mikä on suomen huonoin paika asua.

Ehdottomasti Helsinki. Missään muualla en ole tavannut niin töykeitä ja muista piittaamattomia ihmisiä. Kukaan ei tervehdi eikä osoita edes huomaamisen merkkejä vaikka samaan hissikyytiin menisi. Idiootti mukamas parempaa väkeä.

Kemi. Ehdottomasti nimensa veroinen - anus bothnia. Miehet junttieinareita ja naiset pissiksiä.

Turku The Gay Capital of Finland on Suomen homoin kylä ja lisäksi se on Suomen persereikä, The AssHole of Finland.

Yllättävän paljon Turkua kyllä taas haukuttu, vaikka itse oon viihtynyt Turussa erinomaisesti. Mielestäni Helsingissä ihmiset on paljon enemmän sisäänpäin kääntyneitä ja varsinkin paljon pinnallisempia kun mitä Turussa tai muualla Suomessa.

korso

pohjois-pohjanmaa oulunlääni.
Asuin nuoruuteni pitkälti tuolla alueella ja kävin kouluja.
Amikset olivat kovia haukkumaan vähänkään erillaisia ihmisiä ja jatkuvasti sain kuulla,kun ihmisistä puuttiin Paskaa selän takana.
Erillaisuutta ei suvaittu..
Itse muutin etelä-suomeen ja suurin osa sen ajan ihmisistä kenen kanssa kävin kouluja jäivät pieniin kyliin asumaan..

Kokemukseni ovat kai vanhentuneita, palsta kun tuntuu olevan leikki-ikäisten ja muiden alle kolmekymppisten hallussa. Mutta 50v näkökulmasta Tampere oli kammottava turvekattokylä 80-luvulla, tilanne kuulemma huomattavasti parantunut noista ajoista. Helsinkiin pääsy oli kuin happea olisi saanut! Ja siitä kun jatkoi Eurooppaan, niin jahuu, veri kohisi suonissa ja elämä oli ihanaa,

Elämäntilanteen vuoksi takaisin Suomeen, Turkuun tällä kertaa. Turussa löytää kyllä paikkansa kun tietää mistä etsiä. Täällä on paljon taiteellista porukkaa sekä intelligentsiaa, ei ole pakko lähteä lähiöön räkälään pohtimaan filosofisia kysymyksiä. JOSKIN monasti räkälästä löytyy todella fiksuja ihmisiä, joilla on vain jokin asia vinksahtanut joskus....

Ihan perseestä kuten koko vitun Pohjanmaa. Maisemat rumia j ihmiset uskovaisia Kepulaisia idiootteja. Suomen Bible belt.

Kouvola

Pikkupaikkakunnat yleensä, varsinkin jos ne on e-pohjanmaalla. Siellä huumori ja arvostukset on sitä, että on hienoa olla tyhmä ja iso ja juoda kaljaa. Kiroilu on okei ja huonot käytöstavat ainoat, mitä osataan. Savossa on sama junttimeininki, mies kun mies luulee olevansa erinomainen vain siksi että on mies ja suhteet naisiin hoituu kivikautisin menetelmin.

Helsinkiin en muuttaisi takaisin. Mukava kaupunki käydä joskus, mutta asuminen ei ole hintansa väärti.

Rannikolla viihdyn parhaiten, Helsinki poislukien.

Vastaan että huonoin ovat kaikki ne pikkukylät ja kaupungit joista useat meistä ovat lähtöisin mutta joihin juuri kukaan ei halua palata kerran lähdettyään. Toiseksi huonoin on varmaan Helsinki tavallaan vaikka olisihan siellä asumisessa joitain hyviäkin puolia. Parhaita asuinpaikkoja lienee nimestä riippumatta kaupungit joissa väkiluku siinä sadantuhannen kantturoissa tai enemmän poislukien se Helsinki.

Tampere oli aika ikävä paikka, paljon iäkästä porukkaa.

Salossa oli kiva asua, nuorekas meininki ja mukavia ihmisiä

Kajaani! Koko kaupunki yksi SLUMMI.

