Miniän käytös harmittaa

Sinulle on käynyt lopulta hyvin, kun lapset käyvät itsekseen vanhempina, mutta olisi voinut käydä toisinkin, kun lapset eivät oppineet tuntemaan sinua ollessaan pieniä.

Ketjun aloittaja toivoi lapsia hoitoonsa, jolloin vanhemmat voisivat mennä yhdessä jonnekin. Miniän ja anopinhan ei tarvitsisi tässä tilanteessa edes tavata, kun poika toisi lapset hoitoon ja kertoisi, kuinka toivoi lapsia hoidettavan.

Miesten toivotaan osallistuvan yhä enemmän lastenhoitoon, mutta saavatko he tehdä sen vain lasten äitien ehdoilla ja heidän määräämällään tavalla.

Miniän vanhemmat voisivat tässä tilanteessa toimia solidaarisesti appivanhempia kohtaan ja ohjata hienovaraisesti tyttären perhettä käymään myös toisia isovanhempia tapaamassa.

Ratkaisematon kirjoitti:

Sinulle on käynyt lopulta hyvin, kun lapset käyvät itsekseen vanhempina, mutta olisi voinut käydä toisinkin, kun lapset eivät oppineet tuntemaan sinua ollessaan pieniä.

Ketjun aloittaja toivoi lapsia hoitoonsa, jolloin vanhemmat voisivat mennä yhdessä jonnekin. Miniän ja anopinhan ei tarvitsisi tässä tilanteessa edes tavata, kun poika toisi lapset hoitoon ja kertoisi, kuinka toivoi lapsia hoidettavan.

Miesten toivotaan osallistuvan yhä enemmän lastenhoitoon, mutta saavatko he tehdä sen vain lasten äitien ehdoilla ja heidän määräämällään tavalla.

Lue lisää

Niin, miniäisi todennäköisesti on päättänyt kehen haluaa olla yhteydessä ja kehen ei.Tyyppilinen prinsessa-ksvatuksen saanut tytteli.Saa mitä haluaa ja loukantuu todella pienistä.Itseltäni löytyy suvulta kyseisenlainen neiti...harmi vain, että poikasi kärsii siitä myös.Kannattaisi puhua asiasta poikasi kanssa kahestaan.

Samassa veneessä kirjoitti:

Miniän vanhemmat voisivat tässä tilanteessa toimia solidaarisesti appivanhempia kohtaan ja ohjata hienovaraisesti tyttären perhettä käymään myös toisia isovanhempia tapaamassa.

Lue lisää

Meillä vähän vastaava tilanne;
lapset perheineen eivät juurikaan käy, harvoin ottavat yhteyttä, minä heihin vielä harvemmin.
En ole tästä hämmentynyt, koska oma äitini soittelee jatkuvasti minulle ja lapsenlapsilleen, mikä lievästi ahdistaa meitä kaikkia. Sanoin lapsilleni, etten minä ainakaan toimi samoin.
Appivanhempani, jo edesmenneet, olivat ihania. Ei turhia yhteydenottoja, soiteltiin silloin tällöin ja käytiin joskus kylässä.
Kyyneleiden kannattaisi ehkä puhua poikansa kanssa kahden kesken, ilman miniää. Mikä on tilanne, miksi välit solmussa?
Älä ahdistele poikaasi, jos hän haluaa rauhassa elää omaa elämäänsä, mutta voit voit kysellä, miksi hänen perheensä ei halua pitää yhteyttä, jos sinä sitä toivoisit.

Samassa veneessä kirjoitti:

Miniän vanhemmat voisivat tässä tilanteessa toimia solidaarisesti appivanhempia kohtaan ja ohjata hienovaraisesti tyttären perhettä käymään myös toisia isovanhempia tapaamassa.

Lue lisää

Niin!!!voisikin, mutta jos on kasvattanut tyttärensä käyttäytymään kuten tuo miniä käyttätyy, niin kuinka voi vanhemmiltakaan yhtään sen sivistyneempää/inhimillistä käytöstä odottaa.
Vaan ihmettelen sellaista isääkin joka ei saa sanotuksi/tehdyksi asian hyväksi mitään. Tosin tässäkin tapauksessa taitaa olla narsistisesta käyttäytymisestä kyse (miniällä).
Ihmeelliseksi on tämä nykyinen MINÄ,MINÄ ajattelu mennyt.

näitälöytyy nykyää kirjoitti:

Niin, miniäisi todennäköisesti on päättänyt kehen haluaa olla yhteydessä ja kehen ei.Tyyppilinen prinsessa-ksvatuksen saanut tytteli.Saa mitä haluaa ja loukantuu todella pienistä.Itseltäni löytyy suvulta kyseisenlainen neiti...harmi vain, että poikasi kärsii siitä myös.Kannattaisi puhua asiasta poikasi kanssa kahestaan.

Lue lisää

Älä viitsi. Minä en itse lapsena halunnut olla mummojeni kanssa tekemisissä, sen jälkeen kun sain yksin jäädä kotiin en käynyt kummankaan luona. Toinen oli aina äkäinen ja toinen juoppo. Äitini oli liian kiltti, kun meitä noiden luo kuljetti. Eli vika ei ole aina siinä välttelijässä vaan vikaa voi olla todellakin siinä "vanhemmassa" osapuolessa. Vanhusten kanssa työskenneltyä ymmärrän hyvin myös aloittajan miniää.

mummo myös kirjoitti:

Niin!!!voisikin, mutta jos on kasvattanut tyttärensä käyttäytymään kuten tuo miniä käyttätyy, niin kuinka voi vanhemmiltakaan yhtään sen sivistyneempää/inhimillistä käytöstä odottaa.
Vaan ihmettelen sellaista isääkin joka ei saa sanotuksi/tehdyksi asian hyväksi mitään. Tosin tässäkin tapauksessa taitaa olla narsistisesta käyttäytymisestä kyse (miniällä).
Ihmeelliseksi on tämä nykyinen MINÄ,MINÄ ajattelu mennyt.

Lue lisää

Mikä ihmeen uhka se miniä aina joillekkin anopeille on.
Olethan sinä itsekkin ollut aikoinaan miniä.
Kohdeltiinko sinua silloin huonosti ja nyt pistät vahingon kiertoon.
Toisaalta ymmärrän, mutta muistappa sitten myös se kohtuus!
Itselle on mahdollisesti piakkoin tulossa vaavi, mutta mummopa ei sitä näe, ennenkuin pyytää anteeksi minulta, lapsen äidiltä, vuosien henkisen väkivaltansa. Ja vähentää myöskin juomistaan, niin että tuon käsiin voi uskoa sen kalleimman aarteensa, oman pienen lapsen.

mummo myös kirjoitti:

Niin!!!voisikin, mutta jos on kasvattanut tyttärensä käyttäytymään kuten tuo miniä käyttätyy, niin kuinka voi vanhemmiltakaan yhtään sen sivistyneempää/inhimillistä käytöstä odottaa.
Vaan ihmettelen sellaista isääkin joka ei saa sanotuksi/tehdyksi asian hyväksi mitään. Tosin tässäkin tapauksessa taitaa olla narsistisesta käyttäytymisestä kyse (miniällä).
Ihmeelliseksi on tämä nykyinen MINÄ,MINÄ ajattelu mennyt.

Lue lisää

Ketäs ne mummot ajattelee, kun vaaditaan lapsenlapsia tulemaan käymään ja vaaditaan sitä ja tätä ? Tuskin ainakaan miniäänsä, poikaansa tai lapsenlapsiaan, vaan ihan itseään eli sitä MINÄ MINÄ MINÄ...

et semmoisia kirjoitti:

Älä viitsi. Minä en itse lapsena halunnut olla mummojeni kanssa tekemisissä, sen jälkeen kun sain yksin jäädä kotiin en käynyt kummankaan luona. Toinen oli aina äkäinen ja toinen juoppo. Äitini oli liian kiltti, kun meitä noiden luo kuljetti. Eli vika ei ole aina siinä välttelijässä vaan vikaa voi olla todellakin siinä "vanhemmassa" osapuolessa. Vanhusten kanssa työskenneltyä ymmärrän hyvin myös aloittajan miniää.

Lue lisää

Vaimo kunnioittakoon miestään kuin "jumalaa" , se on Jumalan tahto.

................ kirjoitti:

Mikä ihmeen uhka se miniä aina joillekkin anopeille on.
Olethan sinä itsekkin ollut aikoinaan miniä.
Kohdeltiinko sinua silloin huonosti ja nyt pistät vahingon kiertoon.
Toisaalta ymmärrän, mutta muistappa sitten myös se kohtuus!
Itselle on mahdollisesti piakkoin tulossa vaavi, mutta mummopa ei sitä näe, ennenkuin pyytää anteeksi minulta, lapsen äidiltä, vuosien henkisen väkivaltansa. Ja vähentää myöskin juomistaan, niin että tuon käsiin voi uskoa sen kalleimman aarteensa, oman pienen lapsen.

Lue lisää

On kohtuullista vaatia, ettei mummo juo. Vasta sitten on turvallista antaa lapsi hoitoon. Ole sinä anoppiasi fiksumpi äläkä kosta anopin huonoutta. Tuskin vanha koira edes älyää, että olisi anteeksi pyydettävää. Jos lapsi pääsee turvalliseen hoitoon - myös henkisesti turvalliseen - niin anna mennä! Kosto on aina rumaa ja tahraa ennen kaikkea itse kostajan.

opetelkaa itse ensin kirjoitti:

Ketäs ne mummot ajattelee, kun vaaditaan lapsenlapsia tulemaan käymään ja vaaditaan sitä ja tätä ? Tuskin ainakaan miniäänsä, poikaansa tai lapsenlapsiaan, vaan ihan itseään eli sitä MINÄ MINÄ MINÄ...

Lue lisää

Oletkos miniä :)

Minulla on erityisen mieluisa miniän tekele, todella ihana ihminen, kumpikin olemme ns kohtuullisia ihmisiä, ei ole tarvetta äksyillä tai komennella määräillä. Mutta on totisessa anopeissakin vikaa, eivät malta olla sekaantumatta ja kommentoimatta, järjestelemättä. Toisaalta miniöissä myös. Itse seuraan läheltä tilannetta, jossa on ihan selvästi hyvinkin kohtuullinen ja ystävällinen anoppi on saanut varsinaisen pissisprinsessan miniäkseen. Kuinkahan kauan menee ennenkuin miehensä saa tarpeekseen. Vähän on jo merkkejä olemassa.

Voi kumpa anopit muistaisivat kunnioittaa lastensa perheitä, antaa heille tilaa ja auttaa, jos pyydetään, autettavan ehdoilla. Nuorilla ihmisillä on omat tapansa, ei kannata tuputtaa omia asenteita ja käytäntöjä. Ei se niin justiinsa ole, miten huushollia hoidetaan, annetaan nuorten hommailla tavallaan, kasvattaa lapsensakin tavallaan. Kunhan ei mitään ylilyöntejä tule. Ja miniät voisivat muistaa, että hekin voivat joskus olla anoppeja. Ja, että heidän omat lapsensa ottavat mallia siitä, miten vanhempaa sukupolvea kohdellaan, miten heidät otetaan mukaan. Ongelmathan ovat usein niin, että anopin poika ja miniän mies... Näyttäkää pojallenne hyvää mallia siitä, miten anoppimummoa ja vaaria kohdellaan, miten tasapuolisesti lasten annetaan olla isovanhempien kanssa. Ja muistakaa, että miehenne on myös vanhempi ja hänellä oikeasti on lasten suhteen sananvaltaa. Jos heittäydytään liian kärkkääksi ja sanellaan koko perheen kuviot, siitä kyllä vielä ehkä maksaa. Tuleekin itse unohdetuksia ...

Aina kannattaa muistaa, että äideille ja isille omat lapset ovat rakkaita, lapsenlapset yhtä paljon. Ja lapselle se on suuri rikkaus, että heillä on rakastavia ihmisiä ympärillä. Sehän on myös lapsen kunnioittamista antaa heille tilaa olla sukulaistensa kanssa. Apet ja anopit voisivat puolestaan muistaa, että nuoret ihmiset rakentavat omaa pesää, omaa elämää ja rakastavat lapsiaan, haluavat heidän parastaan. Annetaan heille siihen tilaisuus.

opetelkaa itse ensin kirjoitti:

Ketäs ne mummot ajattelee, kun vaaditaan lapsenlapsia tulemaan käymään ja vaaditaan sitä ja tätä ? Tuskin ainakaan miniäänsä, poikaansa tai lapsenlapsiaan, vaan ihan itseään eli sitä MINÄ MINÄ MINÄ...

Lue lisää

Jos ajattelee itseään, eihän he siinä tapauksessa edes pyydä!! Olisko peiliin katsomisen paikka??

pehmypusu kirjoitti:

Vaimo kunnioittakoon miestään kuin "jumalaa" , se on Jumalan tahto.

Vaimot eivät tiedä, miten heidän kuuluisi olla. Tämä tasa-arvohömppä on tepsinyt.
Kunnioitusta on helppo osoittaa kunnolliselle miehelle. Molempien olisi tavallaan ansaittava hyvä kohtelu, vaikka ei se niin mene. Se tulee luonnostaan, jos on tullakseen.
Miehen tulisi olla perheen pää. Se on unohtunut, koska ei näitä enää opeteta edes koulussa. Hyvä ope voi kyllä osata sen taidon, mutta montako uskovaa opea mahtaa kouluissa olla?

Elämä ei ole mustavalkoista. Tunnen myös erään jo edesmenneen ystävän, joka ei saanut tavata lapsenlapsiaan. Vanhempi oppi mummunsa tuntemaan ja kävi itsekseenkin kylässä matkan takaa. nuorempi ei käynyt. Raskasta se on, vaikka naapurien lapsia saisikin tavata. Oma on aina oma lapsenlapsi.

näitälöytyy nykyää kirjoitti:

Niin, miniäisi todennäköisesti on päättänyt kehen haluaa olla yhteydessä ja kehen ei.Tyyppilinen prinsessa-ksvatuksen saanut tytteli.Saa mitä haluaa ja loukantuu todella pienistä.Itseltäni löytyy suvulta kyseisenlainen neiti...harmi vain, että poikasi kärsii siitä myös.Kannattaisi puhua asiasta poikasi kanssa kahestaan.

