Aihe koskee maantiepyörällä ajamista kaupungissa. Eli kun on tiellä kaikennäköistä epätasaisuutta(huonolaatuista asfalttia), reunakiviä risteyskohdissa ja ties minkänäköistä kuoppaa/töyssyä tien päällä niin aiheutuuko tästä maantiepyörällä polkevalle paljonkin ikävää tärinää ja iskuja käsille ja ahterille? Onko siis normaaleilla kaduilla esim. Helsingissä mukavaa tai edes kovin järkevää ajaa maantiepyörällä vai onko maantiepyörällä ajettava mielummin tasaisempaa ajokaistaa?
Kokeilin ajaa parikyt kilsaa espoossa vanhalla 70-luvun kaupunkipyörällä, jossa 23mm leveet kilpapyörän kumit alla ja 7 barin paineet kumeissa niin 20km jälkeen kädet oli varsin rasittuneet tuon matkan jälkeen, mainitsematta puutunutta ahteria ajattaessa melko kovalla satulalla.
Ajattelin ostaa vanhempaa maantiepyörää päivittäiseen 30km ajoon espoon alueelle, mutta onko käytännöllisempää harkita jotain hypridiä juuri näitä ongelmia ajatellen?
Kokeilin ajaa parikyt kilsaa espoossa vanhalla 70-luvun kaupunkipyörällä, jossa 23mm leveet kilpapyörän kumit alla ja 7 barin paineet kumeissa niin 20km jälkeen kädet oli varsin rasittuneet tuon matkan jälkeen, mainitsematta puutunutta ahteria ajattaessa melko kovalla satulalla.
Ajattelin ostaa vanhempaa maantiepyörää päivittäiseen 30km ajoon espoon alueelle, mutta onko käytännöllisempää harkita jotain hypridiä juuri näitä ongelmia ajatellen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Maantiepyörät joutaa suoraan romulavalle ,kuten cyclotkin pääkaupunkiseudulla. Jää vain kaksi vaihtoehtoa, hybrid ja bigfoot ja tarkan seulonnan jälkeen tyo bigfootkin liittyy romulava osiin. Hybrid sport, hinta n 2000e joustokeulalla on oikeastaan ainoa vaihtoehto. Muista valita oikean kokojakauman tarjoava merkki kuten nishiki tai tunturi. Saksalais tyyliset halvat trekking hybridit voit myös unohtaa.
:)
mulla maantiepyörä kaupungissa työmatka kulkineena. Käyrän tangon olen vaihtanut suoraksi ja olemattoman levyiset renkaat vaihdoin 37 millisiksi. Satula on myös hieman leveämpi. Hyvin toimii 11 km suuntaansa ei liukkaana ajanjaksona.
Maantiepyörä hienoinen hiilikuitukeuloineen joutaa romulavalle päivittäisessä ajossa, sama kohtalo tulee muodikkaalle 29 maasturille. Kumpikin pyörätyyppi roiskii kurat märältä asvaltilta.
Paras pyörä päivittäiseen ajoon on hybridi kiinteillä lokareilla, tarakalla ja levyjarruilla, tai jos ei osaa jarruttaa käsijarruilla niin 8 vaihteinen on myös ihan ok.
"Hybridi" ei kelpaa mihinkään. Roskaa ei kannata mainostaa.
Hybridi taas kelpaa, mutta mistä saat 80-luvun teräsrunkoisen maasturin rakentelun pohjaksi?
Olet sitten ideologisista syistä päättänyt, että vain hybridiin voi kiinnittää lokarit?
http://surlybikes.com/bikes/pacer
Mitkäköhän tuon härvelin haarukanpäissä mahtavat näkyä? Etteivät vain olisi lokasuojien korvakkeet?
"We gave it 28mm tires, a good all around size that will still allow you to add fenders if you like."
