"En osaa ilmaista itseäni kirjoittamalla"

Nettideittailu suosii ihmisiä, joilla kirjallinen ulosanti on suht sujuvaa. Jos ei osaa ilmaista itseään hyvin kirjoittamalla, niin kannattaisi ehkä opetella. Ei tarvitse kirjoitta pitkää prosaa, mutta jokainen kirjoitettu virke toimii ajatusten ja tuntemusten välittäjänä, jolla pohjustetaan mahdollista tulevaa tapaamista. Mikään ei myöskään estä kirjoittamasta tapaamisten välillä, jos näin onnellisesti sattuisi käymään.

En osaa neuvoa, mitä näille pitäisi vastata, mutta ylensä on kyllä niin, että jos ei osaa ilmaista itseään kirjoittamalla, ei ole kovin taitava ilmaisemaan itseään myöskään suullisesti.

Kokonaan toinen asia on, kummasta tykkää enemmän ja kumpi on luontevampaa, kumpaan on enemmän tottunut jne. Mutta jos osaa suusanallisesti kertoa itsestään, mielipiteistään ja tekemisistään jne, niin totta hitossa osaa laittaa ne samat asiat paperille tai näytölle.

Eli itse ajattelisin, että kyseessä on ihminen, joka joko

1) ei tunne itseään eikä tiedä mitä haluaa
2) ei ole kovin ilmaisukykyinen ylipäätään
3) ei tykkää kirjoittamisesta tai
4) ei viitsi kirjoittaa.

On sitten mikä vaan näistä, niin nettideitit ei tosiaan ole paras mahdollinen kanava etsiä seuraa.

Kuten edellä, olen huomannut saman. Toisaalta kirjoittelussa voi myös mokata. Jos taito ei ole kovin hyvä, huonosti ja virheellisesti kirjoitettu teksti voi antaa tollomman kuvan kuin puhe. Myös toisinpäin.
Tapasin miehen, joka kirjoitti paljon ja tunteellisesti. Tosin kirjoitusvirheitä vilisi kuin niitä vilkkilän kisuja. Sanallisesti puhelimessa juttu ei luistanut ollenkaan, aiheet sivusivat vain arjen puuronkeittoa -heh- aikaisemman lemmekkään meilauksen jälkeen. Jotenkin puhuvana meni umpilukkoon.

No, ei siitä jutusta tullutkaan yhtään mitään. Intuitio pudotti mielenkiinnon, jos ei tajua toisen viestintää ollenkaan. Jos ei natsaa, ei siitä mitään tule.

Olen tosiaan huomannut että jopa yliopistoja käynyt nainen ei osaa kertoa ja kirjoittaa mitään itsestään. Vastaavat jotain 6 riviä eivätkä edes kysy mitään joten on vaikea tutustua naisiin kun ilmaisu taito on ekaluokkalaisen tasoa

Ei tullut amikselle mieleen että nainen ei ollut tosimielessä kiinnostunut, kunhan jotakin vastasi ettei mies russuta vastaamattomuudesta. Siis vastasi velvollisuudesta, ei siksi että kiinnostus herää. Miksi näin, mietippä ite, kauniille ja rikkaille on monta ottajaa.

Pitkän kokemuksen omaavan voin suoraan ja rehellisesti sanoa, että kirjoitettu teksti on hyvinkin pitkälti samanlaista kuin livenä puhuminen.

Näin on käynyt, että muutaman kirjallisen lauseen mies, on istunut hiljaa edessäni, minun vaivautuneena viedessä kivirekeä eteenpäin.

Toisekseen näinkin on käynyt, että kirjoitellessa mies on pitkästi kirjoittava, hyvinkin avoin, romanttinen, flirttaileva ja selvästi "fiksu ja filmaattinen", mutta annas olla, kun päästään livetapaamiseen, niin on ihan toista maata! Siis ihan eri tyylinen puheissaan, että ihan kuin kaksi eri persoonaa olisi kirjallisessa muodossa ja livenä.

Lopetin jo kylläkin nettideittailun sen sekopäisyyden takia..

Taitaa olla vain jotain vonkaajia sillä älykäs ihminen osaa kyllä rakentaa kirjaimista täsmälleen samat lauseet mitä haluaisi sanoa kasvotusten. Toimii myös toisinpäin eli jos ei osaa kirjoittaa niin tuskin osaa puhuakaan.

Totta on että kyllä muutamakin tyhjentävä viesti on vaihdettava että saa edes jonkun käsityksen ihmisestä joka siellä toisessa päässä naksuttelee näppistä. Minkä takia edes vaivautua ottamaan riski miehen kanssa josta ei tiedä oikeastaan mitään, edes perusasioita ja miten hän sopii sinun profiiliisi.

