Elämänkumppanin etsiminen netistä on kuin tonkisi syötäväksi kelpaavaa ruokaa roskalavoilta. Deittipalstoille päätyvät väistämättä tavalla tai toisella matalamman markkina-arvon omaavat yksilöt: rumat, ylipainoiset, yksinhuoltajat, liian maskuliiniset naiset, liian feminiiniset miehet, mielenterveysongelmaiset, rasittavat persoonat sekä kaikella muulla tavalla epätoivoiset yksilöt. Deittipalstoille päätyvät miehet sekä naiset joutuvat molemmat kokemaan nettideittailun kauhut riippuen omasta sukupuolestaan. Naiset törmäävät yleisesti siihen että inboxiin tulee yhtäkkiä järkyttävästi kikkelinkuvia heitä runsaasti vanhemmilta miehiltä jotka ovat kroonisessa puutteessa. Kiltit miehentylleröt taas ihmettelevät satoja viestejä lähettäneinä että mikä siinä on kun ketään naista ei kiinnosta.
Jos mietitään ihan järjellä niin kenelläkään korkean markkina-arvon omaavalla yksilöllä ei ole mitään hyvää syytä harrastaa nettideittailua, etenkään naisilla ja siksi deittipalstoilla liikkuukin suhteessa paljon enemmän miehiä.
Jos mietitään ihan järjellä niin kenelläkään korkean markkina-arvon omaavalla yksilöllä ei ole mitään hyvää syytä harrastaa nettideittailua, etenkään naisilla ja siksi deittipalstoilla liikkuukin suhteessa paljon enemmän miehiä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
1/10, ihan liian läpinäkyvä yritys.
Jotenkin vain huomaa kuinka yksi kymmenestäkään ei onnistuisi,..
Jotenkin vain huomaa ettei baariin meno taas iske alkuinnosta huolimatta,..
Jotenkin nämä nettideittihommelit ovat kokeneet inflaation,..
Jotenkin kaikki sinkut ovat loppuneet eli ei ole ketään ketä iskisi tai ketä pyytäisi edes lasilliselle,..
Silti minäkin olen täällä, yksin istun lauantai-iltana himassa ja tsiigaan telkusta Syksyn sävel-retroa...
Ai sieltä tulee sellainen, vaihdanpa kanavaa..
citynainen on ihan oikeassa, kaikki sinkut on loppuneet maailmasta tai todennäköisesti me istutaan kaikki omissa kodeissamme katsomassa telkkaria. Tänään just mietin että on se kumma.
Terkkuja ap:lle Porvooseen!
Ei ne loppuneet ole, ovat vain kyllästyneet työttömiin loispummien ylitarjontaan.
hehe, näinhän se on, työttömiä loispummeja me kaikki tyynni :D
Vaikka olikin aika provosoiva aloitus niin aikalailla tottahan tuo on.
Itse en viitsi netistä yrittää koska en halua laittaa naamani tuollaiseen palveluun, ja kuvattomana ei erotu mitenkään edukseen.
Jaa-a miksikähän sitten minä olen nähnyt nettideiteissä fiksuja, mukavia ja komeita miehiä tusinoittain? Miten ihmisen tasot olisivat netissä yhtään sen huonommat kun samoja ihmisiä siellä on kuin netin ulkopuolellakin? Netti on vain yksi väylä nyky-aikana löytää seuraa, se on tätä 2000-lukua ja kieltämättä aika kätevää. Voi olla että joillekin tälläinen tapa löytää seuraa on toimiva ratkaisu. Jos seuran löytäminen netistä ei omalla kohdalla onnistu, ei se tarkoita sitä etteikö jollakin toisella onnistuisi. On muuten tutkittukin että nettideiteissä solmitut suhteet kestävät paljon todennäköisemmin kuin muulla tavalla alkaneet suhteet.
Tuttavapiirissäni on syntynyt kestäviä suhteita netin kautta,..siksi siis joskus ollut positiiviset odotukset. Ehkei enää.
Sultahan puuttuu arvostelukyky tyystin. Siinä vika.
Tottakai se onnistuu joltain. Eli siltä toiselta tupakoivalta plösöltä. Mutta laatua sieltä ei saa.
on aloittaja tavallaan oikeassa, mutta lähestymistapa vähän outo, jos puhutaan "korkean markkina-arvon ihmisistä" :). Kuulun sitten varmaan alempaan luokkaan. Positiivisella mielellä olen koittanut suhtautua nettideittailuun, mutta vääjäämättä alkaa tuntua ajan haaskaukselta. Vaikea siellä on tutustua tavalliseen naiseen. Ilman mitään katkeruutta ja kettuilua täytyy sanoa että harvassa on ne naiset, jotka a) viitsivät vastata viesteihin b) osaavat kirjoittaa sujuvasti c) eivät ole täysin tosikkoja. Mahtaneeko kuvattomuus sitten olla se kynnyskysymys.
Kuka määrittelee ns. markkina-arvon ? Ja millä perusteilla ?
Pitäisikö olla Mensan jäsen ?
Onko joku reittauslaitos ? Voiko siihen luottaa vai käykö niinkuin USA:n asuntolainamarkkinolla eli myydään paskat eteenpäin hyvillä reittauksilla.
Eri ihmisillä on erilaisia tavoitteita ja ihanteita,ei ole vain yhtä nais/miesihannetta.
Samasta aiheesta talouden Nobelin saanut John Nash (lefffa Kaunis mieli).
Toisen romu voi olla toisen aarre.
Tosin media yrittää painaa kaikkia samaan muottiin ,johon sovin yhtä hyvin kuin neliskanttinen palikka pyöreään reikään.