...sanoo Heidi Lämsä, koska "Asia jäi harmittamaan, olihan minua verisesti loukattu."
http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kolumni_ala_soita_pyorailija/?ref=tf_iOKisboksi_news_p4
http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kolumni_ala_soita_pyorailija/?ref=tf_iOKisboksi_news_p4
Vastaukset 20
Vanhimmat
Joo, luin jutun. Heidi ei taida ymmärtää, että me pyöräilijät emme voi tietää, että hänen koiransa on tottelevainen.
Minusta kellon soitto ei tarkoita käskevää "pois tieltä" vaan ystävällistä ilmoitusta, että olen ja huomioin kyllä teidät, huomioittehan tekin minut.
Toisaalta voin hyvin ymmärtää, että jatkuva rimpauttelu käy Heidin hermoon.
Pitkän fleksin päässä kulkeva koira on sama asia kuin vapaana kulkeva koira. Ainakin minulla kellonsoittokynnys on silloin heti jo alempana.
Aika vaikeata satunnaisen pyöräilijän on arvioida koiran tottelevaisuutta 20m päästä tai kauempaa. Kellon soittaminen kannattaa tehdä hyvissä ajoin. Toisena on että jalankulkijat ilman koiraakin voi yllättäen vaihtaa suuntaansa.
Kommunikaatio auttaa tietään missä mennään/tullaan.
Lämsä on tyypillinen koiranomistaja joka ei näe kuin oman napansa ja jolle kaikki muut liikkujat ovat vihollisia. Hän puhuu vastuullisista koiranomistajista. Heitä on kenties 1%. Muut antavat koiriensa hyppiä miten sattuu, kakkia minne sattuu ja räksyttää milloin huvittaa.
Noh noh, vastuullisia koiran omistajia on ja paljon. Heitä vain harvemmin tapaa ulkoiluttamassa koiraa pitkällä olevan flexitaluttimen nokassa suosituilla pyöräreiteillä..
Tänään sitten kokeilin etten soittele kelloa ja meinas koiran ulkoiluttaja koirineen sännätä alle, et kyllä kilauttelen edelleen.
Suurin osa koirankusettajista on sellaisia, että ne pitääkin herättää kellolla ennen ohittamista. Yllättävän usein saan kiitoksia kilautettuani kelloa 20-30 metriä ennen ohituspaikkaa.
Kilautan siis _joka kerta_ kun edessä on koira ja ulkoiluttajan selkä. Enkä aio lopettaa, liikenteessä ennakoitavuus on kaikkien etu.
Olen samaa mieltä siitä että Heidin ei pidä hermostua ringuttelusta.
Pikemminkin sen puuttesta!
Fillaristin kuuluu ilmoittaa olemassaolostaan kellolla.
Itse toimin niin aina,varsinkin jos näen edessäni.koirakon tai äidin lapsineen.
Mielestäni jokainen pyöräilijä pitäisi velvoittaa lailla kellon käyttöön,silloin muutkin tiellä kulkijat tietäisivät varoa.
Pahimpia mielestäni ovat nämä "kilpapyöräilijät" trikoissaan ja laatupyörillään.
Nopeus on kova ja pyörät ovat renkaidensa vuoksi lähes äänettömiä.
Ja koska keveys on viety äärimmilleen,kelloja ei ole.
Heille pitäisi opettaa jossakin katuetikettiä. Kilvanajoon pitää treenata jossakin muualla kuin kaikkien käyttämillä pyöräteillä.
Ai tarvitse kilautella, huutaa vain kuuluvasti "TIETÄ"!!
Trikoo zygäilijät ajaa kyllä lujaa, mutta ei koskaan päälle. Vaarallisimpia kelvien käyttäjiä on keski ikäiset vasenta laitaa ajavat tantat. On mielenkiintoinen yllätys, kun edellämainitunlainen ilmestyy mutkassa pensaan tai nurkan takaa tien samaa puolta vastaan.
Tyypillistä suomalaisuutta. Yhtä häiritsee pyöräilijät jotka kilauttelevat, toista koirankusettajat, kolmas kitisee maantiepyöräilijöistä, neljättä häiritsee tantat. Pitäisi varmaan olla jokaiselle oma tie, jotta olisi tyytyväinen. Kyllä täällä kaikki mahtuu pyöräteille, kunhan vaan annamme tilaa toisillemme. Asenne lohdalleen, kevyenliikenteen väylän käyttäjät.
Nooh, eipä tantat häiritse, päinvastoin ♥. Kunha kaikki muistaisi ajaa oikealla kaistalla. Viime viikolla tuli hybridimies vastaan ajaen tien vasenta kaistaa. Onneksi ei ajanut kelvillä vaan ajoradan puolella :).
RUMALLE ämmälle en varmasti soita.
Heidin kolumni on ilmeisesti tarkoitettu ironiaksi, ainakin toivon näin! Mikäli kirjoittaja on ollut tosissaan, ei se ainakaan kerro suureista älyllisistä lahjoista. Vaikea olisi myös uskoa jonkun olevan niin "pienisieluinen", että loukkaantuisi moisesta.
Eipä tule ensimmäisenä ironinen kirjoitus mieleen, jos katsoo Heidin kuvaa..
Kyllä hän valitettavasti taitaa olla täysin tosissaan.
Joskohan Heidi hommais semmosen takin päälleen, missä lukee selässä "Heidi", niin tietäis olla soittamatta kelloo, muuten soitan aina kelloa, kun ajattelen ohittavani flexikoiran.
On muutaman kerran ollu lähellä, kun on hurtta äkkiarvaamatta syöksyny pitkässä narussa KLV:n toiselle puolelle kuin taluttajansa. Onneksi ei ole osunut, kun olen ollut varovainen.
Onhan noiden koirien takia joutunut monesti tekemään äkkijarrutuksia ja jopa potkimaan perässä juoksevaa koiraa useammin kuin kerran. Minulla ei ole pyörässä kelloa niin usein rykäisen tai laitan hieman lukkojarrutusta tai muuta josta kuulee minun tulevan. Pyöräni myös rämisee niin paljon että pieni eturenkaan hyppätys saa aikaan sellaisen äänen, että moni kääntyy katsomaan mikä sieltä on tulossa päälle.
Minusta vastuullinen koiranulkoiluttaja ei anna koiransa olla pitkän flexin päässä kevyenliikenteenväylällä.
Taas yksi tapaus Tampereella alikulussa päästi koiransa toiselta laidalta kimppuuni, vaikka menin ihan toista laitaa pyörälläni. Onneksi sain jalan vedettyä ylös ja koukattua vielä vähän sivuun niin pääsin ohi.
Taas klassinen esimerkki siitä kuinka monelle se naru on pelkkä rekvisiitta eikä oikeasti koiran ohjaamiseen tarkoitettu väline. Toinen vaihtoehto on tietenkin olematon ennakointi, koska luulisi hänen nähneen minut aika selkeästi tullessani kohtalaisen hitaasti valoisena päivänä.