Miniän käytös harmittaa

Miniä on eristänyt meidät perheensä elämästä täysin. Olen niin pahoillani, että lapsenlapsia edes emme saa tavata, vaikka asumme melko lähekkäin. Kaikki vierailukutsut miniä tyrmää kiireisiin vedoten (olipa pyhä tai arki). Merkkipäivinä olemme tähän saakka muistaneet, mutta niistä ei koskaan ole kiitosta tullut. Jotenkin kuvittelin kuuluvan sivistykseen, että lahjasta kiitetään. Poikakaan ei enää käy, kun pyydämme, niin hänellä on paljon kotona tehtävää, ei kerkiä koskaan. Mietin usein, että näinkö olen lapseni kasvattanut, että eivät edes halua koskaan meitä nähdäkään. Tietysti heidän omat lapset vievät paljon vapaa-aikaa, mutta kyllä mekin mielellämme olisimme lastenvahtina, jotta pääsisivät vaikka johonkin kahdestaan. Miniän vanhemmat on kyllä kelpuutettu siihen puuhaan, ei meitä. Kovasti olen yrittänyt unohtaa koko perheen, mutta eihän siihen pysty, Sukulaisetkin ihmettelevät, kun yhteisiin juhliin ei poika puolisoineen koskaan tule. Aina kuitenkin heitä pyydämme, kun jotain järjestämme. Poika ja miniä eivät koskaan kutsu meitä käymään, lasten syntymäpäivät, jotka ovat lastenjuhlat, ovat ainoat kerrat, jolloin olemme heillä olleet kylässä. Siis yksi kerta vuodessa. Jo heti naimisiin mentyä miniä kyllä ilmoittikin, että he haluavat omaa rauhaa. Sitähän on kunnioitettava tietysti. Mutta mielestäni lasten sosiaalinen pääoma kasvaa, kun saa olla sukulaistenkin kanssa tekemisissä, siis oppii olemaan kaiken ikäisten kanssa ja siitähän sivistyskin lisääntyy jo pienestä pitäen.
Ilmianna
Jaa

211 Vastausta



Voi, voi, ymmärrän kyllä murheesi, kun et saa olla lähempänä lastenlapsien elämässä, se vaan menee niin, että tyttären,eli miniän vanhemmat ovat läheisempiä siinä perheessä, koska äitinsä kanssa voi jutella ja touhuta luontevammin kuin anopin. Mutta älä nyt yritäkkään unohtaa perhettä, kun lapset kasvaan varmasti tulevat teidänkin luo.. Myös meillä oli samanlainen tilanne, kun lapset pieniä, eivät paljonkaan käyneet,kun miniän äiti oli parempi lasten hoitaja kuulemma..mutta nyt,kun lapset jo kouluikäisiä, niin tulevat itse ihan omasta halustaan mummolaan...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
13 VASTAUSTA:
Sinulle on käynyt lopulta hyvin, kun lapset käyvät itsekseen vanhempina, mutta olisi voinut käydä toisinkin, kun lapset eivät oppineet tuntemaan sinua ollessaan pieniä.

Ketjun aloittaja toivoi lapsia hoitoonsa, jolloin vanhemmat voisivat mennä yhdessä jonnekin. Miniän ja anopinhan ei tarvitsisi tässä tilanteessa edes tavata, kun poika toisi lapset hoitoon ja kertoisi, kuinka toivoi lapsia hoidettavan.

Miesten toivotaan osallistuvan yhä enemmän lastenhoitoon, mutta saavatko he tehdä sen vain lasten äitien ehdoilla ja heidän määräämällään tavalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Miniän vanhemmat voisivat tässä tilanteessa toimia solidaarisesti appivanhempia kohtaan ja ohjata hienovaraisesti tyttären perhettä käymään myös toisia isovanhempia tapaamassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ratkaisematon kirjoitti:
Sinulle on käynyt lopulta hyvin, kun lapset käyvät itsekseen vanhempina, mutta olisi voinut käydä toisinkin, kun lapset eivät oppineet tuntemaan sinua ollessaan pieniä.

Ketjun aloittaja toivoi lapsia hoitoonsa, jolloin vanhemmat voisivat mennä yhdessä jonnekin. Miniän ja anopinhan ei tarvitsisi tässä tilanteessa edes tavata, kun poika toisi lapset hoitoon ja kertoisi, kuinka toivoi lapsia hoidettavan.

Miesten toivotaan osallistuvan yhä enemmän lastenhoitoon, mutta saavatko he tehdä sen vain lasten äitien ehdoilla ja heidän määräämällään tavalla.
Niin, miniäisi todennäköisesti on päättänyt kehen haluaa olla yhteydessä ja kehen ei.Tyyppilinen prinsessa-ksvatuksen saanut tytteli.Saa mitä haluaa ja loukantuu todella pienistä.Itseltäni löytyy suvulta kyseisenlainen neiti...harmi vain, että poikasi kärsii siitä myös.Kannattaisi puhua asiasta poikasi kanssa kahestaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Samassa veneessä kirjoitti:
Miniän vanhemmat voisivat tässä tilanteessa toimia solidaarisesti appivanhempia kohtaan ja ohjata hienovaraisesti tyttären perhettä käymään myös toisia isovanhempia tapaamassa.
Meillä vähän vastaava tilanne;
lapset perheineen eivät juurikaan käy, harvoin ottavat yhteyttä, minä heihin vielä harvemmin.
En ole tästä hämmentynyt, koska oma äitini soittelee jatkuvasti minulle ja lapsenlapsilleen, mikä lievästi ahdistaa meitä kaikkia. Sanoin lapsilleni, etten minä ainakaan toimi samoin.
Appivanhempani, jo edesmenneet, olivat ihania. Ei turhia yhteydenottoja, soiteltiin silloin tällöin ja käytiin joskus kylässä.
Kyyneleiden kannattaisi ehkä puhua poikansa kanssa kahden kesken, ilman miniää. Mikä on tilanne, miksi välit solmussa?
Älä ahdistele poikaasi, jos hän haluaa rauhassa elää omaa elämäänsä, mutta voit voit kysellä, miksi hänen perheensä ei halua pitää yhteyttä, jos sinä sitä toivoisit.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Samassa veneessä kirjoitti:
Miniän vanhemmat voisivat tässä tilanteessa toimia solidaarisesti appivanhempia kohtaan ja ohjata hienovaraisesti tyttären perhettä käymään myös toisia isovanhempia tapaamassa.
Niin!!!voisikin, mutta jos on kasvattanut tyttärensä käyttäytymään kuten tuo miniä käyttätyy, niin kuinka voi vanhemmiltakaan yhtään sen sivistyneempää/inhimillistä käytöstä odottaa.
Vaan ihmettelen sellaista isääkin joka ei saa sanotuksi/tehdyksi asian hyväksi mitään. Tosin tässäkin tapauksessa taitaa olla narsistisesta käyttäytymisestä kyse (miniällä).
Ihmeelliseksi on tämä nykyinen MINÄ,MINÄ ajattelu mennyt.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
näitälöytyy nykyää kirjoitti:
Niin, miniäisi todennäköisesti on päättänyt kehen haluaa olla yhteydessä ja kehen ei.Tyyppilinen prinsessa-ksvatuksen saanut tytteli.Saa mitä haluaa ja loukantuu todella pienistä.Itseltäni löytyy suvulta kyseisenlainen neiti...harmi vain, että poikasi kärsii siitä myös.Kannattaisi puhua asiasta poikasi kanssa kahestaan.
Älä viitsi. Minä en itse lapsena halunnut olla mummojeni kanssa tekemisissä, sen jälkeen kun sain yksin jäädä kotiin en käynyt kummankaan luona. Toinen oli aina äkäinen ja toinen juoppo. Äitini oli liian kiltti, kun meitä noiden luo kuljetti. Eli vika ei ole aina siinä välttelijässä vaan vikaa voi olla todellakin siinä "vanhemmassa" osapuolessa. Vanhusten kanssa työskenneltyä ymmärrän hyvin myös aloittajan miniää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mummo myös kirjoitti:
Niin!!!voisikin, mutta jos on kasvattanut tyttärensä käyttäytymään kuten tuo miniä käyttätyy, niin kuinka voi vanhemmiltakaan yhtään sen sivistyneempää/inhimillistä käytöstä odottaa.
Vaan ihmettelen sellaista isääkin joka ei saa sanotuksi/tehdyksi asian hyväksi mitään. Tosin tässäkin tapauksessa taitaa olla narsistisesta käyttäytymisestä kyse (miniällä).
Ihmeelliseksi on tämä nykyinen MINÄ,MINÄ ajattelu mennyt.
Mikä ihmeen uhka se miniä aina joillekkin anopeille on.
Olethan sinä itsekkin ollut aikoinaan miniä.
Kohdeltiinko sinua silloin huonosti ja nyt pistät vahingon kiertoon.
Toisaalta ymmärrän, mutta muistappa sitten myös se kohtuus!
Itselle on mahdollisesti piakkoin tulossa vaavi, mutta mummopa ei sitä näe, ennenkuin pyytää anteeksi minulta, lapsen äidiltä, vuosien henkisen väkivaltansa. Ja vähentää myöskin juomistaan, niin että tuon käsiin voi uskoa sen kalleimman aarteensa, oman pienen lapsen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mummo myös kirjoitti:
Niin!!!voisikin, mutta jos on kasvattanut tyttärensä käyttäytymään kuten tuo miniä käyttätyy, niin kuinka voi vanhemmiltakaan yhtään sen sivistyneempää/inhimillistä käytöstä odottaa.
Vaan ihmettelen sellaista isääkin joka ei saa sanotuksi/tehdyksi asian hyväksi mitään. Tosin tässäkin tapauksessa taitaa olla narsistisesta käyttäytymisestä kyse (miniällä).
Ihmeelliseksi on tämä nykyinen MINÄ,MINÄ ajattelu mennyt.
Ketäs ne mummot ajattelee, kun vaaditaan lapsenlapsia tulemaan käymään ja vaaditaan sitä ja tätä ? Tuskin ainakaan miniäänsä, poikaansa tai lapsenlapsiaan, vaan ihan itseään eli sitä MINÄ MINÄ MINÄ...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
et semmoisia kirjoitti:
Älä viitsi. Minä en itse lapsena halunnut olla mummojeni kanssa tekemisissä, sen jälkeen kun sain yksin jäädä kotiin en käynyt kummankaan luona. Toinen oli aina äkäinen ja toinen juoppo. Äitini oli liian kiltti, kun meitä noiden luo kuljetti. Eli vika ei ole aina siinä välttelijässä vaan vikaa voi olla todellakin siinä "vanhemmassa" osapuolessa. Vanhusten kanssa työskenneltyä ymmärrän hyvin myös aloittajan miniää.
Vaimo kunnioittakoon miestään kuin "jumalaa" , se on Jumalan tahto.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
................ kirjoitti:
Mikä ihmeen uhka se miniä aina joillekkin anopeille on.
Olethan sinä itsekkin ollut aikoinaan miniä.
Kohdeltiinko sinua silloin huonosti ja nyt pistät vahingon kiertoon.
Toisaalta ymmärrän, mutta muistappa sitten myös se kohtuus!
Itselle on mahdollisesti piakkoin tulossa vaavi, mutta mummopa ei sitä näe, ennenkuin pyytää anteeksi minulta, lapsen äidiltä, vuosien henkisen väkivaltansa. Ja vähentää myöskin juomistaan, niin että tuon käsiin voi uskoa sen kalleimman aarteensa, oman pienen lapsen.
On kohtuullista vaatia, ettei mummo juo. Vasta sitten on turvallista antaa lapsi hoitoon. Ole sinä anoppiasi fiksumpi äläkä kosta anopin huonoutta. Tuskin vanha koira edes älyää, että olisi anteeksi pyydettävää. Jos lapsi pääsee turvalliseen hoitoon - myös henkisesti turvalliseen - niin anna mennä! Kosto on aina rumaa ja tahraa ennen kaikkea itse kostajan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
opetelkaa itse ensin kirjoitti:
Ketäs ne mummot ajattelee, kun vaaditaan lapsenlapsia tulemaan käymään ja vaaditaan sitä ja tätä ? Tuskin ainakaan miniäänsä, poikaansa tai lapsenlapsiaan, vaan ihan itseään eli sitä MINÄ MINÄ MINÄ...
Oletkos miniä :)

Minulla on erityisen mieluisa miniän tekele, todella ihana ihminen, kumpikin olemme ns kohtuullisia ihmisiä, ei ole tarvetta äksyillä tai komennella määräillä. Mutta on totisessa anopeissakin vikaa, eivät malta olla sekaantumatta ja kommentoimatta, järjestelemättä. Toisaalta miniöissä myös. Itse seuraan läheltä tilannetta, jossa on ihan selvästi hyvinkin kohtuullinen ja ystävällinen anoppi on saanut varsinaisen pissisprinsessan miniäkseen. Kuinkahan kauan menee ennenkuin miehensä saa tarpeekseen. Vähän on jo merkkejä olemassa.

Voi kumpa anopit muistaisivat kunnioittaa lastensa perheitä, antaa heille tilaa ja auttaa, jos pyydetään, autettavan ehdoilla. Nuorilla ihmisillä on omat tapansa, ei kannata tuputtaa omia asenteita ja käytäntöjä. Ei se niin justiinsa ole, miten huushollia hoidetaan, annetaan nuorten hommailla tavallaan, kasvattaa lapsensakin tavallaan. Kunhan ei mitään ylilyöntejä tule. Ja miniät voisivat muistaa, että hekin voivat joskus olla anoppeja. Ja, että heidän omat lapsensa ottavat mallia siitä, miten vanhempaa sukupolvea kohdellaan, miten heidät otetaan mukaan. Ongelmathan ovat usein niin, että anopin poika ja miniän mies... Näyttäkää pojallenne hyvää mallia siitä, miten anoppimummoa ja vaaria kohdellaan, miten tasapuolisesti lasten annetaan olla isovanhempien kanssa. Ja muistakaa, että miehenne on myös vanhempi ja hänellä oikeasti on lasten suhteen sananvaltaa. Jos heittäydytään liian kärkkääksi ja sanellaan koko perheen kuviot, siitä kyllä vielä ehkä maksaa. Tuleekin itse unohdetuksia ...

Aina kannattaa muistaa, että äideille ja isille omat lapset ovat rakkaita, lapsenlapset yhtä paljon. Ja lapselle se on suuri rikkaus, että heillä on rakastavia ihmisiä ympärillä. Sehän on myös lapsen kunnioittamista antaa heille tilaa olla sukulaistensa kanssa. Apet ja anopit voisivat puolestaan muistaa, että nuoret ihmiset rakentavat omaa pesää, omaa elämää ja rakastavat lapsiaan, haluavat heidän parastaan. Annetaan heille siihen tilaisuus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
opetelkaa itse ensin kirjoitti:
Ketäs ne mummot ajattelee, kun vaaditaan lapsenlapsia tulemaan käymään ja vaaditaan sitä ja tätä ? Tuskin ainakaan miniäänsä, poikaansa tai lapsenlapsiaan, vaan ihan itseään eli sitä MINÄ MINÄ MINÄ...
Jos ajattelee itseään, eihän he siinä tapauksessa edes pyydä!! Olisko peiliin katsomisen paikka??
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
pehmypusu kirjoitti:
Vaimo kunnioittakoon miestään kuin "jumalaa" , se on Jumalan tahto.
Vaimot eivät tiedä, miten heidän kuuluisi olla. Tämä tasa-arvohömppä on tepsinyt.
Kunnioitusta on helppo osoittaa kunnolliselle miehelle. Molempien olisi tavallaan ansaittava hyvä kohtelu, vaikka ei se niin mene. Se tulee luonnostaan, jos on tullakseen.
Miehen tulisi olla perheen pää. Se on unohtunut, koska ei näitä enää opeteta edes koulussa. Hyvä ope voi kyllä osata sen taidon, mutta montako uskovaa opea mahtaa kouluissa olla?

Elämä ei ole mustavalkoista. Tunnen myös erään jo edesmenneen ystävän, joka ei saanut tavata lapsenlapsiaan. Vanhempi oppi mummunsa tuntemaan ja kävi itsekseenkin kylässä matkan takaa. nuorempi ei käynyt. Raskasta se on, vaikka naapurien lapsia saisikin tavata. Oma on aina oma lapsenlapsi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sanoppa pojallesi seuraavan kerran kun näette ja minän kuullen että oletko niin tossunalla et osaa itse päättää käytkö omilla vanhemmilasi vai että ja kyllä miehen pitää perheessä kaapin paikka näyttää ja pitää vaimonsa kurissa. Sitten sanot vielä että tuollaisen mammanpojanko olen kasvattanut joka itse osaa päättää mistään. Itse miehnäkään en aina viitinyt menää naiseni äitni luo kyläilemään mutta en minä naistani voinut kieltää vierailuja koska hän itse päättää niistä eikä kukaan muu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
8 VASTAUSTA:
Ja kun olet tuon kaiken sanonut, niin miniä huomaa, että hän on ollut aivan oikeassa, ja että tuota hän on appivanhemmistaan aina uumoillutkin.
Nälvintää ja ylenkatseellista kohtelua, aikuisen pojan haukkumista ja vaimon mollaamista.
Se sukulaisuus olisi lopussa sillä hetkellä, se viimeinenkin ripaus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sano pois vaan kirjoitti:
Ja kun olet tuon kaiken sanonut, niin miniä huomaa, että hän on ollut aivan oikeassa, ja että tuota hän on appivanhemmistaan aina uumoillutkin.
Nälvintää ja ylenkatseellista kohtelua, aikuisen pojan haukkumista ja vaimon mollaamista.
Se sukulaisuus olisi lopussa sillä hetkellä, se viimeinenkin ripaus.
Eihän tuo haukkumista ole vaan toteaa miten asiat on ja jos poika vaikka heräisi siitä horroksestaa ja ei enää olisi tossunalla koska mailam on naisia täynnä ja aina nurkantakana voi olla parempi nainen joka otta myös puolison sukulaiset huomioon. Pojan pitäisi laitta vaimonsa vanhemmille samat tapaamismäärät kuin vaimonsa määräilee hänen vanhempien tapaamisia niin taitaisi ruveta ääni kellossa muuttumaan. Nyt pojan vaimo vie miestä kuin pässsiä narussa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sano pois vaan kirjoitti:
Ja kun olet tuon kaiken sanonut, niin miniä huomaa, että hän on ollut aivan oikeassa, ja että tuota hän on appivanhemmistaan aina uumoillutkin.
Nälvintää ja ylenkatseellista kohtelua, aikuisen pojan haukkumista ja vaimon mollaamista.
Se sukulaisuus olisi lopussa sillä hetkellä, se viimeinenkin ripaus.
Sanoit naulan kantaan!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Qummis kirjoitti:
Sanoit naulan kantaan!
Viesti oli tarkoitetto "sano pois vaan" kirjoittajalle!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joo päänaukominen muiden kuullen parantaa varmasti välejä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kerro meille lisää miten näytät naiselle kaapin paikan jos korvat ei kuule. Miten retuutat ämmääsi? Vai miten se menee? Ei kaikista miehistä ole ämmän hakkaajaksi. Eikä ämmän hakkaamista tietojeni mukaan katsota hyvällä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Turpakoruttuun kirjoitti:
Kerro meille lisää miten näytät naiselle kaapin paikan jos korvat ei kuule. Miten retuutat ämmääsi? Vai miten se menee? Ei kaikista miehistä ole ämmän hakkaajaksi. Eikä ämmän hakkaamista tietojeni mukaan katsota hyvällä.
a tarvitse käyttää vaan kertoa ihan rauhallisesti että itse määrää asioistaan ja käy vanhempiensa luona jos huvittaa ja ei tarvitse täysi-ikäisen henkilön puolisoltaan lupia kysellä niin hyvä tulee. Kaikkeen ei pidä alistua vaikka parisuhteessa ollaan. Mieshän voi kokeilla samoja sääntöjä naisessa niin voi ääni kellossa muuttua niin helpottaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mistähän anoppien ja appien mieleen tulee se varma tieto, että miniä se estää poikakullan käynnit?
Jospa mies ihan itse määrää asioistaan ja käy - ja on käymättä - vanhempiensa luona jos huvittaa. Kaikkeen ei tarvitse alistua, kuten mekk ansiokkaasti tuossa selittää. Parisuhteessa ollaan oman puolison kanssa, ei vanhempien. Mies voi kokeilla sääntöjä vanhempiinsa, ääni kellossa voi muuttua.
Tai vanhemmat eivät itsevarmuutensa kourissa huomaa, että pojan perhe elää omaa elämäänsä, aivan kuten vanhempansakin. Silloin on ihan turhaa yrittää pitää suhteita tasapainossa. Määrääville vanhemmille mikään ei riitä, jos he ovat päättäneet, että pojan avioliitossa ei ole kaikki kohdallaan.

