Ilman että tarkoitukseni on mitenkään loukata, tahtoisin kysyä, että miten ostatte suuret ruoka (ja etenkin hekku) määrät kaupasta? Siis tarkoitan, että eikö teitä hävetä? Vai kestättekö vain sen häpeän (miten??)?
Ymmärrän siis täysin, että kyse on sairaudesta eikä minun mielestä sairauksia kuulu hävetä, mutta kun itse mietin, niin näin normaalipainoisenakin joskus hävettää ostaa harkkuja, vaikka määrät on kohtuullisia ja tuskinpa sitä kassatätiä tai muita ihmisiä kiinnostaa minun ostokset, ja mistäs ne tietää syönkö yksin vaiko onko minulla kavereita kylässä.
Hävettääkö?
12
519
Vastaukset
- norsutyttö
Hävettää.
Mutta samalla on hyvä muistaa, etteivät muut ihmiset tiedä montako ihmistä aion niillä ruokamäärillä ruokkia..
Tosin lähikaupassa tulee ravattua monta kertaa päivässä ja olen aika varma, ettei tilanteeni oli jäänyt henkilökunnalle epäselväksi. Katse lattiaan ja hiljaista muminaa aina kassalla. Ja äkkiä kotiin pakoon muiden katseita. Niin se kauppareissu minulla menee. Kyllä todellakin hävetti ja paljon, kun ahminta oli pahimmillaan. Kassalla koitin näyttää siltä, että "taas meillä on tarhassa lapsilla synttäreitä ja siksi ostan 10 sulkaalevyä, 24 vanukasta, 10 litraa jäätelöä jne" vaikka oikeasti olen lapseton sinkku, joka ei ole tarhaa nähnytkään.
Mutta puollustuksekseni kerron hieman taustojani, jotka synnyttivät syömishäiriöni. Olen ala-aste ikäisestä lähtien olen syönyt kunnon kotiruokaa saman verran kuin fyysistä työtä tehnyt isäni, mutten ole koskaan ollut läski, vaan aivan laiha tikku, koska olen ollut myös koko ajan liikkeessä ja aina harrastanut monipuolisesti urheilua. Lisäksi olen saanut olla kiitollinen aktiiviselle aineenvaihdunnalleni.
Kuutisen vuotta sitten tilanne muuttui tramaattisesti kun sairastuin alle 30-vuotiaana ja jouduin jäämään yli seitsemän vuoden sairauslomalle, jolla olen edelleen, koska niskani pamahti monen syyn yhteyssummana.
Olin tottunut harrastamaan kovaa liikuntaa 3-5 kertaa viikossa, kuten karatea, kuntonyrkkeilyä, erilaisia jumppia jne. Ja yhtäkkiä en pystynyt tekemään mitään muuta kuin makaamaan sohvalla ja napsimaan kovia kipulääkkeitä ja lihasrelaxantteja vuoron perään.
Vaikken ollut varsnaisesti millään lailla halvaantunut tms. niin käytännössä olin täysin toimintakyvytön. En pystynyt olemaan ollenkaan istuma-asennossa, en pystynyt käymään kaupassa, en pystynyt siivoamaan, en pystynyt harrastamaan mitään. Pahimmillaan tilanne oli täysin sama kuin jos käteni olisi leikattu irti, koska en niskakivun takia pystynyt tekemään niillä mitään ja tietysti myös aika kulutti käsistä voimat pois ja ne lähti shokeeraavan nopeasti.
Avunpyytäminen on minulle aina ollut täysin mahdotonta. Olen aina ollut ns. ei tartte auttaa tyyppi ja lähinnä suuttunut, jos joku toinen on tullut tielle säheltämään, tai siltä se avun saaminen on aina tuntunut. Ja nyt olin tialnteessa jossa olisin tarvinnut apua joka ikisessä asiassa ja olin vielä sinkku, joten kaikki mahdolliset hommat olivat automaattisesti minun kontollani.
