terveydestä......

pakko avautua asiasta tänne, vaikken "virallisesti" bulimiaa sairastakaan, enkä sitä haluaisi edes myöntää vaikka enemmän oksentelisin, koska asian myöntäminen edes itselleen aiheuttaa mulle usein sen, että ongelma riistäytyy käsistä. näin on käynyt muiden syömishäiriöiden ja niin monen muun ongelmani kanssa.

äidilläni on pakkomielle terveellisestä ruoasta, ja terveellisestä ruokavaliostahan on varmasti yhtä monta käsitystä kuin on ihmisiäkin. miksi mun pitää olla porukoilla ja herätä unimaailmastani just, kun radio huudattaa paula heinosen "terveys"soopaa?!?!?! se ohjelma on kuin joku uskonto äidille ja samaa paasaamista olen kuullut monen muunkin yli keski-ikäisen muijan suusta. vittuako mua auttaa "terveellinen" ruokavalio, kun päässä on aikoja sitten mennyt joku pahasti vikaan. äidin kanssa voi kyllä monesta asiasta keskustella puolikin tuntia (mikä mun hermoille on usein liian pitkä aika), mutta kun yhden poikkipuolisen sanan sanoo tästä heinosen muijasta, sen raivostuttavasta puhetyylistä ja käsityksistä, hyökkää se kimppuun saman tien. tyrkytti jotain marjajugurttimaca-jauheproteiinimyrkkypirtelöä, eikä mulle kelvannut, antoi sitä sitten iskälle. meni hermot keittiössä, ja tulin tähän koneelle missä iskäni oli, minne äiti siis tuonut sen pirtelön. "älä vaan juo sitä, se on terveystuote", äiti tuli vittuilemaan. "oon juonu jo", iskä sanoi. "ei kannata juoda ettei tarvi mennä oksentamaan", äiti sanoi.

VITTU! se muija jatkaa tota jauhamista, ostakaa te sairaat ihmiset omat ruokanne, kaljanne jne. itse se on yks terveyden perikuva, sairastanut piilevää syömishäiriötä koko mun iän ja kauan ennen syntymääni, kertoi parantuneensa anoreksiasta kun sai muuta ajateltavaa - vasta kun olin opiskellut jonkin aikaa, käynyt töissä ja pistänyt laihdutuksen tärkeysjärjestyksessä takasijalle, enkä silti parantunut (syömishäiriö vain muutti muotoaan, pahempaan suuntaan), tajusin ettei ole äitinikään parantunut. en todellakaan syytä sitä omasta sairaudestani, alkuaikoina itkin ja avauduin, se kuunteli ja yritti auttaa. mutta myös mahdollisti paljon. ja nyt kun se on työllä ja tuskalla laihduttanut muutaman kilon, on laihduttaminen ok ja jumalauta mikä nautinto on sille mun lihominen.

mulla on ahmimishäiriö, muija kantaa mun eteen keksipaketin, oikein avaa sen ja kun alan syömään enkä osaa lopettaa, kertoo se, miten vilja ja sokeri on yhteydessä kehitysvammaisuuteen. voi jumalauta! se nauttii mun sairastamisesta, koska se tekee musta heikon enkä pääse elämässäni eteenpäin sitä vauhtia, mitä haluaisin ja ilman sairautta pystyisin, ja heikkoina hetkinä palaan tänne pahan alkujuurille.

"kyllä sä voit täällä olla, tää on sun KOTIS." tää ei oo ollu mun koti vuosiin, oli silloin kun täällä asuin jos kodiksi kutsutaan paikkaa, jossa ahdistaa ja masentaa. nytkin oon nukkunut päiviä ja herännyt vain huomatakseni, kuinka sairas ja masentunut musta tässä talossa tulee. kun se luulee, etten kuule, se puhuu siitä, että voisin häipyä.

huomenna tai ehkä jo illalla lähdenkin, vaikka mulla ei tällä hetkellä omaa kotia olekaan. ja vitut kun on, en tasan oo tulossa sen patojen ääreen. ja mitä terveellistä on ruoassa, jossa päiväys on mennyt kuukausi, puolikin vuotta sitten? kotona ahmiessani saan ruoan jotenkuten kulkemaan lävitseni, mutta täällä musta muuttuu kurluttava komposti ja harkinnassa on tarttua veitseen ja viiltää tää tynnyri auki. ja aivan turha sen muijan ihmetellä, miksi isäni, se itse ja kotona asuva siskoni ovat kaikki kuin viimeisillään raskaana - ruoka voi olla terveellistä, mutta pilaantunutta.

oksentamisesta sen verran, etten varmaan kauaa voi bulimiaa kieltää, mutta ton muijan takia en ole sitä myöntämässä, edes itselleni. se olisi riemuvoitto sille ja siskolleni. en oo mikään teini enää, luulin jo päässeeni sen iän ohi, kun bulimia alkaa, mutta ei kai näin ollut. tän vuoden puolella olen oksennellut enemmän kuin ikinä elämässäni, kesä alkoi oksentamalla noiden rantasaunassa, ja siellä on oksennusvati tälläkin hetkellä kun äiti jotenkin sattuu sinne aina, kun olen siellä enkä päässyt vatia tyhjentämään. sitten se ottaa siitä itseensä, vaikka jollain sairaalla tavalla nauttii, ettei se sen laihin tyttö olekaan niin hyvä kontrolloimaan itseään, vaan sortuu sortumisesta toiseen.....