pakko avautua asiasta tänne, vaikken "virallisesti" bulimiaa sairastakaan, enkä sitä haluaisi edes myöntää vaikka enemmän oksentelisin, koska asian myöntäminen edes itselleen aiheuttaa mulle usein sen, että ongelma riistäytyy käsistä. näin on käynyt muiden syömishäiriöiden ja niin monen muun ongelmani kanssa.
äidilläni on pakkomielle terveellisestä ruoasta, ja terveellisestä ruokavaliostahan on varmasti yhtä monta käsitystä kuin on ihmisiäkin. miksi mun pitää olla porukoilla ja herätä unimaailmastani just, kun radio huudattaa paula heinosen "terveys"soopaa?!?!?! se ohjelma on kuin joku uskonto äidille ja samaa paasaamista olen kuullut monen muunkin yli keski-ikäisen muijan suusta. vittuako mua auttaa "terveellinen" ruokavalio, kun päässä on aikoja sitten mennyt joku pahasti vikaan. äidin kanssa voi kyllä monesta asiasta keskustella puolikin tuntia (mikä mun hermoille on usein liian pitkä aika), mutta kun yhden poikkipuolisen sanan sanoo tästä heinosen muijasta, sen raivostuttavasta puhetyylistä ja käsityksistä, hyökkää se kimppuun saman tien. tyrkytti jotain marjajugurttimaca-jauheproteiinimyrkkypirtelöä, eikä mulle kelvannut, antoi sitä sitten iskälle. meni hermot keittiössä, ja tulin tähän koneelle missä iskäni oli, minne äiti siis tuonut sen pirtelön. "älä vaan juo sitä, se on terveystuote", äiti tuli vittuilemaan. "oon juonu jo", iskä sanoi. "ei kannata juoda ettei tarvi mennä oksentamaan", äiti sanoi.
VITTU! se muija jatkaa tota jauhamista, ostakaa te sairaat ihmiset omat ruokanne, kaljanne jne. itse se on yks terveyden perikuva, sairastanut piilevää syömishäiriötä koko mun iän ja kauan ennen syntymääni, kertoi parantuneensa anoreksiasta kun sai muuta ajateltavaa - vasta kun olin opiskellut jonkin aikaa, käynyt töissä ja pistänyt laihdutuksen tärkeysjärjestyksessä takasijalle, enkä silti parantunut (syömishäiriö vain muutti muotoaan, pahempaan suuntaan), tajusin ettei ole äitinikään parantunut. en todellakaan syytä sitä omasta sairaudestani, alkuaikoina itkin ja avauduin, se kuunteli ja yritti auttaa. mutta myös mahdollisti paljon. ja nyt kun se on työllä ja tuskalla laihduttanut muutaman kilon, on laihduttaminen ok ja jumalauta mikä nautinto on sille mun lihominen.
mulla on ahmimishäiriö, muija kantaa mun eteen keksipaketin, oikein avaa sen ja kun alan syömään enkä osaa lopettaa, kertoo se, miten vilja ja sokeri on yhteydessä kehitysvammaisuuteen. voi jumalauta! se nauttii mun sairastamisesta, koska se tekee musta heikon enkä pääse elämässäni eteenpäin sitä vauhtia, mitä haluaisin ja ilman sairautta pystyisin, ja heikkoina hetkinä palaan tänne pahan alkujuurille.
"kyllä sä voit täällä olla, tää on sun KOTIS." tää ei oo ollu mun koti vuosiin, oli silloin kun täällä asuin jos kodiksi kutsutaan paikkaa, jossa ahdistaa ja masentaa. nytkin oon nukkunut päiviä ja herännyt vain huomatakseni, kuinka sairas ja masentunut musta tässä talossa tulee. kun se luulee, etten kuule, se puhuu siitä, että voisin häipyä.
huomenna tai ehkä jo illalla lähdenkin, vaikka mulla ei tällä hetkellä omaa kotia olekaan. ja vitut kun on, en tasan oo tulossa sen patojen ääreen. ja mitä terveellistä on ruoassa, jossa päiväys on mennyt kuukausi, puolikin vuotta sitten? kotona ahmiessani saan ruoan jotenkuten kulkemaan lävitseni, mutta täällä musta muuttuu kurluttava komposti ja harkinnassa on tarttua veitseen ja viiltää tää tynnyri auki. ja aivan turha sen muijan ihmetellä, miksi isäni, se itse ja kotona asuva siskoni ovat kaikki kuin viimeisillään raskaana - ruoka voi olla terveellistä, mutta pilaantunutta.
oksentamisesta sen verran, etten varmaan kauaa voi bulimiaa kieltää, mutta ton muijan takia en ole sitä myöntämässä, edes itselleni. se olisi riemuvoitto sille ja siskolleni. en oo mikään teini enää, luulin jo päässeeni sen iän ohi, kun bulimia alkaa, mutta ei kai näin ollut. tän vuoden puolella olen oksennellut enemmän kuin ikinä elämässäni, kesä alkoi oksentamalla noiden rantasaunassa, ja siellä on oksennusvati tälläkin hetkellä kun äiti jotenkin sattuu sinne aina, kun olen siellä enkä päässyt vatia tyhjentämään. sitten se ottaa siitä itseensä, vaikka jollain sairaalla tavalla nauttii, ettei se sen laihin tyttö olekaan niin hyvä kontrolloimaan itseään, vaan sortuu sortumisesta toiseen.....
terveydestä......