Entä se asenne, että "maailma on naisia täynnä ja aina nurkantakana voi olla parempi nainen joka ottaa myös puolison sukulaiset huomioon.". Eli pojan pitää ymmärtää, että vaimo otetaan sukulaisten vuoksi, ei oman perheen perustamista varten. Sukulaisten pillin mukaan on opittava elämään, ja siihenhän tarvitaan myös miehen aktiivi panostus.
Pojan suvun oikeus on viedä pariskuntaa kuin pässiä narussa. Ei sitä oikeutta saa antaa vaimon suvulle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
mek antaa tuossa hyvän esimerkin siitä kuinka miniät ja omat lapset karkotetaan pitämästä yhteyttä. Mitähän vastaavaa on aloittaja mahtanut sanoa, kun miniä häntä niin karttelee?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Tarkastelua kannattaisi laajentaa. Miniä ja anoppi ovat osa laajempaa yhteisöä ja sen toivomuksia ja vaatimuksia. Uskon, että tilanteeseen vaikuttavat myös ainakin appi, miniän vanhemmat, miniän sisarukset, miehen sisarukset sekä mies.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"mek antaa tuossa hyvän esimerkin siitä kuinka miniät ja omat lapset karkotetaan pitämästä yhteyttä. "

Mitä ihmeen yhteyttä? Aloittajaanhan ei pidetä ollenkaan yhteyttä, ei se nyt tuosta voi mitenkään huonompaan suuntaan mennä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Niin, mitähän olisin sanonut, eipä tule mieleen. Aivan alkuun en osannut jokaista sanaani punnita edes miniälle, kuin ei sitä ole tarvinnut normaalissa kanssakäymisessä muidenkaan kanssa tehdä. Miniä on voimakastahtoinen ihminen, joka osaa ja tietää kaiken. Poikani on sanonutkin, ettei hänellä ole mitään määräysvaltaa esim. siihen., että lapset tulisivat myös meitä katsomaan. Siihen on vain sopeuduttava. Poika tulee joskus yksin, mutta usein puoliso on keksinyt hänelle jotain tehtävää juuri siksi hetkeksi, kun kutsu meille käy. Ja aika ajoin tosiaan en muista, että koko perhettä on olemassakaan, väliin taas ahdistaa tosi paljon. Ja toivotaan, että lapsenlapset joskus löytävät tien meillekin, vaikka sitä k yllä epäilen. Mutta turhaan tässä ruikutan, mutta ei tätä pahaa mieltä voi naapureille eikä sukulaisille purkaa.Heidän kanssaan ollaan kuin ei mitään olisikaan. Ihmettelee kyllä sukukin, kun ei nuorta paria koskaan yhteisissä juhlissa näy.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Miksip oikas iei vain laita lapsia autoon ja lähtee teitä tapaamaan ja ei siihen vaimon suostumusta vaadita vaan omaa tahtoa päättää asioista ja sanoa se myös vaimolleen että minä päätän mitä teen ja ei siihen naisten määräilyyn pidä mennä vaan tehsä niinkuin itse haluaa ja niinhän se nainenkin tekee ja se siitä. Vähän aikaa tuollainen pirttihirmun kanssa menee mutta ei tuollaisen kanssa voi elä'ä koska pitäähän se omakin elämä olla vaikka samankaton alla eletääkin ja se oma tila on vainotettava vaikka väkisin. Kun pojallasi ikää tulee ja lapset kasvaa niin jossain vaiheessa saa tarpeekseen ja lähtee omille teilleen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mek kirjoitti:
Miksip oikas iei vain laita lapsia autoon ja lähtee teitä tapaamaan ja ei siihen vaimon suostumusta vaadita vaan omaa tahtoa päättää asioista ja sanoa se myös vaimolleen että minä päätän mitä teen ja ei siihen naisten määräilyyn pidä mennä vaan tehsä niinkuin itse haluaa ja niinhän se nainenkin tekee ja se siitä. Vähän aikaa tuollainen pirttihirmun kanssa menee mutta ei tuollaisen kanssa voi elä'ä koska pitäähän se omakin elämä olla vaikka samankaton alla eletääkin ja se oma tila on vainotettava vaikka väkisin. Kun pojallasi ikää tulee ja lapset kasvaa niin jossain vaiheessa saa tarpeekseen ja lähtee omille teilleen.
mek, onkohan niin että tuossa perheessä ollaan vaimon vallan alla. Vaikka narsismista on puhuttu jo liikaakin, niin kyllä epäilyttää että tässä on kyse vaimon narsistisesta käytöksestä, ja sehän tiedetään että sellainen ihminen voi tuhota kaikkien elämän uhkailuillaan ja suoranaisilla valheillaan. Ja yleensä näitä persoonallisuushäiriöisiä uskotaan ihan sinisilmäisesti. Voi olla että jos mies ottaisi ohjat omiin käsiin niin vaimo laittaisi ison pyörän pyörimään ja enää ei isäkään saisi tavata lapsiaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mummo myös kirjoitti:
mek, onkohan niin että tuossa perheessä ollaan vaimon vallan alla. Vaikka narsismista on puhuttu jo liikaakin, niin kyllä epäilyttää että tässä on kyse vaimon narsistisesta käytöksestä, ja sehän tiedetään että sellainen ihminen voi tuhota kaikkien elämän uhkailuillaan ja suoranaisilla valheillaan. Ja yleensä näitä persoonallisuushäiriöisiä uskotaan ihan sinisilmäisesti. Voi olla että jos mies ottaisi ohjat omiin käsiin niin vaimo laittaisi ison pyörän pyörimään ja enää ei isäkään saisi tavata lapsiaan.
Usko sinäkin, voi olla ettei poika halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa, eli mitä aloittaja on tehnyt, kun poika ei eds yksin käy eikä soittele ?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
se paha miniä kirjoitti:
Usko sinäkin, voi olla ettei poika halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa, eli mitä aloittaja on tehnyt, kun poika ei eds yksin käy eikä soittele ?
Poika on tossun alla, kuten itsekin sen ilmaisi. Ei halua puolison kanssa riitaa. ROuva määrää, missä mennään. No ehkä sitten, kun/jos liitto loppuu, vanhemmatkin vielä kelpaavat pojan elämään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kaamos1 kirjoitti:
Poika on tossun alla, kuten itsekin sen ilmaisi. Ei halua puolison kanssa riitaa. ROuva määrää, missä mennään. No ehkä sitten, kun/jos liitto loppuu, vanhemmatkin vielä kelpaavat pojan elämään.
Kerro miten laitat ämmän ruotuun? Ei sitten mitään väkivaltajuttuja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kysymys tyttärien vanhemmille. Ihmettelettekö koskaan, miksi tytär tai vävy tai lapsenlapset eivät kerro käyneensä toisessa mummolassa tai kutsu molempia isovanhempia yhteisiin juhliin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Niin, sitä samaa tässä mietin. Kun aikanaan miniäkokelaamme seurusteli poikamme kanssa ja tiesimme, että muuttavat yhteen asumaan, niin kutsuimme tytön vanhemmat meille päivälliselle ja tutustumaan. He tulivatkin ja vierailu oli ihan ok. Myöhemmin nuoret menivät naimisiin ja me muutimme omillemme ja jälleen kutsuimme miniän vanhemmat tupaantulisiaisiin. Tulivat ja ihan mukavasti vierailu sujuikin. Miniän vanhemmat eivät koskaan ole meitä kutsuneet käymään, mutta se on heidän tyylinsä, ei siinä mitään. Käyvät kyllä nuoren parin luona useasti, jonne meillä taas ei ole asiaa kuin kerran vuodessa, lapsenlapsen syntymäpäivien lastenjuhlaan, jossa ollaan kuin orpopirut kalliolla ja äimistellään sitä menoa ja melskettä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kestiä kirjoitti:
Niin, sitä samaa tässä mietin. Kun aikanaan miniäkokelaamme seurusteli poikamme kanssa ja tiesimme, että muuttavat yhteen asumaan, niin kutsuimme tytön vanhemmat meille päivälliselle ja tutustumaan. He tulivatkin ja vierailu oli ihan ok. Myöhemmin nuoret menivät naimisiin ja me muutimme omillemme ja jälleen kutsuimme miniän vanhemmat tupaantulisiaisiin. Tulivat ja ihan mukavasti vierailu sujuikin. Miniän vanhemmat eivät koskaan ole meitä kutsuneet käymään, mutta se on heidän tyylinsä, ei siinä mitään. Käyvät kyllä nuoren parin luona useasti, jonne meillä taas ei ole asiaa kuin kerran vuodessa, lapsenlapsen syntymäpäivien lastenjuhlaan, jossa ollaan kuin orpopirut kalliolla ja äimistellään sitä menoa ja melskettä.
"äimistellään sitä menoa ja melskettä.". Mitä tarkoitat tuolla?Onko lapset huonokäytöksisiä mielestäsi tms.? Voi olla, että olen väärässä, mutta rivien välistä jotenkin lukisin, että ehkä olet kuitenkin jollain tapaa arvostellut miniää? Tuossa aiemmin myös mainitsit, että miniä on voimakastahtoinen, joka osaa ja tietää kaiken? Onko teille tullut jostain erimielisyyttä? Oletko neuvonut tms. jossakin mistä miniä on vetänyt herneet nenään? Ehkä voisit hienovaraisesti kysyä pojaltasi tai suoraan miniältä, oletko loukannut jotenkin?

Itse en kutsu enää anoppia kylään, koska hän viimeksi antoi moneen kertaan selvästi ymmärtää, että hän ei viihdy meillä ja olisi mieluummin kotonaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Miniä vaikuttaa kontroloivalta ja kenties läheisriippuvaiseltakin luodessaan perhepiirin, jossa vain hänen hyväksymänsä henkilöt saavat olla mukana. Mikä taas kertoo vielä lisää siitä, ettei miniä ole erityisen hyvätapainen saati kokonaisvaltaisesti ajatteleva muutenkaan.

Asiaa on vaikea ottaa puheeksikaan, eikä oman lapsen puolisosta voi oikein olla ääneen mitään mieltä. Tilanne vain pahentuisi.

Onko mahdollista, jos pyytäisitte lupaa hakea lapset jonnekin kivalle retkelle teidän kanssanne? Teette asian niin helpoksi miniälle, ettei edes kiire kelpaisi selitykseksi. Jos hän edelleenkin kieltäytyy ja tekee sen pari kertaa vielä päälle voisi ehkä jo sanoa siitä, että todellakin kaipaatte lapsenlapsianne ja voisiko miniä puolestaan ehdottaa miten se onnistuisi. Tuo nyt ei ketään luulisi loukkaavan?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Kovin täydellisen kuvani tsestään ja toiminnastaan antaa aloittajaisovanhempi ja miniä on sitten sitä ja tätä... Tulee mieleen, että mitähän muuta isovanhemman elämässä ei ole vialla: alkoholin käyttö, mielenterveysongelmia, tapa puhua muista suoraan tais elän takana, omista tarpeista vaatiminen tai muuta, joka on se todelline syy, että lapsia näiltä isovanhemmilta suojataan. Kohteliaisuudesta ei vaan viitsitä sanoa ettei isovanhempi ala haukkumaan taas lisää. On sinne sukujuhliinkin ikävä tulla, kun on sellainen olo, että mikään ei kelpaa eikä riitä, vaikka perheensä hoitaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
koko totuus? kirjoitti:
Kovin täydellisen kuvani tsestään ja toiminnastaan antaa aloittajaisovanhempi ja miniä on sitten sitä ja tätä... Tulee mieleen, että mitähän muuta isovanhemman elämässä ei ole vialla: alkoholin käyttö, mielenterveysongelmia, tapa puhua muista suoraan tais elän takana, omista tarpeista vaatiminen tai muuta, joka on se todelline syy, että lapsia näiltä isovanhemmilta suojataan. Kohteliaisuudesta ei vaan viitsitä sanoa ettei isovanhempi ala haukkumaan taas lisää. On sinne sukujuhliinkin ikävä tulla, kun on sellainen olo, että mikään ei kelpaa eikä riitä, vaikka perheensä hoitaa.
Mitä jos läheisriippuvuus on miniän puolella ja miniällä on sairas riippuvuus orjuuttavaan isäänsä. Miten laitat miniän ruotuun?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Soita pojalle ja pyydä että voitte hakea lapsenlapset teille kylään. Silloin ei ole esteenä nuorenparin kiireet, kun heille ei tule siitä mitään vaivaa, Jos eivät uskalla antaa lapsia teille yöksi, niin hakekaa ja palauttakaa vaikka tunnin kuluttua. Siitä pääsee alkuun.

Sen sijaan että syytätte miniää, lakatkaa etsimästä syyllisiä ja alkakaa suunnitella, miten tulevaisuudessa sujuisi paremmin.
Ilmianna
Jaa
Minäpä olisin halunnut tulla anopin kanssa juttuun, mutta koska hän teki minulle käytöksellään selväksi, että jo pelkkä olemassaoloni riittää syyksi vihata kuin ruttoa, niin pysyn poissa.

Lasta meillä ei vielä ole.
Kannattaneeko hankkiakkaan?
Voiko hirviöanoppi vihata myös lapsenlastaan, koska on puoliksi myös minun?

Turhahan näitä on tänne "tuuleen huudella", tiedän. Mutta en vain yksinkertaisesti halua lisää sontaa niskaani, puhumalla tuon toisen osapuolen kanssa...

Myös herkkyyteni on hänelle ilmeisesti pilkan aihe takanapäin. Itse hän on kova, kylmä ja epäempaattinen...
Mieheni lapsuudenkodissa ei kuulemma tunteita myöskään näytetty...
Toivottavasti ei ole nyt pilannut suhdettani toiseen miniään valheillaan...

Salaa toivon, että hän lukisi tämän ja tajuaisi, mutta tuskimpa hän tällaisilla "höpönlöpön" palstoilla pyörii, kun naistenlehdetkin ovat kuulemma "roskaa"... (Oma totuus, ainut ja paras totuus. Kuplassa on hyvä olla, paitsi silloin kun joku sinne yrittää tunkeutua...)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Älä hanki lapsia tuohon tilanteeseen. Se on helkatin raskasta. T:perheeseen ei toivottu
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hei teille kaikille, olen kahdelle miniälle anoppi ja molemmat ovat aivan eri luonteisia. Toinen on aikamoinen pippuripylly ja toinen hyvin rauhallinen ja herttainen. Ensimmäinen lapsenlapsi on nyt vuoden ikäinen (pippuripyllylle) ja ongelmia ollut heti alusta lähtien Lapsen syntymän jälkeen mieheni oli yöpaikkaa vailla (heillä myös kaksi koiraa) alkoi hirmuinen pohdinta mihinkä appiukko nukkumaan ja tuloksena oli pesuhuoneseen, lapsi nukkuu toisessa makuuhuoneessa ja koirat olohuoneen sohvalla (hotelli oli yöpaikkana). Eipä ole enää heille yöksi menty. Kommentteja, ei noin saa pitää lasta sylissä, oletko koskaan vaihtanut eläissäsi vaippoja, ukki on mummia tärkeämpi lapselle, mitenkä helvetissä joku voi keittää noin litkua puuroa, osta seuraavan kerran oikeanlaisia vaippoja ja ruokia (kauppalista oli miniän tekemä) ym. ym. mutta kaikesta paapatuksesta huolimatta hän on poikani vaimo ja hänelle rakas ihminen ja samalla myös minulle. Herttaisempi miniä ihmettelee tilannettamme, mutta olen hänelle sanonut, että jokainen valitsee itselleen sopivan puolison ja eihän hänenkään käytöstä tiedä kunhan ensimmäinen lapsi syntyy. Näillä mennään ja olkaamme onnellisia lapsistamme, miniöistämme ja lapsenlapsistamme !
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tuo pippuripylly on uusi termi,taidampa tietää tyypin.Tyttäreni prinsessatyyppiä joka haluaa,murkkuiän,kahden avioliiton,kahdenlapsen ja lukemattomien tuttavuuksien jälkeen olla 30v evögriin,joka ei suostu edes ruoka-ajoista sopimaan.Luulisi heidän keljuilevan mutta tosissaan äite ja tytsy tuntuvat olevan.Jospa fanittavat mrspukeen siskon perhettä.Herran haltuun!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minulla on tuoreessa muistissa miniänä olo. Joskus kiusasi anopin läheisyys (asuivat samassa pihapiirissä). Piti aina olla varuillaan, millonka tulevat, ovia ei pidetty lukossa koskaan. Mutta siinä vaan eleltiin 25 vuotta, aina appivanhempien kuolemaan asti. Anoppi oli hieno ihminen, harvoin tuli sanaharkkaa, nekin unohdettiin ja jatkettiin puhtaalta pöydältä. Sitä vaan nuorena on itse niin ahtaasti ajatteleva ja omistaan kiinni pitävä. Lapset toki kävivät mummolassa aivan oman mielensä mukaan, isompina tekivät pikku palveluksiakin heille. Merkkipäivinä muistettiin appivanhempia, he harvoin meitä. Loppujen lopuksi pidin heihin enemmän yhteyttä kuin omiin vanhempiini, jotka asuivat kauempana.
Nyt oma miniäni eristää meidät täysin, lapsenlapset eivät meitä edes tunne, vaikka asutaan lähes huutomatkan päässä. Miniä on moneen kertaan terottanut sitä haluaan olla omassa rauhassa. Odotan nyt, että ehkä sitten, kun lapset kasvavat, omasta halustaan tulevat käymään, vai liekö turha toive tämäkin. Poika on aivan puolisonsa määräiltävissä, tämä jopa puuttuu pojan työasioihinkin, joka mielestäni on jo vähän liikaa.
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa
Pojan on pitänyt valita äidin ja anopin sekä vaimon väliltä. Äiti ei ole niin kiinnostava enää, että poika riskeeraaisi avioliittonsa. Se on äidin osa luopua lapsista. Niin se vaan menee. Ei silti riidellä kannata vaan ymmärtää ja joustaa
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Erkki tantun kokoamassa savolaisten perinnekirjassa mietelause:Uutta akkaa en ota,niinkauan ku äiti elää!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Riidat ovat joutavaisia. Anoppi, appi tai miten vaan, ovat tärkeitä. Puolin ja toisin. Perinneasia ei liity nimiin. Erkkejä on monta sorttia. Perinteet tärkeitä. Tervetuloa teille! Tai meille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Onpas sun poika valinnut huonosti.
Saanut itsekkään typeryksen päättämään tämmöisistä asioista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Haistappa sinä pitkä pukin pillu. :)
Niin sinä juuri Huoh1
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Poikahan on ihan tossu. Nyt ryhtiä ja sille nartulle suorat sanat ja se on mies joka kaapin paikan määrää. Sanoo sille miniälle että on ota tai jätä tilanne, mutta sinun pillisi mukaan täällä ei pompita.

Johan tuo näkyy päälle että nartun omat vanhemmat kyllä saa pyöriä nurkissa, mutta miehen ei.

Ryhtiä mies. Ole Mies äläkä hiiri!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10 VASTAUSTA:
On se jännää aatella, että miten miniät ja anopit riitelee tai ovat viileissä väleissä. Mulla on ollu kaks kertaa anoppi, ja molemmilla kerroilla on ollu ihanimmat ihmiset, mitä kuvitella saattaa. Missä vika?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jospa poika ei halua olla äitinsä ja isänsä kanssa tekemisissä ?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
entinen miniä kirjoitti:
On se jännää aatella, että miten miniät ja anopit riitelee tai ovat viileissä väleissä. Mulla on ollu kaks kertaa anoppi, ja molemmilla kerroilla on ollu ihanimmat ihmiset, mitä kuvitella saattaa. Missä vika?
Anopeissa. Noissa haudanpartaalla keikkuvissa muumioissa. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mille vitun nartulle!
Vedä sinä kuule vaikka iso ja haiseva teurastetun lehmän vittu päähäsi jumalauta!!!
Mies näyttää kyllä kaapin paikan, mutta ei se vaimo ole jumalauta mikään narttu!!! Ja ehkäpä tuon miniän äidinvaistot vain pelaa ja ymmärtää ettei tuolle ihmiselle kannata lapsiaan antaa hoitoon, jos vaikka juopottelee, niih!!!!
Ja jos anoppi haukkunut tytön täysin maanrakoon, kyllä siinä myös fiksu mieskin tajuaa, ettei rakkaintaan enää sinne vie satutettavaksi! Koska Rakastaa puolisoaan tuo mies!
On joutunut valitsemaan äidin ja vaimon väliltä. No mitäpä luulette kumman valitsee, mitäpä...
Raivostuttavaa paskaa nämä teidän horinanne täällä....
Hankkikaa aivot!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
entinen miniä kirjoitti:
On se jännää aatella, että miten miniät ja anopit riitelee tai ovat viileissä väleissä. Mulla on ollu kaks kertaa anoppi, ja molemmilla kerroilla on ollu ihanimmat ihmiset, mitä kuvitella saattaa. Missä vika?
Miten voi olla kaksi entistä anoppia....
Ihme horaamista, ellei edellinen aviomies sitten kuollut.
Naimisiin vain kerran elämässä, on pyhä asia!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
............. kirjoitti:
Anopeissa. Noissa haudanpartaalla keikkuvissa muumioissa. :)
Hei, nää haudanpartaalla keikkuvat muumiot onkin yleensä viriilit ja seksuaaliset naiset vailla estoja. Mummeja ja anoppeja niistä nuoremmistakin jossain vaiheessa tullee, vailla estoja. Eipä oo ipanat nurkissa parkumassa !!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
............. kirjoitti:
Mille vitun nartulle!
Vedä sinä kuule vaikka iso ja haiseva teurastetun lehmän vittu päähäsi jumalauta!!!
Mies näyttää kyllä kaapin paikan, mutta ei se vaimo ole jumalauta mikään narttu!!! Ja ehkäpä tuon miniän äidinvaistot vain pelaa ja ymmärtää ettei tuolle ihmiselle kannata lapsiaan antaa hoitoon, jos vaikka juopottelee, niih!!!!
Ja jos anoppi haukkunut tytön täysin maanrakoon, kyllä siinä myös fiksu mieskin tajuaa, ettei rakkaintaan enää sinne vie satutettavaksi! Koska Rakastaa puolisoaan tuo mies!
On joutunut valitsemaan äidin ja vaimon väliltä. No mitäpä luulette kumman valitsee, mitäpä...
Raivostuttavaa paskaa nämä teidän horinanne täällä....
Hankkikaa aivot!
Noinko puhut lastesikin aikaan.
Olet rääväsuinen, epäkelpo kasvattajaksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
............. kirjoitti:
Mille vitun nartulle!
Vedä sinä kuule vaikka iso ja haiseva teurastetun lehmän vittu päähäsi jumalauta!!!
Mies näyttää kyllä kaapin paikan, mutta ei se vaimo ole jumalauta mikään narttu!!! Ja ehkäpä tuon miniän äidinvaistot vain pelaa ja ymmärtää ettei tuolle ihmiselle kannata lapsiaan antaa hoitoon, jos vaikka juopottelee, niih!!!!
Ja jos anoppi haukkunut tytön täysin maanrakoon, kyllä siinä myös fiksu mieskin tajuaa, ettei rakkaintaan enää sinne vie satutettavaksi! Koska Rakastaa puolisoaan tuo mies!
On joutunut valitsemaan äidin ja vaimon väliltä. No mitäpä luulette kumman valitsee, mitäpä...
Raivostuttavaa paskaa nämä teidän horinanne täällä....
Hankkikaa aivot!
Niin ja aivoja ei kannata narikkaan jättää kun... ,mitäs jos silloin vaikka henskelit katkeaisi,ei ole aivoja päättämässä mitä tehdä,paha paikka.