Yritin saada apua mm. Kelalta, mutta alle 30-vuotiaana olin liian nuori, enkä ihan riittävän huonossa kunnossa saadakseni esim. kotiapulaisen. Ja koska tulotaso romahti sairasloman myötä, niin ulkopuolisen palkkaaminen ei tullut kyseeseenkään. Tunnuin tippuvan joka asiassa kuiluun, mihinkään etuuteen en ollut tarpeeksi vammainen ja tai sitten olin liian vammainen.
No tämän kaiken pa**** keskellä minulle alkoi kehittyä ahmimishäiriö ja koska kipulääkkeiden takia aineenvaihduntani oli koko ajan jumissa, enkä enää voinut harrastaa mitään liikuntaa, niin painokin nousi helposti. Yritin hakea apua mm. kahdelta psyatrian erikoislääkäriltä, fysiatrian erikoislääkäriltä, neurologian erikoislääkäriltä ja neuropsykiatrian erikoislääkäriltä. Kaikki myönsivät, että minulla selvästi on syömishäiriö ja se lisättiin sairauskertomukseenkin jo vuonna 2008 ja siihen suositeltiin määräämään kuntoutusta kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa, mutta lopulta se aina jätettiin lääkärien toimesta huomioimatta, joska sain pääasiassa pidettyä painoni lähellä normaalipainoa, joka minun pituisellani on 54kg-68kg ja painoni heitteli 54kg-72kg välillä, Eli painoni heitteli 20 kilolla, mutta sitä ei lähdetty hoitamaan, koska se pysyi normaalipainon alueella pääasiassa. Olisin kuitenkin itse halunnut apua jo tässä vaiheessa, ettei tilanne karkaisi käsistä jossain vaiheessa.
Kesällä ahminta sitten kokonaan karkasi käsistä ja söin 10kk aikana kroppaani lisää läskiä 36kg!!! Minä olin aktiivisesti koittanut apua hakea ahmimiseen vuodesta 2008 lähtien reippaasti yli 10 lääkäriltä, kunnes lopulta keväällä 2013 puolivahingossa löysin lääkärin, joka osasi auttaa ja sen jälkeen en ole ahminut, enkä ostanut kaupasta "lastenjuhlia varten kaikkia herkkuja", vaan olen laihtunut 21kg ja normaalipainoa aletaan lähestyä. Oikean lääkärin löydyttyä nimittäin löytyi nopeasti myös ravintoterapeutti ja syömiseen syytä kanssani etsininyt toinen terapeutti.- kookospöllö
Hävettää kyllä. Saatan lähteä jonnekki kauemmas kauppaan, koska en kehtaa mennä lähikauppaan taas kolmatta kertaa päivän aikana. Ja lisäks ostan usein jotain terveellistä esim porkkanoita herkkujen lisäks, niinku yrittäisin todistella että kyllä mä hei syön muutakin ku jäätelöä ja suklaata. Nytkin tekis mieli hakea kookossuklaata ja mielessä ei mitään muuta pyörikkään. Harmi vaan että tiedän ihan hyvin että jos sitä kookossuklaata saan ja sen syön, niin himo korvautuu vaan jollain muulla mitä on seuraavaksi "pakko saada".
- Thisishowwedoit
Itse sairastan bulimiaa, mutta samalla tavalla minäkin ravaan kaupassa mättöjen perässä. Pahimillaan olen käynyt puolen tunnin välein ostamassa uudet mätöt samasta kaupasta ja voitte uskoa kuinka hävettää. Ostoskeskuksen vessaan ja sormet kurkkuun ja uusiksi. Kassahenkilökunta ei ole edes pahn, vaan ne muut asiakkaat, jotka katsovat mättökoriani...
Toivon, että teille kaikille ruoka ei jonkin ajan kuluttua ole enää ongelma ja samaa toivon itselleni. Eikö olisikin kivaa olla normaali? :(- kassaneiti3
Johtuukohan tuo nolotus vaan omasta huonosta omastatunnosta? Kuinka usein olette itte tuijottaneet kaupassa arvostelevasti muiden asiakkaiden tuotteta? Varsinkin niillä kauppakerroilla, kun ette ole itse hävenneet millään lailla omia ostoksianne?
