Kapitalistisessa maailmankaikkeudessa, yhteiskunta onkin samojen ihmisten hyötykunta, jossa oleillaan hyötysuhteessa.
Jos et ole hyötykunnan jäsen, et voi hyötyä oleskelusta eli ansaita elantoa. -Hyötykuntaan kuuluminen on "älykästä", jota perus-tyyppi ei ikinä käsitä.
Miksi näin?
Sape
Jos et ole hyötykunnan jäsen, et voi hyötyä oleskelusta eli ansaita elantoa. -Hyötykuntaan kuuluminen on "älykästä", jota perus-tyyppi ei ikinä käsitä.
Miksi näin?
Sape
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo johtuu ihmisen persoonallisuudesta. Ihmisluonteelle (>90% heistä) on niin houkuttelevaa hyödyttää itseään muiden kustanuksella ja ihan ylenpalttisuuteen saakka. Johtajammekin ovat tätä samaa keskinkertaisuutta ja he ovat vallassa siksi että heidän käyttämänsä retoriikka osuu enemmistöön. Eli he puhuvat samaa kieltä ja siten osaavat nostaa itsensä eliittiin muita manipuloimalla. Ilmeisesti ihmiskunnan johtoon soveltuvia luonteita on vain muutama prosentti ihmisistä, jos niinkään paljoa. Heidän näkemyksiään vaan ei ymmärretä (ei vaivauduta ymmärtämään) ja siksi johtajamme ovatkin keskinkertaisuuksia, vastuuntuntonsakin suhteen keskinkertaisia.
muuten hyvä, mut pari prosenttia meni väärin.
ensinkin sosiopaattisia maailman talouden pyörittäjiä on 1%.
99 % ihmisistä tuntee ja on ns. reiluja esim tieteellisissä pelitesteissä.
pointti on siinä että tämä prosenttijengi omistaa maailman varallisuudesta 40%, heidän on siis helppo palkata maailman parhaat aivot harhauttamaan kansaa, median avustamana.
Voisiko tätä hegelin filosfian tyyliin nimittää todelliseksi pahuudeksi, koska toiminta selvästi lisää ihmismassojen kärsimystä.
->>Voisiko tätä hegelin filosfian tyyliin nimittää todelliseksi pahuudeksi, koska toiminta selvästi lisää ihmismassojen kärsimystä
Jokaisessa ihmisessä asuu enemmän tai vähemmän ahneus, hamstraushalu ja tarve saada ja omistaa, ja olla jollaintavalla vallankahvassa kiinni. Mitä enemmän sille antaa mahdollisuuksia, sitä enemmän se tietysti tulee esille. Kun on kyseessä maa ja kansalaiset, sen edustajia ei pidä päästää päättämään liikaa omavaltaisesti koko maata ja kansalaisia koskevia asioita, eikä heille saa antaa liikaa valtaa. Meillä on muka demokratia. Se on murhattu jo ja nyt demokratia on täysin muovista ja tekopyhää kapitalismin naamiointia.
Kun miettii Arkadianmäen ja liikemaailman toimintaa 70-luvulta tähän päivään, niin näkyy selvä kaava miten diktatuurin monet muodot on tappanut kehitystä ja vaurastumista. Suomen leijona on käännytetty meitä vastaan ja me äänestäjät, kansalaiset, annetaan tälle siunauksemme kerta toisensa jälkeen. Kuinka monta vuotta tai vuosikymmentä me annetaan eliitin muodostua, joka aina käy meidän oman lompakon ja ihmisyyden päälle raskaaksi? Kiukuttelu on turhaa. Pitää käydä noita nalleja, huonoja kansanedustajiamme ja muita päättäjiä vastaan, vaikkakin se on epätodennäköistä, sillä suomalainen valitettavasti on juuri sitä mitä ulkomaillakin puhutaan? Vässykkä, nössö, jäässä, itsetunnoton, pelkuri, nöyrä, syntynyt hallittavaksi jne?