1
81
Vastaukset
- ainakin yritän
varmasti loukkaa, kun oksentaa toisten ruoat. pitkään oksensinkin vain itseostamiani, muiden omia kännissä. enkä halua oksentaa ruoka-ruokaa, jäätelö on paljon helpompi, joten turha sen vinguttaa pinnaansa sillä, että sen TERVEELLISIÄ ruokia oksentelisin. nuorempana joo, mutta koska mulla oli jatkuvasti jonkinasteen ruokamyrkytys! eikä se johdu siitä, mitä ruokaa olen syönyt, kunhan tulee helposti ulos, eikä ihmisestä, joka sen ruoan on tehnyt. oksennan, koska muutoin ruoan poistaminen elimistöstä voi viedä päiviä, ja haluan sen kaiken paskan ulos minusta. se "kaikki paska" on henkistä, sitä kun siskoni jauhaa päiväkausia erinäisistä ongelmistaan, äiti marmattaa mistä ikinä aiheen saa, iskä kyttää ja painostaa, koulu painaa päälle, oma parisuhde on paskana, koska annoin muiden ihmisten ongelmien tulla rakkaani ja mun väliin. olen vaan välittänyt liikaa ihmisistä, joilta saan vain pahaa, ottanut sen pahan vastaan ja mitä sitten kun muhun mahdu enää?!? ainoa keino nukahtaa on ahmia itsensä täyteen, ainoa keino unohtaa ja olla vain minä, ei näitä kaikkia muita ja muiden tarpeita varten. ja kun mun sairaus alkaa näkyä, kuulua ja haista, siitä joko nautitaan tai suututaan. ei pitäisi syyttää muita, oon jo "aikuinen" eikä tosiaan antaa muiden vaikuttaa. paskat mä mistään paulaheinos-aivopesusta, ei mulla ole refluksia eikä allergioita (mitä nyt mätääntyneelle ruoalle) ja elän terveenä tupakalla ja kahvilla päiväkausia, ei alkoholistakaan tuu mulle niin paljoa pahaa kuin TERVEELLISESTÄ ruoasta, ellen sitten mene kännissä ahmimaan. bulimista käytöstä mulla on ollut vuosia, oksentanut en ole usein ennen tätä vuotta, mutta apteekkitavaralla ja muilla konsteilla pitänyt huolen, että ruoka tulee ulos - ja elimistö pettää.
tollasen paula heinosen ja muidenkin terveysjauhajien pitäisi tajuta, että me ihmiset ollaan yksilöitä. ne henkisesti terveetkin. syömishäiriöitä ne ei ymmärrä, ei ne sitä tajua, että vaikka noudattaisi niiden oppeja, söisi jopa omasta mielestään oikeanlaista ruokaa, ei pää välttämättä anna periksi. eilen tunsin, ettei mun pää ole enää pimeydessä vaikka aika paljon ahdistaa ja masentaa ja oli päivä, kun tahdoin taas kuolla. olin silti "valossa". kroppa on vaan muuttunut kidutuskammioksi, ja tää kuuden vuoden temppuilu tuhonnut mut. hyväksyn sen, etten ehkä ikinä parane eli mun elimistö ei tuu pelaamaan kolmekymppisenä (johon liian vähän aikaa) kunnolla, eikä viisikymppisenä. en ehkä koskaan voi hankkia lapsia. en syödä kärsimättä turvotuksesta, ummetuksesta, ripulista. voi olla, ettei mun maha tuu toimimaan enää ilman "apu"keinoja, mutta mä hyväksyn sen. hyväksyn sen, etten välttämättä istu joulupöytään ja häissäni syljen kakkupalan lautasliinaan peläten, että hääyö menisi vessassa turvonneen mahan kanssa, jos kakun nielisin.
silti oon päättänyt parantua, ihan tosissani, voin vielä pari viikkoa toimia sairauden ehdoilla ja sitten loppuu. sen oon päättänyt. ja ihan turha tulla äidin tai kenenkään inisemään ja mulkoilemaan, ellen ota pullaa kahvin jatkeeksi, syö neljän tunnin välein (??!??!?!) tai muuta paskaa. oon ollut niin syvällä sairauteni kanssa, että vaikka tää hullulta kuulostaakin, taidan oikeasti tietää mikä mulle sopii ja mikä ei. se, onko se tervettä, on mielipidekysymys.
tuli pitkä kirjoitus, älkää antako äitienne, sisartenne, ystävienne tai muidenkaan teitä hallitsevien ihmisten vaikuttaa sairauteenne. on varmasti ihmisiä, jotka oikeesti tahtovat teidän paranevan eivätkä kysele painoanne ja mittojanne, eivät nauti heikoista hetkistänne, eivätkä kuormita teitä. olkaa onnellisia niistä ihmisistä. paranette, kun päätätte ja olette sisäistäneet sen, ettei tää sairaus paljoa hyvää anna, sen hyvän voi hankkia muualtakin, ja kun saatte potkun tervehtymiseen. terveys tulee tuskin koskaan olemaan helppoa, mutta ainakin mua kiinnostaa nähdä millaista se on. terveys ilman oksentelua, pakkolaihdutusta, laksatiiveja, ahmintaa, terveys, jota ei voi kuulla radiosta tai lukea kirjoista, vaan joka lähtee teistä itsestänne.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik124340MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar822191Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5551711Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1001436Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja671157Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s331088Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt218971Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60903Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3878- 171874