Lue lisää

En näköjään ole murheeni kanssa yksin. Se vähän lohduttaa, kun miniä käyttäytyy kuin pahimmassa murkkuiässä oleva tyttö. Omat pojat eivät ole edes ko. iässä käyttäytyneet niin loukkaavasti. Kuulin vasta tällä viikolla, että olen kaikki 9 vuotta ollut ILKEÄ miniälleni. Olen täysin lamaantunut ja yöuneni menettänyt. Hän kommentoi, että olen heittäytynyt marttyyriksi, kun en m u k a ymmärrä tätä. Me appivanhemmat olemme monin tavoin auttaneet. Mieheni on eläkkeellä ollessaan kehittänyt lempiharrastuksessaan = ruoanlaitossa taitonsa ihan huippuun. Ruokia on saanut tilata kuin a la carte-listalta, ja niitä on viety useamman päivän tarpeisiin, on haettu lapset hoidosta ja eskarista, on helpotettu taloudellisesti, on jopa annettu auto kokoaikaiseen käyttöön. Kun on viety lapsille jotain tuliaisia matkoilta, sekin on väärin. Tulee kuulema liikaa tavaraa, siis vain merkkipäiviä saa noteerata. Jos meille joskus tullaan, miniä istuu sohvannurkkaan ikävystyneen näköisenä ja näppäilee kännykkäänsä. Poika ei puhu, tai korkeintaan parilla sanalla vastaa, kun kysytään. Nyt vasta, kun kaikki p heitettiin päin naamaa, ymmärsin, että minua vihataan. Tämä prinsessa on ylimielinen ja äärettömän herkkähipiäinen. Narsismiin viittaavaa käytöstä selvästikin. Poikani on valitettavasti subjektiivisten sepitteiden perusteella mennyt mukaan tuohon vihaan. Kun olen pyytänyt pari kertaa konkreettisia esimerkkejä ilkeilystä, en ole niitä saanut, vaan ainoastaan ympäripyöreätä mössöä henkilökemioitten kohtaamattomuudesta.
Lähipiiriin kuuluu miniän vanhemmat, sisko perheineen ja serkkuja ja kummeja perheineen. Se on ilmanmuuta selvää ja o.k., että tärkeysjärjestys menee näin. Toinen poikani ei kuulu joukkoon. Hän on älykkö introvertti, ei mikään seurustelu-upseeri, ystävällinen ja rauhallinen. On tupannut unohtua kutsu hänelle perheen tilaisuuksiin. Yhteydet ei vain toimi ja syyt on aina muissa. Siihen kuplaan ei saa tulla säröjä ja boikotissa ollaan.

Anonyymi kirjoitti:

En näköjään ole murheeni kanssa yksin. Se vähän lohduttaa, kun miniä käyttäytyy kuin pahimmassa murkkuiässä oleva tyttö. Omat pojat eivät ole edes ko. iässä käyttäytyneet niin loukkaavasti. Kuulin vasta tällä viikolla, että olen kaikki 9 vuotta ollut ILKEÄ miniälleni. Olen täysin lamaantunut ja yöuneni menettänyt. Hän kommentoi, että olen heittäytynyt marttyyriksi, kun en m u k a ymmärrä tätä. Me appivanhemmat olemme monin tavoin auttaneet. Mieheni on eläkkeellä ollessaan kehittänyt lempiharrastuksessaan = ruoanlaitossa taitonsa ihan huippuun. Ruokia on saanut tilata kuin a la carte-listalta, ja niitä on viety useamman päivän tarpeisiin, on haettu lapset hoidosta ja eskarista, on helpotettu taloudellisesti, on jopa annettu auto kokoaikaiseen käyttöön. Kun on viety lapsille jotain tuliaisia matkoilta, sekin on väärin. Tulee kuulema liikaa tavaraa, siis vain merkkipäiviä saa noteerata. Jos meille joskus tullaan, miniä istuu sohvannurkkaan ikävystyneen näköisenä ja näppäilee kännykkäänsä. Poika ei puhu, tai korkeintaan parilla sanalla vastaa, kun kysytään. Nyt vasta, kun kaikki p heitettiin päin naamaa, ymmärsin, että minua vihataan. Tämä prinsessa on ylimielinen ja äärettömän herkkähipiäinen. Narsismiin viittaavaa käytöstä selvästikin. Poikani on valitettavasti subjektiivisten sepitteiden perusteella mennyt mukaan tuohon vihaan. Kun olen pyytänyt pari kertaa konkreettisia esimerkkejä ilkeilystä, en ole niitä saanut, vaan ainoastaan ympäripyöreätä mössöä henkilökemioitten kohtaamattomuudesta.
Lähipiiriin kuuluu miniän vanhemmat, sisko perheineen ja serkkuja ja kummeja perheineen. Se on ilmanmuuta selvää ja o.k., että tärkeysjärjestys menee näin. Toinen poikani ei kuulu joukkoon. Hän on älykkö introvertti, ei mikään seurustelu-upseeri, ystävällinen ja rauhallinen. On tupannut unohtua kutsu hänelle perheen tilaisuuksiin. Yhteydet ei vain toimi ja syyt on aina muissa. Siihen kuplaan ei saa tulla säröjä ja boikotissa ollaan.

Lue lisää

Samoja kokemuksia. On jännä, miten aina haukutaan poikien äitejä ei tyttöjen äitejä . Se johtee miniöistä. ja varsinkin jos sattuu ollla ainoita lapsia pojat. Miniät näkee tilaisuuden olla se s.

Ja kun olet tuon kaiken sanonut, niin miniä huomaa, että hän on ollut aivan oikeassa, ja että tuota hän on appivanhemmistaan aina uumoillutkin.
Nälvintää ja ylenkatseellista kohtelua, aikuisen pojan haukkumista ja vaimon mollaamista.
Se sukulaisuus olisi lopussa sillä hetkellä, se viimeinenkin ripaus.

Sano pois vaan kirjoitti:

Ja kun olet tuon kaiken sanonut, niin miniä huomaa, että hän on ollut aivan oikeassa, ja että tuota hän on appivanhemmistaan aina uumoillutkin.
Nälvintää ja ylenkatseellista kohtelua, aikuisen pojan haukkumista ja vaimon mollaamista.
Se sukulaisuus olisi lopussa sillä hetkellä, se viimeinenkin ripaus.

Lue lisää

Eihän tuo haukkumista ole vaan toteaa miten asiat on ja jos poika vaikka heräisi siitä horroksestaa ja ei enää olisi tossunalla koska mailam on naisia täynnä ja aina nurkantakana voi olla parempi nainen joka otta myös puolison sukulaiset huomioon. Pojan pitäisi laitta vaimonsa vanhemmille samat tapaamismäärät kuin vaimonsa määräilee hänen vanhempien tapaamisia niin taitaisi ruveta ääni kellossa muuttumaan. Nyt pojan vaimo vie miestä kuin pässsiä narussa.

Sano pois vaan kirjoitti:

Ja kun olet tuon kaiken sanonut, niin miniä huomaa, että hän on ollut aivan oikeassa, ja että tuota hän on appivanhemmistaan aina uumoillutkin.
Nälvintää ja ylenkatseellista kohtelua, aikuisen pojan haukkumista ja vaimon mollaamista.
Se sukulaisuus olisi lopussa sillä hetkellä, se viimeinenkin ripaus.

Lue lisää

Sanoit naulan kantaan!

Qummis kirjoitti:

Sanoit naulan kantaan!

Viesti oli tarkoitetto "sano pois vaan" kirjoittajalle!!

Joo päänaukominen muiden kuullen parantaa varmasti välejä.

Kerro meille lisää miten näytät naiselle kaapin paikan jos korvat ei kuule. Miten retuutat ämmääsi? Vai miten se menee? Ei kaikista miehistä ole ämmän hakkaajaksi. Eikä ämmän hakkaamista tietojeni mukaan katsota hyvällä.

Turpakoruttuun kirjoitti:

Kerro meille lisää miten näytät naiselle kaapin paikan jos korvat ei kuule. Miten retuutat ämmääsi? Vai miten se menee? Ei kaikista miehistä ole ämmän hakkaajaksi. Eikä ämmän hakkaamista tietojeni mukaan katsota hyvällä.

Lue lisää

a tarvitse käyttää vaan kertoa ihan rauhallisesti että itse määrää asioistaan ja käy vanhempiensa luona jos huvittaa ja ei tarvitse täysi-ikäisen henkilön puolisoltaan lupia kysellä niin hyvä tulee. Kaikkeen ei pidä alistua vaikka parisuhteessa ollaan. Mieshän voi kokeilla samoja sääntöjä naisessa niin voi ääni kellossa muuttua niin helpottaa.

Mistähän anoppien ja appien mieleen tulee se varma tieto, että miniä se estää poikakullan käynnit?
Jospa mies ihan itse määrää asioistaan ja käy - ja on käymättä - vanhempiensa luona jos huvittaa. Kaikkeen ei tarvitse alistua, kuten mekk ansiokkaasti tuossa selittää. Parisuhteessa ollaan oman puolison kanssa, ei vanhempien. Mies voi kokeilla sääntöjä vanhempiinsa, ääni kellossa voi muuttua.
Tai vanhemmat eivät itsevarmuutensa kourissa huomaa, että pojan perhe elää omaa elämäänsä, aivan kuten vanhempansakin. Silloin on ihan turhaa yrittää pitää suhteita tasapainossa. Määrääville vanhemmille mikään ei riitä, jos he ovat päättäneet, että pojan avioliitossa ei ole kaikki kohdallaan.

Entä se asenne, että "maailma on naisia täynnä ja aina nurkantakana voi olla parempi nainen joka ottaa myös puolison sukulaiset huomioon.". Eli pojan pitää ymmärtää, että vaimo otetaan sukulaisten vuoksi, ei oman perheen perustamista varten. Sukulaisten pillin mukaan on opittava elämään, ja siihenhän tarvitaan myös miehen aktiivi panostus.
Pojan suvun oikeus on viedä pariskuntaa kuin pässiä narussa. Ei sitä oikeutta saa antaa vaimon suvulle.

Ei.pidä.niellä kirjoitti:

Mistähän anoppien ja appien mieleen tulee se varma tieto, että miniä se estää poikakullan käynnit?
Jospa mies ihan itse määrää asioistaan ja käy - ja on käymättä - vanhempiensa luona jos huvittaa. Kaikkeen ei tarvitse alistua, kuten mekk ansiokkaasti tuossa selittää. Parisuhteessa ollaan oman puolison kanssa, ei vanhempien. Mies voi kokeilla sääntöjä vanhempiinsa, ääni kellossa voi muuttua.
Tai vanhemmat eivät itsevarmuutensa kourissa huomaa, että pojan perhe elää omaa elämäänsä, aivan kuten vanhempansakin. Silloin on ihan turhaa yrittää pitää suhteita tasapainossa. Määrääville vanhemmille mikään ei riitä, jos he ovat päättäneet, että pojan avioliitossa ei ole kaikki kohdallaan.

Entä se asenne, että "maailma on naisia täynnä ja aina nurkantakana voi olla parempi nainen joka ottaa myös puolison sukulaiset huomioon.". Eli pojan pitää ymmärtää, että vaimo otetaan sukulaisten vuoksi, ei oman perheen perustamista varten. Sukulaisten pillin mukaan on opittava elämään, ja siihenhän tarvitaan myös miehen aktiivi panostus.
Pojan suvun oikeus on viedä pariskuntaa kuin pässiä narussa. Ei sitä oikeutta saa antaa vaimon suvulle.

Lue lisää

Eli nypitään kyllä rusinat pullasta , ruoat, rahat, autot, lasten kuljetukset jne. kyllä kelpaavat mutta muuten ei. Rahahanat kiinni ja kaikki palvelut pois. saavat sitten olla ihan rauhassa ilman ilkeää anoppia

passiiviaggressiivi kirjoitti:

Joo päänaukominen muiden kuullen parantaa varmasti välejä.

Todella. On aina parantanut. Terveisin krooninen traumaperäinen stressi. Appivanhemmat eivät tule ikinä myöntämään omaa osuutta teoilla ja sanoilla. He ovat vain pelkkää hyvää. Jännästi tunnistamme lasten eriarvoisen kohtelun. Kuninkaalliset vs. Kerjäläiset. Vaikka kerjäläisetkin kouluja käyneet. Ei riitä.

Mikä ihme siinä on, että nykymaailmassa mies on edelleen joku pyhimys, jota pitää kunnioittaa ja naisen alistua johonkin kurin alla olemiseen???? Vuosi 2022!!!

Tarkastelua kannattaisi laajentaa. Miniä ja anoppi ovat osa laajempaa yhteisöä ja sen toivomuksia ja vaatimuksia. Uskon, että tilanteeseen vaikuttavat myös ainakin appi, miniän vanhemmat, miniän sisarukset, miehen sisarukset sekä mies.

"mek antaa tuossa hyvän esimerkin siitä kuinka miniät ja omat lapset karkotetaan pitämästä yhteyttä. "

Mitä ihmeen yhteyttä? Aloittajaanhan ei pidetä ollenkaan yhteyttä, ei se nyt tuosta voi mitenkään huonompaan suuntaan mennä.

Miksip oikas iei vain laita lapsia autoon ja lähtee teitä tapaamaan ja ei siihen vaimon suostumusta vaadita vaan omaa tahtoa päättää asioista ja sanoa se myös vaimolleen että minä päätän mitä teen ja ei siihen naisten määräilyyn pidä mennä vaan tehsä niinkuin itse haluaa ja niinhän se nainenkin tekee ja se siitä. Vähän aikaa tuollainen pirttihirmun kanssa menee mutta ei tuollaisen kanssa voi elä'ä koska pitäähän se omakin elämä olla vaikka samankaton alla eletääkin ja se oma tila on vainotettava vaikka väkisin. Kun pojallasi ikää tulee ja lapset kasvaa niin jossain vaiheessa saa tarpeekseen ja lähtee omille teilleen.

mek kirjoitti:

Miksip oikas iei vain laita lapsia autoon ja lähtee teitä tapaamaan ja ei siihen vaimon suostumusta vaadita vaan omaa tahtoa päättää asioista ja sanoa se myös vaimolleen että minä päätän mitä teen ja ei siihen naisten määräilyyn pidä mennä vaan tehsä niinkuin itse haluaa ja niinhän se nainenkin tekee ja se siitä. Vähän aikaa tuollainen pirttihirmun kanssa menee mutta ei tuollaisen kanssa voi elä'ä koska pitäähän se omakin elämä olla vaikka samankaton alla eletääkin ja se oma tila on vainotettava vaikka väkisin. Kun pojallasi ikää tulee ja lapset kasvaa niin jossain vaiheessa saa tarpeekseen ja lähtee omille teilleen.

