujot on söpöjä!
- ujo tyttö
Täytyy siis vaan toivoa et saan uuden tilaisuuden joskus korjata pieleen menneen lähestymisyrityksen.
Päätin, et jos tapaan sen miehen vielä joskus niin en aikaile sekuntiakaan!
Elämä on liian lyhyt, eikä meistä kukaan tässä enää nuorru :)- Kipsistä irti!
Juuri näin! Yhden vittumaisen kerran se elämä kirpaisee!
- ujo tyttö
Kipsistä irti! kirjoitti:
Juuri näin! Yhden vittumaisen kerran se elämä kirpaisee!
En mä sitä kirpaisua pelkää :)
Yleensä olen aika puhelias ja rohkeakin, mutta kun osuu kiinnostava ihminen kohdalle niin jäädyn.
Eli mun ujous on satunnaista. - Ujo ujo
ujo tyttö kirjoitti:
En mä sitä kirpaisua pelkää :)
Yleensä olen aika puhelias ja rohkeakin, mutta kun osuu kiinnostava ihminen kohdalle niin jäädyn.
Eli mun ujous on satunnaista.Tää on niin tuttua, eikä se ainakaan mulla iän myötä ole muuttunut miksikään! Onneksi sentään suhteita on tullut ja mennyt ja ujokin löytää kumppanin siinä missä joku muukin. :) Mutta se ujous, ei se mihinkään lähde. On niin kuin tarralappu liimattu osaksi itseä.
- sui hin.
ujot naiset, miehet unohtakaa ne. Kun vapautuvat ovat oikeasti ihan nössöjä. Otteet on epävarmat ja sanat...plaah. Eikä ne osaa ottaa kunnolla
- Mielipide tuokin
Kait niissä ujoissakin on niitä valjuja niin kuin muissakin menijöissä. Mutta kyllä sen naisesta tietyllä tapaa näkee - ujostakin - onko tulta ja pippuria siellä sielun ja sydämen syövereissä!
- 11+3
Se on vaan "v-mäistä" tuo ujous kun toinen saa sitten sellaisen käsityksen ettei kiinnosta. Vaikka asia saattaakin olla ihan toisin. En siis syytä ujoja :) mut niinku tuossa joku sanoikin: elämä on lyhyt
- ujo tyttö
No sehän tässä harmittaakin jos/kun mies sai nyt mun käytöksestä sellaisen kuvan et mua ei kiinnosta, vaikka tilanne on todellakin ihan päinvastoin.
Ja mulla ei taida edes olla mahdollisuutta korjata sitä käsitystä kun en tiedä miehestä mitään...
Harmittaa ehkä eniten just se millainen fiilis toiselle tuli siitä. Kerää rohkeutensa ja lähestyy naista (ja siis selvinpäin ja päiväsaikaan) ja nainen menee paniikkiin ja poistuu paikalta ennen kun homma pääsee edes kunnolla käyntiin...
- 20+13
Harmillinen tilanne.. Olen myös itse vähän ujo, mutta sitä ei välttämättä ulospäin huomaa
- Kaukaa lähelle
Liityn ujous-syndroomikkoihin..
Kun yliopistolla menen kirjastoon opiskelemaan, opiskeluni loppuvat siihen, kun ihastukseni saapuu sinne myös opiskelemaan. Jähmetyn paikoilleni, perseeni iimautuu penkkiin, enkä kykene mihinkään. Aivoni jäätyvät. Opiskelusta ei tule mitään, koska mietin jokaista sormeni liikutusta ja tuijotan jähmettyneenä tablettia. Vaikka rakkoni olisi räjähtämäisillään, en pysty menemään vessaan, koska en saa itseäni ylös tuolista. Haluaisin edes vilkaista ihastustani, mutta pääni ei nouse. Olen kuin vahapatsas. Pahinta on että olemme samassa tiedekunnassa, hän tietää olemassaoloni ja varmaan pitää minua hyvin outona, koska yleisesti ottaen olen muiden seurassa ihan luonteva. Joskus luuli havaitsevani hänessä mielenkiinnon piirteitä minua kohtaan, mutta pelkään, että hän menettää/ on menettänyt mielenkiintonsa minuun ujouteni takia.- samoja samoja
Jep, itsellä sama. Silloin kun on vasta kiinnostunut miehestä, sitä uskaltaa silmiin katsoa useasti ja pitkään ja osaan olla luonteva, mutta sitten kun tajusin olevani ihastunut, niin ei ole sen jälkeen voinut silmiin katsoa..vaikka kuinka haluaisi. Olen aika varma, että minusta ei huomaa sitä että olen ihastunut, tavallaan harmi.