Miettikää mitä rahavirroille on tehty vuosikymmeniä. Niitä on koko ajan johdettu tehokkaammin ja tehokkaammin yksityisille tileille, turhiin sijoituksiin, ulkomaille, eli suurelta osin kaikkialle muualle, paitsi kansalaisen lompakoihin, joissa on se ostovoima ja markkinoiden ylläpitovoima. Rahavirtojen tehokkaalla kierrolla on itsestäänselvä rooli hyvinvoinnissa, jota meidän avittama eliitti ahnehtii itselleen jatkuvasti. Ja eliitti kiittää. Tätä ahneen rahan aikakautta voisi verrata vaikkapa juomaveteen. Kuvitelkaa mitä tapahtuu jos juomavesiä alettaisiin padota ja ohjata vain tietyn ryhmän käyttöön. Se näännyttää ihmiset janoon. Juuri samaa näännytystä tehdään suomen hyvinvointiin vaikuttavalla sektorilla. Ja kaikelle tällaiselle me annamme siunauksemme. Kolminkertainen hurraa-huuto typeryydellemme!
Miksi meillä ei ole rohkeutta lähteä taistelemaan ahneutta vastaan, ja sellaisia henkilöitä vastaan, jotka vie tätä maata perikatoon? Meidän kansalaisten pitäisi järkiintyä ja liittoutua sellaista toimintaa vastaan, joka näännyttää meitä. Ja tarkoitan kirjaimellisesti. Ei mitään vässykkäliittoja jotka vaan murisee ja puhuu asioista, joita ei koskaan tapahdu. Tarkoitan sellaista liittoumaa, mikä oikeasti muuttaa asioita, ja murskaa ahneen eliitin. Jos yksi keino ei auta, niin sitten tarpeeksi kova keino kyllä. Miksi monet ihmiset, suomen kansalaiset, jotka pääsee vaikuttamaan suomen asioihin, kääntyy lopulta enemmän tai vähemmän meidän hyvinvointia vastaan? Eikö nyt pitäisi jo meidän järkiintyä ja ajatella tulevaisuutta, että otetaan se omiin käsiimme, eikä anneta sitä niiden käsiin, jotka kuitenkin pettää lupauksensa ja jättää meidät nääntymään?
Vai jatketaanko eliitin kumartelua ja nöyrästi otetaan samaa pskaa niskaan vuosi toisensa jälkeen? Nyt on korkea aika antaa vihan ja raivon nousta, sillä meidän on opittava pitämään puolemme ja lopettaa kumartelu ja hyväksikäytettävänä oleminen.
Eikö kansainvälisen kapitalismin pitänyt olla objektiivinen mittari kansakunnan "tehokkuudelle"? Nythän kaikki entiset itäblokkimaat ovat mukana kansainvälisessä kapitalismissa. Jos joku siis rupeaa väittämään että Virolla menee huonommin kuin Suomella siksi, että se oli yli 20 vuotta sitten osa valtiota joka ei halunnut osallistua kansainväliseen kapitalismiin, niin henkilö esittää kaksi keskenään ristiriitaista väitettä ja kumoaa kaiken sanomansa. Olisiko Suomi tänäpäivänä tasna samanlainen maa kuin se on nyt jos se olisi vasta 20 vuotta sitten itsenäistynyt Neuvostoliitosta? Kysymykseen ei ole mahdollista vstata "ei olisi" ilman että samalla implikoi että kapitalismi ei olekaan neuvostojärjestelmää parempi; että kapitalismissa menestyminen ei mittaakaan todellista yritteliäisyyttä ja lahjakkuutta, vaan se onkin jäjrestelmä jonka tarkoitus on pönkittää sen alullepanneiden maiden ja firmojen valta-asemaa ja pitää kaikki hitaamman lähdön saaneet kurjuudessa?