Lue lisää

mek, onkohan niin että tuossa perheessä ollaan vaimon vallan alla. Vaikka narsismista on puhuttu jo liikaakin, niin kyllä epäilyttää että tässä on kyse vaimon narsistisesta käytöksestä, ja sehän tiedetään että sellainen ihminen voi tuhota kaikkien elämän uhkailuillaan ja suoranaisilla valheillaan. Ja yleensä näitä persoonallisuushäiriöisiä uskotaan ihan sinisilmäisesti. Voi olla että jos mies ottaisi ohjat omiin käsiin niin vaimo laittaisi ison pyörän pyörimään ja enää ei isäkään saisi tavata lapsiaan.

mummo myös kirjoitti:

mek, onkohan niin että tuossa perheessä ollaan vaimon vallan alla. Vaikka narsismista on puhuttu jo liikaakin, niin kyllä epäilyttää että tässä on kyse vaimon narsistisesta käytöksestä, ja sehän tiedetään että sellainen ihminen voi tuhota kaikkien elämän uhkailuillaan ja suoranaisilla valheillaan. Ja yleensä näitä persoonallisuushäiriöisiä uskotaan ihan sinisilmäisesti. Voi olla että jos mies ottaisi ohjat omiin käsiin niin vaimo laittaisi ison pyörän pyörimään ja enää ei isäkään saisi tavata lapsiaan.

Lue lisää

Usko sinäkin, voi olla ettei poika halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa, eli mitä aloittaja on tehnyt, kun poika ei eds yksin käy eikä soittele ?

se paha miniä kirjoitti:

Usko sinäkin, voi olla ettei poika halua olla missään tekemisissä äitinsä kanssa, eli mitä aloittaja on tehnyt, kun poika ei eds yksin käy eikä soittele ?

Poika on tossun alla, kuten itsekin sen ilmaisi. Ei halua puolison kanssa riitaa. ROuva määrää, missä mennään. No ehkä sitten, kun/jos liitto loppuu, vanhemmatkin vielä kelpaavat pojan elämään.

Kaamos1 kirjoitti:

Poika on tossun alla, kuten itsekin sen ilmaisi. Ei halua puolison kanssa riitaa. ROuva määrää, missä mennään. No ehkä sitten, kun/jos liitto loppuu, vanhemmatkin vielä kelpaavat pojan elämään.

Lue lisää

Kerro miten laitat ämmän ruotuun? Ei sitten mitään väkivaltajuttuja.

mummo myös kirjoitti:

mek, onkohan niin että tuossa perheessä ollaan vaimon vallan alla. Vaikka narsismista on puhuttu jo liikaakin, niin kyllä epäilyttää että tässä on kyse vaimon narsistisesta käytöksestä, ja sehän tiedetään että sellainen ihminen voi tuhota kaikkien elämän uhkailuillaan ja suoranaisilla valheillaan. Ja yleensä näitä persoonallisuushäiriöisiä uskotaan ihan sinisilmäisesti. Voi olla että jos mies ottaisi ohjat omiin käsiin niin vaimo laittaisi ison pyörän pyörimään ja enää ei isäkään saisi tavata lapsiaan.

Lue lisää

Meillä sama tilanne. Kammottava.

mummo myös kirjoitti:

mek, onkohan niin että tuossa perheessä ollaan vaimon vallan alla. Vaikka narsismista on puhuttu jo liikaakin, niin kyllä epäilyttää että tässä on kyse vaimon narsistisesta käytöksestä, ja sehän tiedetään että sellainen ihminen voi tuhota kaikkien elämän uhkailuillaan ja suoranaisilla valheillaan. Ja yleensä näitä persoonallisuushäiriöisiä uskotaan ihan sinisilmäisesti. Voi olla että jos mies ottaisi ohjat omiin käsiin niin vaimo laittaisi ison pyörän pyörimään ja enää ei isäkään saisi tavata lapsiaan.

Lue lisää

Meillä sama tilanne. Kammottava.

mek kirjoitti:

Miksip oikas iei vain laita lapsia autoon ja lähtee teitä tapaamaan ja ei siihen vaimon suostumusta vaadita vaan omaa tahtoa päättää asioista ja sanoa se myös vaimolleen että minä päätän mitä teen ja ei siihen naisten määräilyyn pidä mennä vaan tehsä niinkuin itse haluaa ja niinhän se nainenkin tekee ja se siitä. Vähän aikaa tuollainen pirttihirmun kanssa menee mutta ei tuollaisen kanssa voi elä'ä koska pitäähän se omakin elämä olla vaikka samankaton alla eletääkin ja se oma tila on vainotettava vaikka väkisin. Kun pojallasi ikää tulee ja lapset kasvaa niin jossain vaiheessa saa tarpeekseen ja lähtee omille teilleen.

Lue lisää

Samaa mieltä, poikanikin aivan miniän tossun alla, ei uskalla tehdä omia päätöksiä. Ei hyvä seuraa!

Niin, sitä samaa tässä mietin. Kun aikanaan miniäkokelaamme seurusteli poikamme kanssa ja tiesimme, että muuttavat yhteen asumaan, niin kutsuimme tytön vanhemmat meille päivälliselle ja tutustumaan. He tulivatkin ja vierailu oli ihan ok. Myöhemmin nuoret menivät naimisiin ja me muutimme omillemme ja jälleen kutsuimme miniän vanhemmat tupaantulisiaisiin. Tulivat ja ihan mukavasti vierailu sujuikin. Miniän vanhemmat eivät koskaan ole meitä kutsuneet käymään, mutta se on heidän tyylinsä, ei siinä mitään. Käyvät kyllä nuoren parin luona useasti, jonne meillä taas ei ole asiaa kuin kerran vuodessa, lapsenlapsen syntymäpäivien lastenjuhlaan, jossa ollaan kuin orpopirut kalliolla ja äimistellään sitä menoa ja melskettä.

kestiä kirjoitti:

Niin, sitä samaa tässä mietin. Kun aikanaan miniäkokelaamme seurusteli poikamme kanssa ja tiesimme, että muuttavat yhteen asumaan, niin kutsuimme tytön vanhemmat meille päivälliselle ja tutustumaan. He tulivatkin ja vierailu oli ihan ok. Myöhemmin nuoret menivät naimisiin ja me muutimme omillemme ja jälleen kutsuimme miniän vanhemmat tupaantulisiaisiin. Tulivat ja ihan mukavasti vierailu sujuikin. Miniän vanhemmat eivät koskaan ole meitä kutsuneet käymään, mutta se on heidän tyylinsä, ei siinä mitään. Käyvät kyllä nuoren parin luona useasti, jonne meillä taas ei ole asiaa kuin kerran vuodessa, lapsenlapsen syntymäpäivien lastenjuhlaan, jossa ollaan kuin orpopirut kalliolla ja äimistellään sitä menoa ja melskettä.

Lue lisää

"äimistellään sitä menoa ja melskettä.". Mitä tarkoitat tuolla?Onko lapset huonokäytöksisiä mielestäsi tms.? Voi olla, että olen väärässä, mutta rivien välistä jotenkin lukisin, että ehkä olet kuitenkin jollain tapaa arvostellut miniää? Tuossa aiemmin myös mainitsit, että miniä on voimakastahtoinen, joka osaa ja tietää kaiken? Onko teille tullut jostain erimielisyyttä? Oletko neuvonut tms. jossakin mistä miniä on vetänyt herneet nenään? Ehkä voisit hienovaraisesti kysyä pojaltasi tai suoraan miniältä, oletko loukannut jotenkin?

Itse en kutsu enää anoppia kylään, koska hän viimeksi antoi moneen kertaan selvästi ymmärtää, että hän ei viihdy meillä ja olisi mieluummin kotonaan.

Kovin täydellisen kuvani tsestään ja toiminnastaan antaa aloittajaisovanhempi ja miniä on sitten sitä ja tätä... Tulee mieleen, että mitähän muuta isovanhemman elämässä ei ole vialla: alkoholin käyttö, mielenterveysongelmia, tapa puhua muista suoraan tais elän takana, omista tarpeista vaatiminen tai muuta, joka on se todelline syy, että lapsia näiltä isovanhemmilta suojataan. Kohteliaisuudesta ei vaan viitsitä sanoa ettei isovanhempi ala haukkumaan taas lisää. On sinne sukujuhliinkin ikävä tulla, kun on sellainen olo, että mikään ei kelpaa eikä riitä, vaikka perheensä hoitaa.

koko totuus? kirjoitti:

Kovin täydellisen kuvani tsestään ja toiminnastaan antaa aloittajaisovanhempi ja miniä on sitten sitä ja tätä... Tulee mieleen, että mitähän muuta isovanhemman elämässä ei ole vialla: alkoholin käyttö, mielenterveysongelmia, tapa puhua muista suoraan tais elän takana, omista tarpeista vaatiminen tai muuta, joka on se todelline syy, että lapsia näiltä isovanhemmilta suojataan. Kohteliaisuudesta ei vaan viitsitä sanoa ettei isovanhempi ala haukkumaan taas lisää. On sinne sukujuhliinkin ikävä tulla, kun on sellainen olo, että mikään ei kelpaa eikä riitä, vaikka perheensä hoitaa.

Lue lisää

Mitä jos läheisriippuvuus on miniän puolella ja miniällä on sairas riippuvuus orjuuttavaan isäänsä. Miten laitat miniän ruotuun?

Älä hanki lapsia tuohon tilanteeseen. Se on helkatin raskasta. T:perheeseen ei toivottu

Tuo pippuripylly on uusi termi,taidampa tietää tyypin.Tyttäreni prinsessatyyppiä joka haluaa,murkkuiän,kahden avioliiton,kahdenlapsen ja lukemattomien tuttavuuksien jälkeen olla 30v evögriin,joka ei suostu edes ruoka-ajoista sopimaan.Luulisi heidän keljuilevan mutta tosissaan äite ja tytsy tuntuvat olevan.Jospa fanittavat mrspukeen siskon perhettä.Herran haltuun!

Erkki tantun kokoamassa savolaisten perinnekirjassa mietelause:Uutta akkaa en ota,niinkauan ku äiti elää!

Riidat ovat joutavaisia. Anoppi, appi tai miten vaan, ovat tärkeitä. Puolin ja toisin. Perinneasia ei liity nimiin. Erkkejä on monta sorttia. Perinteet tärkeitä. Tervetuloa teille! Tai meille.

Haistappa sinä pitkä pukin pillu. :)
Niin sinä juuri Huoh1

On se jännää aatella, että miten miniät ja anopit riitelee tai ovat viileissä väleissä. Mulla on ollu kaks kertaa anoppi, ja molemmilla kerroilla on ollu ihanimmat ihmiset, mitä kuvitella saattaa. Missä vika?

Jospa poika ei halua olla äitinsä ja isänsä kanssa tekemisissä ?

entinen miniä kirjoitti:

On se jännää aatella, että miten miniät ja anopit riitelee tai ovat viileissä väleissä. Mulla on ollu kaks kertaa anoppi, ja molemmilla kerroilla on ollu ihanimmat ihmiset, mitä kuvitella saattaa. Missä vika?

Lue lisää

Anopeissa. Noissa haudanpartaalla keikkuvissa muumioissa. :)

Mille vitun nartulle!
Vedä sinä kuule vaikka iso ja haiseva teurastetun lehmän vittu päähäsi jumalauta!!!
Mies näyttää kyllä kaapin paikan, mutta ei se vaimo ole jumalauta mikään narttu!!! Ja ehkäpä tuon miniän äidinvaistot vain pelaa ja ymmärtää ettei tuolle ihmiselle kannata lapsiaan antaa hoitoon, jos vaikka juopottelee, niih!!!!
Ja jos anoppi haukkunut tytön täysin maanrakoon, kyllä siinä myös fiksu mieskin tajuaa, ettei rakkaintaan enää sinne vie satutettavaksi! Koska Rakastaa puolisoaan tuo mies!
On joutunut valitsemaan äidin ja vaimon väliltä. No mitäpä luulette kumman valitsee, mitäpä...
Raivostuttavaa paskaa nämä teidän horinanne täällä....
Hankkikaa aivot!

entinen miniä kirjoitti:

On se jännää aatella, että miten miniät ja anopit riitelee tai ovat viileissä väleissä. Mulla on ollu kaks kertaa anoppi, ja molemmilla kerroilla on ollu ihanimmat ihmiset, mitä kuvitella saattaa. Missä vika?

Lue lisää

Miten voi olla kaksi entistä anoppia....
Ihme horaamista, ellei edellinen aviomies sitten kuollut.
Naimisiin vain kerran elämässä, on pyhä asia!

............. kirjoitti:

Anopeissa. Noissa haudanpartaalla keikkuvissa muumioissa. :)

Hei, nää haudanpartaalla keikkuvat muumiot onkin yleensä viriilit ja seksuaaliset naiset vailla estoja. Mummeja ja anoppeja niistä nuoremmistakin jossain vaiheessa tullee, vailla estoja. Eipä oo ipanat nurkissa parkumassa !!!

............. kirjoitti:

Mille vitun nartulle!
Vedä sinä kuule vaikka iso ja haiseva teurastetun lehmän vittu päähäsi jumalauta!!!
Mies näyttää kyllä kaapin paikan, mutta ei se vaimo ole jumalauta mikään narttu!!! Ja ehkäpä tuon miniän äidinvaistot vain pelaa ja ymmärtää ettei tuolle ihmiselle kannata lapsiaan antaa hoitoon, jos vaikka juopottelee, niih!!!!
Ja jos anoppi haukkunut tytön täysin maanrakoon, kyllä siinä myös fiksu mieskin tajuaa, ettei rakkaintaan enää sinne vie satutettavaksi! Koska Rakastaa puolisoaan tuo mies!
On joutunut valitsemaan äidin ja vaimon väliltä. No mitäpä luulette kumman valitsee, mitäpä...
Raivostuttavaa paskaa nämä teidän horinanne täällä....
Hankkikaa aivot!

Lue lisää

Noinko puhut lastesikin aikaan.
Olet rääväsuinen, epäkelpo kasvattajaksi.

............. kirjoitti:

Mille vitun nartulle!
Vedä sinä kuule vaikka iso ja haiseva teurastetun lehmän vittu päähäsi jumalauta!!!
Mies näyttää kyllä kaapin paikan, mutta ei se vaimo ole jumalauta mikään narttu!!! Ja ehkäpä tuon miniän äidinvaistot vain pelaa ja ymmärtää ettei tuolle ihmiselle kannata lapsiaan antaa hoitoon, jos vaikka juopottelee, niih!!!!
Ja jos anoppi haukkunut tytön täysin maanrakoon, kyllä siinä myös fiksu mieskin tajuaa, ettei rakkaintaan enää sinne vie satutettavaksi! Koska Rakastaa puolisoaan tuo mies!
On joutunut valitsemaan äidin ja vaimon väliltä. No mitäpä luulette kumman valitsee, mitäpä...
Raivostuttavaa paskaa nämä teidän horinanne täällä....
Hankkikaa aivot!