Kaupan kassalla käy päivittäin satoja, jopa tuhansia asiakkaita, joten kassaneidille olette vain miljoonasta asiakkaasta. Ja harvempaa kassaneitiä kiinnostaa kotiinpääsyä enemmän yhden asiakkaan ostokset. Muut asiakkaat taas pääasiassa tuskailevat jonon hitautta, rahatilannettaan ja ehkä jopa häpeävät omia ostoksiaan.
Ettei muuta kuin markkinataloutta tukemaan, vaikka sitten karkkien voimalla! =) - kookospöllö
Mä olen myös sairastanut bulimiaa vuosia, mutta elimistö meni niin huonoon kuntoon että mun on ollu pakko lopettaa oksentelu. Ahmimista en kuitenkaan oo pystynyt lopettamaan ja oonki lihonu viime kuukausina ihan hulluna. En kehtaa poistua kotoa kun en halua että kukaan tuttu näkee mitä musta on tullu, ja puran ahdistusta yksin kotona ahmimiseen, joka taas lisää ahdistusta, jne. Ennen rakastin urheilua mutta en sitäkään enää kehtaa tehä kun pelkään että salilla tai lenkkipolulla ihmiset kattoo arvostelevasti että miten oot voinu päästää ittes tohon kuntoon. Että kyllä häpeä on ehkä se kaikkein vahvin tunne mikä on koko ajan läsnä.
Varsinkin kun menee MCdonaldsiin ja ostaa 6 juustohampurilaista mukaan yksin ollessaan. Ja 8 vain sen takia etten kehtaa ostaa enempää, menen sitten sen jälkeen kauppaan ostamaan leipää ja sipsejä.
Joo kyllä hävettää, ei kassatyöntekijöiden takia
vaan ihan vaan varmuuden vuoksi jos joku tuttu tulisi vastaan,
tuttu joka tietää että elän yksin.- KASS4
Mulla on ollut liuta kaiken näkösiä syömishäiriöitä ja olen nykyään töissä kaupassa. Säälittää välillä kun nuoret tytöt ja toki muutama poikakin tulee aina hillittömille herkkuostoksille. Sen verran tuntumaa on syömishäiriöihin ja muuten vaan ongelmalliseen syömiseen, että tunnistan kyllä millon jollain on jotain pielessä. En suoraan sanoen haluaisi myydä niille pennuille niitä herkkuja. Vastineeksi antaisin olkapäätä ja vertaistukea.
Elikkä siis ehkä sitä voi olla aihetta jonkin asteiseen häpeään, sillä kyllä me kassahenkilöt pistetään asioita merkille. - pandahali
joskus puoliksi toivoo että kassaneiti antaisi olkapäätä ja vertaistukea.. vaikka he eivät saakkaan tehdä niin.
- 12+6
oikeasti toivon, että kassa kieltäytyisi myymästä munkkeja, jäätelöä, suklaata kun tuun kauppaan toista kertaa tunnin sisään. ei voi täysin verrata, mutta eihän alkoholiakaan myydä jos on liian kännissä, ennen yhdeksää ja yhdeksän jälkeen illalla, ja baariin ei pääse jos on juonut liikaa. kukaan ei estä syömästä sitä kaikkea paskaa, mikä on vähintään yhtä myrkyllistä kuin viina.
pienempien kauppojen kassat kiinnittää ihan varmasti huomiota, jos haet kasoittain mässyä pari kertaa päivässä monesti viikossa kuukausien, vuosien ajan. eri juttu isommissa kaupoissa, kaupungeissa. ei se kuitenkaan ole kassojen asia, niillä on omakin elämä, omat murheet ja se työ, johon on sillä hetkellä keskityttävä.Mun mielestä olis hyvä jos epäterveelliseen syömiseen suhtauduttais samalla tavalla kun kännissä olevalle viinan myymiseen. Kyllä se monen ahmimista ainakin hidastais, jos tietäis, että Mäkin kassalla tultais sanoon, "Sori en voi myydä sulle, ku oot jo nauttinu liikaa kolesterolia." tai "nyt on tainnu tullu ahmittua liikaa?"
