En tiedä mihin tämä liittyy mutta ihan sama.
Eli Voiko olla näin että muuta elämää ei ole ja ne "muut elämät" ovat vain harhaa. Minä olen ainoa elämä maailmassa. Mutta miksi minä edes sitten kysyn tätä täältä...
Eli Voiko olla näin että muuta elämää ei ole ja ne "muut elämät" ovat vain harhaa. Minä olen ainoa elämä maailmassa. Mutta miksi minä edes sitten kysyn tätä täältä...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ja että kaikki muu elämä ja kaikki muu on vain "rekvisiittaa"
Tämä on mielenkiintoinen aihe. Kun varmaa "tietoa" asiasta ei ole, täytyy tyytyä olettamuksiin...
On hyvin vaikea tietää onko muut "olemassa", koska kaikki aistihavainnot tulevat vain oman itseni kautta. Voit sanoa minulle, että olet "olemassa" mutta koska en pääse asiaa aistimaan kauttasi, en voi olla varma tästä asiasta, koska minkäänlaisia todisteita asiasta ei ole. Kyseessä on omien aistieni tuottama/prosessoima vastaus sanomistasi. On mahdollista, että tämä maailma on "räätälöity" juuri minulle tällaisena kuin sen koen aistieni kautta. "Syntymän" kautta tullaan tähän todellisuuteen/maailmaan ja "kuoleman" kautta siitä poistutaan ja tämä todellisuus samalla katoaa. Syntymä ja kuolema ovat siis "ovia", joiden kautta kuljetaan todellisuudesta/maailmasta toiseen. Mikä sitten on se "todellinen" todellisuus onkin sitten mielenkiintoinen kysymys/asia. Samoin on tietoisuus "Minä". On mahdollista, että se on pysyvä, se ei "kuole" ainakaan sillätavalla kuin kuoleman ymmärtää tässä todellisuudessa. Onko "Minä" ja "sielu" sama asia? Mahdollista. On aika veikeää, että aiempi tietoisuus on "pyyhitty pois" kun "seikkaikkaillaan" tässä todellisuudessa.
Jos ajatellaan, että tällainen kokemani kaltainen todellisuus voidaan luoda, ja voin sen aistia, tavalla tai toisella, niin silloin se joka on tällaisen todellisuuden saanut aikaiseksi täytyy olla aikamoinen tekijä. Voisi kuvitella ettei tällaisen todellisuuden kasaaminen/ohjelmoiminen/kehittäminen onnistu ihan tuosta vaan, tyhjästä. Väistämättä tulee mieleen että "elämä" on tietokonesimulaatio, hyvin mallinnettu hyvin ohjelmoitu! Kahlaa "elämä" läpi, ja pääset seuraavalle tasolle/todellisuuteen uusiin seikkailuihin... tai mene "töihin" "oikeassa todellisuudessa/maailmassa" äläkä leiki liikaa "elämä simulaatioita!" Niihin voi jäädä koukkuun....
Hei!
Tämä viesti on vain sinun mielikuvituksesi tuotetta.
Terveisin Sinä (MInä)
Cogito ergo sum. Mutta mitä jos viestisi on luotu osaksi illuusiota, jossa itse elän? Ja saatat itsekin hyvin ajatella, että sinä elät ja minä taas olen valetta.
Kunhan vitsailin :)
Olen tuota ajatellut joskus. En muista olinko ensin lukenut probleemasta vai aivanko itse keksin.
En tiedä voiko muiden olemassaoloa todistaa itselleen mitenkään. Vai onko tuohon keksitty jokin todistus?
Toisaalta jos ajattelen olevani ainut olento tässä maailmankaikkeudesa, niin aika köyhältä tuntuisi tämä maailmankaikkeus.
Enemmän on alkanut tuntua siltä, että ihminen ajatuksineen kuuluu maailmankaikkuden olemukseen. Jokainen ihminen on ajatuksellinen maailmankaikkeuden ilmentymä.
Nämä ovat tuntemuksia ja voisi tämä kirjoitukseni olla varmaan tuolla psykologian puolella :)
Niin, tai sitten olet skitsofreenikko.
Testaa!
http://psychcentral.com/quizzes/schizophrenia.htm
Score 0, vaikka vastasin kolmeen kohtaan toiseksi ylimmäisen vaihtoehdon.