Lue lisää

Niin ja aivoja ei kannata narikkaan jättää kun... ,mitäs jos silloin vaikka henskelit katkeaisi,ei ole aivoja päättämässä mitä tehdä,paha paikka.

Iloista kevättä kaikille asiallisille kirjoittajille

............. kirjoitti:

Miten voi olla kaksi entistä anoppia....
Ihme horaamista, ellei edellinen aviomies sitten kuollut.
Naimisiin vain kerran elämässä, on pyhä asia!

Onhan niitä nuoriakin leskiä, sitä paitsi tässä kirjoittaja ei edes kerro ikäänsä. Mitä avioeroon tulee, niin minkäs teet, jos puoliso lähtee. Anoppi voi olla ihana, kunnon ihminen, mutta hänen lapsestaan on kuitenkin voinut kasvaa uskoton, väkivaltainen, juoppo tai muuten itsekäs ihminen.

V*ttuhiirikö kommentoi. Kerro tarkemmin miten laitat ämmän ruotuun.

No mikähän se mahtaisi olla niin kauhea asia, jota anoppi olisi jo ennen häitä aiheuttanut miniälle, että sen jälkeen, kun pappi on sanonut aamenen, miniä määrää täysin, miten perheessä eletään ja keneen pidetään yhteyttä ja keneen ei. Sivistynyt ihminen osaa käyttäytyä sivistyneesti. Johon käytökseen kuuluu normaali kanssa käyminen myöskin puolison sukulaisten kanssa.

Oma äitini on läheisriippuvainen ahdistavuuteen asti.

Syytää minulle lahjoja, rahaa, apua.... vaikka en haluaisi. En jaksa enää jankuttaa siitä, etten halua hänen "lahjojaan". En tarvitse niitä.

Kaikilla sisaruksilla samantapainen tilanne... välien viilentäminen on ainoa keino päästä turvaan suloisilta patalapuilta, itsetehdyiltä nimipäiväkorteilta ja hienovaraisilta uteluilta siitä, onko penskoja tulossa. Vähätuloinen äiti syytää omia ja eläkkeellä olevan isäni rahoja meille, 20 ikäisille hyvin toimeentuleville jälkeläisilleen. Isoveli naureskelee, että äiti on elänyt koko elämänsä lapsien keskellä ja että minun, ainoan tyttären, tärkein tehtävä on pykätä äidille jälleen uusi pikkupenskakatras hoidettavaksi.

Visio on "lievästi sanottuna" ahdistava.

Hän ei itse tietenkään koe asiaa niin. Valittaa vain, kuinka me olemme aina niin etäisiä.

Minä en ole antanut edes isoisän tavata lapsiani. Samoin ovat toimineet muut sisareni, vain pikkuveljemme lapsia hän on nähnyt satunnaisesti.

Isälläni on voimakas uskonnollinen vakaumus, jota hän tyrkyttää jatkuvasti. Lapsenlapset olisivat joutuneet saman aivopesun kohteeksi. Toinen hyvä syy pitää lapsenlapset erossa isoisästä on hänen seksuaalisesti sopimaton käytös tyttäriään kohtaan siihen aikaan, kun olimme vielä lapsia ja asuimme kotona.

Mistä tiedät, ettei esimerkiksi puolisosi ole käyttäytynyt seksuaalisesti sopimattomasti poikaasi kohtaan - sellaistakin tapahtuu. Tai hän mahdollisesti oli isä, joka löi. ehkä olit itse väkivaltainen poikaa kohtaan, esimerkiksi käytit ruumiillista kuritusta?

Poika ei ehkä halua ottaa esiin näitä asioita, mutta vaimo tietää?

"Huono tytär" kirjoitti:

Oma äitini on läheisriippuvainen ahdistavuuteen asti.

Syytää minulle lahjoja, rahaa, apua.... vaikka en haluaisi. En jaksa enää jankuttaa siitä, etten halua hänen "lahjojaan". En tarvitse niitä.

Kaikilla sisaruksilla samantapainen tilanne... välien viilentäminen on ainoa keino päästä turvaan suloisilta patalapuilta, itsetehdyiltä nimipäiväkorteilta ja hienovaraisilta uteluilta siitä, onko penskoja tulossa. Vähätuloinen äiti syytää omia ja eläkkeellä olevan isäni rahoja meille, 20 ikäisille hyvin toimeentuleville jälkeläisilleen. Isoveli naureskelee, että äiti on elänyt koko elämänsä lapsien keskellä ja että minun, ainoan tyttären, tärkein tehtävä on pykätä äidille jälleen uusi pikkupenskakatras hoidettavaksi.

Visio on "lievästi sanottuna" ahdistava.

Hän ei itse tietenkään koe asiaa niin. Valittaa vain, kuinka me olemme aina niin etäisiä.

Lue lisää

Vaihtaisin milloin tahansa alkoholisti-äitini sinun äitisi kaltaiseen. Äitisi hyysääminen on takuulla ajoittain ärsyttävää, mutta silti toivoisin, että oma äitini tekisi edes jotain mainitsemistasi asioista. Äitini ei ole aikuisiällä tehnyt oikeastaan mitään tuollaista minun vuokseni. En edes vaatisi paljon. Olisi kiva, jos voisi joskus edes kahvitella ja keskustella, olla läsnä toistensa elämässä, mutta se ei onnistu äitini sairauden takia.

Ottaisin mielihyvin äitini aktiivisemmin osaksi elämääni, jos voisin. Ottaisin myös ex-anoppini mielelläni enemmän elämääni, jos voisin. Minulla ei ole ketään ns äitihahmoa, kenelle voisi vähän tuhahdella, ettei pakastimeen enempää mansikoita mahdu tai ettei varpaani palellu, vaikken käytä jatkuvasti villasukkia...

Kunpa ihmiset arvostaisivat niitä ihmisiä, joita heillä elämässään on. Kaikissa meissä on jotain piirteitä, joita ei yliannosteltuna kestä, mutta jos kaikki sitoutuvat pitämään yhtä, eivät pienet ärsyttävät piirteet voi olla esteenä läheisille perhesuhteille.

... kirjoitti:

Vaihtaisin milloin tahansa alkoholisti-äitini sinun äitisi kaltaiseen. Äitisi hyysääminen on takuulla ajoittain ärsyttävää, mutta silti toivoisin, että oma äitini tekisi edes jotain mainitsemistasi asioista. Äitini ei ole aikuisiällä tehnyt oikeastaan mitään tuollaista minun vuokseni. En edes vaatisi paljon. Olisi kiva, jos voisi joskus edes kahvitella ja keskustella, olla läsnä toistensa elämässä, mutta se ei onnistu äitini sairauden takia.

Ottaisin mielihyvin äitini aktiivisemmin osaksi elämääni, jos voisin. Ottaisin myös ex-anoppini mielelläni enemmän elämääni, jos voisin. Minulla ei ole ketään ns äitihahmoa, kenelle voisi vähän tuhahdella, ettei pakastimeen enempää mansikoita mahdu tai ettei varpaani palellu, vaikken käytä jatkuvasti villasukkia...

Kunpa ihmiset arvostaisivat niitä ihmisiä, joita heillä elämässään on. Kaikissa meissä on jotain piirteitä, joita ei yliannosteltuna kestä, mutta jos kaikki sitoutuvat pitämään yhtä, eivät pienet ärsyttävät piirteet voi olla esteenä läheisille perhesuhteille.

Lue lisää

Kuules tyttö hieno kun kerroit tuskaisen asiasi,tiedän hyvinkin mistä on kyse.
On vahvuutta että toit sen esille ja jos joku kehtaa jotain tuosta irvailla anna matalapäisyyden olla keskenaään suotta noteeraamatta.
Vielä jos syvemmälle...sulla äiti kuitenkin vielä on.Olisiko mitään mahdollisuutta saada häntä avullasi päättäväisesti katkoon ja jatkohoitoon?Tarviitko siihen tukea sen saat terv.keskuksen kautta.Jospa vaikka ...olisiko mahdollista jos oikein kaikki tavat kävisi läpi???

Laitappa kuule äkkiä ne villasukat...niin kauan kun lumi on maassa nuppi ja varpaat sekä pienet kätöset lämmössä pidettävä,mieluimmin lammaspässin villassa.

Oikein lämmintä kevättä-kaunis hymy sinulle,eheki kaikki ole vielä menetetty
t paljon nähnyt vielä -enemmän näkemättä

No johan tuosta aloittajan tekstin sisällöstä osaa lukea miksi miniä on ottanut ja ihan asiakseen ilmoittanut, että haluavat olla ja elää oman perheen kesken.

Keskustelua on selvästi käyty ja asiaa jostain syystä pohdittu jonka seurauksena miniä on suunsa aukaissut.

Aloittajan teksteissä on niin paljon vuodatusta ja sisältöä, vaatimuksia osallistumisesta joka käännössä. Yhtään kunnioittamatta perheen omia valintoja ja sitäkään miten kiireistä lapsiperheen arki on.
He varmasti haluavat kasvattaa lapsensa omalla tavallaan johon heillä on täysi oikeus.
On perheen omia valintoja ja asia ketä kuuluu lähipiiriin...onko se miehen vanhemmat, naisen vanhemmat vai molemmat. Ei tuollaista sovi muiden minusta ruotia.

Helposti luettua missä syy tai sit toi oli pelkästään helppo provo :D

Sukujuhliin osallistuminenkin on jokaisen oma asia. Kutsu tulee ja kutsun lähettäjän täytyy fiksuna aikuisena käsittää, että juhlaan saatetaan vaihtoehtoisesti osallistua tai olla osallistumatta. Velvollisuutta toisten rientoihin ei tietenkään kenelläkään ole. Vai jos kokee että kutsu on vaatimus niin miksei sitten suoraan otsikon "kutsu" kohdalle vaihda "pakotan teidät osallistumaan" :D
Onko nyt jotain pahasti ymmärryksessä hukassa tässä kohtaa??

Osallistuminen vaatii perheeltä paljon...kaupassa kiertelyä etsien vaatteita, lahjoja. Lemmikkien hoitopaikan järjestely. Hiusten laitot ja kampaajat. Yöpaikka järjestelyt, matkajärjestelyt. Ja mitä tuo kaikki kustantaa!
Onko kaikki vaiva ja kustannus enää sen arvoistakaan?

Itse olen joutunut ainakin näiden tolkuttomien sukujuhlien osalta tekemään periaate päätöksen, etten tasapuolisesti osallistu enää yhteenkään.
Aikani juoksin ja tärväsin aikaa, vaivaa ja rahaa paljon...pahimmoilleen kahdet juhlat kuussa.
En edes viihdy moisissa pätkääkään, mutta tein tuon velvollisuuden tunnosta ja kun manguttiin (sopii ajatella oliko koskaan kukaan kutsun järjestäjä ajatellut muita kuin itseään?)
Lopulta osasin kieltäytyä ja tarkastella asiaa järkevästi.
Itse en ole koskaan järjestänyt moisia eli sieltäkään kautta ei vaatimuksia ole.

katie2 kirjoitti:

No johan tuosta aloittajan tekstin sisällöstä osaa lukea miksi miniä on ottanut ja ihan asiakseen ilmoittanut, että haluavat olla ja elää oman perheen kesken.

Keskustelua on selvästi käyty ja asiaa jostain syystä pohdittu jonka seurauksena miniä on suunsa aukaissut.

Aloittajan teksteissä on niin paljon vuodatusta ja sisältöä, vaatimuksia osallistumisesta joka käännössä. Yhtään kunnioittamatta perheen omia valintoja ja sitäkään miten kiireistä lapsiperheen arki on.
He varmasti haluavat kasvattaa lapsensa omalla tavallaan johon heillä on täysi oikeus.
On perheen omia valintoja ja asia ketä kuuluu lähipiiriin...onko se miehen vanhemmat, naisen vanhemmat vai molemmat. Ei tuollaista sovi muiden minusta ruotia.

Helposti luettua missä syy tai sit toi oli pelkästään helppo provo :D

Sukujuhliin osallistuminenkin on jokaisen oma asia. Kutsu tulee ja kutsun lähettäjän täytyy fiksuna aikuisena käsittää, että juhlaan saatetaan vaihtoehtoisesti osallistua tai olla osallistumatta. Velvollisuutta toisten rientoihin ei tietenkään kenelläkään ole. Vai jos kokee että kutsu on vaatimus niin miksei sitten suoraan otsikon "kutsu" kohdalle vaihda "pakotan teidät osallistumaan" :D
Onko nyt jotain pahasti ymmärryksessä hukassa tässä kohtaa??

Osallistuminen vaatii perheeltä paljon...kaupassa kiertelyä etsien vaatteita, lahjoja. Lemmikkien hoitopaikan järjestely. Hiusten laitot ja kampaajat. Yöpaikka järjestelyt, matkajärjestelyt. Ja mitä tuo kaikki kustantaa!
Onko kaikki vaiva ja kustannus enää sen arvoistakaan?

Itse olen joutunut ainakin näiden tolkuttomien sukujuhlien osalta tekemään periaate päätöksen, etten tasapuolisesti osallistu enää yhteenkään.
Aikani juoksin ja tärväsin aikaa, vaivaa ja rahaa paljon...pahimmoilleen kahdet juhlat kuussa.
En edes viihdy moisissa pätkääkään, mutta tein tuon velvollisuuden tunnosta ja kun manguttiin (sopii ajatella oliko koskaan kukaan kutsun järjestäjä ajatellut muita kuin itseään?)
Lopulta osasin kieltäytyä ja tarkastella asiaa järkevästi.
Itse en ole koskaan järjestänyt moisia eli sieltäkään kautta ei vaatimuksia ole.

Lue lisää

"Aloittajan teksteissä on niin paljon vuodatusta ja sisältöä, vaatimuksia osallistumisesta joka käännössä. "

N hohhoh, tosi joka käänteessä kun haluaisivat käydä kylässä useammin kuin kerran (1) vuodessa! Tietenkin tässä voidaan spekuloida vaikka millä, ehkäpä appi ja anoppi ovat oikeita hirviäitä tai jotain, mutta kun ei nuo tekstit anna siihen mitään syytä.