Pääosa 70-luvun teräsrunkoisista pyöristä on kyllä mukavia ajaa, joten olet joko jännittänyt tai pyörä on väärän kokoinen. Eka lenkki maantiepyörällä voi aiheuttaa turhia jännityksiä. Lenkkipyöränä maantiepyörä on tuolla ainoa järkevä, jos pysyt tiellä. Espoossa on toki paljon hienoja maastopyöräreittejäkin, joten myös maastopyörä on perusteltu valinta.
Kapeaan satulaan tottuminen vie muutaman lenkin ja itse en pidä noista 70-luvun pyöreistä satuloista. Satula kannattaa ehkä vaihtaakkin. Itse olen vaihtanut vanhemmasta pyörästäni satulan kapeampaan ja kovempaan, niin se ei hierrä. Jos haluat täydellisen satulan, niin joudut kokeilemaan muutamia. Kokeilua nopeuttaa jos liikkessä on mahdollisuus mitata istuinluut ja valita satula mittauksen perusteella.
Tangon ergonomia 70-luvun pyörissä ei ole yhtä hyvä kuin uusissa. Uusissa pystyy ajamaan myös kahvoilta, mikä entisestään monipuolistaa ajoasentoja. Paksu, topattu tankonauha muuten auttaa jonkin verran.
ainoat oikeat pyörät ovat kaupungissa .....maantiepyörät....sinkula maantiefillarit....ja myöskin cyclot toimii loistavasti.......hybridit ovat väliinputoaja roskaa....maastopyörän ja maantiepyörän välimaastoa= ei tee mitään......painavia lortteja jotka ei edes rullaa mihkään
Pyörän ainoa tarkoitus olisi siis lähinnä tuo 14km lenkki eestaas päivittäin, sikäli olisi hyvä olla joku pyörä jota on kevyt ajaa. Mikäli maantiepyörällä raaskii itseään ja pyörää ajatellen nuo reunakivet ajaa vauhdilla yli, olisi se kai rennoin pyörä ajaa päivittäin?
Lokasuojia saa maantiepyöriinkin, vaikkei se ehkä kovin hienolta näytäkkään.
Alkup. Maantiepyöräiljälle:
Mitä tarkoitat jos pysyn tiellä, tarkoitatko autokaistaa? Onko kuinka soveliasta/hyväksyttyä ajaa autokaistalla, siis n. kolmeekymppii?
Satulana tuossa vanhemmassa pyörässä oli jokin maastopyörän kovempi satula. Ei kyllä hierrä, mutta ikävästi reilun parinkymmenen kilsan jälkeen on takamus hellänä että pakko pitää taukoo.
Pyörässä on myöskin jonkinlainen kovempi maastopyörän penkki alla, mikä on pidempään matkaa mielestäni varsin huono.
Kumit ovat Rubinon. Näissä kumeissa siis 7bar painetta. En tiedä onko se paljon, kun suositus oli 5-10bar, mutta noilla ajaessa kyllä tuntee jokaisen pienen muodon asfaltissa verrattuna siihen kun käsipumpulla ahtasi sellaset 2bar paineet. Silloin meni sisäkumit aina puhki kun ajoi katukiveen.
Eli ongelma on siis se, että tuntuuko maantiepyörällä kaupungissa vaihtelevilla alustoilla ja erinäisten reunojen yli ajaessa siltä, kun ajaisi pelkillä metallivanteilla?
Miten täällä saa linkit toimimaan?
Kumit siis tällaiset : http://www.vittoria.com/en/product/rubino/#product-100
Eli niissä on aika vähän korkeutta kun vertaa esim. cyclocrosseissa käytettäviin kumeihin jotka ovat vähän korkeammat.
Miten olisi fitnesspyörä? Se kuuluu maantiepyöriin, joskin hinnat taitaa olla suosittujen(?) hybridien suuntaan... Jossain määrin nekin on "hybridejä", mutta sopii paremmin maantielle kuin maastoon.
Helsingissä paras ja rennoin pyörä ajella on jäykkäperäinen maasturi. Ei haittaa töyssyt eikä kanttarit pätkän vertaa. Hydraulijarrut myös pysäyttää tehokkaasti kun sokea "en nähnyt" autoilija on tulossa päällesi.