Meinaan kyllä lihavuus aiheuttaa vähintäänkin yhtä paljo terveyshaittoja kuin juominenki. Joten miksei ongelmasyöjien touhuun voida puuttua siinä missä ongelmajuajienkin? Molemmilla on homma lähteny käsistä, vaikuttaa ihmissuhteissiin, terveyteen ja moneen muuhunkin asiaan.- taas 12+6
mjiau kirjoitti:
Mun mielestä olis hyvä jos epäterveelliseen syömiseen suhtauduttais samalla tavalla kun kännissä olevalle viinan myymiseen. Kyllä se monen ahmimista ainakin hidastais, jos tietäis, että Mäkin kassalla tultais sanoon, "Sori en voi myydä sulle, ku oot jo nauttinu liikaa kolesterolia." tai "nyt on tainnu tullu ahmittua liikaa?"
Meinaan kyllä lihavuus aiheuttaa vähintäänkin yhtä paljo terveyshaittoja kuin juominenki. Joten miksei ongelmasyöjien touhuun voida puuttua siinä missä ongelmajuajienkin? Molemmilla on homma lähteny käsistä, vaikuttaa ihmissuhteissiin, terveyteen ja moneen muuhunkin asiaan.täähän on riippuvuus siinä missä viina-, huume- ja peliriippuvuuskin. valehtelee, jotta saisi itselleen aikaa ja mahdollisuuden ahmia, ahmimisen takia ei näe kavereita, perhettä, parisuhde kusee, opiskelu ja työnteko vaikeutuu, mulla ainakin paljon sairaspäiviä syömisen takia. krapulassa mennyt töihin ja kestänyt sen, ahmineena ahdistaa niin helvetisti (ja väsyttää, kun tullut vedettyä liikaa sokeria yms ja maha kipeä ja kroppa kovilla siitä yliannostuksesta), etten pysty keskittymään, olen hidas, masentunut, työnjälki vähän niin ja näin, ja mihinkään älylliseen en kykene.
osittain toi "en pysty" on korvien välissä, on niin vihainen itselleen mitä tuli taas tehtyä, mutta kyllähän tää rasittaa ihan fyysisestikin. maha kipeä, oksettaa ja väsyttää, sattuu joka paikkaan - aika paljon pitäisi ihmisen viinaa vetää, että tossa kunnossa olisi seuraavana ja sitäkin seuraavana päivänä, ja että alkoholi näkyisi naamasta yhtä selvästi kuin tää silmät ummessa-turvotus, ja se luokiteltaisiin jo ongelmajuomiseksi. pää huutaa lisää ruokaa, samalla suree ja haluaa sen kaiken pois itsestään, tän helvetin loppuvan. rahaa on kuitenkin muutamaan jäätelöön, ja sitä ennen ei mennä nukkumaan - ihan sama kuin alkoholisteilla.
eilen ahmin vaikka edellisillan piti olla viimeinen, ja viikonloppuna oli niin karsea olo, että sen piti olla viimeinen kerta. heti herätessä vetelin eilisillan leipomukset, pilaantunutta hedelmää, ja kohta pitäisi lähteä töihin ja illalla sukuloimaan ja huomenna olisi juhlat. ahdistaa. en pidä siitä, miten tää näkyy mussa. miltä tää tuntuu fyysisesti ja henkisesti, miten tää vaikuttaa ihmissuhteisiin. en saa tehtyä asioita, jotka mun pitäisi hoitaa.
hävettää ihan helvetisti mennä lähikauppaan ostamaan maitoa töihin, kun join sinne ostamani maidot äsken. tullut taas ravattua mässyostoksilla, varasteltua... kunpa vaan joku ottaisi mut kainaloon ja pitäisi kiinni silloin, kun ahmimishimo iskee, nyt kun se on päällä, haluan kaikki mahdollisimman kauas saastaisesta itsestäni. mutta aina kun ruoka alkaa huutaa keittiössä, kaupoissa jonkun pitäisi ottaa kiinni ja pitää turvassa, johonkin puutteeseenhan sitä ahmii eikä se ole ruuan puute vaan rakkauden.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174666
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1942545Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731667Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella291575- 211299
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon221255Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641217- 1341025
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42952- 171924