Ettepä ole yksin tilanteessa-laiha lohtu mutta ymmärrystä tulee täältäkin.Joskus on saanut yöpyä jos se palvelee miniän tarpeita mikä kiukuttaa siinä lisämausteena vielä monesti jäänyt kiinni (vaikken ole sanonut)valehtelusta poikani ja minun välissä oman hyvän tavoittelussa.Täysin hölmöjä juttuja ,eikä sellaisia olisi tarvittu,mutta jokkainen tavallaan,Olen ajatellut että tilanne on otettava tilaisuutena,onhan se vähän hukkuvan oljenkorsi siinä surussa mutta jotain kuitenkin.Otan välimatkaa en palvele tarpeita joissa saluunanovi on auki aina vain yhteen suuntaan niinkuin kukkarokin.Monesti on töytäisty rumasti,on kuulemma sarkastinen sanoi joku mutta siiläkin rajansa.Lapsi ei ole oravannahka kaupan välikappale mikä kanssa harmittaa.Lapsen kanssa joskus ollut upeita hetkiä ja juosten tulee syliin. Syksyllä pari krt ,matka ei ole pitkä,mutta...Jouluna näin viimeksi ja samalla ensi kerran kuinka lapsi meni heti pois sylistäni äidin tultua ovesta,kipaisi äidin luona ja meni sohvan nurkkaan istumaan 4vuotias.Silloin sattui,eihän se uutta mutta niin turhaa.Voimia teille jospa jotenkin saisitte lapseen pidettyä yhteyttä niin isompana voisi itse päättää trulemisistaan.Lapsilla on oikeus kuten isovanhemmillakin olla yhteydessä toisiinsa,silloin kun siihen ei ole mitään järjellistä estettä.

Jae 1.Ihminen ei kasva aikuiseksi ennenkuin hän on menettänyt molemmat vanhempansa.
Jae 2.Avioliitto kaventaa ihmisen näkökenttää olennaisesti.
Jae 3. Avioero ei ole tae onnellisemmasta elämästä.
Jae.4.Rehellisyys ei ole aidointa rakkaudessa.
Jae.5.Se mikä tapahtuu keväällä ei ole olennaista talvella.
Jae.6.Suku se on kivijalkana uskollisuudessakin.
Jae.7.Kaikki perintö ei ole kalleutta.
Jae.8.Edistys tapahtuu aina heikoimman ehdoilla.
Jae.9.Elä ensin itsellesi vasta sitten toiselle.
Jae.10.Kaikki tiet eivät ole valittavissa.
Jae.11.Unohda kaikki tämä.Ja juo.Se kun niin särvittää yteiskunnallista keskusteluakin.

Oksettavaa puhetta. Oletpa paska ja katkera "ihminen"....
Vastausta:
Minulle jos anopintekele uskaltaisi edes vihjata mitään avioeron suuntaista, minun ja lapsensa välille, antaisin kyllä avokkaan paukahtaa niin että metsä ympärillä kaikuisi.
Ja uskonnolisena ihmisenähän, hänen kuuluisi myös nöyrästi kääntää vain myös se toinenkin poski.... :)

Herran pieksut, jos noin itsekäs miniä olet. Tupakan hajun takia pidät lapsia erossa mummostaan. Kyllä sinun ukkosi on hiiri, jos antaa sinun noin toimia. Sinä se vasta miniä olet. Minun miniänä sanoisin pojalleni , että tuommoinen ämmä mäkeen. Yrittänyt pojalleni opettaa ja kasvattaa aikoinaan, että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan ja kaikkia ihmisiä kohdellaan hyvin. Isovanhemmilla käydään ja soitellaan. Kaikista läheisistä huolehditaan ja anteeksi annetaan vaikka olisi loukattukin. Itsekäs ei pidä olla.

Väittäisin että keskustelun aloittaja ei kertonut läheskään koko totuutta. Yleensä ihmiset eivät tuosta vaan katkaise välejä ilman mitään syytä.

Varsinkin tuo "halumme omaa rauhaa" kuulostaa siltä että anopilla on ollut tapana tunkea vähän liikaakin heidän elämäänsä. Mietippä aloittaja vielä hetki. Oletko ihan varma että syytä ei ole myös sinussa?

Tungitteko jatkuvasti heille kylään ilman kutsua?
Häiriköittekö jatkuvilla soitteluilla?
Arvostelitteko miniän kodinhoitoa, lastenhoitoa tms jatkuvasti?
Vähättelittekö häntä ihmisenä, tai kehuitte pojan edellisiä tyttöystäviä hänen läsnäolleessaan?

Ja sinulle "välit poikki". Rahallako sinä yrität ihmisiltä kunnioitusta ostaa? Jos minua kohdeltaisiin huonosti, niin ei se tilanne todellakaan sillä muuttuisi että öykkäri alkaa pätemään rahoillaan ja uhkailemaan perinnön menettämisellä. Pitäkööt p*skaiset rahansa, minua tai kunnioitustani ei osteta rahalla.

Ylipäätään tuollainen kostomeininki on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto. Sillä eivät asiat muutu ainakaan parempaan suuntaan. Mutta sen sinä varmaan oletkin jo huomannut, koska vaikutat niin katkeralta ja kostonhimoiselta ihmiseltä?

Tosi hyvä neuvo juu kirjoitti:

Väittäisin että keskustelun aloittaja ei kertonut läheskään koko totuutta. Yleensä ihmiset eivät tuosta vaan katkaise välejä ilman mitään syytä.

Varsinkin tuo "halumme omaa rauhaa" kuulostaa siltä että anopilla on ollut tapana tunkea vähän liikaakin heidän elämäänsä. Mietippä aloittaja vielä hetki. Oletko ihan varma että syytä ei ole myös sinussa?

Tungitteko jatkuvasti heille kylään ilman kutsua?
Häiriköittekö jatkuvilla soitteluilla?
Arvostelitteko miniän kodinhoitoa, lastenhoitoa tms jatkuvasti?
Vähättelittekö häntä ihmisenä, tai kehuitte pojan edellisiä tyttöystäviä hänen läsnäolleessaan?

Ja sinulle "välit poikki". Rahallako sinä yrität ihmisiltä kunnioitusta ostaa? Jos minua kohdeltaisiin huonosti, niin ei se tilanne todellakaan sillä muuttuisi että öykkäri alkaa pätemään rahoillaan ja uhkailemaan perinnön menettämisellä. Pitäkööt p*skaiset rahansa, minua tai kunnioitustani ei osteta rahalla.

Ylipäätään tuollainen kostomeininki on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto. Sillä eivät asiat muutu ainakaan parempaan suuntaan. Mutta sen sinä varmaan oletkin jo huomannut, koska vaikutat niin katkeralta ja kostonhimoiselta ihmiseltä?

Lue lisää

Aloittaja vastaa: kerroin koko totuuden. Emme ole alkoholisteja, emme tupakoi, vaan tavallisia työssä käyviä ihmisiä, jotka ovat luopuneet omaisuudestaan lastensa hyväksi jo vuosia sitten, että näillä olisi elämässä helpompaa, ei tarvitse velkojen kanssa painia, kuten itse aikoinaan jouduimme tekemään.
Emme mielestäni ole nuorta paria mitenkään loukanneet. Kuten sanoin, aluksi en joka sanaani punninnut, mutta ikinä en ole heidän lasten- tai taloudenpitoonsa mitenkään arvostelevasti puuttunut. Voi olla, että miniä ei omassa entisessä elämässäänkään ole tottunut sukulaisiin pitämään yhteyttä, semmoisen kuvan aikoinaan sain. Meidän suvussa taas pidetään yhteyttä aina silloin tällöin serkku- ja tätitasolla. Juhlat, joista puhuin, ovat vaan tavallisia kahvitilaisuuksia, joihin silloin tällöin kutsutaan, mutta miniä ei niihin koskaan kerkiä. Monet tässä ketjussa ovat kehoittaneet tuhlaamaan omaisuuden hyvissä ajoin, jolloin poika perheineen jää nuolemaan näppejään. Toden totta, testamentissa olenkin jäljellä olevan omaisuuteni lahjoittanut veljeni pojalle. Omille lapsille se varmaan on yhdentekevää, ovat saaneet niin paljon jo ennakkoon. Lapsenlapsia on kyllä kova ikävä, nuorempaa lasta emme ole nähneet kuin ristiäisissä, siitä on aikaa jo pian vuosi. Tärkeintä kuitenkin on, että he ovat onnellisia omassa perheessään, se ajatus antaa minullekin voimaa. Lohduttavalta tuntuu lukea, että on muitakin saman kohtalon kokeneita....

Tosi hyvä neuvo juu kirjoitti:

Väittäisin että keskustelun aloittaja ei kertonut läheskään koko totuutta. Yleensä ihmiset eivät tuosta vaan katkaise välejä ilman mitään syytä.

Varsinkin tuo "halumme omaa rauhaa" kuulostaa siltä että anopilla on ollut tapana tunkea vähän liikaakin heidän elämäänsä. Mietippä aloittaja vielä hetki. Oletko ihan varma että syytä ei ole myös sinussa?

Tungitteko jatkuvasti heille kylään ilman kutsua?
Häiriköittekö jatkuvilla soitteluilla?
Arvostelitteko miniän kodinhoitoa, lastenhoitoa tms jatkuvasti?
Vähättelittekö häntä ihmisenä, tai kehuitte pojan edellisiä tyttöystäviä hänen läsnäolleessaan?

Ja sinulle "välit poikki". Rahallako sinä yrität ihmisiltä kunnioitusta ostaa? Jos minua kohdeltaisiin huonosti, niin ei se tilanne todellakaan sillä muuttuisi että öykkäri alkaa pätemään rahoillaan ja uhkailemaan perinnön menettämisellä. Pitäkööt p*skaiset rahansa, minua tai kunnioitustani ei osteta rahalla.

Ylipäätään tuollainen kostomeininki on yleensä se kaikkein huonoin vaihtoehto. Sillä eivät asiat muutu ainakaan parempaan suuntaan. Mutta sen sinä varmaan oletkin jo huomannut, koska vaikutat niin katkeralta ja kostonhimoiselta ihmiseltä?

Lue lisää

Kommenttisi on kuin öykkärin suusta. Miniällä lähisuhde kontrolloivaan isäänsä. Miten laittaisit miniän ruotuun?

Täh?

Neuvo meitä luusereita miten laitat hankalan miniän ruotuun poikana. Väkivaltaa käyttämättä.

Ai miten laittaisit poikana miniän ruotuun? Kerro tarkka kuvaus. Ei väkivaltaa.

Miniä ei nykyään perintöjen perään. Tulee toimeen omillaan.
Mies lienee tärkein avioliitossa. Se on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.
Miksi suku haluaa puuttua pariskunnan asioihin. Usein kielteiseen sävyyn miniää kohtaan. Mies myös valinnut vaimon itselleen ei suvulle.

Hyötyyhän se miniä siitä perinnöstä miehensä kautta kuitenkin. Yhteinen talous....
Ja kuinka monella edes on jättää oikeasti kiinnostavaa perintöä.
*Tsah* pitäkää hilunne! :)

.......... kirjoitti:

Hyötyyhän se miniä siitä perinnöstä miehensä kautta kuitenkin. Yhteinen talous....
Ja kuinka monella edes on jättää oikeasti kiinnostavaa perintöä.
*Tsah* pitäkää hilunne! :)

Lue lisää

Ei hyödy välttämättä jos miehen vanhemmat tekee ehdon että puoliso suljetaan pois. Sekin mahdollista mutta se virallisesti tehtävä laki asiantuntijalla.
Kumma kun se miniä syy kaikkeen pojan vanhempien mielestä.
Usein sisaruksetkin asialla kun veli tai sisko menee naimisiin. Avioliitto on ihan virallinen tapahtuma ja molempien sopima asia. Ei kuulu toisille ollenkaan!!!

Avioliitto kirjoitti:

Ei hyödy välttämättä jos miehen vanhemmat tekee ehdon että puoliso suljetaan pois. Sekin mahdollista mutta se virallisesti tehtävä laki asiantuntijalla.
Kumma kun se miniä syy kaikkeen pojan vanhempien mielestä.
Usein sisaruksetkin asialla kun veli tai sisko menee naimisiin. Avioliitto on ihan virallinen tapahtuma ja molempien sopima asia. Ei kuulu toisille ollenkaan!!!

Lue lisää

Ja sieltä haudastako ne vahtii mihin se poika rahat laittaa...
Jos vaikka ostaa jotain yhteistä hyvää kuten talon, niin hyötyyhän tuo miniäkin siitä...
Muuten samaa mieltä kanssasi: Aina muka syy juuri miniässä, pah!
Itse olen kokenut kaikkea paskaa appi"vanhempien" suunnalta ja kestin sitä vuosia. Sitten meni kuppi nurin siihen hommaan.
Haukkumista, vähättelyä jne jne... Viimeisin niitti oli kun iskettiin siihen kaikkein arimpaan kohtaan, täysin vyönalle!
En paljoa laske anopin arvostelukyvyn varaan, mutta kuitenkin. Kun hän tietää sen arimman ja heikoimman kohtani. Kuinka paljon olen asian vuoksi joutunut myös kärsimään, on ne kyseiset sanat täysin anteeksiantamattomat!
Kun meille lapsi tulee, pyytää tuo harppu todellakin minulta sanojaan ja kiusaamistaan anteeksi!
Lapseni pärjää kyllä ilman isovanhempiakin! Minäkin olen kasvanut ilman isovanhempia, ei siinä ole mitään sen kummempaa.
Pärjäämme kyllä ilmankin, jos niikseen tulee! Huonohan sellaista on edes kaivata, jota ei olisi koskaan edes nähnyt, nih. :)
Ja minä pärjään myös ilman heitä, suksikoot vaikka suohon....
Minähän sen lapsen äiti olisin ja pystyn kyllä huolehtimaan lapsestani mieheni kanssa kahdestaan. Olen selvinnyt vaikeammistakin asioista... ;)

ROARRRR!!!!

Ei kaikissa tapauksissa anoppi hirviö. Joskus voi olla sairas miniä joka estää yhteydenotot teon ja sanoin.

Mistä sä voit niin varmaksi sanoa ja sormella osoittaa, että vika olisi juuri miniässä, kun et tunne kumpaakaan...
Pysy vaan sinkkuna joo....

............... kirjoitti:

Mistä sä voit niin varmaksi sanoa ja sormella osoittaa, että vika olisi juuri miniässä, kun et tunne kumpaakaan...
Pysy vaan sinkkuna joo....

Mistä tiedät ettei miniässä vikaa. Miniä on joskus hirviö ja anoppi ym. Uhreja.

Kuvaus voi joskus sopia miniän vanhempiin. Lisäksi kaikki muu paha päälle.