Iloista kevättä kaikille asiallisille kirjoittajille
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
............. kirjoitti:
Miten voi olla kaksi entistä anoppia....
Ihme horaamista, ellei edellinen aviomies sitten kuollut.
Naimisiin vain kerran elämässä, on pyhä asia!
Onhan niitä nuoriakin leskiä, sitä paitsi tässä kirjoittaja ei edes kerro ikäänsä. Mitä avioeroon tulee, niin minkäs teet, jos puoliso lähtee. Anoppi voi olla ihana, kunnon ihminen, mutta hänen lapsestaan on kuitenkin voinut kasvaa uskoton, väkivaltainen, juoppo tai muuten itsekäs ihminen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
V*ttuhiirikö kommentoi. Kerro tarkemmin miten laitat ämmän ruotuun.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tulee mieleen että kunnioita isääsi ja äitiäsi , että MENESTYISIT ja KAUAN eläisit
maan päällä.
Näin Jumala Lupaa ja Jumala ei koskaan valehtele.

Onhan sitä sellainenkin näkökulma , että erillinen perhe määrää tahdin ja tavat omassa perheessään. On myös viisasata tyytyä siihen päätökseen jolla on oikeus päättää asioistaan.

Ymmärrystä ei vaatimuksia.
Ilmianna
Jaa
Ehkäpä sinä olet omalla käytöksellä jo ennen häitä aiheuttanut sen, ettei miniä ja poikasi halua olla tekemisissä teidän kanssa. Itsekään en todellakaan lähde mihinkään sukujuhliin, sukuaan ei voi valita muttei heidän kanssaan ole pakko olla tekemisissä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
No mikähän se mahtaisi olla niin kauhea asia, jota anoppi olisi jo ennen häitä aiheuttanut miniälle, että sen jälkeen, kun pappi on sanonut aamenen, miniä määrää täysin, miten perheessä eletään ja keneen pidetään yhteyttä ja keneen ei. Sivistynyt ihminen osaa käyttäytyä sivistyneesti. Johon käytökseen kuuluu normaali kanssa käyminen myöskin puolison sukulaisten kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kovasti tuota aina ihmetellään omien lastensa kumppanivalintoja. Ja varsinkin niitä kumppaneita arvostellaan ja haukutaan. Liekkö yhdessäkään samankaltaisessa keskustelussa yksikään vanhempi ihan oma-aloitteisesti pohtinut sitä, että mikähän ihme siinä kasvatuksessa sitten menikään pieleen?

Jos oma lapsi on valmis kääntämään täysin selkänsä omille vanhemmilleen, niin helppoahan se on sitä kumppania syyttää. Itsessähän ei voi mitään vikaa koskaan olla, eihän? Jos aikuinen ihminen on niin ja täysin kumppaninsa päätäntävallan alla, ettei edes isovanhemmat lastenhoitajiksi kelpaa, niin mistähän on tällaisen (parisuhde)mallin oppinut? Sitä niittää mitä kylvää, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Oma äitini on läheisriippuvainen ahdistavuuteen asti.

Syytää minulle lahjoja, rahaa, apua.... vaikka en haluaisi. En jaksa enää jankuttaa siitä, etten halua hänen "lahjojaan". En tarvitse niitä.

Kaikilla sisaruksilla samantapainen tilanne... välien viilentäminen on ainoa keino päästä turvaan suloisilta patalapuilta, itsetehdyiltä nimipäiväkorteilta ja hienovaraisilta uteluilta siitä, onko penskoja tulossa. Vähätuloinen äiti syytää omia ja eläkkeellä olevan isäni rahoja meille, 20 ikäisille hyvin toimeentuleville jälkeläisilleen. Isoveli naureskelee, että äiti on elänyt koko elämänsä lapsien keskellä ja että minun, ainoan tyttären, tärkein tehtävä on pykätä äidille jälleen uusi pikkupenskakatras hoidettavaksi.

Visio on "lievästi sanottuna" ahdistava.

Hän ei itse tietenkään koe asiaa niin. Valittaa vain, kuinka me olemme aina niin etäisiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Minä en ole antanut edes isoisän tavata lapsiani. Samoin ovat toimineet muut sisareni, vain pikkuveljemme lapsia hän on nähnyt satunnaisesti.

Isälläni on voimakas uskonnollinen vakaumus, jota hän tyrkyttää jatkuvasti. Lapsenlapset olisivat joutuneet saman aivopesun kohteeksi. Toinen hyvä syy pitää lapsenlapset erossa isoisästä on hänen seksuaalisesti sopimaton käytös tyttäriään kohtaan siihen aikaan, kun olimme vielä lapsia ja asuimme kotona.

Mistä tiedät, ettei esimerkiksi puolisosi ole käyttäytynyt seksuaalisesti sopimattomasti poikaasi kohtaan - sellaistakin tapahtuu. Tai hän mahdollisesti oli isä, joka löi. ehkä olit itse väkivaltainen poikaa kohtaan, esimerkiksi käytit ruumiillista kuritusta?

Poika ei ehkä halua ottaa esiin näitä asioita, mutta vaimo tietää?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
"Huono tytär" kirjoitti:
Oma äitini on läheisriippuvainen ahdistavuuteen asti.

Syytää minulle lahjoja, rahaa, apua.... vaikka en haluaisi. En jaksa enää jankuttaa siitä, etten halua hänen "lahjojaan". En tarvitse niitä.

Kaikilla sisaruksilla samantapainen tilanne... välien viilentäminen on ainoa keino päästä turvaan suloisilta patalapuilta, itsetehdyiltä nimipäiväkorteilta ja hienovaraisilta uteluilta siitä, onko penskoja tulossa. Vähätuloinen äiti syytää omia ja eläkkeellä olevan isäni rahoja meille, 20 ikäisille hyvin toimeentuleville jälkeläisilleen. Isoveli naureskelee, että äiti on elänyt koko elämänsä lapsien keskellä ja että minun, ainoan tyttären, tärkein tehtävä on pykätä äidille jälleen uusi pikkupenskakatras hoidettavaksi.

Visio on "lievästi sanottuna" ahdistava.

Hän ei itse tietenkään koe asiaa niin. Valittaa vain, kuinka me olemme aina niin etäisiä.
Vaihtaisin milloin tahansa alkoholisti-äitini sinun äitisi kaltaiseen. Äitisi hyysääminen on takuulla ajoittain ärsyttävää, mutta silti toivoisin, että oma äitini tekisi edes jotain mainitsemistasi asioista. Äitini ei ole aikuisiällä tehnyt oikeastaan mitään tuollaista minun vuokseni. En edes vaatisi paljon. Olisi kiva, jos voisi joskus edes kahvitella ja keskustella, olla läsnä toistensa elämässä, mutta se ei onnistu äitini sairauden takia.

Ottaisin mielihyvin äitini aktiivisemmin osaksi elämääni, jos voisin. Ottaisin myös ex-anoppini mielelläni enemmän elämääni, jos voisin. Minulla ei ole ketään ns äitihahmoa, kenelle voisi vähän tuhahdella, ettei pakastimeen enempää mansikoita mahdu tai ettei varpaani palellu, vaikken käytä jatkuvasti villasukkia...

Kunpa ihmiset arvostaisivat niitä ihmisiä, joita heillä elämässään on. Kaikissa meissä on jotain piirteitä, joita ei yliannosteltuna kestä, mutta jos kaikki sitoutuvat pitämään yhtä, eivät pienet ärsyttävät piirteet voi olla esteenä läheisille perhesuhteille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
... kirjoitti:
Vaihtaisin milloin tahansa alkoholisti-äitini sinun äitisi kaltaiseen. Äitisi hyysääminen on takuulla ajoittain ärsyttävää, mutta silti toivoisin, että oma äitini tekisi edes jotain mainitsemistasi asioista. Äitini ei ole aikuisiällä tehnyt oikeastaan mitään tuollaista minun vuokseni. En edes vaatisi paljon. Olisi kiva, jos voisi joskus edes kahvitella ja keskustella, olla läsnä toistensa elämässä, mutta se ei onnistu äitini sairauden takia.

Ottaisin mielihyvin äitini aktiivisemmin osaksi elämääni, jos voisin. Ottaisin myös ex-anoppini mielelläni enemmän elämääni, jos voisin. Minulla ei ole ketään ns äitihahmoa, kenelle voisi vähän tuhahdella, ettei pakastimeen enempää mansikoita mahdu tai ettei varpaani palellu, vaikken käytä jatkuvasti villasukkia...

Kunpa ihmiset arvostaisivat niitä ihmisiä, joita heillä elämässään on. Kaikissa meissä on jotain piirteitä, joita ei yliannosteltuna kestä, mutta jos kaikki sitoutuvat pitämään yhtä, eivät pienet ärsyttävät piirteet voi olla esteenä läheisille perhesuhteille.
Kuules tyttö hieno kun kerroit tuskaisen asiasi,tiedän hyvinkin mistä on kyse.
On vahvuutta että toit sen esille ja jos joku kehtaa jotain tuosta irvailla anna matalapäisyyden olla keskenaään suotta noteeraamatta.
Vielä jos syvemmälle...sulla äiti kuitenkin vielä on.Olisiko mitään mahdollisuutta saada häntä avullasi päättäväisesti katkoon ja jatkohoitoon?Tarviitko siihen tukea sen saat terv.keskuksen kautta.Jospa vaikka ...olisiko mahdollista jos oikein kaikki tavat kävisi läpi???

Laitappa kuule äkkiä ne villasukat...niin kauan kun lumi on maassa nuppi ja varpaat sekä pienet kätöset lämmössä pidettävä,mieluimmin lammaspässin villassa.

Oikein lämmintä kevättä-kaunis hymy sinulle,eheki kaikki ole vielä menetetty
t paljon nähnyt vielä -enemmän näkemättä
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sinun kannattaa ehkä puhua pojan kanssa lasten tapaamisesta ja pojan vierailuista. Miniän ei ole pakko tulla mihinkään.
Ilmianna
Jaa
Tekee mieli sanoa että jätä perättömäksi!!
Mulla veljen perheeseen vastaava tilanne. Vanhapoikaveljeni löysi naisen eikä enää veljestä kuulu enää paljoakaan. Olimme aikoinaan läheisetkin... Ennen hän piti mieheenikin - siis veljeni - paljon yhteyttä!!!
Olen yrittänyt vaimokkeeseen tutustua ja päästä läheisempään kontaktiin vaan eipä sitä kiinnosta. Enemmän näyttää hälle olevan välttämätön pakko tämä meidän suku. Vähän niin kuin eristää veljeä suvustamme ja veli niin tyhmä että näin tekee : ( Myös toisen veljeni vaimo sanoo samaa....
Tämmöstä elämä on ....
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
No johan tuosta aloittajan tekstin sisällöstä osaa lukea miksi miniä on ottanut ja ihan asiakseen ilmoittanut, että haluavat olla ja elää oman perheen kesken.

Keskustelua on selvästi käyty ja asiaa jostain syystä pohdittu jonka seurauksena miniä on suunsa aukaissut.

Aloittajan teksteissä on niin paljon vuodatusta ja sisältöä, vaatimuksia osallistumisesta joka käännössä. Yhtään kunnioittamatta perheen omia valintoja ja sitäkään miten kiireistä lapsiperheen arki on.
He varmasti haluavat kasvattaa lapsensa omalla tavallaan johon heillä on täysi oikeus.
On perheen omia valintoja ja asia ketä kuuluu lähipiiriin...onko se miehen vanhemmat, naisen vanhemmat vai molemmat. Ei tuollaista sovi muiden minusta ruotia.

Helposti luettua missä syy tai sit toi oli pelkästään helppo provo :D

Sukujuhliin osallistuminenkin on jokaisen oma asia. Kutsu tulee ja kutsun lähettäjän täytyy fiksuna aikuisena käsittää, että juhlaan saatetaan vaihtoehtoisesti osallistua tai olla osallistumatta. Velvollisuutta toisten rientoihin ei tietenkään kenelläkään ole. Vai jos kokee että kutsu on vaatimus niin miksei sitten suoraan otsikon "kutsu" kohdalle vaihda "pakotan teidät osallistumaan" :D
Onko nyt jotain pahasti ymmärryksessä hukassa tässä kohtaa??

Osallistuminen vaatii perheeltä paljon...kaupassa kiertelyä etsien vaatteita, lahjoja. Lemmikkien hoitopaikan järjestely. Hiusten laitot ja kampaajat. Yöpaikka järjestelyt, matkajärjestelyt. Ja mitä tuo kaikki kustantaa!
Onko kaikki vaiva ja kustannus enää sen arvoistakaan?

Itse olen joutunut ainakin näiden tolkuttomien sukujuhlien osalta tekemään periaate päätöksen, etten tasapuolisesti osallistu enää yhteenkään.
Aikani juoksin ja tärväsin aikaa, vaivaa ja rahaa paljon...pahimmoilleen kahdet juhlat kuussa.
En edes viihdy moisissa pätkääkään, mutta tein tuon velvollisuuden tunnosta ja kun manguttiin (sopii ajatella oliko koskaan kukaan kutsun järjestäjä ajatellut muita kuin itseään?)
Lopulta osasin kieltäytyä ja tarkastella asiaa järkevästi.
Itse en ole koskaan järjestänyt moisia eli sieltäkään kautta ei vaatimuksia ole.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
katie2 kirjoitti:
No johan tuosta aloittajan tekstin sisällöstä osaa lukea miksi miniä on ottanut ja ihan asiakseen ilmoittanut, että haluavat olla ja elää oman perheen kesken.

Keskustelua on selvästi käyty ja asiaa jostain syystä pohdittu jonka seurauksena miniä on suunsa aukaissut.

Aloittajan teksteissä on niin paljon vuodatusta ja sisältöä, vaatimuksia osallistumisesta joka käännössä. Yhtään kunnioittamatta perheen omia valintoja ja sitäkään miten kiireistä lapsiperheen arki on.
He varmasti haluavat kasvattaa lapsensa omalla tavallaan johon heillä on täysi oikeus.
On perheen omia valintoja ja asia ketä kuuluu lähipiiriin...onko se miehen vanhemmat, naisen vanhemmat vai molemmat. Ei tuollaista sovi muiden minusta ruotia.

Helposti luettua missä syy tai sit toi oli pelkästään helppo provo :D

Sukujuhliin osallistuminenkin on jokaisen oma asia. Kutsu tulee ja kutsun lähettäjän täytyy fiksuna aikuisena käsittää, että juhlaan saatetaan vaihtoehtoisesti osallistua tai olla osallistumatta. Velvollisuutta toisten rientoihin ei tietenkään kenelläkään ole. Vai jos kokee että kutsu on vaatimus niin miksei sitten suoraan otsikon "kutsu" kohdalle vaihda "pakotan teidät osallistumaan" :D
Onko nyt jotain pahasti ymmärryksessä hukassa tässä kohtaa??

Osallistuminen vaatii perheeltä paljon...kaupassa kiertelyä etsien vaatteita, lahjoja. Lemmikkien hoitopaikan järjestely. Hiusten laitot ja kampaajat. Yöpaikka järjestelyt, matkajärjestelyt. Ja mitä tuo kaikki kustantaa!
Onko kaikki vaiva ja kustannus enää sen arvoistakaan?

Itse olen joutunut ainakin näiden tolkuttomien sukujuhlien osalta tekemään periaate päätöksen, etten tasapuolisesti osallistu enää yhteenkään.
Aikani juoksin ja tärväsin aikaa, vaivaa ja rahaa paljon...pahimmoilleen kahdet juhlat kuussa.
En edes viihdy moisissa pätkääkään, mutta tein tuon velvollisuuden tunnosta ja kun manguttiin (sopii ajatella oliko koskaan kukaan kutsun järjestäjä ajatellut muita kuin itseään?)
Lopulta osasin kieltäytyä ja tarkastella asiaa järkevästi.
Itse en ole koskaan järjestänyt moisia eli sieltäkään kautta ei vaatimuksia ole.
"Aloittajan teksteissä on niin paljon vuodatusta ja sisältöä, vaatimuksia osallistumisesta joka käännössä. "

N hohhoh, tosi joka käänteessä kun haluaisivat käydä kylässä useammin kuin kerran (1) vuodessa! Tietenkin tässä voidaan spekuloida vaikka millä, ehkäpä appi ja anoppi ovat oikeita hirviäitä tai jotain, mutta kun ei nuo tekstit anna siihen mitään syytä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Viestiketjun aloittelijalle!
Et ole yksin tuossa asemassa,meillä isovanhempina sama tilanne.Lapset kasvatettiin eroon meistä,ei käytetty kuin pakonsanelemana luonamme,koskaan eivät lapset saaneet yöpyä luonamme,puhumattakaan että olisimme lapset ottaneet joskus mukaamme ja vieneet heitä kesäretkille tai joihinkin lasten tapahtumiin,näin ei koskaan käynyt,aina oli jotakin selittelyjä.Jos halusimme käydä poikamme perheen luona kyläilemässä,piti jopa sopia aika että voisimme poiketa lapsia katsomassa.Nyt lapset ovat jo kasvaneet ja varttuneet siihen ikään että heillä ovat omat menonsa,monesti olemme miettineet ovatko jo unohtaneet toiset isovanhempansa.Kyllä se vaan niin on että naisen vanhemmat ovat ne jotka osaavat olla oikeanlaisia isovanhempia,osaavat hoivata,antaa lämpöä ja ennenkaikkea rakkautta jota lapsi tarvitsee.Itse olemme saaneet kasvatuksen jossa on ollut hyväksyttävä molemmat vanhemmat isovanhemmat ja lapsille sen elämänohjeen olemme jakaneet ja ohjanneet heitä samaan kasvatukseen,mutta sen ohjeen on miniä täysin nujertanut ja ohjannut jopa poikamme vastaan meitä...
Näin se on vaan mentävä elämässä eteenpäin,vaikka sydän särkyisi ja vettä silmät itkisi...:((
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ettepä ole yksin tilanteessa-laiha lohtu mutta ymmärrystä tulee täältäkin.Joskus on saanut yöpyä jos se palvelee miniän tarpeita mikä kiukuttaa siinä lisämausteena vielä monesti jäänyt kiinni (vaikken ole sanonut)valehtelusta poikani ja minun välissä oman hyvän tavoittelussa.Täysin hölmöjä juttuja ,eikä sellaisia olisi tarvittu,mutta jokkainen tavallaan,Olen ajatellut että tilanne on otettava tilaisuutena,onhan se vähän hukkuvan oljenkorsi siinä surussa mutta jotain kuitenkin.Otan välimatkaa en palvele tarpeita joissa saluunanovi on auki aina vain yhteen suuntaan niinkuin kukkarokin.Monesti on töytäisty rumasti,on kuulemma sarkastinen sanoi joku mutta siiläkin rajansa.Lapsi ei ole oravannahka kaupan välikappale mikä kanssa harmittaa.Lapsen kanssa joskus ollut upeita hetkiä ja juosten tulee syliin. Syksyllä pari krt ,matka ei ole pitkä,mutta...Jouluna näin viimeksi ja samalla ensi kerran kuinka lapsi meni heti pois sylistäni äidin tultua ovesta,kipaisi äidin luona ja meni sohvan nurkkaan istumaan 4vuotias.Silloin sattui,eihän se uutta mutta niin turhaa.Voimia teille jospa jotenkin saisitte lapseen pidettyä yhteyttä niin isompana voisi itse päättää trulemisistaan.Lapsilla on oikeus kuten isovanhemmillakin olla yhteydessä toisiinsa,silloin kun siihen ei ole mitään järjellistä estettä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sun miniä on itsekäs narsisti valitettavasti. Tiedän, että tilanne on hankala et voi valitettavasti muuta kun unohtaa koko perhe.

Jos pojallesi tulee avioero tilanne muuttuu ja poikasi alkaa käymään lasten kanssa isovanhemmilla. Mikäli lapset ovat silloin jo isoja vie aikaa ennen kun saatte välillenne jonkinlaisen siteen.

Olen seurannut vastaavaa tilannetta hyvin läheltä koska veljelläni kävi juuri näin.