- Sydänlyö
samoja samoja kirjoitti:
Jep, itsellä sama. Silloin kun on vasta kiinnostunut miehestä, sitä uskaltaa silmiin katsoa useasti ja pitkään ja osaan olla luonteva, mutta sitten kun tajusin olevani ihastunut, niin ei ole sen jälkeen voinut silmiin katsoa..vaikka kuinka haluaisi. Olen aika varma, että minusta ei huomaa sitä että olen ihastunut, tavallaan harmi.
Varsinkin kun sen pitäisi edetä ihan toisin päin, että kun on kiinnostunut niin rohkeammat kai flirttailee niin että katselee vaivihkaa ja antaa hienovaraisia vinkkejä kuin vahingossa siitä että tunteet on kuumat. Ja sitten kun on ihastunut niin tuijottelee silmiin ja yrittää lähentyä ja tutustua. Ujous on ärsyttävää, mutta luulen että useilla kasvatuksen tulos, ainakin itsellä. Olen opetellut pääsemään ujoudesta eroon ja muuten olen onnistunut, mutta sitten tietyissä tilanteissa... Argh
- Mies -81
Sydänlyö kirjoitti:
Varsinkin kun sen pitäisi edetä ihan toisin päin, että kun on kiinnostunut niin rohkeammat kai flirttailee niin että katselee vaivihkaa ja antaa hienovaraisia vinkkejä kuin vahingossa siitä että tunteet on kuumat. Ja sitten kun on ihastunut niin tuijottelee silmiin ja yrittää lähentyä ja tutustua. Ujous on ärsyttävää, mutta luulen että useilla kasvatuksen tulos, ainakin itsellä. Olen opetellut pääsemään ujoudesta eroon ja muuten olen onnistunut, mutta sitten tietyissä tilanteissa... Argh
Ujous ei käsittääkseni ole pohjimmiltaan kasvatuksen tulos, vaan se on luonteenpiirre. Kasvatuksen/ elämäkokemusten tuloksena voi taas tulla sosiaalisten tilenteiden pelkoa, joka voi esiintyä samaan aikaan ujoden kanssa.
- Näkemys
Mies -81 kirjoitti:
Ujous ei käsittääkseni ole pohjimmiltaan kasvatuksen tulos, vaan se on luonteenpiirre. Kasvatuksen/ elämäkokemusten tuloksena voi taas tulla sosiaalisten tilenteiden pelkoa, joka voi esiintyä samaan aikaan ujoden kanssa.
No ehkä joillian näin. Mutta itsellä ujous on kyllä kotoa opittua.
Musta ainakin tuntuu että kotona ei ole kehuttu tarpeeksi eikä hyväksytty omannäköisiä valintoja ja muutenkaan pidetty arvossa omana itsenä, siksi olen ollut epävarma joissain tilanteissa omana itsenä, ja missäs muussa sitä pitäis olla enemmän oma itsensä kuin silloin kun on rakastunut ja pitäis aloittaa läheinen ihmissuhde jonkun kanssa?
Enkä nyt tarkoita etten itse pitäis itsestäni omana itsenäni tai olisi varma valinnoista mitä teen, mutta takaraivossa on aina se pieni riittämättömyyden tunne, josta tajusin jossain vaiheessa että tulee omilta vanhemmilta. Kun pääsin siitä eroon, niin lähti suurin osa ujoudestakin. Loppu on varmaan sitä tavallista ujoudenpuuskaa joka saattaa ihan jokaiselle ihmiselle persoonallisuudesta, ym. riippumatta välillä iskeä.
