Ahdistaa.
Eksyin tänään jollekkin psykologia-foorumille. Etsin lähinnä juttu seuraa. Sellaista joiden kanssa voisin käydä keskustelua psykologiasta. Sain idean koulukirjastani. Siinä kehoitettiin hyödyntämään sosiaallista kanssakäymistä niiden kanssa, joilla oli samanlainen kiinnostuksen kohde. Se kuulemma auttaisi käsitteltävän asian muistamiseen, ja nostattaisi motivaatiotani positiivisella tavalla.
Tein foorumiin käyttäjän ja rupesin selailemaan palstoja. Klikkailin paria kymmentä suht' kiinnostavan kuullosta otsikkoa. Siinä jonkin aikaa lukiessani rupesin oivaltamaan minkälaiseen paikkaan olin tullut. Keskusteluja piti yllä noin viiden henkilön ryhmä. Outoa sinänsä, koska foorumilla oli käyttäjiä miltei 600.
Keskustelut kyseisellä sivulla oli lähinnä pätemistä. En huomannut siellä ollenkaan rakentavaa jutustelua. Henkilöt päätyivät aina suoriin vastauksiin. Aivan kuin kaikilla oli ihka oma norsunluutorni.
Selkeät linjaukset alkoivat pikku hiljaa ahdistamaan. Jotenkin foorumilla paistatti läpi valmis maailmankuva. Aivan kuin psykologia olisi eksaktia: kysymykseen löytyy aina tietty vastaus. Minä kun luulin, että psykologia ei todellakaan ole sellaista. Luulin väärin. Haha.
Voi hyvinkin olla, että hieman pullistelen asiaa. Tein tämän hetken huumassa. Johtopäätökseni ovat jo huomenna epäloogisia. Oli miten oli, kokemukseni pisti ahdistamaan ja miettimään.
Miksi kysymyksille pitää olla vastaus? Minusta on hauskaa tutkailla kysymystä laaja-alaisesti. Esittää monta näkökulmaa koskaan pääsemästä johtopäätökseen. Okei, en tarkoita tässä asiayhteydessä arjessa esitettyihin kysymysmerkkeihin, vaan esimerkiksi juuri psykologian.
Miksi Pekka laulaa? Koska hän tykkää laulamisesta.
Kysymys Vastaus
Suora kysymys, suora vastaus.
Eksyin tänään jollekkin psykologia-foorumille. Etsin lähinnä juttu seuraa. Sellaista joiden kanssa voisin käydä keskustelua psykologiasta. Sain idean koulukirjastani. Siinä kehoitettiin hyödyntämään sosiaallista kanssakäymistä niiden kanssa, joilla oli samanlainen kiinnostuksen kohde. Se kuulemma auttaisi käsitteltävän asian muistamiseen, ja nostattaisi motivaatiotani positiivisella tavalla.
Tein foorumiin käyttäjän ja rupesin selailemaan palstoja. Klikkailin paria kymmentä suht' kiinnostavan kuullosta otsikkoa. Siinä jonkin aikaa lukiessani rupesin oivaltamaan minkälaiseen paikkaan olin tullut. Keskusteluja piti yllä noin viiden henkilön ryhmä. Outoa sinänsä, koska foorumilla oli käyttäjiä miltei 600.
Keskustelut kyseisellä sivulla oli lähinnä pätemistä. En huomannut siellä ollenkaan rakentavaa jutustelua. Henkilöt päätyivät aina suoriin vastauksiin. Aivan kuin kaikilla oli ihka oma norsunluutorni.
Selkeät linjaukset alkoivat pikku hiljaa ahdistamaan. Jotenkin foorumilla paistatti läpi valmis maailmankuva. Aivan kuin psykologia olisi eksaktia: kysymykseen löytyy aina tietty vastaus. Minä kun luulin, että psykologia ei todellakaan ole sellaista. Luulin väärin. Haha.
Voi hyvinkin olla, että hieman pullistelen asiaa. Tein tämän hetken huumassa. Johtopäätökseni ovat jo huomenna epäloogisia. Oli miten oli, kokemukseni pisti ahdistamaan ja miettimään.
Miksi kysymyksille pitää olla vastaus? Minusta on hauskaa tutkailla kysymystä laaja-alaisesti. Esittää monta näkökulmaa koskaan pääsemästä johtopäätökseen. Okei, en tarkoita tässä asiayhteydessä arjessa esitettyihin kysymysmerkkeihin, vaan esimerkiksi juuri psykologian.
Miksi Pekka laulaa? Koska hän tykkää laulamisesta.
Kysymys Vastaus
Suora kysymys, suora vastaus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun ihminen syventyy liikaa johonkin aiheeseen, voi käydä niin että hän kangistuu kaavoihin, lakkaa ajattelemasta ja jää jäljelle pelkkä päteminen. Niin on tapahtunut tuon foorumin keskustelijoille. Ikävää mutta niin voi käydä. Einstein ratkaisi kaksi fysiikan suurinta ongelmaa vuodessa vähäisemmillä tiedoilla kuin moni muu sen ajan fyysikko mutta kangistuttuaan kaavoihin, hän ei enää koskaan kyennyt samaan. Hän tiedosti sen itsekin.