Henkilökohtaisesti ei ole kyllä jäänyt mitään pahaa sanottavaa yhdestäkään kaupungista, jossa olen asunut. Pienemmät paikkakunnat toki toinen juttu, mutta suhtaudun niihinkin kaiholla, joskaan en välimatkojen ja niistä aiheutuvien hankaluuksien vuoksi muuttaisi takaisin. Naismenestyksen kannaltahan nyt näyttäisi olevan se ja sama missä asun.

Helsinkiä täällä haukutaan, mutta ei se minusta paha paikka ole. Ainakin monet naapurini ovat ystävällisiä (eivät tosin ole mitään vuokra-asujia), ja palveluita ja tapahtumia on ihan riittävästi (vaikka en tietenkään niissä voi oikein käydä kun en kuulu mihinkään alakulttuuriin tai muuten suosituihin). Espoossakaan asuessani kokenut mitään syrjintää suhteellisen keppikerjäläisyyteni vuoksi, vaikka epäilemättä moni olisi senkin kaupungin valmis lyttäämään maanrakoon. Tavallaan pidän Espoosta jopa enemmän kuin Helsingistä, mutta toisaalta ehdinkin asettumaan sinne ennen kaupunginvaihdosta, enkä nytkään kovin kaukana Espoon rajalta asu.

Riippuu käsitteekseni myös kaupunginosasta ja elämäntilanteesta, missä kukin viihtyy.

Itse diggasin Helsinkiä 90-luvulla siellä asuessani (Kallio ja Lauttasaari), mutta en enää haluaisi siellä asua. Se kiire, kikkailu (esim. parkkipaikkojen kanssa), oikeaan aikaan liikkeellä oleminen (vaikka ruokaravintola), se alkoi ahdistamaan. Niin ja ihmispaljous. Ja omistusasuntojen hintataso tietty. Mutta nuorena sinkkuna olisin varmasti viihtynyt hyvin Helsingissä naistarjonnasta johtuen.

Espoo oli minusta kiva, pientaloalueella sopuisaa. Joskin siellä samoja ongelmia kuin Helgingissä - mihin jätät auton, mitä kautta kannattaa ajaa töihin jne.

Tampereella en ole asunut, mutta olen aina viihtynyt siellä erittäin hyvin. Ihmiset on jotenkin mutkattomia ja avoimia, samoin kuin Jyväskylässä. Yöelämässä tämä on näkynyt siinä, että on ollut helppo keskustella paikallisten kanssa. Joensuussa muuten sama juttu, avoin porukkaa (minusta). Turussa olen käynyt aika paljon, ja ehkä siellä on tiettyä varauksellisuutta vieraita kohtaan, kaksikielisyys antaa vielä lisäväriä tähän (aivan kuin Helsingissäkin), mutta toisaalta ne muutama turkulainen kenet työn kautta tunnen, ovat symppiksiä tapauksia. Lappeenrannassa ja sen lähettyvillä olen asunut puolet elämästäni - moni ihminen tuntuu olevan ahdistunut täällä, mutta tämäkin on vain omasta asenteesta kiinni.

Keskimääräisesti olen viihtynyt hyvin siellä missä olen asunut, ehkä se oma ajatusmaailma ja valoisuus ovat sellaisia seikkoja, miksi tulen toimeen missä tahansa ja kenen kanssa tahansa.

Helsinki ehdottomasti. Kaikilla olevinaan kiire, joka paikassa ruuhkaa, kallista asua, ym. ym.

Näissä keskusteluissa aina toistuu tämä sama kaava eli Helsingissä on ihan kamalia ihmisiä, pinnallisia ja töykeitä kun taas jossain pölhöjunttilassa on niin mukavia ja ystävällisiä ihmisiä.

Unohtuu vaan se seikka että yli puolet Helsingin asukkaista on pölhöjunttiloista muuttaneita.

Töykeimmät ihmiset ainakin löytyvät Oulusta sekä Turusta.

on se töykeä

Suomi24 -sivuilla oli joku aika sitten keskustelu aiheesta saako Sodankylässä römpsää. Sen perusteellä väittäisin, että Suomen toivottomin paikka asua on Sodankylä.