(just a little kohdat 3,7 ja 10 pienellä varauksella varsinkin kohta 10)
Tuollainen ajatus on minullekin tullut joskus mieleen.
Olen alottaja ja sain score 1 . On vielä eriasia onko tuo testi luotettava... niinkun yleensä nämä netin testit vain eivät ole
Score 0.
Jos tarkoitat elämää yleensä, niin silloin ei ole kuin yksi elämä, meidän yhteinen elämä. Näin ollen "muut elämät" ovat todellakin harhaa. Tähän yhteyteen sopii hyvin lause; "elämä uinuu kivessä, herää kasvissa, liikahtaa eläimessä ja tulee tietoiseksi ihmisessä."
Mikäli tarkoitat tietoista elämää, edessämme on ikivanha filosofinen ongelma, nimittäin "toiset mielet". Mutta se onkin aivan oma lukunsa-
ckujkk, kysyt mahdollisuutta, oletko ainoa "elämä" maailmassa. "Elämä" on ihmisaivojen luoma käsite. Todellisuudessa kyse on aivan luonnollisista kemiallisista ja fysiikaalisista prosesseista. Tässä mielessä sinäkään et edusta "elämää".
Kysymys voisi myös kuulua, oletko ainoa "minä", ja muut minät olisivat vain sinussa asuvia mielikuvia. Tarkemmassa tutkimuksessa "minäkin" osoittautuu vain aivojen tuotteeksi. "Minä" esiintyy vain ja ainoastaan silloin, kun oma ajattelu on ajattelun kohteena. Se siis esiintyy todella harvoin, mutta koemme sen jatkumona. Aivan samoin koemme ympäristön jatkumona, vaikka suuntaamme huomiomme vain joihinkin pieniin kohteisiin kerrallaan.
Katkonaisuudesta huolimatta jää vielä kysymys, olisivatko vain sinun aivosi olemassa ja muu maailma olisi hallusinaatiota. Kokemukset hallusinaatioista viittaavat siihen, että ne eivät sisällä kovin paljon informaatiota ja ovat epäjohdonmukaisia. Sen sijaan ulkomaailmasta saamamme informaatio on johdonmukaista ja sitä on todella paljon. Ei ole todennäköista, että hallusinaatiosi olisivat näin johdonmukaisia ja että aivoihisi mahtuisi koko maailman informaatiomäärä.
Viime kädessä päättely siis perustuu todennäköisyyteen: on äärimmäisen epätodennäköistä, että olisit ainoa olento.
Ongelmallisinta tässä on että ei pääse toisen elävän olennon sisään, mieleen. Minulla on vain yksi "piste", jonka kautta todennan olemassaolon: "minä". Koska tilanne on tämä, tilanne on kuin katsoisin elokuvaa teatterissa: näen ja koen sen, mutta en pääse siihen "sisälle". Voi olla mahdollista, että näkemäni, elämäni "todellisuus" on vastaavanlainen projektisoitu simulaatio. Mahdollista myös, että "minä" on myös osa tätä simulaatiota.
Tutustu filosofian haaraan nimeltä Solipsismi. Mutta jos ajtellaan, että koko maailma on mahdollisimman yksinkertainen, mutta silti kaiken selittävä (ks. esim. Occamin partaveitsi, Einstein, Kolmogorov-kompleksisuus), niin silloin pitäisi olla voimassa ainakin modernin fysiikan eli äärimmillään säieteorian, braaniteorian tms. lait ja paljon hiukkasia universumissa, ja tämän pitäisi johtaa kemiaan, ja kemia johtaisi biologiaan, ja biologia johtaisi psykologiaan jne. ja tämä johtaisi solipsismin kieltämiseen.
"Peikko Pee", en ole keksinyt muuta solipsismiä kieltävää kuin todennäköisyysselityksen, enkä tiedä muidenkaan keksineen loogista kieltoa. Occamin partaveitsi ja kumppanit on loppujen lopuksi todennäköisyysselitys: ei ole todennäköistä, että mutkikkaampi selitys olisi oikea, mutta ei se ole loogisesti mahdotonkaan. Fysiikan maailma, johon minäkin pitäydyn, on empiirinen, hyvin todennäköinen, mutta empiirisenä ei loogisesti osoitettu. Näytämme olevan lopulta samaa mieltä.
Miksipäs ei voisi olla. Niin harvoin on elämää, useimmiten on vain olemassa oloa.