Totummeko vuosien varrella liiaksi toisiimme vai mistä johtuu, että omalle vaimolle on niin vaikea antaa silloin tällöin kaunis kohteliaisuus tai huomioida muuten jollain mukavalla pienellä asialla. Takana on jo 11 vuotta avioliittoa ja kaksi lasta. Olen kuitenkin edelleen kaunis ja hyvännäköinen nainen. Ulkona liikkuessa saan huomiota muilta miehiltä, vaikka en sitä kaipaakaan. Ainoa mies, jolta niitä kehuja kaipaan on oma puolisoni ja hän antaa niitä lähinnä silloin harvoin, kun on ottanut. Muutoin joudun niitä kalastelemaan ja se tuntuu alentavalta. Viikonloppuna olimme lähdössä sukujuhliin ja mieheni vilkuili minua muutamaan otteeseen. Kysyin vähän kujeillen, että ovatko hiukset kenties huonosti tai jokin muu pielessä? Johon mies vain tuumasi, että ihan hyvin ovat. Jatkoin vielä kysymällä: Vai pidätkö kenties siitä mitä näet? Johon mies nyökkäsi ja sanoi: Tiedät kyllä itsekin, että näytät hyvältä. Se tuntui niin pahalta.
Onko se niin vaikeaa sanoa, että näytyt kauniilta..
En kaipaakaan mitään jatkuvaa huomiointia tai kohteliaisuuksia. Kuitenkin JOSKUS olisi mukava kuulla rakastamaltani mieheltä; että näytän kauniilta (ilman niitä kalasteluja). Sanoisin, että suurin osa naisista tulee onnelliseksi hyvin pienistä asioista; kauniista sanoista, eleistä, hellistä kosketuksista. Miehet taas tuntuvat luulevan, että odotamme teiltä jotain suuria ponnistuksia ja uhrauksia, jotta olisimme tyytyväisiä...
Onko se niin vaikeaa sanoa, että näytyt kauniilta..
En kaipaakaan mitään jatkuvaa huomiointia tai kohteliaisuuksia. Kuitenkin JOSKUS olisi mukava kuulla rakastamaltani mieheltä; että näytän kauniilta (ilman niitä kalasteluja). Sanoisin, että suurin osa naisista tulee onnelliseksi hyvin pienistä asioista; kauniista sanoista, eleistä, hellistä kosketuksista. Miehet taas tuntuvat luulevan, että odotamme teiltä jotain suuria ponnistuksia ja uhrauksia, jotta olisimme tyytyväisiä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mutta entäpä, jos mies lausahtaa juhliin lähdettäessä, että oletpa kaunis, vastauksena saa: "Enkö sitten muulloin ole?" Vie nääs suuremmat halut kommentoida millään tavoin.
Jos mies koskettaa ohimennessä: "Taasko sinä vonkaat seksiä?"
Niinpä niin, asioillahan on aina kaksi puolta, kun on kyse kahdesta ihmisestä. Ajatuksenlukijoita kun ei olla.
Vaiva paranee yleensä miestä vaihtamalla.
Saattaapi parantuakin, mutta saako samalla kenties suuremman joukon muita vaivoja tilalle?
Saa ainakin, jos siihen ryhtyy ns. ikäkriisin aikaan tai sen jälkeen. Vanhemmiten ne vaivat pahenee, vaikka kuinka ajatus olisi teini. Rapistumiselle ei vaan voi mitään ja jostain päästä se aina alkaa.
Näinhän se on!
Ihminen on ehkä vähän rakennettu siten, että sitä häiritsee sellainen, että joku yrittää saada sanomaan/tekemään jotain, mitä haluaa. Minä ainakin koen silloin vähän tarvetta venkoilla ja sanon mielummin jotain vähän muuta, kuin odotetaan. Mieluisinta on kehua toista yllättäen ja spontaanisti, ehkä tilanteessa, missä toinen ei sitä odota.
Eli hiukan kärpäsestä härkänen on minusta nyt tehty, jos muuten kaikki on okei..?
Ei tämä ole lähelläkään härkästä. Mieluummin minäkin niitä spontaaneja kehuja toivoisin, enkä todellakaan päivittäin vaan ihan harvakseltaan. Eikä tämä meidän suhteessa mikään suuri ongelma ole, koska muutoin kaikki on kunnossa. Joskus tulee vain pettynyt olo ja paha mieli tällaisista pienistä, ehkä vähän turhamaisistakin asioista.
osaisi lukea kaikki kehut miehen katseesta.
Vähän samaan tapaan kuin miehet ymmärtävät rivien välistä ja lukevat ajatuksia.
Toimiiko homma teillä toisinpäin? Eli huomioitko sinä vastaavasti miestä? Yleensähän se on niin, että metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan, tai sitä saa mitä tilaa jne. Kohtele toisia niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan (niin sinuakin kohdellaan samalla tavalla).
Voi voi, minulla kun ei ole vaimoa jota huomioida...