Mun mielestä "en osaa ilmaista itseäni kirjoittamalla" on paskanjauhantaa, sano että OPETTELE ja YRITÄ tai unohda koko juttu :D

Kiitos vastauksista!

Ehkä tosiaan pitää olla juuri niin suora, kuten ylempi kirjoittaja vinkkasi. Jos jollain lailla yritän selittää, miksen halua heti treffeille, alkaa toisinaan selittely: "Ei kirjoittamalla voi oikeasti oppia tuntemaan ihmistä." "Mitä järkeä viestitellä, jos ei livenä toimikaan." "Mä oon oikeasti ihan mukava tyyppi." Yleensä, jos henkilö ei usko, miksi tahdon kirjoitella ensin, sanon, vain että en sitten ole kiinnostunut.

Mun mielestä ei pitäisi joutua perustelemaan, miksi haluan tutustua kirjoittamalla paikassa, jossa kirjoittaminen on pääasiallinen kommunikaation muoto.

Toisinaan taas jatkan kirjoittelua sellaistenkin kanssa, jotka omien sanojensa mukaan eivät ole hyviä kirjoittajia. Monien kanssa "keskusteleminen" menee omituiseksi haastatteluksi, eli tyyppi esittää kysymyksiä kysymysten perään. Eli jos ihminen kysyy esim. mun musiikkimakua ja yritän viritellä keskustelua musiikista, niin aihe vaihtuukin kun hän seuraavaksi kysyy lempiruokaani sen sijaan, että kommentoisi edellistä aihetta. Tällainen "keskustelu" on ihan ihmeellistä jotenkin, kun toinen ei esitä mitään mielipiteitä tai ajatuksia. Eihän hyvä keskustelu koskaan perustu sille, että pitää jatkuvasti esittää kysymyksiä, ettei tule hiljaista. Tuntuu pahalta antaa pakit ihmiselle, joka kuitenkin yrittää virittää keskustelua, mutta toisaalta - kun moni tässä ketjussa jo otti esille - onkohan näin kirjoittava ihminen paljon erikoisempi keskustelukumppani livenä?

Ei kiinnosta kirjoitella henkilön kanssa, jonka viestit on täynnä kirjoitusvirheitä. Yleensä näillä tyypeillä ei ole viesteissä juuri mitään sisältöäkään. Kirjoitustaidot ei takaa menestystä nettideiteissä. Jos luulee löytävänsä jonkun mielenkiintoisen tyypin, niin eiköhän tämä kohta katoa ja lopeta viestittelyä ilman mitään järkevää syytä. Ja muutenkin olisi ehkä järkevämpää kysyä siltä toiselta mitä tällä tarkoitat, jos sieltä tulee joku asia esille mikä itsestä tuntuu oudolta, ennemmin kuin lopettaa pitkään jatkunut viestittely kuin seinään. Paljon näyttää olevan näitä todella epäluuloisia naisia, jotka ei ilmeisesti edes halua tutustua kehenkään, paitsi siihen täydelliseen mieheen. Virheitä ei hyväksytä, yhtään huonoa virkettä ei saa olla tai se on moro samantien. Olisin odottanut, että tällainen fiksu mies olisi löytänyt paremmin seuraa, mutta hyväksyttävä se kai sitten on, että nettideittailu ei ole minua varten. Tonkikoot muut tunkioa, ei sitä tiedä vaikka sieltä joku löytää helmen.

itse kuulun varmaan tähän lajityyppiin, joka ei osaa ilmaista itseään kirjoittamalla.
Koska, jos vastaan lyhyesti, en saa ajatustani perille toiselle, jos taas teen pitkän raportin, tulen helposti väärinymmärretyksi, se johtaa taas jatkokysymyksiin, tarkenna sitä ja tätä, se ei johda pidemmän päälle kuin sekaannukseen. Tästä syystä pyydän nähdä naisen nopeasti, että saan kerrottua ajatukseni hänelle oikealla tavalla ja mitä tarkoitan.

Kirjallinen ilmaisuni on vaikeata lukihäiriön vuoksi,toisaalta minut on todettu verbaalisesti lahjakkaaksi puhujaksi joten kirjoittelen lyhyesti ja satsaan puhelahjoihini.
Toisekseen pitkään kirjoittelu luo vahvan ennakkokäsityksen/odotukset jotka usein ei pidä paikkansa, livenä jutellen vasta näkee" kompaako".

Tuliko sanottua oikein tavio.