Avioeroa odotellessa siis........
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Jae 1.Ihminen ei kasva aikuiseksi ennenkuin hän on menettänyt molemmat vanhempansa.
Jae 2.Avioliitto kaventaa ihmisen näkökenttää olennaisesti.
Jae 3. Avioero ei ole tae onnellisemmasta elämästä.
Jae.4.Rehellisyys ei ole aidointa rakkaudessa.
Jae.5.Se mikä tapahtuu keväällä ei ole olennaista talvella.
Jae.6.Suku se on kivijalkana uskollisuudessakin.
Jae.7.Kaikki perintö ei ole kalleutta.
Jae.8.Edistys tapahtuu aina heikoimman ehdoilla.
Jae.9.Elä ensin itsellesi vasta sitten toiselle.
Jae.10.Kaikki tiet eivät ole valittavissa.
Jae.11.Unohda kaikki tämä.Ja juo.Se kun niin särvittää yteiskunnallista keskusteluakin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Oksettavaa puhetta. Oletpa paska ja katkera "ihminen"....
Vastausta:
Minulle jos anopintekele uskaltaisi edes vihjata mitään avioeron suuntaista, minun ja lapsensa välille, antaisin kyllä avokkaan paukahtaa niin että metsä ympärillä kaikuisi.
Ja uskonnolisena ihmisenähän, hänen kuuluisi myös nöyrästi kääntää vain myös se toinenkin poski.... :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Onko teillä jokin perustavaa laatua oleva arvoero, esim alkoholinkäytössä? tupakoinnissa? tai vastaavassa,

Minäkin pidän lapseni kotona, kun anoppi haisee tupakalle jo metrien päähän. Yök. Eikä nähdä kuin kerran vuoteen. Vaikkei olekkaan koskaan pahaa sanaa sanonut minusta.
Ilmianna
Jaa
Muistakaa testamentissa ja jo eläessänne jakaa koko omaisuutenne toisille lapsille ja lapsenlapsille - niille, joita olette nähneet ja jotka teitä ovat muistaneet.
Älä jätä tuollaiselle pojalle perheineen yhtään mitään!

Liika tunkeilu on ikävää, mutt jos eivät edes kiitä lahjoista, miksi sellaisille lahjoja lähettää? Se on tyhmyyttä ja kiittämättömyyttä.

Joten, mitä jos te lopetatte yhteydenpidon ja jos poika sitten vuoden-parin päästä kysyy, miksi mummo tai pappa ei ole käynyt/muistanut, vastaatte - että hehän ovat valintansa tehneet!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Väittäisin että keskustelun aloittaja ei kertonut läheskään koko totuutta. Yleensä ihmiset eivät tuosta vaan katkaise välejä ilman mitään syytä.

Varsinkin tuo "halumme omaa rauhaa" kuulostaa siltä että anopilla on ollut tapana tunkea vähän liikaakin heidän elämäänsä. Mietippä aloittaja vielä hetki. Oletko ihan varma että syytä ei ole myös sinussa?

Tungitteko jatkuvasti heille kylään ilman kutsua?
Häiriköittekö jatkuvilla soitteluilla?
Arvostelitteko miniän kodinhoitoa, lastenhoitoa tms jatkuvasti?
Vähättelittekö häntä ihmisenä, tai kehuitte pojan edellisiä tyttöystäviä hänen läsnäolleessaan?

Ja sinulle "välit poikki". Rahallako sinä yrität ihmisiltä kunnioitusta ostaa? Jos minua kohdeltaisiin huonosti, niin ei se tilanne todellakaan sillä muuttuisi että öykkäri alkaa pätemään rahoillaan ja uhkailemaan perinnön menettämisellä. Pitäkööt p*skaiset rahansa, minua tai kunnioitustani ei osteta rahalla.

Ylipäätään tuollainen kostomeininki on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto. Sillä eivät asiat muutu ainakaan parempaan suuntaan. Mutta sen sinä varmaan oletkin jo huomannut, koska vaikutat niin katkeralta ja kostonhimoiselta ihmiseltä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tosi hyvä neuvo juu kirjoitti:
Väittäisin että keskustelun aloittaja ei kertonut läheskään koko totuutta. Yleensä ihmiset eivät tuosta vaan katkaise välejä ilman mitään syytä.

Varsinkin tuo "halumme omaa rauhaa" kuulostaa siltä että anopilla on ollut tapana tunkea vähän liikaakin heidän elämäänsä. Mietippä aloittaja vielä hetki. Oletko ihan varma että syytä ei ole myös sinussa?

Tungitteko jatkuvasti heille kylään ilman kutsua?
Häiriköittekö jatkuvilla soitteluilla?
Arvostelitteko miniän kodinhoitoa, lastenhoitoa tms jatkuvasti?
Vähättelittekö häntä ihmisenä, tai kehuitte pojan edellisiä tyttöystäviä hänen läsnäolleessaan?

Ja sinulle "välit poikki". Rahallako sinä yrität ihmisiltä kunnioitusta ostaa? Jos minua kohdeltaisiin huonosti, niin ei se tilanne todellakaan sillä muuttuisi että öykkäri alkaa pätemään rahoillaan ja uhkailemaan perinnön menettämisellä. Pitäkööt p*skaiset rahansa, minua tai kunnioitustani ei osteta rahalla.

Ylipäätään tuollainen kostomeininki on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto. Sillä eivät asiat muutu ainakaan parempaan suuntaan. Mutta sen sinä varmaan oletkin jo huomannut, koska vaikutat niin katkeralta ja kostonhimoiselta ihmiseltä?
Aloittaja vastaa: kerroin koko totuuden. Emme ole alkoholisteja, emme tupakoi, vaan tavallisia työssä käyviä ihmisiä, jotka ovat luopuneet omaisuudestaan lastensa hyväksi jo vuosia sitten, että näillä olisi elämässä helpompaa, ei tarvitse velkojen kanssa painia, kuten itse aikoinaan jouduimme tekemään.
Emme mielestäni ole nuorta paria mitenkään loukanneet. Kuten sanoin, aluksi en joka sanaani punninnut, mutta ikinä en ole heidän lasten- tai taloudenpitoonsa mitenkään arvostelevasti puuttunut. Voi olla, että miniä ei omassa entisessä elämässäänkään ole tottunut sukulaisiin pitämään yhteyttä, semmoisen kuvan aikoinaan sain. Meidän suvussa taas pidetään yhteyttä aina silloin tällöin serkku- ja tätitasolla. Juhlat, joista puhuin, ovat vaan tavallisia kahvitilaisuuksia, joihin silloin tällöin kutsutaan, mutta miniä ei niihin koskaan kerkiä. Monet tässä ketjussa ovat kehoittaneet tuhlaamaan omaisuuden hyvissä ajoin, jolloin poika perheineen jää nuolemaan näppejään. Toden totta, testamentissa olenkin jäljellä olevan omaisuuteni lahjoittanut veljeni pojalle. Omille lapsille se varmaan on yhdentekevää, ovat saaneet niin paljon jo ennakkoon. Lapsenlapsia on kyllä kova ikävä, nuorempaa lasta emme ole nähneet kuin ristiäisissä, siitä on aikaa jo pian vuosi. Tärkeintä kuitenkin on, että he ovat onnellisia omassa perheessään, se ajatus antaa minullekin voimaa. Lohduttavalta tuntuu lukea, että on muitakin saman kohtalon kokeneita....
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tosi hyvä neuvo juu kirjoitti:
Väittäisin että keskustelun aloittaja ei kertonut läheskään koko totuutta. Yleensä ihmiset eivät tuosta vaan katkaise välejä ilman mitään syytä.

Varsinkin tuo "halumme omaa rauhaa" kuulostaa siltä että anopilla on ollut tapana tunkea vähän liikaakin heidän elämäänsä. Mietippä aloittaja vielä hetki. Oletko ihan varma että syytä ei ole myös sinussa?

Tungitteko jatkuvasti heille kylään ilman kutsua?
Häiriköittekö jatkuvilla soitteluilla?
Arvostelitteko miniän kodinhoitoa, lastenhoitoa tms jatkuvasti?
Vähättelittekö häntä ihmisenä, tai kehuitte pojan edellisiä tyttöystäviä hänen läsnäolleessaan?

Ja sinulle "välit poikki". Rahallako sinä yrität ihmisiltä kunnioitusta ostaa? Jos minua kohdeltaisiin huonosti, niin ei se tilanne todellakaan sillä muuttuisi että öykkäri alkaa pätemään rahoillaan ja uhkailemaan perinnön menettämisellä. Pitäkööt p*skaiset rahansa, minua tai kunnioitustani ei osteta rahalla.

Ylipäätään tuollainen kostomeininki on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto. Sillä eivät asiat muutu ainakaan parempaan suuntaan. Mutta sen sinä varmaan oletkin jo huomannut, koska vaikutat niin katkeralta ja kostonhimoiselta ihmiseltä?
Kommenttisi on kuin öykkärin suusta. Miniällä lähisuhde kontrolloivaan isäänsä. Miten laittaisit miniän ruotuun?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei ne ihmissuhteet näillä palstoilla parane.

Ymmärrän silti aloittajan huolen. Kenen syy, että omasta pojasta on kasvanut moukka?

Jos miniän äiti kuolee, kelpaa varmaan aviopuolison äiti eli toinen mummi hoitamaan lapsia. Sitä tarvetta on nykyajan työelämän vuoksi paljon.
Ilmianna
Jaa
Mun anoppi ja appi eivät ole koskaan minua hyväksyneet. Tämä on tullut ilmi monesti.. Mieheni kanssa olen ollut 9 vuotta ja anoppini on ollut enintään 5 kertaa yhteydessä puhelimella, jos sitäkään. Käyvät meillä kerran tai kaksi vuodessa.

Lapselleni haluaisin rakastavat isovanhemmat molemmista suvuista. Mieheni ei ole innokas edes ottamaan yhteyttä omiin vanhempiinsa, siihen joudun häntä patistella.. Juhlapyhiä emme vietä mieheni perheen kanssa, siellä aina yksinäni kökötän vaikka mieheni siskot ovat paikalla. Mieheni siskotkaan eivät pidä yheyttä, eivät edes mieheeni..

olen aikani yrittänyt ja enää en jaksa. Mieheni on sanonut että viihtyy sukuni kanssa paremmin.
Ilmianna
Jaa
Neljän pojan äitinä ja neljän miniän omaavana voin kertoa, että miniän äiti on aina läheisempi kuin anoppi! Olen saanut siihen tottua/oppia. Eri asia olisi jos olisin neljän tyttären äiti! Ajattelen että on hyvä asia kun pärjäävät. Lasten päiväuniajat ja ruoka-ajat määrittävät arkea. Sovin aina käyntini niin etten ole häiriöksi! Onhan hyvä kun aikuiset ottavat vastuun lapsistaan! Asun toisi lähellä ja toisia lapsia kaukana. Onneksi on käytössä Skype millä saa näköyhteyden perheisiin. Tämä on tätä aikaa! Toivon että minut kutsutaan apuun tarvittaessa ja olen sen ilmoittanutkin! Kahden aikuisen työ ja harrastukset, omat ja lasten, vievät paljon aikaa. Olen onnellinen jos he jaksavat oman arkensa!
Ilmianna
Jaa
Miniä on oma yksilönsä ja hän saa päättää asioistaa. Ei miehen suvulla ole valtuuksia puuttua siihen. Testamentti ja lahjoitus ei tule kysymykseen. Perilliset perivät ja testamentti ei poista sitä ellei perillinen ole tehnyt lain mukaan hyäksymätönta asiaa, joka voisi olla syy ettei perintöä saa. Usein kääntyy miniän syyksi jos ei tavata tai jostain syystä halua pitää yhteyttä.
MInäkin kuulemma olin estänyt lapsen tapaamisen vaikka hän viihtyi mieluimmin omien leikkikavereiden kanssa. MInä syynä että estin muka suvun tapaamisen.
En myöskään halunnut vanhan sydänvikaisen rasittavan itseään lapsen hoidolla.
Tyttärensä kyllä hoidatti lapsensa hänellä kun meni töihin. Lisäksi huomasin että ne lapset oli etusijalla eikä meidän lapsi. Siinä pohdittavaa anopeille ja apeille ja muulle suvulle yleensä!!!
Ilmianna
Jaa
kannattais testata sanoa sen anopin kuulleen pojalle, että pitäs alkaa sitä perinnönjakoa suunnitteleen, vois muuten aika äkkiä anoppi alkaa kiinnostuun vierailuista yms pojan suvun luona :))
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Täh?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
jotkut ihmiset vaan on sellasia,etteivät ajattele kuin itseään....mut voishan sitä tasapuolisuuden nimissä edes joskus antaa mahdollisuus olla toisillekin mummo ja ukki vaikka ei niin synkkais ja kemiat kohtais...aatella asiaa lastenkin kannalta,et on hyvä oppia tuntemaan toinenki mummola...toinen juttu on tietysti jos oikeasti välien viilenemisen syynä on appivanhempien käytös.....
Ilmianna
Jaa
Poikas on luuseri.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Neuvo meitä luusereita miten laitat hankalan miniän ruotuun poikana. Väkivaltaa käyttämättä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minusta on naurettavaa narista, ettei miniä hyväksy, jos näin on antaa olla. Selvästi jostain riippuvuudesta kyse, miksi pitäs olla yhteydessä jos ei halua, ja lapset on aina omia, vanhemmat itse tietää mitä tekevät.

Ei väkisin mitään synny, joten elää omaaa elämää eikä tuppaudu muiden elämään.
Ilmianna
Jaa
ihmettelen poikasi käytöstä, kait hänelläkin on sanottavansa perheessä. Todella ikävää, toivottavasti tilanne korjaantuu, kun lapset saavat itse päättää, eihän se kuitenkaan sama ole, kun jos suhde olisi päässyt kehittymään jo heti vauvasta. Käsittömätöntä miniältäsi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ai miten laittaisit poikana miniän ruotuun? Kerro tarkka kuvaus. Ei väkivaltaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kyllä se miniä perinnönjaolle tulee. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Miniä ei nykyään perintöjen perään. Tulee toimeen omillaan.
Mies lienee tärkein avioliitossa. Se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.
Miksi suku haluaa puuttua pariskunnan asioihin. Usein kielteiseen sävyyn miniää kohtaan. Mies myös valinnut vaimon itselleen ei suvulle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hyötyyhän se miniä siitä perinnöstä miehensä kautta kuitenkin. Yhteinen talous....
Ja kuinka monella edes on jättää oikeasti kiinnostavaa perintöä.
*Tsah* pitäkää hilunne! :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
.......... kirjoitti:
Hyötyyhän se miniä siitä perinnöstä miehensä kautta kuitenkin. Yhteinen talous....
Ja kuinka monella edes on jättää oikeasti kiinnostavaa perintöä.
*Tsah* pitäkää hilunne! :)
Ei hyödy välttämättä jos miehen vanhemmat tekee ehdon että puoliso suljetaan pois. Sekin mahdollista mutta se virallisesti tehtävä laki asiantuntijalla.
Kumma kun se miniä syy kaikkeen pojan vanhempien mielestä.
Usein sisaruksetkin asialla kun veli tai sisko menee naimisiin. Avioliitto on ihan virallinen tapahtuma ja molempien sopima asia. Ei kuulu toisille ollenkaan!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Avioliitto kirjoitti:
Ei hyödy välttämättä jos miehen vanhemmat tekee ehdon että puoliso suljetaan pois. Sekin mahdollista mutta se virallisesti tehtävä laki asiantuntijalla.
Kumma kun se miniä syy kaikkeen pojan vanhempien mielestä.
Usein sisaruksetkin asialla kun veli tai sisko menee naimisiin. Avioliitto on ihan virallinen tapahtuma ja molempien sopima asia. Ei kuulu toisille ollenkaan!!!
Ja sieltä haudastako ne vahtii mihin se poika rahat laittaa...
Jos vaikka ostaa jotain yhteistä hyvää kuten talon, niin hyötyyhän tuo miniäkin siitä...
Muuten samaa mieltä kanssasi: Aina muka syy juuri miniässä, pah!
Itse olen kokenut kaikkea paskaa appi"vanhempien" suunnalta ja kestin sitä vuosia. Sitten meni kuppi nurin siihen hommaan.
Haukkumista, vähättelyä jne jne... Viimeisin niitti oli kun iskettiin siihen kaikkein arimpaan kohtaan, täysin vyönalle!
En paljoa laske anopin arvostelukyvyn varaan, mutta kuitenkin. Kun hän tietää sen arimman ja heikoimman kohtani. Kuinka paljon olen asian vuoksi joutunut myös kärsimään, on ne kyseiset sanat täysin anteeksiantamattomat!
Kun meille lapsi tulee, pyytää tuo harppu todellakin minulta sanojaan ja kiusaamistaan anteeksi!
Lapseni pärjää kyllä ilman isovanhempiakin! Minäkin olen kasvanut ilman isovanhempia, ei siinä ole mitään sen kummempaa.
Pärjäämme kyllä ilmankin, jos niikseen tulee! Huonohan sellaista on edes kaivata, jota ei olisi koskaan edes nähnyt, nih. :)
Ja minä pärjään myös ilman heitä, suksikoot vaikka suohon....
Minähän sen lapsen äiti olisin ja pystyn kyllä huolehtimaan lapsestani mieheni kanssa kahdestaan. Olen selvinnyt vaikeammistakin asioista... ;)

ROARRRR!!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ei kaikissa tapauksissa anoppi hirviö. Joskus voi olla sairas miniä joka estää yhteydenotot teon ja sanoin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
On se hyvä, kun poika tulee toimeen omillaan. Meidän poika käy neljättä-
kymmentä ja eläkkeistä pitää häntä elättää.
Ilmianna
Jaa
Taas näitä suomi24 provojuttuja, melkoista feikkiä!
Ilmianna
Jaa
Juttele pojallesi, että teiilä on ikävä, niin poika hoitaa minimitapaamiset.. se on kohtuus..
Ilmianna
Jaa
Yritin roikkua tyttärieni perheiden elämässä, lastenlasten takia, että heillä olisi mummo, kun omillani ei ollut, kuolivat niin nuorina!! Autoin talojen rakennustyömailla ym.ym. Kunnes he eivät enää tarvinneet apuani, silloin alkoi haukkumienen ja syrjäyttäminen. Päästin vihdoin heistä irti ja nyt elän itselleni. Tuhlaan omaisuuteni ja hävitän kaikki muistot lapsistani, niin kaikki vapautuva energia jää minun oman elämäni elämiseen. Jos olisin sen tuskan arvannut, mitä lapseni ovat minulle aiheuttaneet, en olisi ikinä tehnyt heitä. Olisimpa tehnyt abortin, niin 40 vuotta ei olisi mennyt elämästä hukkaan, kiittämättömien kakaroiden kasvattamiseen ja auttamiseen. Eikös äitiyttä ole isoäitiyskin, se äidin palkka, kun saa nähdä lastenlasten kasvavan ja luottavan mummoon?? Uskon kuitenkin, että kaikki se hyvä, jota olen lapsilleni antanut tulee minulle takaisin muuta kautta? Lapsillani oli "keinomummoja", joiden kanssa olimme, kuin oikeiden mummojen kanssa, jotta lapseni oppisivat arvostamaan myös isovanhempia, joita heillä itsellään ei ollut!! Kiittämättämyys on mummojen palkka!!
Ilmianna
Jaa
Kaikki edestään löytää, minkä taaksensa jättää.....varmasti miniä joutuu vielä miettimään tekemisiään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Mistä sä voit niin varmaksi sanoa ja sormella osoittaa, että vika olisi juuri miniässä, kun et tunne kumpaakaan...
Pysy vaan sinkkuna joo....
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
............... kirjoitti:
Mistä sä voit niin varmaksi sanoa ja sormella osoittaa, että vika olisi juuri miniässä, kun et tunne kumpaakaan...
Pysy vaan sinkkuna joo....
Mistä tiedät ettei miniässä vikaa. Miniä on joskus hirviö ja anoppi ym. Uhreja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ymmärrän hyvin miniää.Me pidimme aluksi tiiviit välit lastemme isovanhempiin.Mutta siitä tuli melkoinen painajainen.Isovanhemmat tulivat lasten ollessa päivähoidossa ja meidän töissä ollessa omilla avaimilla kotiimme siivoamaan ja tiskaamaan.Lapset olivat aina isovanhempien valvonnan alla,aina väärin puettuina ja huonosti syötettyinä, ja vain he osasivat tehdä kunnon kotiruokaa.tilanne meni jo niin pitkälle että kun olimme lähdössä jonnekin lastemme kanssa niin lapset kävivät pyytämässä mummilta lupaa lähteä.Ja aina kun meillä oli vapaapäivä ja aikaa lapsille,isovanhemmat hakivat heidät luokseen.Nyt lapsemme ovat aikuisia ja asuvat omillaan,vaimon kanssa olemme sopineet että me emme tuppaudu väkisin sotkemaan tilanneta.Ja hyvin on toiminut,Välit lasten perheisiin mitä parhaimmat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kuvaus voi joskus sopia miniän vanhempiin. Lisäksi kaikki muu paha päälle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jos isovanhempia suljetaan pois lasten elämästä, siitäkin huolimatta että olisi jokin epämiellyttävä syy, niin loppupeleissä se on lapselle huono asia.
Sukulaiset laajentavat elämän piiriä, myös edesmenneet sellaiset, joiden kautta ihminen jäsentää omaakin minuuttaan ja maailmankatsomustaan. Isovanhemmat saattavat siirtää arvokasta tietoakin tai kulttuuria lapsenlapsille.
Etenkin teini-ikäiset ovat suorastaan ylpeitä isovanhemmistaan ja heille murkkuiän tiimellyksessä isovanhemmat saattavat olla suunnaton henkinen tuki, esim. väsyneiden vanhempien ponnistellessa työelämässä.
Lapsen elämänpiirin kapeuttaminen ei ole kuin häviöksi,mutta vakavat ongelmat vuorovaikutuksessa tietysti ovat sellainen asia jolloin lapsen on parempi olla poissa kuvioista jos on vaara joutua kiistakapulaksi.
Uskon kyllä että lapset kasvaessaan haluavat tutustua paremmin isovanhempiin mikäli heillä ei ole sitä mahdollisuutta aiemmin ollut.
Ilmianna
Jaa
On todella ikävää.Minulla mieheni kans on , poikia useita jo aikuisia.On yks miniä jospa ei koskaan meille käy noin kuin tällä henkilöllä on käynyt "kyyneleet " tapauksessa.On lapsenlapsikin tulossa.Herra varjelkoon,et mekin saisimme rakasttaa ja tarvittaissa sopivasti ,myös lasten vahtina olla!
Kyllä sukulais rakkaus on tosi tärkee voimavara!Ukit ja mummit tärkeet lapsille,sen olen pojistamme huomannut , varsinkin kun he olivat pienempiä.Nythän he ovat ns.edesmsnnsitä , meidän pojelle!
VOIMIA JA SIUNAUSTA ELÄMÄÄNNE!
Ilmianna
Jaa
Harmi juttu jo lastenlasten kannalta. Suuri raikkaus jää molemminpuolin kokematta, mutta ei mahda mitään.
Ilmianna
Jaa
Vävypoika on ilmoittanut, että sukulaiset on parhaita kun pysyvät kaukana. En ole käynyt tyttären perheessä muutamaan vuoteen. Asuvat 20 km päässä. Tytär, vävypoika ja lapsenlapsi käyvät kyllä luonani muutaman kerran vuodessa. Heillä on omat työnsä ja kotityönsä, en halua tuppautua. Pari kertaa olen ollut lapsenvahtina kun lapsenlapseni oli pieni. Olisihan se mukavaa tavata heitä useamminkin, mutta parempi harvoin kuin ei ollenkaan. Hm, sisaruksianikaan en kyllä tapaa joka vuosi, joulukortteja kyllä lähetellään.
En kyllä hirveästi sure tuota ettei tavata. Kunhan lapsenlapsi varttuu ja tulee käymään yksikseen, niin yritän keksiä jotain kivaa ja houkuttavaa että viihtyisi. Luulisin, että ostoksilla käynti kiinnosta sitten murrosiässä ja jos vielä mummu maksaa. :=)
Ilmianna
Jaa
mä olen onnellinen isoisä kun saan olla rauhassa , eikä musta oo tehty lastenvahtia .
olikastaan en ehtiskään kun olen vielä itsekkin nuori ja omissa asioissa on tarpeeks tekemistä että sais ne klaarattua asiallisesti.
iha eriasia olis jos muija olis pysyny muijana . mut se otti ja häippäs ,nyt ei ole lapsilla oikeeta mummolaa missä mummo ja pappa asuu ja olis jotkut juuret .
pilas laakista omansa lastensa lastenlastensa ja minunkin elämän törttöilyllään.
ihan ilman kunnollista syytä , ja näinhän tekee aika monet vanhemmat tänäpäivänä
no epä täs auta kun elellä sitten näin vaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
En tiedä tilannettasi mutta olisiko vaimosi siis pitänyt pysyä kanssasi sen takia että lapsenlapsilla olisi ollut perinteinen mummola?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mikäs siinä pojassasi on oikein vikana, kun tuollaisen muijan joutui ottamaan, eikö muille ressukka kelvannut?
Ilmianna
Jaa
Idiootti miniä sinulla.
Ilmianna
Jaa
Outoa vinkumista, itse totesin jo lapsena sen että sukulaiseni sekä mutsin että faijan puolelta oli melkoista paska jengii ja kun tulin täysikäiseksi niin pyyhin persettä koko jengillä ja ei oo ollu nyt yli kolmeenkymmeneen vuoteen yhtään ikävä sitä paskaporukkaa.