Yksipuoluejärjestelmien halveksinta ja demokratian ihannointi on mielenkiintoinen ilmiö. Yksipuoluejärjestelmähän tarkoittaa vain sitä, että ihmisen on hyväksyttävä tietyt perusarvot voidakseen toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana - se ei millään tavalla ota kantaa esim. siihen, onko jaloilla äänestäminen kielletty (käytännössä tietysti useimmissa yksipuoluejärjestelmissä on ollut, mutta se ei sisälly määritelmään mitenkään). Demokratiassa sama hoidetaan mm. perustuslain ja ryhmäkurin avulla - usein seuraukset ovat aivan yhtä tuhoisia kuin pahimmassa diktatuurissa. Suomessa on mm. EU-jäsenyys tällä hetkellä kirjattu perustuslakiin. Demokratia myös tukahduttaa kaikki mahdollisuudet paikallislakeihin, siinä missä pienten yksipuoluejäjrestelmien verkosto yhdistettynä jaloilla äänestämiseen nimenomaan on vapaan mielipiteen ilmaisun ja moniarvoisten elämäntyylien kulminoituma. Demokratia paradoksaalisesti siis kytkeytyy läheisesti imperialismiin ja patavanhoillisuuteen. Syyt demokratian pitämiselle ylivoimaisena yksipuoluejärjestelmiin nähden ovat siis enemmän ideologiset ja historialliset, kuin loogiset ja objektiiviset.
Suomessa niinkuin monissa muissakin länsimaissa on edustuksellinen demokratia. Nyt puolueet asettavat ehdokkaat ja kansa sitten valitsee heistä.
Onhan yksipuoluejärjestelmiä jo kokeiltu monessa paikassa (N-liitto. Natsi Saksa, Kiina, P-Korea) ja onhan Suomessakin tavallaan konsensus-yksipuoluejärjestelmä kun ei ole aitoa oppositio eikä mitään aitoja vaihtoehtoja harjoitetulle politiikalle. Vähän eri sävyjä löytyy mutta mitään vallitsevia systeemejä ei koskaan kyseenalaisteta. Lisäksi Suomessa ja ehkä muuallakin on virkamiehillä usein paljon suurempaa vaikutusvaltaa kuin poliittisilla päättäjillä.
Suora kansanvalta ilman välistä vetäjiä (esim. puolueita ja lobbareita) olisi aitoa demokratiaa mutta se edellyttäisi sitä että suurin osa porukasta vaivautuisi kunnolla perehtymään käsillä oleviin ongelmiin ja päätösehdotuksiin eli siinä on suuri populismin vaara.
Demokratian kannalta globalisaatio nykyisessä muodossaan on aika huono asia kun se käytännössä ajan kuluessa kurjistaa ja orjuttaa kaikki paitsi kaikkein rikkaimmat.
Suora demokratia ei ratkaise mitenkään sitä ongelmaa, että mikä tahansa missä vähemmän kuin 100,0% kannattaa jotain sääntöä johon heidät pakotetaan, on faktuaalisesti diktatuuri. Minä en halua toimia sellaisen yhteiskunnan osana, jossa jokaisella on oikeus olla vaikkapa sitä mieltä, että olen b-luokan ihminen jonkun ominaisuuteni vuoksi. Minä en halua että minun yhteiskuntaani otetaan "humanismin nimessä" muslimeja ja pimeimmän afrikan asukkeja, joiden kulttuurien piirteitä en hyväksy. Ylipäätään en suostu toimimaan osana sellaista yhteiskuntaa, joka pakottaa minun tottelemaan sääntöjä, joihin mielipidettäni ei ole kysytty, tai jos onkin se on mitätöity "enemmistö on kanssasi eri mieltä" -tasoisin perustein. Ainoa mikä kykenee ratkaisemaan tämän, on paikallislakien salliminen. Ihmiset jotka ajattelevat samalla tavalla voivat muuttaa samaan kaupunkiin kaikki ja elää siellä juuri niin kuin itse haluavat, ilman että poliisi tulee pamputtamaan. Heidän ei tarvitse sietää omalla alueellaan mitään, mitä he eivät voi hyväksyä, eikä päästää sinne ketään, jota he eivät hyväksy. Suomen laki saa jyrätä paikallislakien yli ainoastaan lapsien jotka eivät vielä ole päättäneet mitä mieltä ovat mistäkin ja missä haluavat elämänsä elää kohdalla. Ratkaisu tyydyttäisi lähestulkoon kaikkia, ainoat keitä se ei tyydytä ovat ne jotka hyötyvät kansallisvaltion imperialistisuudesta. Vallanhaluiset apinat. Näiden ihmisten mentaliteetti on tismalleen sama kuin historian pahimpien imperialistien; muiden maiden valloittamisen sijaan he ovat vain havainneet oman maan sisäisten alueiden valloittamisen helpommaksi.