Mitä enemmän olen opetellut sietämään epävarmuuden ja epäonnistumisen pelkoa ja ottamaan "riskejä", sitä avoimempi ja puheliaampi itsestä on tullut vieraampienkin seurassa. Ja sitä enemmän on alkanut tuntua että olen oma itseni ihan kaikkien seurassa. Eli ujouden kanssa kärvistellessä on menneisyydessä useita vähän hukkaan heitettyjä vuosia ja mahdollisuuksia monelta kantilta katsoen.
Mutta tää vaan oma näkemys.
- blyg pojke
Moi!
Olen kirjoitellut tuonne ihastumispuolelle tilanteestani ja toivoisin saavani kommenttia että onko ihastukseni kohde mahdollisesti samalla tavalla superujo kuin moni täällä on myöntänyt.
Lukekaa tämä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11827346
Olen siis aivan järjettömän ihastunut, ja välillä ihastukseni kohde osoittaa mielestäni myös olevansa kiinnostunut, mutta en ikinä pääse puhumaan hänelle kun hän tuntuu pakoilevan minua niin koulussa kuin esim. facebookissakin. Minua on usein neuvottu unohtamaan hänet, mutta en haluasi luopua täysin toivosta koska hän tuntuu todella elämäni naiselta. Tämä ketju antoi hieman toivoa, hän käyttäytyy nimittäin aivan samalla tavalla kuin monet teistä kirjoittaneista.
Onko siis mahdollista että hän on kiinnostunut mutta tajuttoman ujo..?
Miten häntä kannattaisi lähestyä..?
Erityisesti siis ujot nuoremmat naiset, miten toivoisitte lähestyttävän itseänne..?
Kommentoikaa mieluiten tuonne linkitettyyn ketjuun.
Kiitos!- 9+5
Miten erottaa naisista että pakeneeko siksi kun pitää toista vastenmielisenä vai pakenee ujouttaan?.. hankalaa
9+5 kirjoitti:
Miten erottaa naisista että pakeneeko siksi kun pitää toista vastenmielisenä vai pakenee ujouttaan?.. hankalaa
Kyllä sen vastenmielisyyttä kuvastavan ilmeen erottaa ujosta katseesta. Myös se elekieli ja hermostuneisuus kuvaa ujoutta. Jos henkilö ei ole kiinnostunut, hän ei myöskään hermoile...
Koita päästä uudelleen katseluetäisyydelle, ensin vaikka pikkasen kauempaa että hän huomaa sinut ja ehtii "koota" itsensä.
Mä ainakin menen ihan kipsiin jos joku paukkasee näköetäisyydelle ihan yllättäen kulman takaa ja sattuu vielä olemaan komea ja kiinnostava yksilö.
Viimeisin tällainen episodi kävi Riihimäellä ja ekaa kertaa jäi niin nyt juttu mieleen. Toivon että se mies vielä joskus osuu kohdalle ja hakee mun katseeni uudestaan. Uskaltaisin jopa itse mennä juttusille.- vaitonainen
Jos haluaa pyytää ujoa naista ulos, niin kannattaa valita jokin sellainen paikka, missä hänellä on tavallaan kotikenttäetu. Ja tehdä jotain ulkona, mennä kävelylle metsään tai vaikka pelata jotain. Sellaista mistä tämä nainen tykkää ja mistä hän innostuu. Silloin se ujouskin voi ihan huomaamatta vähän karista, ja se oikea luonnekin saa mahdollisuuden näyttäytyä. Ei mihinkään hiljaiseen kahvilaan juttelemaan, tai toisen kotiin katselemaan elokuvia. Itse en ainakaan tuollaisissa tilanteissa saisi varmaan yhtäkään sanaa suustani.