En tiedä tilannettasi mutta olisiko vaimosi siis pitänyt pysyä kanssasi sen takia että lapsenlapsilla olisi ollut perinteinen mummola?

Tee vain sinä itsellesi keskenäs hankalat olot.

Aivan samoin kävi minulle. Kun tarvittiin rahaa tai hoitajaa, niin kyllä apu kelpasi. Mutta kun lapsi kasvoi, ei enää pidetty yhteyttä. Sanottiin suoraan, ettei tarvitse enää soitella.

Kaija1952 kirjoitti:

Aivan samoin kävi minulle. Kun tarvittiin rahaa tai hoitajaa, niin kyllä apu kelpasi. Mutta kun lapsi kasvoi, ei enää pidetty yhteyttä. Sanottiin suoraan, ettei tarvitse enää soitella.

Lue lisää

Niimpä, eli osaa ne omatkin lapset....

Onneksi kaikilla hirviö miniöillä ei kiilu kaiken pahan päälle dollarit silmissä.

Joo, pakko tehdä niin. Taitaa olla narsistinen luonne, aina oikeassa ja kaikki pitäisi saada, koko ajan pitää palvella. Ex-mies on ryhtynyt siihen leikkiin ja on nyt ihan lirissä, valittaa minulle. Rahaa pyydetään koko aika, kuitenkin ikää on kohta 39 vuotta. Aikaisemmin autoin tosi paljon mutta nyt en enää, en osta edes joululahjoja, en edes lapsille.

Typerästi muotoiltu: Tarvitse. Parempi olisi vaikka ansaitse...

No ihan itsehän te niistä rahoistanne päätätte. Jos tekee mieli tuhalat, niin tuhlatkaa ihmeessä.

Täällä moni anoppi tuntuu ajattelevan että heitä pitöisi nöyristellä ja totella pelkän perinnön takia. Omasta puolestani voin sanoa, että jso minua yritetään määräillä ja alistaa jonkun perinnön avulla, niin yritykseksi jää. Minä en ala ketään rahan takia nöyristelemään.

Minä pidän yhteyttä sellaisiin ihmisiin joihin haluan pitää yhteyttä ihan omasta tahdostani. En niihin, jotka uhkailevat jollain perinnön menetyksellä. Käyttäkää te öykkärianopit ne rahanne ihan itse tai lahjoittakaa vaikka johonkin. Tunnutte kuvittelevan että kaikki vain kyttäävät teidän omaisuuttanne silmät kiiluen. Ehkä syy huonoihin väleihin onkin se, että olette aina olleet pelkän rahan ja omaisuuden perään ja ylenkatsoneet niitä joilla on vähemmän? Eivät ne teidän rahanne kiinnosta läheskäänn kaikkia, uskokaa pois.

Aika on kullannut muistosi... ;)

Miehetkö siis ovat pahapäisiä ja määräileviä kusipäitä joiden kanssa ei voi elää normaalisti? Ajattelin vaan kun epäilit syyksi, että e-pillereissä olisi mieshormoonia?

Voit olla pomo mutta ei kaikki mieht siihen suostu ja sitten kun mies rupeää määräilemään ja jos et tottele niin laittaa sinua muutaman kerran turpiin niin olet aika nöyrää naista sen jälkeen. Minuakin nuorempana naiset yrittivät pompottaa mutta kun eivät onnistuneet ja ottivat hernee nenään mutta onneksi on fiksuja naisia mailma täynnä ja kun muutaman kerran vaihtaa niin löytyihänse hyvä nainen joka on kumppani eikä mikään pirttihirmu ja aikuiset ihmiset tekevät niinkuin haluavat ja sovitaan yhdessä miten toimitaan ja se siitä. Niin kauna se menee kun mies tottelee mutta kun rupeaa tekemään niinkuin itse haluaa nii saat sen jälkeen määräillä vain itseäsi.

Tätä olen itsekin viime aikoina miettinyt, kun yhteistä elämää mieheni kanssa on yli 35 vuotta. Tämän päivän nuoret miniät eivät varmaan enää olisi housuissani, mutta minä ymmärtämättömyydessäni olen tässä suossa tietoisesti ollut 20 vuotta. Kaikki ihmettelyni alkoi jo avioituessamme. Olin ostanut kaikkea tarpeellista ns. kapiotavaraa tulevaa kotiamme varten. Varustukseni oli niin hyvä, että miehenikin sanoi, että miten meillä on kaikki mitä hän kysyy. Olin tehnyt kodissa tarvittavista asioista listan ja hankkinut niitä työn ohessa pikku hiljaa, joten varustus oli melko hyvä, kun muutimme yhteen ja avioiduimme. Varustus tarkoittaa lakanoita, astioita jne. Anoppini toi muistaakseni jopa vuosia jälkeenpäin kaikenlaista miehelleni kuuluvaa pikku hiljaa yhteiseen kotiimme. Muistan selkeästi, kun talviaika yllätti, niin anoppini toi mm. pitkät kalsarit miehelleni. Ne eivät olleet uusia, vaan mieheni vanhoja lapsuudenkodissa. Joitakin aikoja myöhemmin tuotiin sitten mieheni lapsuudessa tekemiään patalappuja yms. askarteluvalmisteita, jotka itse katsoin kuuluvani nimenomaan appivanhemmille.

Aika kului. Kaikki kesälomat ja joulut vietettiin appivanhemmilla. Parhaimmillaan mieheni vei minut ja lapseni heille jouluksi, vaikka itse meni töihin. En pitänyt asiasta, mutta en osannut kieltäytyä. Appiukon aikaan minua kohdeltiin aina hyvin ja joululahjat olivat erittäin arvokkaita, mihin en ollut itse lapsuudessani tottunut. Anoppini ei ole koskaan moittinut minua julkisesti esim. epäsiististä kodista, mutta käännetty palaute on tullut siinä muodossa, kun on ihmetelty, kun täällä on niin siistiä. Kun appiukko kuoli, niin anopin käyttäytyminen minua kohti muuttui. Hän teki sen varsin viilipyttymäisesti, mutta ilkeän viiltäväksi. Aluksi en ymmärtänyt, mikä muuttui, vaan laitoin käyttäytymisen surun piikkiin. Minulla meni monta vuotta ymmärtää, että kaiken takana on mieheni sisko, joka manipuloi äitiään minua vastaan. Aloin kiinnittää huomiota tapaamisiimme eli aina kun sisko oli paikalla, niin anoppini oli minua kohtaan viileä, mutta kun sisko oli poissa, niin sain taas kaiken hyvän käytöksen puoleeni. Sanoin näistä huomioistani miehelleni. Olen miettinyt monasti lähtöä tästä avioliitostani juuri näistä syistä, että mieheni yrittää miellyttää sekä minua että siskoaan/äitiään. Olen itse käsittänyt tämän elämän siten, että kun pappi sanoo aamen, niin me olemme uusi aloittava perhe ja muut siinä ympärillä toki kuuluvat elämäämme, mutta eriytyminen tapahtuu tahtoessaan alttarilla rakastaa toista sekä myötä- että vastoinkäymisissä.

Minun historiani kantautuu niin pitkälle, että nyt itse anoppikokelaana ja mummona mietin, että mitä aiheutan omalle ydinperheelleni, jos tästä liitostä lähden. Luin mielenkiinnolla aikaisempia viestejä erosta tässä vaiheessa, mutta en myöskään jaksa katsella miestä, jolle kaikki muut tuntuu olevan tärkeämpää kuin minä, varsinkin nyt, kun meillä on aikuiset lapset ja lapsenlapset. Tämän päivän nuoret elävät omaa elämäänsä, mutta minäkin haluaisin elää omaa elämääni, enkä tuijottaa entisiä tapoja, vaikka olenkin saanut kasvatuksen, että seison mieheni vieressä aina - tapahtui mitä tapahtui. Nyt, kun tämä "hieno" anoppi on kuollut, en muuten odota perintöä. En kaipaa häntä kuin lasteni kautta. Hän oli mukava mummo lapsilleni ja sellaisessa maineessa, että hän oli pidetty ihminen. Mene nyt sitten näille muille ihmisille ja omille lapsille sanomaan, että tämä samainen ihminen on loukannut minua tosi järkyttävästi ja tietenkin niin, ettei yhtään todistajaa ole paikalla. Ja tietenkään ei ole koskaan tapahtunut niin, että anoppini olisi kehunut tai puolustanut minua missään tilanteessa. Hänen poikansa oli ylempänä kuin jumala ja kaikkihan tietää, että emme saa koskettaa edes jumalaa, joten miten yhdistää kolmio: kateellinen sisko - poikaansa jumaloiva äiti - räpiköivä miniä, joka miettii, että sanoako kaikki vai vaieta?

Hyväksymätön miniä kirjoitti:

Tätä olen itsekin viime aikoina miettinyt, kun yhteistä elämää mieheni kanssa on yli 35 vuotta. Tämän päivän nuoret miniät eivät varmaan enää olisi housuissani, mutta minä ymmärtämättömyydessäni olen tässä suossa tietoisesti ollut 20 vuotta. Kaikki ihmettelyni alkoi jo avioituessamme. Olin ostanut kaikkea tarpeellista ns. kapiotavaraa tulevaa kotiamme varten. Varustukseni oli niin hyvä, että miehenikin sanoi, että miten meillä on kaikki mitä hän kysyy. Olin tehnyt kodissa tarvittavista asioista listan ja hankkinut niitä työn ohessa pikku hiljaa, joten varustus oli melko hyvä, kun muutimme yhteen ja avioiduimme. Varustus tarkoittaa lakanoita, astioita jne. Anoppini toi muistaakseni jopa vuosia jälkeenpäin kaikenlaista miehelleni kuuluvaa pikku hiljaa yhteiseen kotiimme. Muistan selkeästi, kun talviaika yllätti, niin anoppini toi mm. pitkät kalsarit miehelleni. Ne eivät olleet uusia, vaan mieheni vanhoja lapsuudenkodissa. Joitakin aikoja myöhemmin tuotiin sitten mieheni lapsuudessa tekemiään patalappuja yms. askarteluvalmisteita, jotka itse katsoin kuuluvani nimenomaan appivanhemmille.

Aika kului. Kaikki kesälomat ja joulut vietettiin appivanhemmilla. Parhaimmillaan mieheni vei minut ja lapseni heille jouluksi, vaikka itse meni töihin. En pitänyt asiasta, mutta en osannut kieltäytyä. Appiukon aikaan minua kohdeltiin aina hyvin ja joululahjat olivat erittäin arvokkaita, mihin en ollut itse lapsuudessani tottunut. Anoppini ei ole koskaan moittinut minua julkisesti esim. epäsiististä kodista, mutta käännetty palaute on tullut siinä muodossa, kun on ihmetelty, kun täällä on niin siistiä. Kun appiukko kuoli, niin anopin käyttäytyminen minua kohti muuttui. Hän teki sen varsin viilipyttymäisesti, mutta ilkeän viiltäväksi. Aluksi en ymmärtänyt, mikä muuttui, vaan laitoin käyttäytymisen surun piikkiin. Minulla meni monta vuotta ymmärtää, että kaiken takana on mieheni sisko, joka manipuloi äitiään minua vastaan. Aloin kiinnittää huomiota tapaamisiimme eli aina kun sisko oli paikalla, niin anoppini oli minua kohtaan viileä, mutta kun sisko oli poissa, niin sain taas kaiken hyvän käytöksen puoleeni. Sanoin näistä huomioistani miehelleni. Olen miettinyt monasti lähtöä tästä avioliitostani juuri näistä syistä, että mieheni yrittää miellyttää sekä minua että siskoaan/äitiään. Olen itse käsittänyt tämän elämän siten, että kun pappi sanoo aamen, niin me olemme uusi aloittava perhe ja muut siinä ympärillä toki kuuluvat elämäämme, mutta eriytyminen tapahtuu tahtoessaan alttarilla rakastaa toista sekä myötä- että vastoinkäymisissä.

Minun historiani kantautuu niin pitkälle, että nyt itse anoppikokelaana ja mummona mietin, että mitä aiheutan omalle ydinperheelleni, jos tästä liitostä lähden. Luin mielenkiinnolla aikaisempia viestejä erosta tässä vaiheessa, mutta en myöskään jaksa katsella miestä, jolle kaikki muut tuntuu olevan tärkeämpää kuin minä, varsinkin nyt, kun meillä on aikuiset lapset ja lapsenlapset. Tämän päivän nuoret elävät omaa elämäänsä, mutta minäkin haluaisin elää omaa elämääni, enkä tuijottaa entisiä tapoja, vaikka olenkin saanut kasvatuksen, että seison mieheni vieressä aina - tapahtui mitä tapahtui. Nyt, kun tämä "hieno" anoppi on kuollut, en muuten odota perintöä. En kaipaa häntä kuin lasteni kautta. Hän oli mukava mummo lapsilleni ja sellaisessa maineessa, että hän oli pidetty ihminen. Mene nyt sitten näille muille ihmisille ja omille lapsille sanomaan, että tämä samainen ihminen on loukannut minua tosi järkyttävästi ja tietenkin niin, ettei yhtään todistajaa ole paikalla. Ja tietenkään ei ole koskaan tapahtunut niin, että anoppini olisi kehunut tai puolustanut minua missään tilanteessa. Hänen poikansa oli ylempänä kuin jumala ja kaikkihan tietää, että emme saa koskettaa edes jumalaa, joten miten yhdistää kolmio: kateellinen sisko - poikaansa jumaloiva äiti - räpiköivä miniä, joka miettii, että sanoako kaikki vai vaieta?

Lue lisää

Hyväksymätön miniä: Niin, jos liitosta lähdet, niin jäähän sinulle lapset ja lapsenlapset, jotka varmaan hyväksyvät asian. Ehkä vielä löydät jonkun uuden ihmisen, vaikka 30 avioliittovuoden jälkeen voi olla vaikeaa sopeutua uuden kumppanin tapoihin ja tottumuksiin, jos miehesi ei mikään hirviö ollut, ettet sen takia liitosta lähde. Itse olen miettinyt samaa, mutta silloin minulta puuttuisi esim. matkaseuralainen, ei ole ketään sellaista kaveria, jonka kanssa voisin mukavasti reissata, aviopuolison kanssa se on helppoa, eikä tarvitse miettiä mitä tuo toinen haluaisi, kun oman puolison tuntee kuin omat taskunsa.
Mitä tulee anoppeihin ja miniöihin niin jokaisella perheellä on oma elämä, mutta mielestäni toisiaan täytyy sietää, eikä olla aina niin itsekäs, että MINÄ toimin niin kuin MINUSTA on kiva ja viis muista. Kyllähän asiat vaan tuppautuvat kertautumaan seuraavassa sukupolvessa. Jos lapset eivät ole tottuneet siihen, että pidetään yhteyttä isovanhempiin niin tietysti hekään eivät sen jälkeen, kun on kotoa lähdetty katso aiheelliseksi pitää yhteyttä vanhempiinsa ja heidän lapsensa toimivat samoin....