Olisi oikeastaan kannattanut jättää tuossa tekstissä mainitsematta omaa mielipidettäni yhtään mistään asiasta, kuten maahanmuuttajista. Se että omat ominaisuuteni, mielipiteeni ja arvoni olisivat jääneet arvoituksiksi olisi tehostanut tekstin vaikutusta, sillä eikö juuri se, että yhteiskunnassamme lähes kaikki ihmisryhmät KOKEVAT olevansa syrjittyjä, ole juuri hyvä merkki siitä että tämä "kaikki vääntämässä kättä siitä mitkä yhdet ja samat säännöt laitetaan koskemaan kaikkia" -järjestely kertakaikkiaan ei toimi? Jos olet homo, koet että yhteiskunnan säännöt on laadittu homoja syrjiviksi. Jos olet (uskovainen,perinteikäs) hetero, koet että yhteiskunnan säännöt on laadittu valkoista heteromiestä ja kristittyjä syrjiviksi. Jos olet maahanmuuttaja, koet että yhteiskunnan säännöt on laadittu maahanmuuttajia syrjiviksi. Jos olet joku joka ei voi hyväksyä tiettyjä piirteitä maahanmuuttajien kulttuureissa, koet että yhteiskunnan säännöt on laadittu sinun vaalimiasi arvoja uhkaaviksi. Ja kukapa meistä on asemassa sanomaan, että vain joidenkin kokemukset syrjinnästä ovat oikeutettuja ja toisten ei. Moni kyllä yrittää, ja väittelyn hedelmättömyys lienee jälleen vahvistus sille että maan sisäinen imperialismi ei ole toimiva yhteiskuntamalli. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta kuunnella häntä halventavia mielipiteitä. Jokaisella on oikeus elää elämäänsä itselleen sopivaksi katsomallaan tavalla vahingoittamatta muita, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta suvaita käytöstä joka herättää hänessä epämiellyttäviä tuntemuksia. Jokaisella on oikeus tunteisiinsa, mutta kenelläkään ei ole oikeutta niiden pohjalta pakottaa ketään mihinkään tai kieltää heiltä mitään, eikä kenelläkään toisaalta myöskään oikeutta pakottaa ketään sietämään asioita joita hän ei kykene sietämään. On epärealistista kuvitella että ihmiskunta tulisi koskaan pääsemään yksimielisyyteen moraalikysymyksistä. Tässä vaiheessa voinen kertoa hieman itsestäni ja tehdä sitä kautta ymmärrettävämmäksi motiivejani paikallislakien kannattamiselle. Kuulun sukupuoli- sekä seksuaalivähemmistöihin, eikä minulla ole siis mitään ongelmia tällaisten ominaisuuksien kanssa, mutta voin hyvin ymmärtää kuinka kamalia tuntemuksia tällaisten ihmisten näkeminen ympärillään herättää uskovaisissa ja muissa konservatiiveissa. Voin ymmärtää sen siksi, että itse koen aivan samoin mm. prostituution, BDSM:n ja alkoholin ja kannabiksen käytön kanssa! En halua katsella mitään näihin liittyvää ympärilläni, ikinä, missään olosuhteissa. Ne vain yksinkertaisesti herättävät minussa epämiellyttäviä tuntemuksia, ja sillä hyvä. Kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa minua suvaitsemaan näitä asioita, eikä minulla ole