Keskustelu muuten oli täynnä harvinaisen rikasta ja vahvaa proosaa. Harmi, että se poistettiin.

No itse tykkään pienistä taajamista tai maaseuduista lähellä tajamaa. Paskin paikka olis asua missä vaan ison kaupungin keskustassa. Tulisin hulluksi ja raivotautiseksi. Vihaan suorastaan sitä meteliä ja joka suuntaan rynniviä ihmisiä. Liian levotonta mulle, en tykkää yhtään.

Oon erakko ja todellakin sinkku, oikeestaan kaikki paikat on huonoja.

Asun Saimaalla 6 kk, 6 kk Suomen lahdella.

Siellä missä on paljon ihmisiä on myös vaara kohdata näitä ikäviä ihmisiä enemmän. Olen koko elämän asunut kehä3:n sisäpuolella ja huomannut paljon hyvää ja pahaa. Toiset on niin omien kuvioiden lumoissa, etteivät edes päivää sano, toiset tervehtii pihapiirissä, muttei sen ulkopuolella. Toiset liikkuu laput silmillä. Ulkoinen habitus merkkaa myös.

Itse tervehdin kaikkia, jotka tekee aloitteen tervehtimiseen. Joskus tervehdin itse ensin, aina en saa vastinetta. Ajattelen silloin vain heidän luonnetta (sulkeutuneempia). Meitä on moneksi, en koe sitä ongelmaksi. Se on heidän juttu ja hyväksyn sen. Sitten on naapureita, joiden kanssa tulee enemmänkin juteltua.

Tykkään asua kaupungeissa, joissa on meri lähellä. Vantaalla oli omat ongelmat, Granissa omat haittansa. Espoo ja Helsinki ovat olleet paikkoja joissa viihdyn enemmän. Tykkään ulkoilla, varsinkin kun kelit ovat suosiollisia. Siksi sijainnilla on merkitystä. Kannattaa keskittyä niihin hyviin naapureihin enemmän, silloin oma mielikin pysyy parempana.

Lähti. Asuin siellä vähän aikaan mutta muutin äkkiä pois.

SisäSiittoinen SisäSuomi

Hämeenlinna

Euroopassa vuosia asuneena sanoisin että Suomi on yhä pimeä metsäläisten kansoittama maa. Suomalainen ei osaa suhtautua luontevasti omaan identiteettiinsä, vaan suurentelee tai vähättelee sitä.

Onneksi Suomessa on myös maailmankansalaisia ja kansalaisia maailmalta.

Nauvo.

Kangasala. Kalliit sähkönsiirtomaksut, tylyjä ihmisiä, tiet huonossa kunnossa, hulevedet valuu pitkin maanteitä. Jatkanko vielä listaa?

Kehä III sisäpuolelle en koskaan muuttaisi. En siedä ihmismassoja ja ruuhkaa.

Rovaniemellä olin kurja ja hyvin onneton. Joku muu ei ehkä.

Pohjanmaalla on jotain sellaista, mikä laukaisi ahdistukseni. En koskaan sopeutunut sinne. Etelämmässä olen viihtynyt paremmin, mutta täälläkin keskustan ulkopuolella rauhallisessa taajamassa meren ja metsän lähellä, kuitenkin 10mim automatkan päässä keskustasta.

Mikä vaan pönde missä lähin naapuri on kilometrien päässä ja sivistys monen sadan kilometrin päässä!

Vekara.

Kampintori

Tuo aukile on kivetty, joten kamaraan on mahdotonta liittää vaarnoja.

(hihitystä)

Kalajoki junttia porukkaa lippikset pääsä katotaan vinoon kaikkee vähänkin erilaista

Hämeenlinna on kuin hyvä vanhanajan kirja missä on kaunista, rauhallista, sivistynyttä vapautta, ystävälisiä ihmisiä, kaunista luontoa. vettä venerertkiin, Ihania toritapahtumia, puistoja penkkeineen, baarja, kirjasto, taidemuseo. Todellinen hyvän olon kaupunki.
y