Eli turhaan iniset koko asiasta, voisit päin vastoin tehdä kusipää poikasi elämän helvetiksi, sen se on ansainnut......
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tee vain sinä itsellesi keskenäs hankalat olot.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mielestäni tämä asia on kaksipiipuinen; tottai miehesi perheen tulisi olla teihin yhteydessä ja antaa tavata lapsen lapsiaan. Mutta ymmärrän kyllä miniäsi tarpeen myös omaan rauhaan; monesti miehien äidit-perheet tuppaavat puuttumaan liikakin toisten asioihin; toisten kotia ei osata kunnioittaa ja tullaan ja mennään niinkun itse halutaan (teillä siis ei ollut tästä kyse) Kaikile parasta näissä asioissa olisi nuoren perheen-isovanhempien välille suhde, jossa kaikki kunnioittaisiva toisiaan ja yhdessä sopimalla järjestettäisiin joskus yhteistä aikaa josa kaikki tekisivät parhaansa jotta jokainen viihtyisi, monesti tämä vaan tuntuu olevan mahdotonta.
Ilmianna
Jaa
Isänikin valittaa kun veljeni perhe ei kutsu kylään, ei antanut lapsia hoitoon jne. Kovasti itse surkuttelee kohtaloaan.

Todellisuudessa äijä haukkuu kaiken aikaa kaikkia, itsekin saa useimmiten puoli tuntia kuunnella korvat luimussa aivan suoraa huutoa mitä mielipuolisimmista jutuista, tappouhkauksia, lapsena hakkasi vyöremmillä ihan satunnaisilla perusteilla vähintään kerran viikossa, hakkasi vaimoaankin ja katselee veljentyttöjä sen näköisenä etten haluaisi jättää keskenään valvomatta sekunniksikaan.

Nämä tosiasiat eivät kuitenkaan mitenkään estä tai häiritse valittamasta kaikille jotka pakosta joutuvat äijän juttuja kuuntelmeaan miten ilkeä veljen vaimo on kun ei halua päästää häntä tapaamaan lastenlapsiaan.
Ilmianna
Jaa
Mun mielestä tässä kaikista eniten kärsivät lapset. Olisi heillekkin rikastavaa olla isovanhempien kanssa tekemisissä. Olisiko mahdollista että kirjottaisit pojallesi kirjeen tästä asiasta ei syyttäen ketään vaan ihan että haluaisit olla lastenlastesi elämässä ja auttaa ei muuta. Et voi muuta kun yrittää ja sitten ottaa mitä tulee. Sääli jos menetät nämä ihanat vuodet heidän kanssaan koska niitä ei ikinä saa takaisin.
Ilmianna
Jaa
Toisaalta lienee niin että sukulaisuus suhteet ei enää niin tärkeitä nykyään.
Lapsilla on nykyään omat puuhat ja kaverit. Ihan pienenä voi olla isovanhemmat
turvana ja tukena ja lasten mummina ja ukkina edellyttäen että vanhemmat niin haluaa. He ovat vastuussa lapsista ja pyytänevät tarvittaessa vanhemmilta apua.
Niin ainakin oli meillä kun oli lapsensa pieniä. Kun tulee kouluikä vähenee tarve olla lasten kanssa isovanhempien enää. Tulee kuvaan koulukaverit. Pienempinä omat leikkikaveritkin jo.
Siis aika muuttunut ei enää ole sellaista kuin ennen muinoin oli sukulaisuus suhteetkin.
Suotavaa olal suhteissa mutta ei se pakko voi olla ellei käy yksiin.
Ilmianna
Jaa
Tie naisen sydämeen käy yläonttolaskimon kautta, että kaivakaa ulos. Ei kiinnosta.
Ilmianna
Jaa
Pahalta tuntuu puolestasi.Tyttäreni poisti minut elämästään kun lapsenlapsi ei enää tarvinnut "kokoaikaista" ja joka toisen viikonlopun hoitajaa. Minulle ei saa soittaa ettei heidän kotiasiat vain tule puheeksi. Heidän lomamatka oli kielletty kertomasta minulle,lapsenlapsi sanoi matkan jälkeen että äiti sanoi: mummille ei saa kertoa.Lapsen ollessa 0-7 vuotias käytin kaikki lomani hänen hoitoon ja matkusteluun voi sanoa että olin aina valmis kun oli tarve. Nyt ei tarvita siispä minutr poistettiin kokonaan.Ikävää mutta kun on tarpeeton niin voidaan pyyhkiä elämästä pois.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Aivan samoin kävi minulle. Kun tarvittiin rahaa tai hoitajaa, niin kyllä apu kelpasi. Mutta kun lapsi kasvoi, ei enää pidetty yhteyttä. Sanottiin suoraan, ettei tarvitse enää soitella.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kaija1952 kirjoitti:
Aivan samoin kävi minulle. Kun tarvittiin rahaa tai hoitajaa, niin kyllä apu kelpasi. Mutta kun lapsi kasvoi, ei enää pidetty yhteyttä. Sanottiin suoraan, ettei tarvitse enää soitella.
Niimpä, eli osaa ne omatkin lapset....
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Meillä homma menee niin että silloin kun asuttiin kahdestaan, anoppi puuttui joka asiaan, ei osannut päästää pojastaan irti. Sitten tuli lapsi / lapsi, ja alkoi se neuvominen, tee näin älä noin. Alukuaikoina mentäessä käymään, oli aina karamellia ja muuta hyvää ja tietenkin lapsi ei osaa kieltäytyä, eikä meidän sana painanut yhtään. Hyvien päälle oli ruoka ja kun vatsat täynnä hyvistä, ei ruoka maittanut, niin syy olikin siinä ettei ne tietenkään syö kun eivät kotonaan saa oikea ruokaa. Itsehän olen toiselta ammatiltani kokki joten ruokaa osaan kyllä tehdä. Anoppi puuttui lastenkasvatukseen koko ajan. Ja sitten soitellaan koko suku lävitse, kuinka huonoa vanhempia me ollaan. Joten hyvin tiukasti joutui sanomaan, kenen lapsia ne ovat. Niinpä nykyisin nähdään enää juurikaan, ja silloinkin harvoin sama meno jatkuu.
Ilmianna
Jaa
Mielenkiintoista kun minä yli kolkytvuotta sitten menin naimisiin ja minusta tuli miniä niin meillä kävi niin että minä pyysin miestäni että nyt lähdetään vanhempiesi luokse ... matkaa oli parisataa kilsaa ja kerran kuussa käytiin .... minulle kyllä tuli tunne ettei olla tervetulleita kun ei siellä puhua pukahdettu .... myöhemmin olen ymmärtänyt että anoppi on todellinen maalaisjurrikka .... meillä on kuitenkin heidän ensimmäiset lapsenlapset ... kun mieheni sisarukset saivat lapsia niin siitä toitotettiin koko maailmalle ja majailivat siellä yhtämittaa
Ilmianna
Jaa
tarpeeton mummi, miksi et ala elää omaa elämää ja älä ota itsekkään yhteyttä..
Ilmianna
Jaa
Miten tuossa aloituksen kuvassa on anoppi noin iäkäs ja miniä noin nuori, ei yleensä ole noin.
Tai sitten miniällä tosi vanha mies on.
Ilmianna
Jaa
aikaa löytyy siihen mihin on halua
Ilmianna
Jaa
Kyllä se miniä kutsuu kylään luokseen, ja soittelee kun rahantarve yllättää! Ja taatusti suuttuu jos ja kun mummilta ja ukilta rahahanat sulkeutuu. Meille kävi näin, ja miniä opetti lapsensakin vihaamaan meitä, siksi kun pienistä eläketuloistamme, emme joka pyyntöön kyenneet vastaamaan sadan/viidelläsadan setelillä. Miniä käyttää poikamme hyvänluonteisuutta hyväkseen, ja pakottaa hänet pyytämään rahaa, joka menee miniän holtittomiin ja tyhjänpäiväisiin kuluihin. Miniä hoitaa perheen maksuasiat, ja jättää tahallaan säännöllisiä maksuja rästiin (maksamatta) jotta voi pakottaa poikamme pyytämään rahaa lainaksi, jota ei aiotakkaan maksaa takaisin. Miniä on diapeteksen takia eläkkeellä joka on vain Kansaneläke, ja riittää juuri ja juuri vuokran maksuun. Hotelli kokin tuloilla ei perhe voi pröystäillä, kuten miniä pyrkii tekemään!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Onneksi kaikilla hirviö miniöillä ei kiilu kaiken pahan päälle dollarit silmissä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hei,

minulla on toisten päin. Tyttäreni laittoi yli vuosi sitten täydellisesti välit poikki, ei mitään selitystä. Joten en saa myöskään tavata lapsenlapsiani, toinen on 12 vuotias ja toinen 3 vuotias. Surullista mutta pakko on tähän tottua. Aikaisemmin oltiin tosi läheisiä ja hoidin lapsia aika paljon. Sekä autoin taloudellisesti, mutta nyt en voi enää mitään. Jos laitan viestiä, ei vastata, joten olen lopettanut kokonaan viestien lähettämisen.
Ilmianna
Jaa
Miten ei nykyisin tulla toimeen omillaan, miksi aikuiset ihmiset ei osaa hoitaa rahaasioitaan?
Ilmianna
Jaa
ei ole sinun syy jos tyttäresi ei vastaa, anna olla ja elä omaa elämääsi..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Joo, pakko tehdä niin. Taitaa olla narsistinen luonne, aina oikeassa ja kaikki pitäisi saada, koko ajan pitää palvella. Ex-mies on ryhtynyt siihen leikkiin ja on nyt ihan lirissä, valittaa minulle. Rahaa pyydetään koko aika, kuitenkin ikää on kohta 39 vuotta. Aikaisemmin autoin tosi paljon mutta nyt en enää, en osta edes joululahjoja, en edes lapsille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jos lapsi ei pidä yhteyttä, niin ei niille sit aikanaan kelpaa edes perintö. Joten omaisuus myyntiin ja käyttäkää ne rahat omiin menoihin ja matkusteluun.
Jos jotain on silti vielä jäämässä, niin käteisenä pankista ulos ja antaa vaikka kodinttomien kissojen yhdistykselle, mutta itserakas miniä niitä ei tarvitse!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Typerästi muotoiltu: Tarvitse. Parempi olisi vaikka ansaitse...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
No ihan itsehän te niistä rahoistanne päätätte. Jos tekee mieli tuhalat, niin tuhlatkaa ihmeessä.

Täällä moni anoppi tuntuu ajattelevan että heitä pitöisi nöyristellä ja totella pelkän perinnön takia. Omasta puolestani voin sanoa, että jso minua yritetään määräillä ja alistaa jonkun perinnön avulla, niin yritykseksi jää. Minä en ala ketään rahan takia nöyristelemään.

Minä pidän yhteyttä sellaisiin ihmisiin joihin haluan pitää yhteyttä ihan omasta tahdostani. En niihin, jotka uhkailevat jollain perinnön menetyksellä. Käyttäkää te öykkärianopit ne rahanne ihan itse tai lahjoittakaa vaikka johonkin. Tunnutte kuvittelevan että kaikki vain kyttäävät teidän omaisuuttanne silmät kiiluen. Ehkä syy huonoihin väleihin onkin se, että olette aina olleet pelkän rahan ja omaisuuden perään ja ylenkatsoneet niitä joilla on vähemmän? Eivät ne teidän rahanne kiinnosta läheskäänn kaikkia, uskokaa pois.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Vika ei välttämättä ole teissä. Olisiko kyse ihmisestä joka ei tykkää kyläilystä ja sukuloimisesta? Mieheni ei koskaan oikein ole viihtynyt missään kylässä ja ihmettelee, kun esim. siskoni perheineen kutsuu lastensa syntymäpäiville "puolisukua". Kaikki juhlat ovat miehelleni pakkopullaa. Sinänsä hassua, koska hän muutoin on sosiaalinen ihminen.

Kyllähän lahjasta pitää kiittää, mutta lahjakin pitäisi kyllä antaa pyyteettömästi?
Ilmianna
Jaa
Mikä wittu noihin naisiin on nykyisin mennyt ???
Ne on niin pahapäisiä ja määräileviä kusipäitä monet, ettei niiden kanssa voi elää normaalisti.
Aina pitää olla kadehtimassa ja kilpailemassa kaikesta muiden kanssa.
Riitaa pitää saada haastettua vähän joka suuntaan, eikä rauhallinen ja normaali elämä , omissa oloissa, omalla tyylillä enää riitä.
Muiden teeskentelyt Facebookissako vai feministien manipuloinnit naistenlehdissäkö ne aivo heiltä pesee, vai onko e-pillereissä nykyisin mieshormoonia tms. ...???
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Aika on kullannut muistosi... ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Miehetkö siis ovat pahapäisiä ja määräileviä kusipäitä joiden kanssa ei voi elää normaalisti? Ajattelin vaan kun epäilit syyksi, että e-pillereissä olisi mieshormoonia?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Se on kyllä niin että perheessä määrää nainen. Meidän kotona äiti oli pomo, ja sitä tulee olemaan minunkin tulevassa perheessäni että minä määrään. Se on just niin eikä melkein, saakeli.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Voit olla pomo mutta ei kaikki mieht siihen suostu ja sitten kun mies rupeää määräilemään ja jos et tottele niin laittaa sinua muutaman kerran turpiin niin olet aika nöyrää naista sen jälkeen. Minuakin nuorempana naiset yrittivät pompottaa mutta kun eivät onnistuneet ja ottivat hernee nenään mutta onneksi on fiksuja naisia mailma täynnä ja kun muutaman kerran vaihtaa niin löytyihänse hyvä nainen joka on kumppani eikä mikään pirttihirmu ja aikuiset ihmiset tekevät niinkuin haluavat ja sovitaan yhdessä miten toimitaan ja se siitä. Niin kauna se menee kun mies tottelee mutta kun rupeaa tekemään niinkuin itse haluaa nii saat sen jälkeen määräillä vain itseäsi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mä olen paha miniä. En vie lapsiani ikinä appiksille enkä muillekaan liehen sukulaisille. Lastenvahdeiksi kelpaa paremmin 20v veljeni kuin kaksi juoppoa. Sukulaiset taasen eivät juo mutta paikoissa on eläimiä vaikka kuinka ja me olemme allergisia vaikka heidän mielestään se on tahtokysymys (???). Olen kylläkin avannut oveni heille mutta eipä kelpaa lapsenlapset vaikka ruokaakin samalla sais....matka kun on niin pitkä kulkea, kaikki 15 minuuttia.

Tarinoilla voi siis olla toinenkin puoli. Minusta on tehty pahis vaikka todellisuudessa suojelen lapsiani.
Ilmianna
Jaa
Ompa hieman valitettavaa, että poikanne ja miniänne ovat ymmärtäneet lasten kasvatusprosessin jotenkin väärin. Ellei nyt sitten ole kyse päihdeisovanhemmista tai muutoin mielenvikaisista. Luulisi, että lapsetkin haluaisivat edes jotenkin muistaa isovanhempansa vaikka he eivät nyt ihan mallikansalaisia olisikaan olleet. Ketkä täällä nyt aivan moitteettomia nykyaikana edes olisikaan.
Ilmianna
Jaa
Aloittajan ongelmaan en suoraan osaa vastata, enhän tunne häntä enkä hänen miniäänsä, mutta yleisesti haluan kommentoida. Olisikohan mahdollista, jotta tämä miniä on jossain aiemmassa elämänvaiheessaan kokenut, että joku vanhempi sukulainen "jyrää päälle" eli esittää vaatimuksia ja
utelee yksityisasioita. Miniä saattaa myös aikaisemman kokemuksensa vuoksi pelätä, että poika ei pääse irtautumaan vanhempiensa perheestä. Olen jo anoppi-ikäinen, mutta nuoruudestani muistan, että puolisoni piti äitiään tärkeämpänä kuin minua. Esim. oli luvannut viedä autoni katsastukseen ja varannut ajan, mutta kun äiti halusi kyydin tuttavansa luo, niin katsastus jäi tekemättä. Samoin sama äiti uteli pojaltaan minun intiimejä asioitani ja poika kertoi auliisti kaiken. Miniän ja anopin suhde voi olla oikein hyvä kaverisuhde, ihan vaikka semmoinen YYA, jos kumpikin on henkisesti aikuinen ihminen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Tätä olen itsekin viime aikoina miettinyt, kun yhteistä elämää mieheni kanssa on yli 35 vuotta. Tämän päivän nuoret miniät eivät varmaan enää olisi housuissani, mutta minä ymmärtämättömyydessäni olen tässä suossa tietoisesti ollut 20 vuotta. Kaikki ihmettelyni alkoi jo avioituessamme. Olin ostanut kaikkea tarpeellista ns. kapiotavaraa tulevaa kotiamme varten. Varustukseni oli niin hyvä, että miehenikin sanoi, että miten meillä on kaikki mitä hän kysyy. Olin tehnyt kodissa tarvittavista asioista listan ja hankkinut niitä työn ohessa pikku hiljaa, joten varustus oli melko hyvä, kun muutimme yhteen ja avioiduimme. Varustus tarkoittaa lakanoita, astioita jne. Anoppini toi muistaakseni jopa vuosia jälkeenpäin kaikenlaista miehelleni kuuluvaa pikku hiljaa yhteiseen kotiimme. Muistan selkeästi, kun talviaika yllätti, niin anoppini toi mm. pitkät kalsarit miehelleni. Ne eivät olleet uusia, vaan mieheni vanhoja lapsuudenkodissa. Joitakin aikoja myöhemmin tuotiin sitten mieheni lapsuudessa tekemiään patalappuja yms. askarteluvalmisteita, jotka itse katsoin kuuluvani nimenomaan appivanhemmille.