- shy
9+5 kirjoitti:
Miten erottaa naisista että pakeneeko siksi kun pitää toista vastenmielisenä vai pakenee ujouttaan?.. hankalaa
Rupesin miettimään niin itse saatan väistellä katseita ja painaa pään nolona alas ja suurin piirtein työntää kädet taskuun tai heilutella esim. puhelinta hermostuneesti kädessä. Tai puren huulia.
Silmistä saattaa nähdä, esim et onks niissä vihaa,inhoa tai sit pelkoa tai hämmennystä tai jotain.. En tiiä :D
- vaikeasti
Käyttäytyy päinvastoin kuin ei ujo. Ei flirttaa, ei tule puhumaan ja on korostetun viileä. Jos itse menet puhumaan menee paniikkiin.
- Onnekyl
Ujot on just parhaat.
- Mies..
Jos se ujous aiheuttaa ihan sellaista, että välttelette sitä ihastuksen kohdetta, niin kuten taisi täälläkin lukea, ei tämä varmasti halua silloin teitä lähestyä, kun on vättelyn huomannut. Tämähän on vain ihan loogista. Ihmisen täytyy kyllä olla aivan umpirakastunut, että silti lähestyisi.
Jos se ihastus jotenkin keksisi teidän ujoutenne, asia saattaisi muuttua. Näin voi käydä, jos olette läheisesti tekemisissä tämän kanssa, tai edes sen verran pystytte toistuvasti katsomaan päin, että ujouden mahdollisesti voisi lukea kasvoiltanne, tai käytöksestänne, mutta ainahan ei vaan voi.
Mutta ymmärrättehän että pallo tässä asiassa on teillä? Mitä "luotaantyöntävämpiä" olette, sitä varmemmin pois luotanne myös työnnätte. Teidän pään sisälle kun vaan ei voi nähdä. Eli laittakaa viestiä, tai sujauttakaa vaikka kirje sille ihmiselle, jos ette muuhun pysty.
Minulla on varsin korkea lähestymiskynnys nykyään, sen verran on siipeen tullut, ja jos en saa jonkin sortin edes sarastavaa vihreää valoa, vaan saan suorastaan sitä punaista, jätän homman kyllä sikseen, siksi monta kertaa on mennyt pieleen silloinkin kun olen tuon valon värin vihreäksi tulkannut.
Jos tietäisin että tyttö minusta tykkää, tai ei ainakaan pidä minua vastenmielisenä vaikka saattaisi joskus vältelläkin, tmv. vaan on vain ujo, olisi helppo ottaa tilanne haltuun. Ujoudessa itsessään ei ole mitään pahaa tai luotaantyöntävää, monesti se on vaan söpön näköistäkin vaan.- Vahvasti tunteva
Mies.. kirjoitti hyvin tilanteesta. Ujon saattaa herkästi tulkita väärin. Ujokin pelkää että voi saada siipeensä eikä uskalla rohkaista miestä, jos vaikka onkin tulkinnut miehen kiinnostuksen väärin.
Ihanan miehen kohdalla ujous saa ainakin mut käyttäytymään hölmösti, tulee pakottava tarve laittaa jarrua miehen lähentymisyritykselle tai vaihtoehtoisesti juosta karkuun tilanteesta koska mies on niin ihana että on vaikea käyttäytyä maltillisesti, kun tekisi mieli suunnilleen vain heittäytyä miehen syliin, ja koska se ei välttämättä ole noin äkkiseltään kovin hyvä ratkaisu, sitä hädissään on liiankin torjuvainen ja pakenee tilanteesta hengittämään ja tasaamaan omia tuntemuksiaan.
Ehkä meidän ujojen antamat vihjeet kiinnostuksesta on liian hienovaraisia, pitäisi vaan rohkaista mielensä ja ottaa riski että saakin pakit, koska selviäähän siitäkin sitten eikä varmasti olisi maailman ensimmäiset pakit, sattuu sitä muillekin. Mutta milläs sen teet jos ei tiedä kiinnostaako toista yhtään eikä ole varma etsiikö ihastuneena vain niitä kiinnostuksen merkkejä miehen käytöksestä?