Pohdiskelija2 kirjoitti:

Hyväksymätön miniä: Niin, jos liitosta lähdet, niin jäähän sinulle lapset ja lapsenlapset, jotka varmaan hyväksyvät asian. Ehkä vielä löydät jonkun uuden ihmisen, vaikka 30 avioliittovuoden jälkeen voi olla vaikeaa sopeutua uuden kumppanin tapoihin ja tottumuksiin, jos miehesi ei mikään hirviö ollut, ettet sen takia liitosta lähde. Itse olen miettinyt samaa, mutta silloin minulta puuttuisi esim. matkaseuralainen, ei ole ketään sellaista kaveria, jonka kanssa voisin mukavasti reissata, aviopuolison kanssa se on helppoa, eikä tarvitse miettiä mitä tuo toinen haluaisi, kun oman puolison tuntee kuin omat taskunsa.
Mitä tulee anoppeihin ja miniöihin niin jokaisella perheellä on oma elämä, mutta mielestäni toisiaan täytyy sietää, eikä olla aina niin itsekäs, että MINÄ toimin niin kuin MINUSTA on kiva ja viis muista. Kyllähän asiat vaan tuppautuvat kertautumaan seuraavassa sukupolvessa. Jos lapset eivät ole tottuneet siihen, että pidetään yhteyttä isovanhempiin niin tietysti hekään eivät sen jälkeen, kun on kotoa lähdetty katso aiheelliseksi pitää yhteyttä vanhempiinsa ja heidän lapsensa toimivat samoin....

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi pohdiskelija2. En koe olevani itsekäs, vaan nimenomaan opettelevani tällä hetkellä itsekkyyttä. Yritän ajatella, että olen hommani hoitanut, niin kuin mainoksessa sanotaan ja haluan elää viimein omaa elämääni, mihin tietenkin kuuluvat lapset ja lapsenlapset. Olen nimenomaan ihminen, joka on aina ensin katsonut muiden etua enkä omaani. Olen saanut siitä palautetta jo vuosia, mutta vasta nyt olen sen oivaltanut. En ole koskaan kieltänyt miestäni enkä lapsiani tapaavan sukulaisiaan, vaikka itse en ole aina jaksanutkaan miehen siskon luokse mennä, sillä uskon, että sukulaisissa näkee omat juurensa, niin hyvät kuin huonotkin ja niistä voi itse kukin ottaa oppia omassa elämässään. Meillä malli on toiminut aina niin, että juuri minä olen sanonut lapsille, että käykää moikaamassa mummoa jne. Lapset tietävät, että minulle se on kova paikka ja olen siitä heidän kanssaan melko avoimesti puhunutkin, mutta siskon/anopin käytöstä kohtaani en ole enää viime vuosina jaksanut katsella ja ihmettelen, että mieheni ei ole tehnyt asialle mitään. Mutta Freudia lainatakseni, niin äidin suurin rakkaus on esikoispoikaansa kohtaan, joten turha tässä on enää taistella. Nyt täytyy vaan miettiä, että millä jättää kaikki ja miten saa nuolla näppinsä, sillä onhan tässä avioliitossa koko ajan ollut kaksi henkilöä - ainakin hääkuvassa.

"Meilläkin omat vanhempani ovat läheisempiä. Tämä johtuu hyvin pitkälti myös siitä että vanhemmat ovat läheisempiä myös miehelleni kuin omat vanhempansa ovat koskaan olleet. Meillä halaillaan ja nauretaan paljon. Mieheni vanhemmat ovat omasta mielestäni itsekkäitä, tunnevammaisia, toisten asioihin liikaa puuttuvia alkoholisteja"

Olet luultavasti edesauttanut tilannetta omalla käytökselläsi. Eihän mies edes kehtaisi myöntää pitävänsä vanhemmistaan, kun sinä noin avoimesti halveksut heitä. Luultavasti yrität ihan tarkoituksella eristää myös miestäsi vanhemmistaan ja nostaa omia vanhempiasi korokkeelle, koska vain he mielestäsi elävät oikein ja ovat täydellisiä.

Jos sinä avoimesti haukut ja väheksyt miehen vanhempia, niin sääliksi käy miestäsi. Vaikka he eivät täydellisiä olekaan, niin he ovat kuitenkin miehesi vanhemmat. Sinun sukusi tapa elää ei ole ainoa oikea, vaikka selvästi halveksut muita.

Sinulle terveiset "keittiöpiika"
Ihme että olet kelpuuttanut pojan puolisoksesi!
Jospa miettisit sanomisiasi,ja antaisit arvon appivanhemmillesi,olen varma siitä että miehesi on saanut lämpöä ja rakkautta kasvaessaan kotona,olivatpa he sitten ei niinkään "mallivanhempia" kuten ovat kirjoituksesi perusteella omat vanhempasi!
Mene peilin eteen ja mieti sanojasi!!!!

Jopas jotain kirjoitti:

"Meilläkin omat vanhempani ovat läheisempiä. Tämä johtuu hyvin pitkälti myös siitä että vanhemmat ovat läheisempiä myös miehelleni kuin omat vanhempansa ovat koskaan olleet. Meillä halaillaan ja nauretaan paljon. Mieheni vanhemmat ovat omasta mielestäni itsekkäitä, tunnevammaisia, toisten asioihin liikaa puuttuvia alkoholisteja"

Olet luultavasti edesauttanut tilannetta omalla käytökselläsi. Eihän mies edes kehtaisi myöntää pitävänsä vanhemmistaan, kun sinä noin avoimesti halveksut heitä. Luultavasti yrität ihan tarkoituksella eristää myös miestäsi vanhemmistaan ja nostaa omia vanhempiasi korokkeelle, koska vain he mielestäsi elävät oikein ja ovat täydellisiä.

Jos sinä avoimesti haukut ja väheksyt miehen vanhempia, niin sääliksi käy miestäsi. Vaikka he eivät täydellisiä olekaan, niin he ovat kuitenkin miehesi vanhemmat. Sinun sukusi tapa elää ei ole ainoa oikea, vaikka selvästi halveksut muita.

Lue lisää

Mieheni ei pitänyt heihin yhteyttä ennen seurusteluamme. Mutta kävi sentään katsomassa heitä tuohon aikaan muutaman kuukauden välein. Vanhempansa sitä vastoin eivät käyneet koskaaan hänen luonaan tai soittaneet näiden viiden vuoden aikana kun hän asui muualla.

Vanhempanikin pitävät näitä ihmisiä tunnekylminä. En mielestäni ole velvoitettu kestämään heitä, vaikka ns. perhettä onkin, jos he koko ajan antavat neuvoja elämäämme kysymättä ja sisustavat kotiamme -kuulemma jopa tuolta 50 km:n päästä. Ja he juovat -siis paljon. Pelkään aina missä kunnossa ovat kun mennään kylään. Sunnuntai-aamuna ei puhettakaan. Lisäksi eivät selvästi sulata sitä, että minä en tee ruokaa, vaan mieheni. Anoppi tuputtaa aina reseptejä, eikä kommentoi mieheni kokkauksia mitenkään. Yrittää siis siirtää tätä roolia koko ajan minulle.

Eli ei minulla ole kyllä enää peiliin katsomista, vaan joillain toisilla.

mieti1 kirjoitti:

Sinulle terveiset "keittiöpiika"
Ihme että olet kelpuuttanut pojan puolisoksesi!
Jospa miettisit sanomisiasi,ja antaisit arvon appivanhemmillesi,olen varma siitä että miehesi on saanut lämpöä ja rakkautta kasvaessaan kotona,olivatpa he sitten ei niinkään "mallivanhempia" kuten ovat kirjoituksesi perusteella omat vanhempasi!
Mene peilin eteen ja mieti sanojasi!!!!

Lue lisää

Mieheni on aivan ihana. Ei ole koskaan tarvinnut huomauttaa saati nalkuttaa mistään (yhdessä 7 vuotta). Mutta todella epäilen onko vanhempiensa lapsi. Monet adoptoinnithan selviää vasta vanhemmalla iällä. Ja heiltä voisi tuota salaiilua odottaakin.

Kyllä on suoranainen ihme, että juoppojen, tunnekylmien vanhempien katon alta voi löytyä tuollainen helmi. Toisaalta, mieheni oli omillaan jo tosi nuorena ja joutui osin myös oppimaan elämäntyylinsä itse.

se EI piika kirjoitti:

Mieheni on aivan ihana. Ei ole koskaan tarvinnut huomauttaa saati nalkuttaa mistään (yhdessä 7 vuotta). Mutta todella epäilen onko vanhempiensa lapsi. Monet adoptoinnithan selviää vasta vanhemmalla iällä. Ja heiltä voisi tuota salaiilua odottaakin.

Kyllä on suoranainen ihme, että juoppojen, tunnekylmien vanhempien katon alta voi löytyä tuollainen helmi. Toisaalta, mieheni oli omillaan jo tosi nuorena ja joutui osin myös oppimaan elämäntyylinsä itse.

Lue lisää

Miehesi on aivan ihana niin kauan kun jaksaa elää ja olla mieliksesi,passata ja pokkuroida sinua!
Jos tuota olet ajatellut että hänet olisi joskus adoptoitu,mitenkähän tuohon "juoppoon" perheeseen on hänet ylipäätänsäkkään annettu? siihen adoptioon on tiukat määräykset!Jos et tuota tiennyt ja tullut ajatelleeksi

Asiasta tietoinen kirjoitti:

Miehesi on aivan ihana niin kauan kun jaksaa elää ja olla mieliksesi,passata ja pokkuroida sinua!
Jos tuota olet ajatellut että hänet olisi joskus adoptoitu,mitenkähän tuohon "juoppoon" perheeseen on hänet ylipäätänsäkkään annettu? siihen adoptioon on tiukat määräykset!Jos et tuota tiennyt ja tullut ajatelleeksi

Lue lisää

Kukaan kai ei synny juopoksi ;) Mieheni ei ole palvelemassa minua, sori. Omaa tahtoa löytyy sen verran, että ei lämpene enää vanhempiensa lähestymisyrityksille. Kyllähän tyhmempikin huomaa, jos ainoa ainoa asia mikä kiinnostaa suhteessa on heidän oma hyöty. Hän on ollut aina kiltti poika, mutta saanut käteensä vain pas..aa.

Hyvä esimerkki. Kun itse lähdin opiskelemaan, soittivat vanhempani vähän väliä kun aidosti halusivat kuulla miten minulla menee ja riittävätkö rahat, voivatko olla avuksi. Mieheni muutto opiskelukaupunkiinsa: isänsä antoi 50 ekee matkaan ja that's it. Ja tuo 50 e oli ainoa iso rahallinen tuki mitä hän oli saanut KOSKAAN. Henkisestä tuesta ei ollut tietoakaan. Äidillään ei ole ollut koskaan mitään äidillisiä tunteita tai aitoa huolta, kiinnostusta poikiaan kohtaan.

Kylmiä, itsekekskeisiä ihmisiä. Ei muuta. Minäkin sen vihdoin opin.

se EI piika kirjoitti:

Mieheni ei pitänyt heihin yhteyttä ennen seurusteluamme. Mutta kävi sentään katsomassa heitä tuohon aikaan muutaman kuukauden välein. Vanhempansa sitä vastoin eivät käyneet koskaaan hänen luonaan tai soittaneet näiden viiden vuoden aikana kun hän asui muualla.

Vanhempanikin pitävät näitä ihmisiä tunnekylminä. En mielestäni ole velvoitettu kestämään heitä, vaikka ns. perhettä onkin, jos he koko ajan antavat neuvoja elämäämme kysymättä ja sisustavat kotiamme -kuulemma jopa tuolta 50 km:n päästä. Ja he juovat -siis paljon. Pelkään aina missä kunnossa ovat kun mennään kylään. Sunnuntai-aamuna ei puhettakaan. Lisäksi eivät selvästi sulata sitä, että minä en tee ruokaa, vaan mieheni. Anoppi tuputtaa aina reseptejä, eikä kommentoi mieheni kokkauksia mitenkään. Yrittää siis siirtää tätä roolia koko ajan minulle.

Eli ei minulla ole kyllä enää peiliin katsomista, vaan joillain toisilla.

Lue lisää

Hyvin sulla heittää nämä juttusi, appivanhemmat sisustavat teidän kotia? vaikka eivät ole edes vuosiin käyneet?
Vihjailevat ruoanlaitoista reseptejä jakamalla? sinulle joka et kauhaan tartu vaan olet alistanut miehesi kyökkipiiaksi.

Kukahan se on kirjoitustesi perusteella tunnevammainen? mene peilin eteen niin se löytyy tasan sieltä.
Vanhempasikin olet manipuloinut miehesi vanhempia vastaan.... no yleensä lapsi on kuten kotiväkensäkin, eli sinun tapauksessasi tunnevammaisia. Omat hyväksytään ei muita.

Luultavasti ukkosi lähtee tuotapikaa litomaan ja siitä voit syyttää vain itseäsi ja omaa v-mäistä asennettasi.

oletpa täys Kpää!!! kirjoitti:

Hyvin sulla heittää nämä juttusi, appivanhemmat sisustavat teidän kotia? vaikka eivät ole edes vuosiin käyneet?
Vihjailevat ruoanlaitoista reseptejä jakamalla? sinulle joka et kauhaan tartu vaan olet alistanut miehesi kyökkipiiaksi.

Kukahan se on kirjoitustesi perusteella tunnevammainen? mene peilin eteen niin se löytyy tasan sieltä.
Vanhempasikin olet manipuloinut miehesi vanhempia vastaan.... no yleensä lapsi on kuten kotiväkensäkin, eli sinun tapauksessasi tunnevammaisia. Omat hyväksytään ei muita.

Luultavasti ukkosi lähtee tuotapikaa litomaan ja siitä voit syyttää vain itseäsi ja omaa v-mäistä asennettasi.

Lue lisää

Sori. Vanhemmat ovat ihan itse manipuloineet poikansa, eikä siis heitä vastaan, vaan välinpitämättömäksi heitä kohtaan niinkuin ovat itsekin.
Ja tuosta sisustusinnosta asuntomme suhteen kuulin siis perheen sisältä. No okei, ei se nyt niin närää, kunhan eivät tule sisustussuunnittelijan kanssa meille :) No sitä pelkoa onneksi ei ole, niin harvoin enää käyvät.