Aika kului. Kaikki kesälomat ja joulut vietettiin appivanhemmilla. Parhaimmillaan mieheni vei minut ja lapseni heille jouluksi, vaikka itse meni töihin. En pitänyt asiasta, mutta en osannut kieltäytyä. Appiukon aikaan minua kohdeltiin aina hyvin ja joululahjat olivat erittäin arvokkaita, mihin en ollut itse lapsuudessani tottunut. Anoppini ei ole koskaan moittinut minua julkisesti esim. epäsiististä kodista, mutta käännetty palaute on tullut siinä muodossa, kun on ihmetelty, kun täällä on niin siistiä. Kun appiukko kuoli, niin anopin käyttäytyminen minua kohti muuttui. Hän teki sen varsin viilipyttymäisesti, mutta ilkeän viiltäväksi. Aluksi en ymmärtänyt, mikä muuttui, vaan laitoin käyttäytymisen surun piikkiin. Minulla meni monta vuotta ymmärtää, että kaiken takana on mieheni sisko, joka manipuloi äitiään minua vastaan. Aloin kiinnittää huomiota tapaamisiimme eli aina kun sisko oli paikalla, niin anoppini oli minua kohtaan viileä, mutta kun sisko oli poissa, niin sain taas kaiken hyvän käytöksen puoleeni. Sanoin näistä huomioistani miehelleni. Olen miettinyt monasti lähtöä tästä avioliitostani juuri näistä syistä, että mieheni yrittää miellyttää sekä minua että siskoaan/äitiään. Olen itse käsittänyt tämän elämän siten, että kun pappi sanoo aamen, niin me olemme uusi aloittava perhe ja muut siinä ympärillä toki kuuluvat elämäämme, mutta eriytyminen tapahtuu tahtoessaan alttarilla rakastaa toista sekä myötä- että vastoinkäymisissä.

Minun historiani kantautuu niin pitkälle, että nyt itse anoppikokelaana ja mummona mietin, että mitä aiheutan omalle ydinperheelleni, jos tästä liitostä lähden. Luin mielenkiinnolla aikaisempia viestejä erosta tässä vaiheessa, mutta en myöskään jaksa katsella miestä, jolle kaikki muut tuntuu olevan tärkeämpää kuin minä, varsinkin nyt, kun meillä on aikuiset lapset ja lapsenlapset. Tämän päivän nuoret elävät omaa elämäänsä, mutta minäkin haluaisin elää omaa elämääni, enkä tuijottaa entisiä tapoja, vaikka olenkin saanut kasvatuksen, että seison mieheni vieressä aina - tapahtui mitä tapahtui. Nyt, kun tämä "hieno" anoppi on kuollut, en muuten odota perintöä. En kaipaa häntä kuin lasteni kautta. Hän oli mukava mummo lapsilleni ja sellaisessa maineessa, että hän oli pidetty ihminen. Mene nyt sitten näille muille ihmisille ja omille lapsille sanomaan, että tämä samainen ihminen on loukannut minua tosi järkyttävästi ja tietenkin niin, ettei yhtään todistajaa ole paikalla. Ja tietenkään ei ole koskaan tapahtunut niin, että anoppini olisi kehunut tai puolustanut minua missään tilanteessa. Hänen poikansa oli ylempänä kuin jumala ja kaikkihan tietää, että emme saa koskettaa edes jumalaa, joten miten yhdistää kolmio: kateellinen sisko - poikaansa jumaloiva äiti - räpiköivä miniä, joka miettii, että sanoako kaikki vai vaieta?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hyväksymätön miniä kirjoitti:
Tätä olen itsekin viime aikoina miettinyt, kun yhteistä elämää mieheni kanssa on yli 35 vuotta. Tämän päivän nuoret miniät eivät varmaan enää olisi housuissani, mutta minä ymmärtämättömyydessäni olen tässä suossa tietoisesti ollut 20 vuotta. Kaikki ihmettelyni alkoi jo avioituessamme. Olin ostanut kaikkea tarpeellista ns. kapiotavaraa tulevaa kotiamme varten. Varustukseni oli niin hyvä, että miehenikin sanoi, että miten meillä on kaikki mitä hän kysyy. Olin tehnyt kodissa tarvittavista asioista listan ja hankkinut niitä työn ohessa pikku hiljaa, joten varustus oli melko hyvä, kun muutimme yhteen ja avioiduimme. Varustus tarkoittaa lakanoita, astioita jne. Anoppini toi muistaakseni jopa vuosia jälkeenpäin kaikenlaista miehelleni kuuluvaa pikku hiljaa yhteiseen kotiimme. Muistan selkeästi, kun talviaika yllätti, niin anoppini toi mm. pitkät kalsarit miehelleni. Ne eivät olleet uusia, vaan mieheni vanhoja lapsuudenkodissa. Joitakin aikoja myöhemmin tuotiin sitten mieheni lapsuudessa tekemiään patalappuja yms. askarteluvalmisteita, jotka itse katsoin kuuluvani nimenomaan appivanhemmille.

Aika kului. Kaikki kesälomat ja joulut vietettiin appivanhemmilla. Parhaimmillaan mieheni vei minut ja lapseni heille jouluksi, vaikka itse meni töihin. En pitänyt asiasta, mutta en osannut kieltäytyä. Appiukon aikaan minua kohdeltiin aina hyvin ja joululahjat olivat erittäin arvokkaita, mihin en ollut itse lapsuudessani tottunut. Anoppini ei ole koskaan moittinut minua julkisesti esim. epäsiististä kodista, mutta käännetty palaute on tullut siinä muodossa, kun on ihmetelty, kun täällä on niin siistiä. Kun appiukko kuoli, niin anopin käyttäytyminen minua kohti muuttui. Hän teki sen varsin viilipyttymäisesti, mutta ilkeän viiltäväksi. Aluksi en ymmärtänyt, mikä muuttui, vaan laitoin käyttäytymisen surun piikkiin. Minulla meni monta vuotta ymmärtää, että kaiken takana on mieheni sisko, joka manipuloi äitiään minua vastaan. Aloin kiinnittää huomiota tapaamisiimme eli aina kun sisko oli paikalla, niin anoppini oli minua kohtaan viileä, mutta kun sisko oli poissa, niin sain taas kaiken hyvän käytöksen puoleeni. Sanoin näistä huomioistani miehelleni. Olen miettinyt monasti lähtöä tästä avioliitostani juuri näistä syistä, että mieheni yrittää miellyttää sekä minua että siskoaan/äitiään. Olen itse käsittänyt tämän elämän siten, että kun pappi sanoo aamen, niin me olemme uusi aloittava perhe ja muut siinä ympärillä toki kuuluvat elämäämme, mutta eriytyminen tapahtuu tahtoessaan alttarilla rakastaa toista sekä myötä- että vastoinkäymisissä.

Minun historiani kantautuu niin pitkälle, että nyt itse anoppikokelaana ja mummona mietin, että mitä aiheutan omalle ydinperheelleni, jos tästä liitostä lähden. Luin mielenkiinnolla aikaisempia viestejä erosta tässä vaiheessa, mutta en myöskään jaksa katsella miestä, jolle kaikki muut tuntuu olevan tärkeämpää kuin minä, varsinkin nyt, kun meillä on aikuiset lapset ja lapsenlapset. Tämän päivän nuoret elävät omaa elämäänsä, mutta minäkin haluaisin elää omaa elämääni, enkä tuijottaa entisiä tapoja, vaikka olenkin saanut kasvatuksen, että seison mieheni vieressä aina - tapahtui mitä tapahtui. Nyt, kun tämä "hieno" anoppi on kuollut, en muuten odota perintöä. En kaipaa häntä kuin lasteni kautta. Hän oli mukava mummo lapsilleni ja sellaisessa maineessa, että hän oli pidetty ihminen. Mene nyt sitten näille muille ihmisille ja omille lapsille sanomaan, että tämä samainen ihminen on loukannut minua tosi järkyttävästi ja tietenkin niin, ettei yhtään todistajaa ole paikalla. Ja tietenkään ei ole koskaan tapahtunut niin, että anoppini olisi kehunut tai puolustanut minua missään tilanteessa. Hänen poikansa oli ylempänä kuin jumala ja kaikkihan tietää, että emme saa koskettaa edes jumalaa, joten miten yhdistää kolmio: kateellinen sisko - poikaansa jumaloiva äiti - räpiköivä miniä, joka miettii, että sanoako kaikki vai vaieta?
Hyväksymätön miniä: Niin, jos liitosta lähdet, niin jäähän sinulle lapset ja lapsenlapset, jotka varmaan hyväksyvät asian. Ehkä vielä löydät jonkun uuden ihmisen, vaikka 30 avioliittovuoden jälkeen voi olla vaikeaa sopeutua uuden kumppanin tapoihin ja tottumuksiin, jos miehesi ei mikään hirviö ollut, ettet sen takia liitosta lähde. Itse olen miettinyt samaa, mutta silloin minulta puuttuisi esim. matkaseuralainen, ei ole ketään sellaista kaveria, jonka kanssa voisin mukavasti reissata, aviopuolison kanssa se on helppoa, eikä tarvitse miettiä mitä tuo toinen haluaisi, kun oman puolison tuntee kuin omat taskunsa.
Mitä tulee anoppeihin ja miniöihin niin jokaisella perheellä on oma elämä, mutta mielestäni toisiaan täytyy sietää, eikä olla aina niin itsekäs, että MINÄ toimin niin kuin MINUSTA on kiva ja viis muista. Kyllähän asiat vaan tuppautuvat kertautumaan seuraavassa sukupolvessa. Jos lapset eivät ole tottuneet siihen, että pidetään yhteyttä isovanhempiin niin tietysti hekään eivät sen jälkeen, kun on kotoa lähdetty katso aiheelliseksi pitää yhteyttä vanhempiinsa ja heidän lapsensa toimivat samoin....
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pohdiskelija2 kirjoitti:
Hyväksymätön miniä: Niin, jos liitosta lähdet, niin jäähän sinulle lapset ja lapsenlapset, jotka varmaan hyväksyvät asian. Ehkä vielä löydät jonkun uuden ihmisen, vaikka 30 avioliittovuoden jälkeen voi olla vaikeaa sopeutua uuden kumppanin tapoihin ja tottumuksiin, jos miehesi ei mikään hirviö ollut, ettet sen takia liitosta lähde. Itse olen miettinyt samaa, mutta silloin minulta puuttuisi esim. matkaseuralainen, ei ole ketään sellaista kaveria, jonka kanssa voisin mukavasti reissata, aviopuolison kanssa se on helppoa, eikä tarvitse miettiä mitä tuo toinen haluaisi, kun oman puolison tuntee kuin omat taskunsa.
Mitä tulee anoppeihin ja miniöihin niin jokaisella perheellä on oma elämä, mutta mielestäni toisiaan täytyy sietää, eikä olla aina niin itsekäs, että MINÄ toimin niin kuin MINUSTA on kiva ja viis muista. Kyllähän asiat vaan tuppautuvat kertautumaan seuraavassa sukupolvessa. Jos lapset eivät ole tottuneet siihen, että pidetään yhteyttä isovanhempiin niin tietysti hekään eivät sen jälkeen, kun on kotoa lähdetty katso aiheelliseksi pitää yhteyttä vanhempiinsa ja heidän lapsensa toimivat samoin....
Kiitos vastauksestasi pohdiskelija2. En koe olevani itsekäs, vaan nimenomaan opettelevani tällä hetkellä itsekkyyttä. Yritän ajatella, että olen hommani hoitanut, niin kuin mainoksessa sanotaan ja haluan elää viimein omaa elämääni, mihin tietenkin kuuluvat lapset ja lapsenlapset. Olen nimenomaan ihminen, joka on aina ensin katsonut muiden etua enkä omaani. Olen saanut siitä palautetta jo vuosia, mutta vasta nyt olen sen oivaltanut. En ole koskaan kieltänyt miestäni enkä lapsiani tapaavan sukulaisiaan, vaikka itse en ole aina jaksanutkaan miehen siskon luokse mennä, sillä uskon, että sukulaisissa näkee omat juurensa, niin hyvät kuin huonotkin ja niistä voi itse kukin ottaa oppia omassa elämässään. Meillä malli on toiminut aina niin, että juuri minä olen sanonut lapsille, että käykää moikaamassa mummoa jne. Lapset tietävät, että minulle se on kova paikka ja olen siitä heidän kanssaan melko avoimesti puhunutkin, mutta siskon/anopin käytöstä kohtaani en ole enää viime vuosina jaksanut katsella ja ihmettelen, että mieheni ei ole tehnyt asialle mitään. Mutta Freudia lainatakseni, niin äidin suurin rakkaus on esikoispoikaansa kohtaan, joten turha tässä on enää taistella. Nyt täytyy vaan miettiä, että millä jättää kaikki ja miten saa nuolla näppinsä, sillä onhan tässä avioliitossa koko ajan ollut kaksi henkilöä - ainakin hääkuvassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minäkin olen mummi. Vuoden alusta kolme täyttävä tyttö, on saanut kuulua
elämääni ihan syntymästään asti.

Tosi surullista, jos tilanne olisi aloittajan kaltainen. Puhumme kaikenlaisista
asioista miniän kanssa ja myös siitä, että käytetään em. erossa lapsia
välikappaleina, koska lapset on siihen syyttömiä, niin myös lasten pitäis
saada olla yhteydessä isovanhempiin ja muuhun sukuun, eikä eristää
heitä.
Ilmianna
Jaa
Meilläkin omat vanhempani ovat läheisempiä. Tämä johtuu hyvin pitkälti myös siitä että vanhemmat ovat läheisempiä myös miehelleni kuin omat vanhempansa ovat koskaan olleet. Meillä halaillaan ja nauretaan paljon. Mieheni vanhemmat ovat omasta mielestäni itsekkäitä, tunnevammaisia, toisten asioihin liikaa puuttuvia alkoholisteja.

Oma äitini ei koskaan puutu sisustukseemme tai muutenkaan asioihimme, vaan antaa miedän olla rauhassa. Kun käymme, ei tenttaa töistä ja rahasta, juorua pahaa muista tai passaa meitä takaisin lapsen tasolle ja tee itsestään marttyyriä tästä syystä.

Olemme aikuisia viettämässä vapaa-aikaa keskenämme. Mieheni vanhempien kanssa tilanne olisi ihan päinvastainen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
9 VASTAUSTA:
"Meilläkin omat vanhempani ovat läheisempiä. Tämä johtuu hyvin pitkälti myös siitä että vanhemmat ovat läheisempiä myös miehelleni kuin omat vanhempansa ovat koskaan olleet. Meillä halaillaan ja nauretaan paljon. Mieheni vanhemmat ovat omasta mielestäni itsekkäitä, tunnevammaisia, toisten asioihin liikaa puuttuvia alkoholisteja"

Olet luultavasti edesauttanut tilannetta omalla käytökselläsi. Eihän mies edes kehtaisi myöntää pitävänsä vanhemmistaan, kun sinä noin avoimesti halveksut heitä. Luultavasti yrität ihan tarkoituksella eristää myös miestäsi vanhemmistaan ja nostaa omia vanhempiasi korokkeelle, koska vain he mielestäsi elävät oikein ja ovat täydellisiä.

Jos sinä avoimesti haukut ja väheksyt miehen vanhempia, niin sääliksi käy miestäsi. Vaikka he eivät täydellisiä olekaan, niin he ovat kuitenkin miehesi vanhemmat. Sinun sukusi tapa elää ei ole ainoa oikea, vaikka selvästi halveksut muita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sinulle terveiset "keittiöpiika"
Ihme että olet kelpuuttanut pojan puolisoksesi!
Jospa miettisit sanomisiasi,ja antaisit arvon appivanhemmillesi,olen varma siitä että miehesi on saanut lämpöä ja rakkautta kasvaessaan kotona,olivatpa he sitten ei niinkään "mallivanhempia" kuten ovat kirjoituksesi perusteella omat vanhempasi!
Mene peilin eteen ja mieti sanojasi!!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jopas jotain kirjoitti:
"Meilläkin omat vanhempani ovat läheisempiä. Tämä johtuu hyvin pitkälti myös siitä että vanhemmat ovat läheisempiä myös miehelleni kuin omat vanhempansa ovat koskaan olleet. Meillä halaillaan ja nauretaan paljon. Mieheni vanhemmat ovat omasta mielestäni itsekkäitä, tunnevammaisia, toisten asioihin liikaa puuttuvia alkoholisteja"

Olet luultavasti edesauttanut tilannetta omalla käytökselläsi. Eihän mies edes kehtaisi myöntää pitävänsä vanhemmistaan, kun sinä noin avoimesti halveksut heitä. Luultavasti yrität ihan tarkoituksella eristää myös miestäsi vanhemmistaan ja nostaa omia vanhempiasi korokkeelle, koska vain he mielestäsi elävät oikein ja ovat täydellisiä.

Jos sinä avoimesti haukut ja väheksyt miehen vanhempia, niin sääliksi käy miestäsi. Vaikka he eivät täydellisiä olekaan, niin he ovat kuitenkin miehesi vanhemmat. Sinun sukusi tapa elää ei ole ainoa oikea, vaikka selvästi halveksut muita.
Mieheni ei pitänyt heihin yhteyttä ennen seurusteluamme. Mutta kävi sentään katsomassa heitä tuohon aikaan muutaman kuukauden välein. Vanhempansa sitä vastoin eivät käyneet koskaaan hänen luonaan tai soittaneet näiden viiden vuoden aikana kun hän asui muualla.

Vanhempanikin pitävät näitä ihmisiä tunnekylminä. En mielestäni ole velvoitettu kestämään heitä, vaikka ns. perhettä onkin, jos he koko ajan antavat neuvoja elämäämme kysymättä ja sisustavat kotiamme -kuulemma jopa tuolta 50 km:n päästä. Ja he juovat -siis paljon. Pelkään aina missä kunnossa ovat kun mennään kylään. Sunnuntai-aamuna ei puhettakaan. Lisäksi eivät selvästi sulata sitä, että minä en tee ruokaa, vaan mieheni. Anoppi tuputtaa aina reseptejä, eikä kommentoi mieheni kokkauksia mitenkään. Yrittää siis siirtää tätä roolia koko ajan minulle.

Eli ei minulla ole kyllä enää peiliin katsomista, vaan joillain toisilla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
mieti1 kirjoitti:
Sinulle terveiset "keittiöpiika"
Ihme että olet kelpuuttanut pojan puolisoksesi!
Jospa miettisit sanomisiasi,ja antaisit arvon appivanhemmillesi,olen varma siitä että miehesi on saanut lämpöä ja rakkautta kasvaessaan kotona,olivatpa he sitten ei niinkään "mallivanhempia" kuten ovat kirjoituksesi perusteella omat vanhempasi!
Mene peilin eteen ja mieti sanojasi!!!!
Mieheni on aivan ihana. Ei ole koskaan tarvinnut huomauttaa saati nalkuttaa mistään (yhdessä 7 vuotta). Mutta todella epäilen onko vanhempiensa lapsi. Monet adoptoinnithan selviää vasta vanhemmalla iällä. Ja heiltä voisi tuota salaiilua odottaakin.

Kyllä on suoranainen ihme, että juoppojen, tunnekylmien vanhempien katon alta voi löytyä tuollainen helmi. Toisaalta, mieheni oli omillaan jo tosi nuorena ja joutui osin myös oppimaan elämäntyylinsä itse.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
se EI piika kirjoitti:
Mieheni on aivan ihana. Ei ole koskaan tarvinnut huomauttaa saati nalkuttaa mistään (yhdessä 7 vuotta). Mutta todella epäilen onko vanhempiensa lapsi. Monet adoptoinnithan selviää vasta vanhemmalla iällä. Ja heiltä voisi tuota salaiilua odottaakin.

Kyllä on suoranainen ihme, että juoppojen, tunnekylmien vanhempien katon alta voi löytyä tuollainen helmi. Toisaalta, mieheni oli omillaan jo tosi nuorena ja joutui osin myös oppimaan elämäntyylinsä itse.
Miehesi on aivan ihana niin kauan kun jaksaa elää ja olla mieliksesi,passata ja pokkuroida sinua!
Jos tuota olet ajatellut että hänet olisi joskus adoptoitu,mitenkähän tuohon "juoppoon" perheeseen on hänet ylipäätänsäkkään annettu? siihen adoptioon on tiukat määräykset!Jos et tuota tiennyt ja tullut ajatelleeksi
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Asiasta tietoinen kirjoitti:
Miehesi on aivan ihana niin kauan kun jaksaa elää ja olla mieliksesi,passata ja pokkuroida sinua!
Jos tuota olet ajatellut että hänet olisi joskus adoptoitu,mitenkähän tuohon "juoppoon" perheeseen on hänet ylipäätänsäkkään annettu? siihen adoptioon on tiukat määräykset!Jos et tuota tiennyt ja tullut ajatelleeksi
Kukaan kai ei synny juopoksi ;) Mieheni ei ole palvelemassa minua, sori. Omaa tahtoa löytyy sen verran, että ei lämpene enää vanhempiensa lähestymisyrityksille. Kyllähän tyhmempikin huomaa, jos ainoa ainoa asia mikä kiinnostaa suhteessa on heidän oma hyöty. Hän on ollut aina kiltti poika, mutta saanut käteensä vain pas..aa.

Hyvä esimerkki. Kun itse lähdin opiskelemaan, soittivat vanhempani vähän väliä kun aidosti halusivat kuulla miten minulla menee ja riittävätkö rahat, voivatko olla avuksi. Mieheni muutto opiskelukaupunkiinsa: isänsä antoi 50 ekee matkaan ja that's it. Ja tuo 50 e oli ainoa iso rahallinen tuki mitä hän oli saanut KOSKAAN. Henkisestä tuesta ei ollut tietoakaan. Äidillään ei ole ollut koskaan mitään äidillisiä tunteita tai aitoa huolta, kiinnostusta poikiaan kohtaan.

