jenkkifudiksen ilmapiiristä

Kirjoitan nimettömänä mainitsematta seuraani koska en halua kuulla aiheesta niin suunnatoman hauskaa hiekkaa-vaginassa-vittuilua jälkeenpäin. Sanonpahan vain olleeni runkosarjan päätyttyä erään suomalaisen jenkkifudisseuran päätöskokouksessa jossa oli tarkoitus vain tavata nopeasti, varata tilat seuran viralliseen päättäjäistilaisuuteen ja suunnitella miten palkitsemme kauden jälkeen eläkkeelle jäävät pelaajat. Nämä päätökset jäivät kokouksesta mieleen sivuseikkoina. Mieleeni jäi valitettavasti jotain ihan muuta. Naurettavaa teini-ikäisille tyypillistä seksismiä ja örähtelyä seuramme naisedustajille. Muutama nainen uskaltautui paikalle yli kymmenne miehen sekaan. Ja mitä koimme. Jatkuvaa tuijottelua, päälle puhumista ja tuhahteluja ehdottamiemme asioiden aikana. En halua nyt mustamaalata ainoastaan kyseisen organisaation miehiä vaan puhun koko suomen jenkkifudisilmapiiristä yleensä. Pääsääntöisestihän esimerkiksi jefu-miehille on VITSI että esimerkiksi naiset harrastavat lajia varusteet päällä. Miksi se on miehiltä muka jotenkin pois? Miksi kahden miesten joukkueen pelaajan (josta toinen sattumoisn seuran kapteeneita) täytyy tuijottaa kokoukseen saapuneiden naisten kaula-aukoista sisään muka hyvänä vitsinä. Poolopaitaa vissiin pitäisi käyttää tai muuten tuijottaminen on naisen vika. Katse kokoustilassa on tehokas, sieltä kun ei voi poistuakaan. Mies antaa silmiensä liukua naisen vartaloa pitkin. Kulmakarvat ehkä hiukan kohollaan, arvioiden. Riippumatta siitä, onko loppuarvio myönteinen vai kielteinen, nainen on nähnyt miten hänet on riisuttu, pilkottu ja tuomittu. Edes kauden päättäjäisissä tai pikkujouluissa humalassa se ei olisi onnistunut flirttiyritys, vaan moukkamaista käytöstä. Kokoustilanteissa tai seuran palavereissa – se on yksiselitteisen halveeraavaa. Naisen ulkonäön mittailu ei kuulu tilanteisiin, joissa tasaveroiset ammatti-ihmiset kohtaavat. Idea on nauttia amerikkalaisesta jalkapallosta, ei haaveilla harrastuskumppaneista sängyssä. Tuijottaminen on tekniikka, jolla nainen saadaan kiusaantumaan. Se on menetelmä, jolla nainen tehdään tietoiseksi omasta normista poikkeavasta sukupuolestaan. Se on keino, jolla naisesta tehdään objekti ja esine. Pelkkä katse ei tapa. Siksi naisia nolaavat miehet ottavatkin joskus aseikseen myös sanat ja teot. Mitä suurempi joukko miehiä on häpäisemässä naista, sitä murskaavampi on teon vaikutus itsetunnolle. Jenkkifudispiireissä tyypillistä on, ettei tällaisissa tilanteissa kukaan puolusta naista. Muut pelaajat/valmentajat ympärillä parhaimmillaan hymähtävät kohteliaasti. Harrastan jenkkifudiksen ohella painia. Sieltä pahin tytöttely on hävinnyt viime vuosien naisten arvokisamenestysten myötä. Lopultakin kuulemma naiset treenisalilla otetaan vakavasti. Kauankohan kestää että jenkkifudispiireissä koetaan sama ilmiö? En nyt vaadi mitään kiintiönaisia SAJL hallitukseen tai seuran puheenjohtajapaikoille, en ota kantaa siihen ovatko naiset yhtä hyviä urheilemaan kuin miehet vaan kysyn AINOASTAAN: Mitä naisten täytyisi tehdä jotta heitä kohdellaan vain ja ainoastaan URHEILIJOINA, ei naisina/tyttöinä vaan URHEILUN HARRASTAJINA ?