Mieheni on oman perheeni välien kautta oppinut sen, minkälaista perheen välittäminen toisistaan oikeasti on. Se on sitä että käydään katsomassa, soitellaan, halataan kun tavataan ja ihan oikasti ikävoidään jos ei nähdä puoleen vuoteen!!!!!
Tajunut vihdoin miten etäiseen kylmään perheeseen on itse syntynyt.

Suhteen alussa joku kerta kun olimme kotona sohvalla, samalla silitin miestäni puolihuolimattomasti kun katsoimme töllöä. Hän meni ihan vaikeaksi ja kilahti vedet silmiin. Olin aivan järkyttynyt, että mikä nyt on. Hän kertoi ettei kukaan ole koskaan silittänyt/ paijannut häntä. Apua. Siis äitinsä ei ole koskaan fyysisesti osoittanut mitään läheisyyttä heille. En ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa.

NIin, ja mies on nyt ollut tuossa jo reilu viisi vuotta, ja tunneside senkuin kasvaa. Oma perheeni, etenkin isäni on niin kiintynyt häneen, että on jo omaehtoisesti alkanut soittelemaan suoraan miehelleni -pitkiä puheluita.
Että aika tiivis paketti ollaan :) Eikä mies siis ole mitenkään katkera ja vihoissaan vanhemmilleen, mutta osoittaa vaan heidän kohtaan nyt tietoisesti samaa käytöstä kuin mitä vanhempansa ovat tehneet hänelle.

se EI piika kirjoitti:

Mieheni on aivan ihana. Ei ole koskaan tarvinnut huomauttaa saati nalkuttaa mistään (yhdessä 7 vuotta). Mutta todella epäilen onko vanhempiensa lapsi. Monet adoptoinnithan selviää vasta vanhemmalla iällä. Ja heiltä voisi tuota salaiilua odottaakin.

Kyllä on suoranainen ihme, että juoppojen, tunnekylmien vanhempien katon alta voi löytyä tuollainen helmi. Toisaalta, mieheni oli omillaan jo tosi nuorena ja joutui osin myös oppimaan elämäntyylinsä itse.

Lue lisää

Jokin tässä mättää. Miehesi vanhemmat täysiä juoppoja, mutta anoppi tyrkyttää reseptejä ja on kiinnostunut sisustuksesta.
Kummallista. Yleensä juopot ovat kiinnostuneet vain alkoholistä. Ruokareseptejä juoppo tuskin miettii.

Väität ettei miehesi äiti ole kiinnostunut pojastaan. No, miten sitten hän kuitenkin puuttuu poikansa asioihin? Jokin kiinnostus siinä tarvitaan.
Outoa tämäkin, että tunnekylmiksi väittämäsi appivanhemmat ovat kasvattaneet kuitenkin ihan kelpo miehen, sen jota kovin kehut.
Ovathan he siis, nuo pahikset jossain onnistuneet sentään. Voisit kiittää siitä. Ei niin pahaa ihmistä ole, ettei olisi jotain hyvääkin.

Aloittaja on kovin helposti tulkittu alkoholistiksi, mielenterveysongelmista kärsiväksi jne. tai ainakin vähintään hänen on tulkittu ilkeilleen miniälleen. Entä jos näin ei olekaan?

Miksi aloittajan luona ei voisi silloin tällöin vierailla edes kohteliaisuudesta tai vaihtoehtoisesti kutsua joskus kyläilemään ja antaa hänen tuntea olevansa vierailun ja kutsun arvioinen? Jos tämä on vaikeaa pojalle ja miniälle, niin eikö voisi viedä vain lapsia hetkeksi kyläilemään silloin tällöin?

välitetään toisista kirjoitti:

Aloittaja on kovin helposti tulkittu alkoholistiksi, mielenterveysongelmista kärsiväksi jne. tai ainakin vähintään hänen on tulkittu ilkeilleen miniälleen. Entä jos näin ei olekaan?

Miksi aloittajan luona ei voisi silloin tällöin vierailla edes kohteliaisuudesta tai vaihtoehtoisesti kutsua joskus kyläilemään ja antaa hänen tuntea olevansa vierailun ja kutsun arvioinen? Jos tämä on vaikeaa pojalle ja miniälle, niin eikö voisi viedä vain lapsia hetkeksi kyläilemään silloin tällöin?

Lue lisää

Ehkä vielä ilkeämpi miniä on minulla ja vaimollani. Miniäni on onnistunut eristämään poikani meistä, omista vanhemmistaan, sisaristaan, poikani isoäidistä--siis kaikista miehen sukulaisista. Poikia heillä on kaksi, 1/2v. Ja 2v. Eivät ole antaneet edes kuvaa.

odotan vielä muutosta... kirjoitti:

Ehkä vielä ilkeämpi miniä on minulla ja vaimollani. Miniäni on onnistunut eristämään poikani meistä, omista vanhemmistaan, sisaristaan, poikani isoäidistä--siis kaikista miehen sukulaisista. Poikia heillä on kaksi, 1/2v. Ja 2v. Eivät ole antaneet edes kuvaa.

Lue lisää

Kerroit seurauksen, et syytä. Joten tuolla ei vielä symppispojoja täällä saa...

välitetään toisista kirjoitti:

Aloittaja on kovin helposti tulkittu alkoholistiksi, mielenterveysongelmista kärsiväksi jne. tai ainakin vähintään hänen on tulkittu ilkeilleen miniälleen. Entä jos näin ei olekaan?

Miksi aloittajan luona ei voisi silloin tällöin vierailla edes kohteliaisuudesta tai vaihtoehtoisesti kutsua joskus kyläilemään ja antaa hänen tuntea olevansa vierailun ja kutsun arvioinen? Jos tämä on vaikeaa pojalle ja miniälle, niin eikö voisi viedä vain lapsia hetkeksi kyläilemään silloin tällöin?

Lue lisää

Ai. Missä häntä muka syytettiin juopoksi ja mielenvikaiseksi? Jaa. Olen kyllä huomannut ennenkin tuon liioittelun tarpeen tietyssä ikäryhmässä. Huvittaa.

Ehkä juuri tässä tuli hyvä tyyppiesimerkki väärin ymmärtämisestä, mitä se voi pahimmillaan saada aikaan. Turhia syytöksiä.

Näitä ongelmia aina riittää ja on riittänyt aikojen alusta. Liian tungettelevia anoppeja haukutaan. Itselläni oli ja on edelleen anoppi, joka ei koskaan ole vanhimman poikansa perheestä juuri välittänyt. Ei tullut katsomaan pojanpoikaa sairaalaankaan, vaikka asumme samassa kaupungissa. Kutsuimme lasten synttäreille, usein tuli soitto pari tuntia ennen juhlia, että appivanhemmat sairastuneet. Synttärilahjoja tuotiin hämärissä postilaatikkoon, ettei tarvinnut kylään tulla.
Aina on anoppi ollut kauhean vähäpuheinen. Muutama vuosi sitten oivalsin, että hän pelkää ihmisiä ja on potenut luultavasti paniikkihäiriötä. Ymmärrän paremmin, ettei halunnut tulla meille juhliin, joissa minunkin sukulaisia.
Nyt on muutama vuosi sitten appi kuollut. Mieheni vierailee äidillään noin kerran viikossa ja minä muutaman kerran vuodessa. En tunne tarvetta käydä useammin.

Vuosia sitten olin surullinen, mikä vika minussa kun en kelpaa. Enää en semmoisia ajattele. Minulla on oma elämäni ja anopilla omansa.
Itselläni nyt kaksi miniää ja vävy. Olen aina kohdellut näitä ihmisiä ystävällisesti ja kunnioittavasti. Vävyn lämminhenkisessä perheessä otettiin oma tyttäreni sydämellisesti vastaan. Toisen poikani appi oli häntä aluksi ähän vastaan, syytä pojassanikin, mutta nyt ovat hyvissä väleissä. Lapsenlapsia ei vielä ole.
Koska anoppi ei aikoinaan välittänyt poikansa lapsista, eivät nämä nyt aikuisena välitä juuri käydä anopilla. Vain fiksu vanhin poikamme muutaman kerran vuodessa käy mammaa katsomassa. Mammalla on seuraa luonaan edelleen asuvassa kuusikymppisessä tyttäressä ja toisessa pojassaan, jotka ovat aina viettäneet paljon aikaa anopin kanssa.

odotan vielä muutosta... kirjoitti:

Ehkä vielä ilkeämpi miniä on minulla ja vaimollani. Miniäni on onnistunut eristämään poikani meistä, omista vanhemmistaan, sisaristaan, poikani isoäidistä--siis kaikista miehen sukulaisista. Poikia heillä on kaksi, 1/2v. Ja 2v. Eivät ole antaneet edes kuvaa.

Lue lisää

Sinä sairas narsisti pysyt kaukana meistä tai soitan poliisit TAAS paikalle

Sinä. Pysy kaukana minusta ketä sitten sanotkin narsissiksi.

Mitä sitten jossittelet ja kyseenalaistat jos et tiedä mitään. Miniä voi olla hirviö eikä fiksussa naisia hakkaamattomassa pojassa vikaa.

Poika ei välttämättä tossun alla. Miten neuvot poikaa laittamaan ämmän ruotuun kun herrasmiehelle ei sovi ruveta naisten hakkaajaksi ja kaikki muut keinot on käytetty?

Kerro miten laitat ämmän ruotuun. Tarkka kuvaus. Ei väkivaltaa.

Surumummi:
eivät osaa käytöstapoja.

Kiitos lohduttavista sanoista. Ehkä on parasta, että lakkaan yrittämästä. Ja annan ajan muovata asioita.
Poikaani aina voin pitää yhteyttä. Kun on nämä kännykät jokaisella taskussa :) Hyvää kevättä kaikille.

Hitsi sentään, onkohan ne meidän miniät niin "huonoitsetuntoisia" ja kypsymättömiä? Kun eivät kykene ajattelemaan asioita niin, että josko poika kieltäisi vaimoltaan yhteydenpidon hänen omiin vanhempiin, tai sisaruksiin. Miltä se hänestä mahtaisi tuntua?

-surumummi- kirjoitti:

Hitsi sentään, onkohan ne meidän miniät niin "huonoitsetuntoisia" ja kypsymättömiä? Kun eivät kykene ajattelemaan asioita niin, että josko poika kieltäisi vaimoltaan yhteydenpidon hänen omiin vanhempiin, tai sisaruksiin. Miltä se hänestä mahtaisi tuntua?

Lue lisää

Vaikea miniä on osunut kohdalle.Empatiakykyä ja häpeää näiltä naisilta on turha odottaa.Sairasta niin sairasta.Miten olemme uhriksi joutuneet ja poikamme lapsineen saavat kylmää kyytiä se surettaa eniten.

Miten poikana laittaisit miniän ruotuun?

Miniöillä joilla on alkoholisti vanhemmat on kauhistus saada normaalit appivanhemmat jotka välittävät ja rakastavat.Heidät täytyy eristää pois koska ovat erilaisia.

Ei tarvi olla alkoholiakaan jos muuten puuttuvat liikaa toisten asioihin.

Tai miniän vanhemmat...

Kerro miten poikana laitat miniän ruotuun?

Miten poikana laittaisit miniän ruotuun? ?

Ja miten vit*tu saa*tana muutut fiksusta miehestä naisten hakkaajaksi johon per*keleen v*ittuhiiri yllyttää?

Surullista luettavaa eikö isovanhemmat myös tuo lapsille elämään uusia kokemuksia ja erilaista näkemystä miten ollaan perheen läheisten kanssa tekemisissä ym. Nykyään on yksinäisiä nuoria joilla ei ole yhteyttä pidetty isovanhempien kanssa ja elämässä on kapea määrä ihmisiä joiden kanssa on tekemisissä. Jos nuori kohtaa ongelmia elämässään eikö olisi ihanaa kun olisi mummo ja pappa jonka tykönä käydä edes? Jos elämä on erilaista isovanhemmilla niin mitä sitten? Auttaa voi ja antaa tukea vanhoille. Jos alunperin tunnet olevasi väsynyt auttamaan kerro se rohkeasti ettet jaksa haravoida jne. Mutta katkaista välit kokonaan on minusta järjen köyhyyttä. Monesti iso vanhemmilla on elämän viisautta tullut ja osaavat ohjata nuorta eteenpäin. Mitä taas omat vanhemmat ei kykene. Jos ongelma on elämässä esim. Alkon käyttö silloin hyvä myös nuorelle kertoa mikä ongelma on. Oppii se senkin. Mistä muuten tiedät että haukkuu teidän lapset muille? Minä mummona en ikinä ketään haukkuisi enkä laittaisi järjestykseen "lapsia. Rakastan kaikkia juuri niinä omina persoonina joita meidän lapsen lapsilla on. Enkä tuomitse. Arvostan myös lapsieni puolisoita ja noiden valintaa. Kun osa eronnut en siitäkään tuomitse. Jokaisen itse on elettävä elämänsä niillä valinnoilla jotka tekee. Osa tuo lapsia usein osa taas harvoin enkä siitäkään tuomitse. Jokainen lapsi saa halaukset tullessaan ja lähtiessään. Tietävät mistä meidät tavoittaa ja ollaan aina myös valmiit hakemaan jos joku kaipaa meitä. Toki kysyä aina äidiltä ja isältä sopiiko. Mutta löytää sen oikean määrän ja miten olemme tekemisissä. Mutta katson että se lastenlasten rikkaus myös tuntea meidät isovanhemmat. Mielestäni on jo väärin jos isovanhemmat puhuu pahaa toisten lapsista jotenkin eritellä kuka parempi lapsi jne. Jos lapseni ilmoittaa ettei pääse tulemaan niin en siitäkään tuomitse. Muistan ajan kun työ, perhe, harrastukset ym. Veivät paljon aikaa ei sitä kaikkea ehtinyt millään. Minun vanhemmat tämän ymmärsi. Mitä lähemmät tekemiset ovat lapsien kanssa on se näkyvä myös seuraavassa sukupolvessa. Kerrot selkeästi kuinka inhoat appivanhempia jotka haukkuvat sinun lapsia. Muistutan että tuo joka sinulle sen kertoo voi olla itse mustasukkainen teidän suhteesta appivanhempiin. Jos et ole itse kuullut asiaa haukkumisesta. Voi olla kyseessä sisarus kateus ja varsinkin kilpailu minän keskinäisestä kilpailusta .muista tämä. Kukaan mummo tai pappa ei vihaa lapsiaan tai niiden lapsia.