Kylmiä, itsekekskeisiä ihmisiä. Ei muuta. Minäkin sen vihdoin opin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
se EI piika kirjoitti:
Mieheni ei pitänyt heihin yhteyttä ennen seurusteluamme. Mutta kävi sentään katsomassa heitä tuohon aikaan muutaman kuukauden välein. Vanhempansa sitä vastoin eivät käyneet koskaaan hänen luonaan tai soittaneet näiden viiden vuoden aikana kun hän asui muualla.

Vanhempanikin pitävät näitä ihmisiä tunnekylminä. En mielestäni ole velvoitettu kestämään heitä, vaikka ns. perhettä onkin, jos he koko ajan antavat neuvoja elämäämme kysymättä ja sisustavat kotiamme -kuulemma jopa tuolta 50 km:n päästä. Ja he juovat -siis paljon. Pelkään aina missä kunnossa ovat kun mennään kylään. Sunnuntai-aamuna ei puhettakaan. Lisäksi eivät selvästi sulata sitä, että minä en tee ruokaa, vaan mieheni. Anoppi tuputtaa aina reseptejä, eikä kommentoi mieheni kokkauksia mitenkään. Yrittää siis siirtää tätä roolia koko ajan minulle.

Eli ei minulla ole kyllä enää peiliin katsomista, vaan joillain toisilla.
Hyvin sulla heittää nämä juttusi, appivanhemmat sisustavat teidän kotia? vaikka eivät ole edes vuosiin käyneet?
Vihjailevat ruoanlaitoista reseptejä jakamalla? sinulle joka et kauhaan tartu vaan olet alistanut miehesi kyökkipiiaksi.

Kukahan se on kirjoitustesi perusteella tunnevammainen? mene peilin eteen niin se löytyy tasan sieltä.
Vanhempasikin olet manipuloinut miehesi vanhempia vastaan.... no yleensä lapsi on kuten kotiväkensäkin, eli sinun tapauksessasi tunnevammaisia. Omat hyväksytään ei muita.

Luultavasti ukkosi lähtee tuotapikaa litomaan ja siitä voit syyttää vain itseäsi ja omaa v-mäistä asennettasi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
oletpa täys Kpää!!! kirjoitti:
Hyvin sulla heittää nämä juttusi, appivanhemmat sisustavat teidän kotia? vaikka eivät ole edes vuosiin käyneet?
Vihjailevat ruoanlaitoista reseptejä jakamalla? sinulle joka et kauhaan tartu vaan olet alistanut miehesi kyökkipiiaksi.

Kukahan se on kirjoitustesi perusteella tunnevammainen? mene peilin eteen niin se löytyy tasan sieltä.
Vanhempasikin olet manipuloinut miehesi vanhempia vastaan.... no yleensä lapsi on kuten kotiväkensäkin, eli sinun tapauksessasi tunnevammaisia. Omat hyväksytään ei muita.

Luultavasti ukkosi lähtee tuotapikaa litomaan ja siitä voit syyttää vain itseäsi ja omaa v-mäistä asennettasi.
Sori. Vanhemmat ovat ihan itse manipuloineet poikansa, eikä siis heitä vastaan, vaan välinpitämättömäksi heitä kohtaan niinkuin ovat itsekin.
Ja tuosta sisustusinnosta asuntomme suhteen kuulin siis perheen sisältä. No okei, ei se nyt niin närää, kunhan eivät tule sisustussuunnittelijan kanssa meille :) No sitä pelkoa onneksi ei ole, niin harvoin enää käyvät.

Mieheni on oman perheeni välien kautta oppinut sen, minkälaista perheen välittäminen toisistaan oikeasti on. Se on sitä että käydään katsomassa, soitellaan, halataan kun tavataan ja ihan oikasti ikävoidään jos ei nähdä puoleen vuoteen!!!!!
Tajunut vihdoin miten etäiseen kylmään perheeseen on itse syntynyt.

Suhteen alussa joku kerta kun olimme kotona sohvalla, samalla silitin miestäni puolihuolimattomasti kun katsoimme töllöä. Hän meni ihan vaikeaksi ja kilahti vedet silmiin. Olin aivan järkyttynyt, että mikä nyt on. Hän kertoi ettei kukaan ole koskaan silittänyt/ paijannut häntä. Apua. Siis äitinsä ei ole koskaan fyysisesti osoittanut mitään läheisyyttä heille. En ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa.

NIin, ja mies on nyt ollut tuossa jo reilu viisi vuotta, ja tunneside senkuin kasvaa. Oma perheeni, etenkin isäni on niin kiintynyt häneen, että on jo omaehtoisesti alkanut soittelemaan suoraan miehelleni -pitkiä puheluita.
Että aika tiivis paketti ollaan :) Eikä mies siis ole mitenkään katkera ja vihoissaan vanhemmilleen, mutta osoittaa vaan heidän kohtaan nyt tietoisesti samaa käytöstä kuin mitä vanhempansa ovat tehneet hänelle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
se EI piika kirjoitti:
Mieheni on aivan ihana. Ei ole koskaan tarvinnut huomauttaa saati nalkuttaa mistään (yhdessä 7 vuotta). Mutta todella epäilen onko vanhempiensa lapsi. Monet adoptoinnithan selviää vasta vanhemmalla iällä. Ja heiltä voisi tuota salaiilua odottaakin.

Kyllä on suoranainen ihme, että juoppojen, tunnekylmien vanhempien katon alta voi löytyä tuollainen helmi. Toisaalta, mieheni oli omillaan jo tosi nuorena ja joutui osin myös oppimaan elämäntyylinsä itse.
Jokin tässä mättää. Miehesi vanhemmat täysiä juoppoja, mutta anoppi tyrkyttää reseptejä ja on kiinnostunut sisustuksesta.
Kummallista. Yleensä juopot ovat kiinnostuneet vain alkoholistä. Ruokareseptejä juoppo tuskin miettii.

Väität ettei miehesi äiti ole kiinnostunut pojastaan. No, miten sitten hän kuitenkin puuttuu poikansa asioihin? Jokin kiinnostus siinä tarvitaan.
Outoa tämäkin, että tunnekylmiksi väittämäsi appivanhemmat ovat kasvattaneet kuitenkin ihan kelpo miehen, sen jota kovin kehut.
Ovathan he siis, nuo pahikset jossain onnistuneet sentään. Voisit kiittää siitä. Ei niin pahaa ihmistä ole, ettei olisi jotain hyvääkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ajatuksia kyyneleelle: Ymmärrän kipusi. Anna aikaa nuoren parin käydä oma pettymyksensä, katkeruutensa (?). Anna heille tilaa hengittää, älä vaadi itseltäsi.
Olet tärkeä ihmisenä. Päästä irti. Keskity nyt omaan elämääsi, jotta voit rohkaista ja tukea nuorta paria. Tulee aika jolloin iloitset vielä lasten lapsistasi. Älä hätäile. Kaikella on aikansa
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
7 VASTAUSTA:
Aloittaja on kovin helposti tulkittu alkoholistiksi, mielenterveysongelmista kärsiväksi jne. tai ainakin vähintään hänen on tulkittu ilkeilleen miniälleen. Entä jos näin ei olekaan?

Miksi aloittajan luona ei voisi silloin tällöin vierailla edes kohteliaisuudesta tai vaihtoehtoisesti kutsua joskus kyläilemään ja antaa hänen tuntea olevansa vierailun ja kutsun arvioinen? Jos tämä on vaikeaa pojalle ja miniälle, niin eikö voisi viedä vain lapsia hetkeksi kyläilemään silloin tällöin?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
välitetään toisista kirjoitti:
Aloittaja on kovin helposti tulkittu alkoholistiksi, mielenterveysongelmista kärsiväksi jne. tai ainakin vähintään hänen on tulkittu ilkeilleen miniälleen. Entä jos näin ei olekaan?

Miksi aloittajan luona ei voisi silloin tällöin vierailla edes kohteliaisuudesta tai vaihtoehtoisesti kutsua joskus kyläilemään ja antaa hänen tuntea olevansa vierailun ja kutsun arvioinen? Jos tämä on vaikeaa pojalle ja miniälle, niin eikö voisi viedä vain lapsia hetkeksi kyläilemään silloin tällöin?
Ehkä vielä ilkeämpi miniä on minulla ja vaimollani. Miniäni on onnistunut eristämään poikani meistä, omista vanhemmistaan, sisaristaan, poikani isoäidistä--siis kaikista miehen sukulaisista. Poikia heillä on kaksi, 1/2v. Ja 2v. Eivät ole antaneet edes kuvaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
odotan vielä muutosta... kirjoitti:
Ehkä vielä ilkeämpi miniä on minulla ja vaimollani. Miniäni on onnistunut eristämään poikani meistä, omista vanhemmistaan, sisaristaan, poikani isoäidistä--siis kaikista miehen sukulaisista. Poikia heillä on kaksi, 1/2v. Ja 2v. Eivät ole antaneet edes kuvaa.
Kerroit seurauksen, et syytä. Joten tuolla ei vielä symppispojoja täällä saa...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
välitetään toisista kirjoitti:
Aloittaja on kovin helposti tulkittu alkoholistiksi, mielenterveysongelmista kärsiväksi jne. tai ainakin vähintään hänen on tulkittu ilkeilleen miniälleen. Entä jos näin ei olekaan?

Miksi aloittajan luona ei voisi silloin tällöin vierailla edes kohteliaisuudesta tai vaihtoehtoisesti kutsua joskus kyläilemään ja antaa hänen tuntea olevansa vierailun ja kutsun arvioinen? Jos tämä on vaikeaa pojalle ja miniälle, niin eikö voisi viedä vain lapsia hetkeksi kyläilemään silloin tällöin?
Ai. Missä häntä muka syytettiin juopoksi ja mielenvikaiseksi? Jaa. Olen kyllä huomannut ennenkin tuon liioittelun tarpeen tietyssä ikäryhmässä. Huvittaa.

Ehkä juuri tässä tuli hyvä tyyppiesimerkki väärin ymmärtämisestä, mitä se voi pahimmillaan saada aikaan. Turhia syytöksiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Näitä ongelmia aina riittää ja on riittänyt aikojen alusta. Liian tungettelevia anoppeja haukutaan. Itselläni oli ja on edelleen anoppi, joka ei koskaan ole vanhimman poikansa perheestä juuri välittänyt. Ei tullut katsomaan pojanpoikaa sairaalaankaan, vaikka asumme samassa kaupungissa. Kutsuimme lasten synttäreille, usein tuli soitto pari tuntia ennen juhlia, että appivanhemmat sairastuneet. Synttärilahjoja tuotiin hämärissä postilaatikkoon, ettei tarvinnut kylään tulla.
Aina on anoppi ollut kauhean vähäpuheinen. Muutama vuosi sitten oivalsin, että hän pelkää ihmisiä ja on potenut luultavasti paniikkihäiriötä. Ymmärrän paremmin, ettei halunnut tulla meille juhliin, joissa minunkin sukulaisia.
Nyt on muutama vuosi sitten appi kuollut. Mieheni vierailee äidillään noin kerran viikossa ja minä muutaman kerran vuodessa. En tunne tarvetta käydä useammin.

Vuosia sitten olin surullinen, mikä vika minussa kun en kelpaa. Enää en semmoisia ajattele. Minulla on oma elämäni ja anopilla omansa.
Itselläni nyt kaksi miniää ja vävy. Olen aina kohdellut näitä ihmisiä ystävällisesti ja kunnioittavasti. Vävyn lämminhenkisessä perheessä otettiin oma tyttäreni sydämellisesti vastaan. Toisen poikani appi oli häntä aluksi ähän vastaan, syytä pojassanikin, mutta nyt ovat hyvissä väleissä. Lapsenlapsia ei vielä ole.
Koska anoppi ei aikoinaan välittänyt poikansa lapsista, eivät nämä nyt aikuisena välitä juuri käydä anopilla. Vain fiksu vanhin poikamme muutaman kerran vuodessa käy mammaa katsomassa. Mammalla on seuraa luonaan edelleen asuvassa kuusikymppisessä tyttäressä ja toisessa pojassaan, jotka ovat aina viettäneet paljon aikaa anopin kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
odotan vielä muutosta... kirjoitti:
Ehkä vielä ilkeämpi miniä on minulla ja vaimollani. Miniäni on onnistunut eristämään poikani meistä, omista vanhemmistaan, sisaristaan, poikani isoäidistä--siis kaikista miehen sukulaisista. Poikia heillä on kaksi, 1/2v. Ja 2v. Eivät ole antaneet edes kuvaa.
Sinä sairas narsisti pysyt kaukana meistä tai soitan poliisit TAAS paikalle
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sinä. Pysy kaukana minusta ketä sitten sanotkin narsissiksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tarina ei kerro kuin yhden puolen asiasta. Mitä on tapahtunut ennen avioliittoa ? Miksi syyllistät miniän eikö syy ole pojassasi... millaiseksi hänet kasvatit ?
Keskustele toiveistasi POIKASI kanssa.
Nykyään entinen anoppini teki juuri näin, ihmetteli suureen ääneen sitä miksi ei ollut tervetullut....syy löytyi anopin peilistä.
(Esimerkkejä: kihlajaispäivänämme kertoi minulle kuinka toivoi edelleen poikansa palaavan entisen vaimonsa kanssa yhteen, vihkipäivää suunnitellessamme toivoi ettemme hanki hänelle enää lisää lastenlapsia kun hänen rahansa eivät riitä lahjoihin nykyisillekään ja lukuisia muita vastaavia tapauksia).
Ilmianna
Jaa
Samaa ihmettelen että miksi aloittaja ei puhu mitään avioliittoa edeltävästä ajasta. Ja eipä kai se miniä ole välejä teihin katkaissut vaan ihan oma poikanne joka on vastuussa omasta käytöksestään teitä kohtaan sekä siitä näettekö lapsenlapsianne vaiko ette.

Eihän tänä päivänä, kun eronkin jälkeen yhteishuoltajuus pysyy aina molemmilla vanhemmilla voi vedota tosissaan että toinen puoliso ei anna tuoda lapsia isovanhemmille. TAI jos ei anna, on tähän iahn varmasti melkoisen painavat syyt olemassa.

Kenties aloittajalla on ongelmia, tai käyttäytyy pelottavasti miniää/lapsia kohtaan. Ehkä hän on pahoittanut oman lapsensa mielen ajat sitten, muttei hänelle ole kerrottu siitä.. Tai ehkä onkin mutta ei suostu uskomaan tehneensä mitään mikä oikeuttaisi perheen elämään ilman isovanhempia. Isovanhemmillahan ei ole mitään juridisia oikeuksia lapsenlapsiinsa, eikä heidän tapaamisiin.

Eli kannattaa pitää ne välit hyvänä miniöihin ja poikiinsa jos on halua heitä perheineen tavata. Enää ei pienituloinenkaan/varaton perhe tarvitse välttämättä sukulaisia, he saavat esim tukiperheen lapselle jos tilanne on kotona hankala.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Mitä sitten jossittelet ja kyseenalaistat jos et tiedä mitään. Miniä voi olla hirviö eikä fiksussa naisia hakkaamattomassa pojassa vikaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Aloittaja vastaa viesteihin, jotka koskevat elämää ennen pojan ja miniän avioliittoa: Miniä vaikutti mukavalta aluksi. Tuli meille jopa joulua viettämään parin kuukauden seurustelun jälkeen. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kun menivät kihloihin. Kihlajaisten jälkeen tuli miniältä pojan kautta viesti, että haluavat olla rauhassa. Enpä ollut heitä häiritsemässä aiemminkaan. Jos oli asiaa, tekstiviestin lähetin tai soitin, että voiko tulla käymään. Yleensä pihassa tavattiin, etten edes mennyt sisälle. Puolisoni tästä pahoitti mielensä myös tosi paljon ja oltiin aivan ihmeissämme, mistä nyt tuulee. Miniän mielestä emme olisi edes saaneet kulkea tietä myöten heidän talonsa ohikaan, kuten eivät muutkaan sukulaiset, joihin he eivät luonnollisesti pidä minkäänlaista yhteyttä. Kukaan omista sisaristani tai miehen sisarista eivät esim, ole saaneet heidän lapsiaan tavata. Jotenkin tuntuu sukulaisten puolestakin nololta, kun aiemmin sukulaisten kanssa välit olivat hyvät ja tapailtiin puolin ja toisin. Itse aionkin ruveta mummoksi jollekin lapsiperheelle, joilla isovanhemmat on kaukana. SPR:n tai jonkun muun järjestön kautta se lieneekin mahdollista. Ja oman veljeni lapsia muistan rahalähetyksin nykyään säännöllisesti. Turhaan enää omaisuutta kartuttaisin, käärinliinoissahan ei ole taskuja. Mielelläni muistaisin omiakin lapsenlapsia, mutta miniä suuttuisi varmaan siitäkin. Esim. mitkään vaatelahjat, joita olen lapsille ostanut, eivät ole kelvanneet käyttöön, vaikka ovat olleet hyvinkin laadukkaita. Niinpä lopetin niidenkin antamisen. Rahan annan heille joulun alla, jolla saavat meidän puolestamme ostaa lapsilleen sopivaksi katsomansa lahjat.
Pojan kanssa ollaan asiasta joskus keskusteltu, eipä olla siihen vastausta saatu kuin poika sanoo olevansa tossun alla. Ymmärrän sen, että hän on valintansa tehnyt ja hänen on hyväksyttävä puolisonsa sellaisena kuin on, että välit pysyisivät heillä hyvinä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Poika ei välttämättä tossun alla. Miten neuvot poikaa laittamaan ämmän ruotuun kun herrasmiehelle ei sovi ruveta naisten hakkaajaksi ja kaikki muut keinot on käytetty?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
No mutta, poikasihan on aivan täysi lapatossu ellei muka saa aikaan puhua vaimolleen asiaan mitään järkeä. Jotenkin käsittämätöntä tämä on. Poikasi on ainut lapsi vai? No eipä tuo miniä nyt kyllä vaikuta ihan viisaalta kylläkään. Pikemmin omistushaluiselta. Koitappa puhua poikasi kanssa asiasta. Hänelläkin on sanottavaa siihen missä lapsenlapset vierailevat. Miehen ei kyllä kannattaisi noin alistua kotonaan.. Mahtaa olla aikamoinen noita tämä miniä siltikin, jos epäreiluus on luonteenpiirre. Harmi..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kerro miten laitat ämmän ruotuun. Tarkka kuvaus. Ei väkivaltaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minä en saa jotenkin "yhteyttä" miniääni. Epäilen, että hän saattaa olla ujo. En tiedä?
Soitan pojalleni kerran viikossa, että edes jonkinlainen yhteys säilyisi. Usein kuulen tuolloin lausahduksen >Sisko vai äiti?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Surumummi:
eivät osaa käytöstapoja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Näin se on, pojan äiti ei ole samanarvoinen mummina kuin tyttären äiti. Tietenkään aina ei ole näin, mutta yleisesti on.

Isänpuoleiselta mummilta otetaan tietenkin hyvin mielellään vastaan rahallista apua tai rahalahjoja. Muuten häntä ei suuremmin kaivata lapsen elämään.

Tuo miniän ystävätär, joka ärähti ristiäisissä sinulle, on moukka. Tällaisia ne nuoret naiset nykyään ovat. He ovat niitä tärkeitä, jotka ovat joka paikassa nokka pystyssä tietämässä kaikesta kaiken. Sitä he eivät vain tiedä, että on olemassa käytössääntöjä.

Ja miniäsikin on moukka. Ihan "tuttua huttua," että mitään kiitosta mummolle ei hänen tekemisistään anneta. Tuskin niitä neuleita edes lapsen päälle laitetaan. Joten aika turhaa edes yrittää mitään. Miniä sanelee kaiken. Mummon on oltava todella topakka ja osattava ottaa paikkansa, jos häntä joskus vaikka lapsenvahdiksi pyydetään. Miksikään miniän lattialuutuksi ei pidä suostua. On sanottava, että okei, jos minä otan lapsen hoitooni, minä hoidan sitä sitten niin kuin hoitaisin omaa lastani. Pääsäännöistä tietenkin sovitaan, mutta muuten lapsi on mummon hoidossa mummon ehdoilla ja mummon tavoilla. Muuten ei pidä suostua ottamaankaan lasta hoitoon.