mitään velvollisuutta suvaita niitä. Miksi pitäisi "pakottaa itsensä suvaitsemaan" kun helpompikin tapa on. Ja eritoten kun todellakaan mitään universaalia totuutta tällaisista kysymyksistä ei ole olemassa. Suvaitsematon on ihan yhtä hyvä ihminen kuin suvaitsevainen. Pystyn toki keksimään paljon rationaalisia syitä miksi homojen tai transssukupuolisten suvaitsemattomuus on täysin eri asia ja paljon pahempaa kuin prostituution tai BDSM:n suvaitsemattomuus, mutta onko kyvyttömyyteni suvaita näitä asioita seurausta siitä että pystyn rationalisoimaan niiden epähyväksyttävänä pitämisen, vai olisivatko tunteeni yhtä intensiivisiä vaikka mitään rationaalisia syitä suhtautua negatiivisesti näihin asioihin ei olisi olemassa? En tiedä vastausta tähän kysymykseen. Olen tällaisessa metafyysis-emotionaalisessa limbossa, koska en koe mitään voimakkaita negatiivisia tunteita liittyen mihinään sellaiseen, jonka kohdalla niitä ei voisi rationalisoida. Mutta mitä jos kokisin? Mitä jos tilanne on juuri sellainen niiden kohdalla, jotka eivät kykene suvaitsemaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä? Mitä jos he eivät vain mahda tunteilleen mitään? En voi sulkea sitä mahdollisuutta pois, ja siksi olisin barbaari, jos suoralta kädeltä toteaisin että heillä on velvollisuus suvaita näitä asioita ja meillä oikeus pakottaa heidät siihen vain siksi, että rationaaliset perustelut ovat yksiselitteisesti suvaitsemisen puolella. Siksi näen paikallislait ainoana ratkaisuna ihmiskunnan kykenemättömyyteen tulla keskenään toimeen
Jos vain tietäisin mitä suvaitsemattoman konservatiivin päässä liikkuu, vastauksen suvaitsemattomuuden metafysiikkaa koskeviin arvoituksiin, voisi jokin toinen ratkaisu olla mahdollista löytää. Mutta ei liene mahdollista koskaan pystyä eläytymään täysin eri tavoin ajattelevan ihmisen maailmaan. Ja sittenkin jäljelle jää vielä iso kasa ongelmia aiheuttavia ihmisryhmiä: hamstraavat kapitalistit, ihmisyytensä töihin lähtiessä narikkaan laittavat byrokraatit, satunnaisia kansalaisia vakoilevat poliisit, hoplofoobikot, henkisen väkivallan/koulukiusaamisen vähättelijät... Useimmat näistä ongelmista ovat kompleksisempia kuin pelkästään välittömistä aistiärsykkeistä seuraava "musta tuntuu nyt tältä", useimmille on myös löydettävissä jotain rationaalisia perusteluja, vaikka kuinka kaukaa haettuja ja epäinhimillisiä. Millä ihmeellä nämä kaikki saadaan tulemaan toimeen keskenään ja kohtelemaan kaikkia kanssaihmisiään kunnioittavasti ja heidän oman tahtonsa mukaan, vaikka heidän psykologiaansa ymmärtäisikin? Millä ihmeellä heidät saisi ymmärtämään että heillä on velvollisuus luopua tavoistaan, jotka aiheuttavat kärsimystä toisille? Ei siihen ole mitään keinoa. Siksi paikallislait.