- ujovai ihastuessaan
En ole muuten ujo, mutta ihastuessani kyllä sekä jos joudun esiintymään ison yleisön edessä niin koen tilanteen tukalaksi.
Muuten olen rempseä ja reipas, mutta nyt pahasti ihastuneena en sit t.o.d.e.l.l.a.k.a.a.n ole.
Kun ihastukseni tulee lähelleni, hermostun enkä osaa keskittyä tekemääni. Saatan joka vaihtaa suuntaan, tätä sitten harmittelen loppuillan että miksi tein taas niin =(.
Jos en ole varma miehen tunteista niin sitä ujommin käyttäydyn, koska pelkään tekeväni itsestäni pellen. Mutta jos mies reilusti osoittaa ihastuksensa niin annan hänelle kyllä suoria katseita ja hymyjä, mutta aloitetta en uskalla tehdä.
Lyhyesti: Olen hermostunut, menen karkuun, käyttäydun varmasti juuri päinvastoin kuin ihastuneen pitäisi. - shy
Ite ainakaan en saa sanaa suustani tai sönkötän kuin viimeistäpäivää, saatan helahtaa kirkkaan punaiseksi, ööö ehkä jopa pakenen paikalta siinä pelossa että nolaan itteni maanrakoon.. :D Olen tosi hermostuneen olonen varmaan ja ehkä naurahtelen hermostuneesti ja en tiedä mihin katsoisin ja niin edelleen, nää tuli ekana mieleen.
Olen hirveän ujo miesten kanssa ja erityisesti joskyseessä on ihastukseni. Mutta tutussa kaveriporukassa saatan olla jo rennomminja puheliaampi. Ja toivoisin että joskus pääsisin raivostuttavasta ujoudesta eroon.:D - Ujohko nainen
Osa miehistä on onneksi tarpeeksi rohkeita uskaltaakseen ottaa riskin puhua tunteistaan suoraan, vaikka ujo nainen olisi vältellytkin ja antanut suunnilleen pakit.
Itsellä on ollut tilanteita, joissa mies on lopulta suoraan kertonut että on auttamattomasti rakastunut muhun (en siis ilmeisesti ole uskonut sen vähäisempiä merkkejä kiinnostuksesta...) ja siitä nuo omat suhteet on alkaneet, ja niissä ujous on aina onneksi karissut hyvinkin nopeasti. Koska en ujostele läheisten ihmisten seurassa kun tiedän miten he tuntevat. Ja taas toisessa tilanteessa olen joutunut mahdollisimman lempeästi kertomaan että haluan olla vain ystävä ja valaisemaan vähän syitäkin, itseltä se ujona onnistuu silloin kun en ole miehestä kiinnostunut. Mutta en koe että miehen tarvitsisi tällaisessakaan tilanteessa nolostua, rakkauden tunnustushan on yksi suurimmista kohteliaisuuksista jonka nainen voi saada!
Ujon kohdallakin voi erottaa todelliset pakit ja ujoudesta johtuvan pakittamisen. Itsellä järki ja puhuminen pelaa hyvin silloin kun en ole ihastunut, eli saan sanottua asian rauhallisesti ja kauniisti. Mutta mitä ihastuneempi olen, sen höpsömmin saatan torjua miehen, varsinkin jos vaikuttaa yhtään siltä että mies vain kokeilee tai pelailee. Pelkään että satutan itseni jos tunteet ovat vain yksipuolisia. Puhumalla se selviää! :)
Vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuva ujous tekee kyllä asioista välillä turhan mutkikkaita, kunpa vois vain viestiä suoraan mitä sydän tuntee.
Mutta kyllä miehet yleensä aika hyvin aistivat milloin naisella on tunteita häntä kohtaan, ujostakin naisesta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik103379MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681858Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411566Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin771169Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61982Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33948Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt209872- 170823
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59806Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768