Tyttärien äideille annetaan paljon helpommin anteeksi, vaikka tämä tekisi mitä. Poikien äitien pitää olla kuin kuset sukissa, suu soukalla ettei vain suututa miniää mistään. Ettei vain ole hankala anoppi. Ja sitten sekin voi olla väärin, on liian etäinen eikä tunnu olevan kiinnostunut lapsenlapsestaan. Käänny siinä sitten mihin päin tahansa, aina olet väärin päin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kiitos lohduttavista sanoista. Ehkä on parasta, että lakkaan yrittämästä. Ja annan ajan muovata asioita.
Poikaani aina voin pitää yhteyttä. Kun on nämä kännykät jokaisella taskussa :) Hyvää kevättä kaikille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minä en voi edes poikaani pitää yhteyttä. Miniä puuttuu siihenkin. Olen sopeutunut siihen, että pojan perheeseen en voi yhteyttä pitää. Jos kutsutaan, lasten syntymäpäivillä käyn ja vien sen lahjan, jonka vanhemmat ovat valinneet. Tai sitten rahana, ellei ole tullut tarkkaa ohjetta, mikä lahja ostetaan. Lapsenlapset eivät meitä edes kunnolla tunne, nuorin vierastaakin meitä. Mutta näin on elettävä. Ja kaikkeen tottuu, kun aikansa opettelee. Ja onhan minulla ihanat muistot siltä ajalta, kun omat lapset olivat vielä pieniä ja isompiakin. Niin kauan oli ihanat välit perheessa, kunnes poika löysi tämän puolisonsa. Nyt pulinat pois, miniä on puhunut.....
Löydän paljon hyvää elämästä ilman lapsiakin. Ja onneksi olen suhteellisen hyvissä varoissa, ihanaa on, kun saa antaa rahaa hyväntekeväisyyteenkin ja niille sukulaisille, jotka osaavat vielä sanoa KIITOS.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Hitsi sentään, onkohan ne meidän miniät niin "huonoitsetuntoisia" ja kypsymättömiä? Kun eivät kykene ajattelemaan asioita niin, että josko poika kieltäisi vaimoltaan yhteydenpidon hänen omiin vanhempiin, tai sisaruksiin. Miltä se hänestä mahtaisi tuntua?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
-surumummi- kirjoitti:
Hitsi sentään, onkohan ne meidän miniät niin "huonoitsetuntoisia" ja kypsymättömiä? Kun eivät kykene ajattelemaan asioita niin, että josko poika kieltäisi vaimoltaan yhteydenpidon hänen omiin vanhempiin, tai sisaruksiin. Miltä se hänestä mahtaisi tuntua?
Vaikea miniä on osunut kohdalle.Empatiakykyä ja häpeää näiltä naisilta on turha odottaa.Sairasta niin sairasta.Miten olemme uhriksi joutuneet ja poikamme lapsineen saavat kylmää kyytiä se surettaa eniten.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minia ei tule saamaan perintya ,olen tehnyt tuomarilla paperit. Ei ole sen arvoinen.
Ilmianna
Jaa
Kyyneleet:
Olen pahoillani puolestasi. Mutta poikasi on yhtä laila syyllinen. Miksi eivät poikasi kanssa lapset käy. Älä syytä miniääsi yksin.
Anna olla rauhassa. On vissiin vain pakko. Lapsenlapset tulevat sitten mahdollisesti isompina itse käymään.
Kaikkea hyvää sinulle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Miten poikana laittaisit miniän ruotuun?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Itse olen miniä ja mietin mieheni veljen vaimoa joka myös miniä. Ihmettelen sitä, että hyvin viilipytty ihminen kyseessä. Appivanhemmat olleet monet kerrat ilmatteeksi hoitamassa vajaat 300 km:n päässä pokansa lapsia eikä pennin hyörylää ole saatu. Lupasivat jotain korvausta lasten hoidosta mut sekin jäi. Ikinä ei tule kiitosta synttärilahjoista ja silmiänsä miniä pyörittelee kun joku sanoo mielipiteensä. Olen tullut siihen tulokseen että hän pitää ihmisistä jotka niin sanotusti jäävät kakkoseksi hänelle, mutta heti kun kokee itseään voimakkaaman persoonan niin se ei olekkaan hyvä juttu. Mä en rupee mielisteleen ja olen hyvin neutraali ollut muttei tuolle viilipytylle mikään kelpaa ja appi isästänsä hän ei pidä alkuunkaan ja on jopa anopille sanonut et tule sinä vain seuraavalla kerralla yksin. Appi nyt on vähä töks töks herra et toisaalta miniää ymmärrän mut eikö se hetki nyt joinkin mene kun harvemmin kyläilevät toisissaan. Anoppi on liian myötäilevä ja sovittelija et joskus vois sanoa kuinka asiat on eikä aina myötäillä. Olen sitä mieltä et moni rupeis ajatteleen toisenkin kantilta kun mielipiteitä uskallettais enempi tuoda julki, miks aina toinen saa sanoa mielipiteensä mut toinen ei.
kyllä ilmainen apu kelpaa ja miehen puolelta ainakin on lapsella kummit mutta nehän onkin vain rahakummeja suoraa sanottuna ja sydämmen kummin on sitten äidin puolelta samalla lapsella. Ilmankos 3.s pienimmistä sanoi kun ristiäiset oli et milloin ne tärkeimmät kummit tulee ja vielä "rahakummein" aikana sanoi eli ei ole vaikea päätellä kuka puhunut.

kyllä sydämmen sivistys monilta puuttuu kun puhutaan käytöstavoista ja luulisi nyt lukeneilla ihmisillä sitä olevan.
Ilmianna
Jaa
tässä nähtiin taikka kuultiin vain toisen osapuolen näkemys, mistä tuonkin kirjoituksen takaa tietää millainen anoppi on kyseessä- paljonko on ennen lapsenlapsia oltu tekemisissä.. miniällä on selvästi jäänyt jotain hampaankoloon tai on introvertti. Sehän ei tee miniästä huonoa tai ilkeää ellei halua olla tekemisissä. Entäs se oma poika???
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Miniöillä joilla on alkoholisti vanhemmat on kauhistus saada normaalit appivanhemmat jotka välittävät ja rakastavat.Heidät täytyy eristää pois koska ovat erilaisia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ei tarvi olla alkoholiakaan jos muuten puuttuvat liikaa toisten asioihin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
taikka sitten aloittaja/miehensä on se alkoholisti tikka narsisti jonka ympärillä koko maailman pitäisi pyöriä, se on varmaan suurempi kauhistus..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tai miniän vanhemmat...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Empä usko että kukaan tervejärkinen eristää lapsia isovanhemmista ilman pätevää ja painavaa syytä. Uskonkin että syyt ja seuraukset ovat molemminpuoliset tässäkin, kun miniän näkemystä ei ole esillä millään tavalla.. Eli koettakaa sopia riitanne ilman, että vedätte lapsenlapsia mukaan tähän.. Poikasi tulee hoitaa suhteet sinne teihin, ei miniän.. Ja sovittava puolisonsa kanssa säännöt jotka heillä pätee.. jos on tossun alla, on sinne itse asettunut. Sieltä on vaan sitten päästävä pois taikka jäätävä paikalleen..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kerro miten poikana laitat miniän ruotuun?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olen järkyttynyt! Olen jotenkin elänyt siinä kuplassa, että kun poikani löytää puolison niin meidän välit anoppi ja minä olisivat vähän kuin ystävykset, mutta kun näitä juttuja lukee niin huhhuh. Unohda koko homma.Ikävä kyllä olen jo muutenkin törmännyt ihan reaalielämässä siihen todellisuuteen, että miniä ei halua olla missään tekemisissä syystä joka ei meikäläiselle valkene. Jotenkin kyllä rivienvälistä olen saanut käsityksen, että hän on aikas prinsessa ja kovat on komennot pojallenikin. Rouva ei siivoa, ei laita ruoakaa, ei sitä, eikä tätä. Poika tietää kyllä rakennekynsi naisen ottaneensa, kun kuskaa häntä viikonloppuisin ympäri suomea milloin mihin tapahtumaan. Nainen on kotona ja poikani käy töissä, mutta hetki kun hän pääsee kotio saa alkaa laittaan ruokaa ja siivoamaan.Voiko olla että nykyajan tv-ohjelmat muokkaa näin nuorten naisten mielikuvaa elämästä? Leikitään jotain miljonääriäitejä ja istutaan hoidoissa päivät?Itselle oli selvää silloin kun olin kotona, ette siivoan, leivon ja laitan ruokaa, mutta ei nyky prinsessoille? Ei ihme että miehet lähtee käveleen?
Ilmianna
Jaa
Ihmiset ovat sellaisia, että loukkaannutaan vähän väliä muille, mutta ei lainkaan ymmärretä miten itse käyttäydytään. Tämän näkee työelämässäkin. Sitten on tosiaan näitä pikku prinsessoja, jotka käyttäytyvät todella törkeästi miehen vanhempia ja sukulaisia kohtaan. Ei mitään käytöstapoja. Ei pidetä yhteyttä, jollei saada tarpeeksi hyötyä ja huomiota tai sitten ei vaan huvita. Tunteita on vain itseään kohtaan. Fecebookin kultalässytys osataan omia lapsia kohtaan, mutta lapset näyttävät kaikkea muuta kuin onnellisilta.

Miten nämä selviävät elämässä, se ihmetyttää. Eikö ne rakkaat ystävät ja kaverit näe sen hötön läpi mitä nämä arvostavat elämässä. Arvot on niin hukassa kuin olla voi.
Ilmianna
Jaa
Eikö tuomarisi sanonut, ettei miniä peri muutenkaan, ei siihen papereita tarvita?
Ahne tuomari, sai palkkion tyhjästä paperista.
Ilmianna
Jaa
Valittaisitko samoin nim.tämäeioletodellista ,mikäli miniäsi passaisi poikaasi vastaavasti ja kutsuisit poikaasi prinniksi ? Anna heidän elää haluamallaan tavalla ja
on täysin myös pojastasi kiinni ,mikäli tahtomattaan suostuu alistumaan Tai no ,jos
olet itse kasvattanut poikasi alistumaan naisen tahtoon voi syytä olla sinussakin .
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Miten poikana laittaisit miniän ruotuun? ?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
V*ittu s*aatana näitä vastauksia. Älä ole hiiri???? Voihan mies pe*rkele käyttää väkivaltaakin ja laittaa akan nurkkaan. Mutta saa*tanan perkele jos hel*vetti on vi*tusti yhteyksissä heti kaikkiin saat*anan vitt*upää anoppiin ja appiukkoon sekä sisaruksiinsa jotka heti porukalla pe*rkele hyökkää päälle. Poliisilla uhkailua pienestäkin ärärähdyksestä. Kerroppa saa*tanan vi*ttuhiiri miten itse teet.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ja miten vit*tu saa*tana muutut fiksusta miehestä naisten hakkaajaksi johon per*keleen v*ittuhiiri yllyttää?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Narsistisen miniän kanssa ei kannata olla yhteydessä tai tuhoutuu omakin elämä. Jos poikasi siihen alistuu niin se on hänen asiansa. Jos on pää sekaisin niin ei se anopin vika ole vaan vaatii lääkärin hoitoa. Anna paskan pyörä omissa liemissään,jos se hänen oloansa helpottaa. Pysy kaukana narsistiminiästäsi.
Ilmianna
Jaa
Huh huh! Eksyin tänne sivustolle, kun etsin keskusteluja perheen sisäisistä konflikteista, syrjimisestä yms.
Aika monella sama "kohtalo", ettei saa yhteyksiä pojan perheeseen.....onko tätä liikkeellä,
tekisi mieli kysyä.
Olen pääni puhki miettinyt, mikä on minussa vikana, kun en kelpaa, uskaltamatta silti
suoraan kysyä. (Ei ole alkoholia eikä väkivaltaa.)
Poikani vaimo on katkaissut välit täysin, nyt ei enää pojastakaan ole kuulunut........
Olen surrut tätä jo puoli vuotta, en tahdo jaksaa...

Miniälläni on kyllä bibolaarinen sairaus, ja epäsosiaalinen jokin rajatiladiagnoosi,
mutta olen aina ennen jotenkin "ihaillut" häntä.
Hän on jotenkin sellainen "lumoava" persoona, eikä koskaan ole ollut meillä riitaa,
olen ihaillut sitä, ettei hän pelkää ketään.
Mutta, nyt tuntuu, että alan herätä tästä "ruususen unesta" ja tajuan, että
kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.
Ja kuitenkaan en keksi, miten voisin tilannetta muuttaa.
Ilmianna
Jaa
Vaikka ketju on vuodelta 2013, niin aina on äitejä, jotka syyttävät sekä poikansa vaimoa että poikaansa, etteivät nämä tule katsomaan. Ja näköjään todistettavasti vielä nalkuttavat omille sukulaisilleen ihmetellen ja mustamaalaten oman poikansa perhettä, että eivät ne tule koskaan käymään, pojan vaimon luona vaan käyvät.

Anopeille kaikille huomio: minä tiedän että teidän kaltaiset puhuvat pahaa meistä lastenne puolisoista ja lapsistanne selkämme takana, ja sekin oli vain yksi syy tuhannesta, miksi eräs ei tule koskaan meitä enää näkemään. Auttaisi, jos lakkaisitte näkemästä lapsenne jotain omistusesineenä, joiden elämään teillä on jokin kommentointioikeus. Tuntuu siltä että oma avioliittonne se on tässä kriisissä, koska ette pääse roolistanne vanhempana irti.

Asia on kuitenkin niin, että te äidit ja isät olette saaneet nähdä sitä lastanne melkein 24h/ 7 päivää viikossa n. 20 vuoden ajan, pikkuvauvasta asti, ja sen aikana, ja siitä eteenpäin teidän lapsenne on oppinut tuntemaan teidät todella hyvin ja myös itsensä. Hän haluaa useimmissa normaaleissa tapauksissa elää omaa elämäänsä, ihan sen oman perheensä kanssa, johon te ette kuulu.

Teillä, anoppi ja appi, on oma perhe, ja siihen kuulutte vain te 2. Teillä on lapsia ja sukulaisia tämän 2-henkisen perheen ulkopuolella, mutta näiden aikataulut, raha-asiat ja suhteet muihin ihmisiin eivät kuulu teille millään lailla.

Esim. miehen vanhempien tapauksissa meidän perheelle ei tasan kuulu tietää, milloin Heidän auto pitäisi viedä huoltoon tai katsastaa tai Heidän piha tarvitsee haravointia. Ne on ihan teidän omia hommia, ja ne jätettiin me tekemättä, omalla päätöksellämme, parisen vuotta sitten.

On outoa, jos eläkeikäisenä vielä tuntee tarvetta asettaa jotain määräaikoja, kuinka usein lapsen pitäisi käydä katsomassa. * Tässä teille uutinen: lapset käyvät teitä katsomassa, jos tykkäävät teistä, tykkäävät ajaa matkan ja tykkäävät jutella teidän kanssa. *

Mutta jos puheenaiheenne ja elämänne on aina sitä samaa valitusta, muiden asioista, mutta ette koskaan edes yritä ratkaista omia ongelmianne, niin ei meidän tarvitse viettää vuosia teidän luonanne kuuntelemassa ja syntipukkina olo ei senkään jälkeen innosta pidemmän päälle.

Me laitettiin loppu tähän. Nyt heillä on aikaa elää omaa elämää, mutta tiedosta päätellen, eivät sitä vieläkään tajunneet.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Surullista luettavaa eikö isovanhemmat myös tuo lapsille elämään uusia kokemuksia ja erilaista näkemystä miten ollaan perheen läheisten kanssa tekemisissä ym. Nykyään on yksinäisiä nuoria joilla ei ole yhteyttä pidetty isovanhempien kanssa ja elämässä on kapea määrä ihmisiä joiden kanssa on tekemisissä. Jos nuori kohtaa ongelmia elämässään eikö olisi ihanaa kun olisi mummo ja pappa jonka tykönä käydä edes? Jos elämä on erilaista isovanhemmilla niin mitä sitten? Auttaa voi ja antaa tukea vanhoille. Jos alunperin tunnet olevasi väsynyt auttamaan kerro se rohkeasti ettet jaksa haravoida jne. Mutta katkaista välit kokonaan on minusta järjen köyhyyttä. Monesti iso vanhemmilla on elämän viisautta tullut ja osaavat ohjata nuorta eteenpäin. Mitä taas omat vanhemmat ei kykene. Jos ongelma on elämässä esim. Alkon käyttö silloin hyvä myös nuorelle kertoa mikä ongelma on. Oppii se senkin. Mistä muuten tiedät että haukkuu teidän lapset muille? Minä mummona en ikinä ketään haukkuisi enkä laittaisi järjestykseen "lapsia. Rakastan kaikkia juuri niinä omina persoonina joita meidän lapsen lapsilla on. Enkä tuomitse. Arvostan myös lapsieni puolisoita ja noiden valintaa. Kun osa eronnut en siitäkään tuomitse. Jokaisen itse on elettävä elämänsä niillä valinnoilla jotka tekee. Osa tuo lapsia usein osa taas harvoin enkä siitäkään tuomitse. Jokainen lapsi saa halaukset tullessaan ja lähtiessään. Tietävät mistä meidät tavoittaa ja ollaan aina myös valmiit hakemaan jos joku kaipaa meitä. Toki kysyä aina äidiltä ja isältä sopiiko. Mutta löytää sen oikean määrän ja miten olemme tekemisissä. Mutta katson että se lastenlasten rikkaus myös tuntea meidät isovanhemmat. Mielestäni on jo väärin jos isovanhemmat puhuu pahaa toisten lapsista jotenkin eritellä kuka parempi lapsi jne. Jos lapseni ilmoittaa ettei pääse tulemaan niin en siitäkään tuomitse. Muistan ajan kun työ, perhe, harrastukset ym. Veivät paljon aikaa ei sitä kaikkea ehtinyt millään. Minun vanhemmat tämän ymmärsi. Mitä lähemmät tekemiset ovat lapsien kanssa on se näkyvä myös seuraavassa sukupolvessa. Kerrot selkeästi kuinka inhoat appivanhempia jotka haukkuvat sinun lapsia. Muistutan että tuo joka sinulle sen kertoo voi olla itse mustasukkainen teidän suhteesta appivanhempiin. Jos et ole itse kuullut asiaa haukkumisesta. Voi olla kyseessä sisarus kateus ja varsinkin kilpailu minän keskinäisestä kilpailusta .muista tämä. Kukaan mummo tai pappa ei vihaa lapsiaan tai niiden lapsia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minulla on tytär ja poika. Tytär oli aikanaan sitä mieltä, että lasten täytyy tutustua moniin ihmisiin, isovanhempiin, serkkuihin muihin sukulaisiin. He järjestivät lastenkutsuja, toivat lapset kylään mummulaan, molempiin, kutsuivat poikamme perheen lapsineen joulua viettämään jne. Näistä lapsista on tullut läheiset ja he tulevat toimeen kaikkien kanssa helposti ja ilman arkailua, mutta pojan vaimo hätäili aina lapsistaan. Hän ei uskaltanut antaa heitä isovanhempien hoiviin, soitteli päivähoitajalle, epäili koulukiusaamista ja oli jatkuvassa yhteydessä opettajaan. Lapset olivat arkoja, eivät hekään halunneet olla mummulassa, he eivät viihtyneet kesämökillä, jos siellä oli serkkujakin. He uskoivat aina jäävänsä toiseksi.
Nyt kun he ovat lähes aikuisia, en voi kuin huokaista, sillä en tunne näitä lapsenlapsiani lainkaan. He ovat kohteliaita ja kaukaisia. Ikinä heillä ei ole mielipidettä mistään. Kylään tullessaan istuvat sohvan nurkassa sanaakaan sanomatta. Heille ei maistu tarjottavat.
Samaa sanovat tytär ja hänen perheensä. Serkkuihin ei saa kontaktia. Miniä valittelee, että lapset eivät harrasta, heillä ei ole kavereita.
En sano siihen mitään. Mitä asialle enää voi tehdä. Näillä lapsilla tulee olemaan aika vaikeaa päästä irti kodin lämmöstä, sillä heillä on todella uhrautuva äiti, sitä en kielläkään. Hän hoivaa ja auttaa lapsiaan työtä säästämättä, yhä vielä, vaikka moni muu tämän ikäinen on jo omillaan.
Ilmianna
Jaa
Älä välitä. Vaikuttaa siltä että miniäsi on niitä ihmisiä jotka luulee että perheet pitää hajoittaa kun rakentaa omaa pesää. Hän varmaan ketkasee välit lapsiinsakkin kun ne muuttaa omilleen. Saavat tulla käymään kotona kun hälle sopi. Mutta saakin huomata että että jää yksin vanhuuteen ja kurjuuteen. Se joka ei ymmäwrrä perheen merkitystä niin jää yksin jossain vaiheessa.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Miniän käytös harmittaa

Miniä on eristänyt meidät perheensä elämästä täysin. Olen niin pahoillani, että lapsenlapsia edes emme saa tavata, vaikka asumme melko lähekkäin. Kaikki vierailukutsut miniä tyrmää kiireisiin vedoten (olipa pyhä tai arki). Merkkipäivinä olemme tähän saakka muistaneet, mutta niistä ei koskaan ole kiitosta tullut. Jotenkin kuvittelin kuuluvan sivistykseen, että lahjasta kiitetään. Poikakaan ei enää käy, kun pyydämme, niin hänellä on paljon kotona tehtävää, ei kerkiä koskaan. Mietin usein, että näinkö olen lapseni kasvattanut, että eivät edes halua koskaan meitä nähdäkään. Tietysti heidän omat lapset vievät paljon vapaa-aikaa, mutta kyllä mekin mielellämme olisimme lastenvahtina, jotta pääsisivät vaikka johonkin kahdestaan. Miniän vanhemmat on kyllä kelpuutettu siihen puuhaan, ei meitä. Kovasti olen yrittänyt unohtaa koko perheen, mutta eihän siihen pysty, Sukulaisetkin ihmettelevät, kun yhteisiin juhliin ei poika puolisoineen koskaan tule. Aina kuitenkin heitä pyydämme, kun jotain järjestämme. Poika ja miniä eivät koskaan kutsu meitä käymään, lasten syntymäpäivät, jotka ovat lastenjuhlat, ovat ainoat kerrat, jolloin olemme heillä olleet kylässä. Siis yksi kerta vuodessa. Jo heti naimisiin mentyä miniä kyllä ilmoittikin, että he haluavat omaa rauhaa. Sitähän on kunnioitettava tietysti. Mutta mielestäni lasten sosiaalinen pääoma kasvaa, kun saa olla sukulaistenkin kanssa tekemisissä, siis oppii olemaan kaiken ikäisten kanssa ja siitähän sivistyskin lisääntyy jo pienestä pitäen.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta