Ratsastuksenopettajan käytös

Jokaisella hevosella ravin tahti on eri. Isompi liikkeisellä hevosella pitää ravata reippaammin. Jos köpötät tyytyväisenä edessä olevan perässä, teet väärin. Ratsasta hevonen reippaaksi ja tarvittaessa tee voltteja jos olet edessä olevan hännässä.
Takaa tuleva aina väistää, älä keskity liikaa muihin ratsukoihin, vaan keskity omaan suoritukseen. Pidä tietty silmät auki, mutta älä nyt niitä takana olevi murehdi.

Jos hevonen ei reagoi pohkeeseen, pitää käyttää raippaa. Koskaan pohkeella ei saa jäädä puristelemaan.

Ohjien lyhentäminen ja vetäminen on eri asia. Ohjien pitää olla tuntumalla, ne ei missään nimessä saa hölskyä löysänä, koska silloin nypit jatkuvasti hevosta suusta. Et kuitenkaan saa vetää ohjista, vaan käden pitää pysyä paikallaan tai tarvittaessa myödätä liikeen tahdissa.


Ekana suosittelen, että kysyisit opettajalta jos et jotain asiaa ymmärrä. Esimerkiksi sano, että sinä et oikein tiedä miten ohjien pitäisi olla, kun välillä tuntuu että ne on liian löysällä ja sitten taas vedät. Näin opettaja voi näyttää sopivan tuntuman.

Kuule Zipper, aloittajan ymmärryksessä ei ollut mitään vikaa, jos luit tarkasti hänen viestinsä. Ongelma on epäystävällisesti käyttäytyvä opettaja, joihin olen itsekin välillä törmännyt. Nämä kentän laidalla ratsukoille rääkyvät henkilöt eivät ilmeisesti ymmärrä että tuo tunnilla ratsastava henkilö maksaa kyseisestä huvista hemmetin paljon sekä toivoisi myös saavansa rahallensa mieluisa oppimiskokemuksen.

Olen itsekin törmännyt näihin ikäviin "opettajiin", jotka varmasti tietävät alasta paljon, mutta ihmisten kanssa toimiminen ja käyttäytyminen on jäänyt vajaavaiselle tasolle. Valitettavasti en osaa ehdottaa ratkaisua aloittajan ongelmaan. Jos tämä kyseinen opettaja on samalla myös tallin omistaja, suosittelen kyllä vaihtamaan tallia. Jos taas ei ole omistaja, kannattaa ehkä koko ryhmän voimin ottaa asia esille omistajan kanssa. Kyllä häntä ainakin viimeistään luulisi kiinnostavan tänä päivänä että miten heppabusiness kukoistaa.

Itse kuulun niin onnellisiin joilla on tällä hetkellä ihana opettaja, joka jaksaa rauhallisesti opettaa ja myös olla hyväntuulinen ja ystävällinen.

En sanonut, ettei aloittaja voisi olla oikeassa ja opettaja todella on ilkeä :)

Mutta helposti muutamassa vuodessa taidot ruostuu ja ehkä ajatus ei mene ihan taitojen mukana. Eli ajattelee ratsastavansa paremmin mitä oikeasti ratsastaakaan. Tämä ei ole mikää häpeä, se on varsin tavallista jos on taukoa. Koksa ajatustasolla tietää miten pitää ratsastaa, mutta kunto ei ehkä olekaan enää sen mukainen.

Siksi sanoinkin, että ennen kuin aloittaja nyt täysin opettajan tyrmää, kannattaa miettiä asioita vähän eri näkökulmista.Ja todella kannattaa myös ihan suoraan opettajalta asioista kysyä! Jos opettaja ei osaa vastata asiallisesti, kun kasvotusten kysyy, on taatusti opettajassa vikaa.

Valitettavasti joskus pitää myös poistua omalta mukavuusalueelta jos haluaa oppia. Joskus opettaja joutuu jopa huutamaan käskyjä, koska tällöin asia menee yleensä nopeammin perille. Aika turhauttavaa se on opettajallekin, jos pitää 50 kertaa toistaa tunnin aikana sama asia...
Tietysti jos riittää että käy rentoutumassa ja mukavasti köpöttelemässä, on asia ihan toinen :))



Ja edelleenkni tiedän että huonoja opettajia on. Aina vaan ei kannata heti tuomita opettajaa.

Se nyt on vaan fakta, että aika moni ratsastusopettaja huutamalla kertoo mikä menee pieleen. KATOS AUKTORITEETTI. Mutta niin myös opit. Menee paremmin oppi perille kun kerrotaan kissan kokosilla kirjaimilla. Mä olen ratsastanut vuosia ja ties kuinka moni opettaja mulle huutanut sitä sun tätä, mutta en oo kertaakaan ottanut itteeni miksi ottaisin. Ei ne opettajat sitä pahalla....

puhutko nytte killeristä ? :D

Vaihda tallia!
Itse aloitin 80-luvulla ja silloiset ratsastuksen opettajat huusivat kun palosireeni. Pikkityttönä siihen ei osannut puuttua vaan puri hammasta ja kesti kohtelun. Osa opettajista oli tosi ilkeitä. Opiskelu ja työ veivät ympäri Suomea ja olen ratsastanut usella eri talleilla tuntiratsastajana. Ikinä en ole omaa hevosta hankkinut joten erillaiset "opettajat" on tullut nähtyä. Luulun jo että huutajat olisivat kuolleet sukupuutton, mutta viime kesänä koin paluun lapsuusvuosiin. Tunteja ryhryi pitämään 20 ja risat ratsastuksen ohjaaja. Kun kaikki ei mennyt niinkuin piti, alkoi ilkkuminen. "Eikö laskupää riitä, voltti on 10m", "miksi et tee mitään vaikka olen jo viidesti käskeny", "voi v###u, etkö saa hevoseen vauhtia. Kohta hujautan raipalla kun ratsastat ohi" jne. Tyyppi ei neuvo miten asiat korjattaisiin, tai muuta harjoitusta jos näkee että se ei vaan onnistu kun ratsastaja ei vielä osaa. Tulin siihen tulokseen, että yli 40vuotiaana en enää päänaukojia kuuntele. Haluan oppia miten asiat tehdään, en kuulla huutoa siitä miten kaikki menee pielee. Vaihdoin tallia ja nyt on hyvä ope. Todella opettaa ratsastusta ja korjaa virheitä :)

Täällä on samansuuntaisia kokemuksia...

Olen vielä nuori, ja ratsastanut hyvin vähän ratsastuskouluissa (ylläpitohevonen 3 vuoden ajan ja lähikasvattajan auttelu hevosten liikuttamisessa lohkaisivat ison palasen pois) - yhteensä olen ollut hevosten kanssa tekemisissä kymmenisen vuotta. Täytyy sanoa, että mulle on valitettavasti jäänyt ratsastuskouluista paha maku suuhun - ainakin niistä, jotka olisivat itselleni kohtuullisen etäisyyden päässä (en omista autoa).

Ensimmäinen kehno "opettajani" oli SRL:n hyväksymän tallin koulutettu ratsastuksenopettaja, joka kunnostautui jo alkutunnista olemalla kuuntelematta ratsastajien toiveita hevosen suhteen. Siihen aikaan olin ratsastanut viitisen vuotta, mutta pitkän tauon takia toivoin rauhallista ja kylmäpäistä hevosta. Pyyntöni ohitettiin sanomalla "höpöhöpö, sä oot ratsastanut jo noin kauan niin kyllä sä pärjäät", ja sain alleni säpsyn ruutitynnyrilämppärin. Tunti pidettiin maneesissa, ja tunnilla oli 15 ratsukkoa samanaikaisesti. Minulle sanottiin yhteensä ehkä 10 sanaa koko tunnin aikana: "ohjaa se nurkkaan" "kisko niistä ohjista kovempaa" "pysäytä se koni" - kaikki tilanteessa, kun hevoseni oli riistaytynyt käsistä (tapötäydessä maneesissa joku muista hevosista oli aina liian lähellä, ja sekös ärsytti ratsuani). Mitään palautetta istunnastani, käsistäni, apujen antamisesta tms. en saanut vaikka taatusti olisi riittänyt korjaamista - minuun reagoitiin ainoastaan, kun painoin epätoivottua laukkaa ympäri maneesia muihin ratsukoihin törmäillen kauhistuneella hevosella. Yhdelle toiselle - aloittelevalle - tytölle ohjaaja karjui kentän laidalta "etkö sä s**tana osaa ton paremmin ratsastaa, kohta saat luvan tulla v*ttuun sieltä selästä!" ja pamautti kunnon voimalla ohitseen kulkevia "liian hitaita" hevosia raipalla lautasille. Toisella tunnilla samaisessa ratsastuskoulussa sain taluttajan (!!!), lieneekö syystä että opettaja päätteli minun olevat ihan surkea kun en saanut pidettyä sitä hermoheikkoa säpsyilijää hallinnassa täpötäydessä maneesissa, jossa hevosen kulkivat ajoittain niin lähekkäin, että ylsivät näykkimään toisiaan lautaisille & potkimaan. Samaisella tunnilla ennestään täyteen maneesiin tuli vielä eräs yksistyisratsastaja harjoittelemaan esteitä ja varasi koko keskikentän, joten sillä tunnilla vain kävelimme/ravasimme uralla ympyrää. Päätin, että olen nähnyt tarpeeksi, enkä sen koommin ole kyseiseen paikkaan jalallani astunut.

Toisella kerralla olin tuttavaperheen tyttären mukana (aloitteleva ratsastaja) - siihen aikaan kokemusta hevostelusta oli noin kahdeksan vuoden ajalta. En ratsastanut itse, vaan talutin tyttöä. Tunnilla oli 4 muutakin ratsukkoa, ihan sopiva määrä, mutta opettaja ei missään välissä puuttunut tuttavatyttöni jalkojen huonoon asentoon (varpaat kohti maata, kantapäät ylhäällä ja jalka osoitti hevoseen päin eikä suoraan). Lopulta päätin ohjeistaa itse ja siirsin jalan oikeaan asentoon. Siitäkös riemu repesi - ohjaaja rääkyi selvästi suuttuneena jotain siihen suuntaan, että hän on täällä se opettaja eikä minulla ole mitään oikeutta ohjeistaa. Sitten hän käski minut kentän laidalle seisomaan. Tyttö sanoi, ettei pärjää ihman taluttajaa, mutta opettaja sähähti "vitut" ja tunti jatkui. Toiste en ole käynyt tälläkään tallilla, eikä tietääkseni ole tuttavaperheeni tytärkään.

Ensimmäisessä tapauksessa opettaja on tallin omistajan tytär, joten en usko että kertominen auttaisi hirveästi. Toisesta tallista en tiedä, mutta se on niin kaukana, ettei minun siellä kuitenkaan tulisi käytyä... :)

Kaikenlaista hiihtäjää sitä maailmaan mahtuu, ja valitettavasti myös ratsastuksenopettajan kaltaisiin palveluammatteihin. Jotkut tuntuvat luulevan, että hevostieto ja -taito riittää, vaikka todellisuudessa tarvitaan vähintään yhtä paljon sosiaalista osaamista ja sitä, että pitää ihmisistä.

"Parasta opetusta" sain n. 12-vuotiaana, kun eräällä yksityistallilla pyörittyäni minulle lyötiin vanha, jalkavikainen ja aivan pirun kiukkuinen ruuna käteen ja sanottiin että toi on nyt sun vastuullas. Jälkikäteen ajateltuna TODELLA vastuutonta tallin & hevosen omistajilta, mutta sitä ei voi kieltää, ettenkö olisi oppinut valtavasti. Itse piti selvittää kaikki, niin tuli nopeasti ruokinnat ja lääkitykset tutuiksi kaltaiselleni pikkutytölle...arkaa ei minusta päässyt kasvamaan, kun itse piti soittaa kengittäjät ja tilata rehut. Aamutallin kävin tekemässä joka päivä kaikille hepoille, ennen kuin pyöräilin kahdeksaksi kouluun. Jessus, jälkikäteen ajateltuna en voi ymmärtää omistajia... Nyt varttuneempana en voisi kuvitellakaan jättäväni isoa, erittäin hankalaa ja sairastelevaa hevosta jonkun pikkulikan vastuulle.
Muistan lukemattomia kertoja, kun hevonen puri, potkaisi, ryösti kiitolaukkaan, karkasi talutuksesta, linttasi seinää päin, pukitti, nousi pystyyn...

Tietenkään mitään ihan kauheeta käytöstä ei saa eikä pidä hyväksyä opettajan taholta, mutta ite kaikki ratsastuksen opettajani ja myöhemmin sitten valmentajani on kyllä ollut sellasia, että ne huutaa. Ei sillä mitään voi, ammattiin ilmeisesti hakeutuu tietynlaisia ihmisiä.

Näitä talleja löyty missä tuntilaiset vain rahantuojia. Varsinaiset "oppilaat" on valmennúsryhmässä olevat. Rahalle ei saa vastinetta, hevoset hyppii seinille, liian paljon tunteja päivässä....lähes joka hepalla sieni......säälitti hepat.....onneksi tallia voi vaihtaa :(

Joo kannattaa vaihtaa tallia!

Itse lopetin taas ratsastuskoulutunnit vuosi sitten juurikin ilkeilyn vuoksi. Olen ratsastanut n. 12 vuotta vakituisesti ja mulla on melkein aina ollut välissä jotain yksityisiä ratsastettavana. Meinasin purskahtaa nauruun kun viimeisellä tunnilla vuosi sitten opettaja vittuili että kannattaa ensin opetella ratsastamaan ryhmässä ennenkuin ratsastaa yksin (hän varmaan luuli etten ole koskaan ennen ratsastanut yksin). Kannattaa välillä yrittää ottaa huumorillakin.. :)

Tuosta ratsastuksenopettajan "auktoriteetista" ja huutamisesta. Missään muussa asiakaspalvelu/opetusammatissa ei katsota käsittääkseni hyvällä, jos asiakkaille/ opetettavaille huudetaan. Jotenkin ratsastusmaailmassa tämä tapa tuntuu kuitenkin olevan ihan arkipäivää ja pikemminkin sääntö kuin poikkeus. on ihmisiä, jotka oppivat erilailla kuin muut ja esimerkiksi minun kohdallani juurikin koko harrastus on jäänyt juuri tuon ratsastuksenopettajan käytöksen takia.

Kyllä, hevoset ovat 500-kiloisia eläimiä joiden selässä täytyy pitää silmät ja korvat auki. MUTTA se että asioita ei välttämättä heti ymmärrä tai hevosta ei saa kulkemaan opettajan haluamalla tavalla ei oikeuta opettajaa käyttäytymään kuin oltaisiin armeijassa. On eri asia huutaa kuin korottaa ääntään. myös minulle on entinen työnantaja sanonut nätisti "rivien välistä" useamman kerran etten minä ratsastaa osaa.

En tiedä, opetetaanko alalla kuinka paljon asiakaspalvelua mutta sen perusteella mitä olen kuullut ja nähnyt opetustoimintaa niin ei taideta pahemmin opettaa. Vaikka tämä taito on todellakin tärkein tällaisessa ammatissa. Ei siitä ole mitään hyötyä, jos opettaja ratsastaa itse intermediatetasolla ja saa hevosensa hyppääämään kahta metriä mutta ei osaa motivoida asiakkaita oppimaan ja huolehtia siitä, että jokaisella ratsastajalla on tunnin jälkeen hyvä mieli ja jotain oppeja jäänyt takaraivoon. Katsoo näitä nykypäivän hintoja niin itse en ainakaan 25-30 euroa pulita siitä, että kiertäisin tunnilla kehää, jos ratsastajia on pahimmillaan se 10 samassa tilassa ja samalla kuuntelisin opettajan karjumista siitä kun hevonen ei kulje kunnolla ja kaikki muukin on ihan päin persettä.

On hyvä, jos ihmiset saavat ottaa nämä vittuilevat opettajat huumorilla, mutta itse en ainakaan näillä nykyhinnoilla katselisi sellaista yhtään vaan haluaisin rahoilleni kunnon vastinetta. Itse en ymmärrä mikä oikeus opettajilla on huutaa tai karjua takaisin maksaville asiakkaille mikäli kyseessä ei nyt ole joku megaluokan moka jossa hevosen henki on vaarassa tms. Minä ainakin äsähtäisin takaisin kunnolla ja sen jälkeen katson, tuleeko ratsastuksenopettajalta turpaan... Myös tuo, miten opettaja on kilahtanut siitä, että taluttaja on auttanut ratsastajaa ja antanut hyödyllisiä ohjeita , mitä hemmettiä? Ei se vissiinkään opettajan tuntipalkasta ole pois, vai onko...? Tuollaisesta asiasta kannattaisi jo kirjoittaa johonkin lehteen. Tallinpitäjät ja opettajat kuitenkin edustavat yritystään ja tuollainen käytös ei kuulu kyllä minkäänlaiseen yrityksen pyörittämiseen ja asiakkaalla on aina oikeus ilmaista mielipiteensä!

Anteeksi sekava ja pitkähkö avautumiseni :D

Ensinnäkään ei pitäis olla opettaja jos ei osaa olla huutamatta. Kun huutamall opettaa niin on menettänyt itsehallinnan ja siitä hermostuu niin oppilaat kun hevoset. Jost ei ole pitkää pinnaa niin ei pitäis olla töissä tässä ammatissa. Mä aloitin Ridauksen kauan aikaa sitten yhdessä tallissa tapiolassa ja siellä omistaja kutsu meitä nimillä ja huusi kurkku suorana ja ratsastus vaatteetkin käytiin morkkauksella läpi. Mutta me ei otettu siitä nokkiimme vaikka usein ajattelinkin että jos meidän vanhemmat olis ollu kattomassa niin tämä ihminen olis varmaan käyttäytyny erilailla.No pikkulikkoja on helppo manipuloida kun ei ole muita aikuisia mukana.

Ai, se huutaminen jatkuu edelleen alalla. En tajua, miten 80-luvulla pikkutyttönä siedin sitä. Nyt oma tyttäreni 9-vuotias haluaisi mennä alkeiskurssille ja ehdin jo miettiä, että varmaan se järjetön lyttääminen ja pelottelu on mennyttä aikaa.

Tottakai ratsastuksenopettajan täytyy olla jämäkkä. Siinä on kyse ihan niiden ratsastajien omasta turvallisuudesta ensisijaisesti ja toissijaisesti hevosten. Mutta jämäkkyys ei tarkoita huutamista, solvaamista ja asiatonta käytöstä. En voi käsittää, mikä hevosalalla on ongelmana. Jos menen jumppaan tai soittotunnille, niin ei mulle opettaja siellä latele asiattomuuksia. Olen itse opettaja ja en kuuna päivänä voisi oppilaille puhua, kuten talleilla näköjään puhutaan edelleenkin. Herranen aika. Oppiminen on joskus työlästä, mutta sen täytyy lähteä kohtuullisista vaatimuksista, pienin askelein ja oppijaa kannustaen. Eikä kaikki opi koulussa sitä matikkaa laskemaan tai soittamaan pianoa musiikkiopistossa tai huippuratsastajiksi, mutta yhtä lailla kaikkia pitää kannustaa ja asettaa ne vaatimukset sen mukaan.

Tää menee kyllä ohi topicin mutten ymmärrä muutenkaan nykyistä alkeisopetusta...vedä ohjasta, potkaise pohkeella...siis mitä? Eikö voisi alusta asti opettaa ratsastamaan OIKEIN?

Mun kokemuksen mukaan monet opettajat ovat tosiaan aika töykeitä, ihmissuhde- ja kommunikaatiotaitoja ei tunnu ainakaan löytyvän. Kovin älykkäiltäkään eivät useimmat vaikuta.

Esimerkki: kerroin ennen tunnin alkua opettajalle, että mulla on toisessa jalassa sellainen vanhasta tapaturmasta jäänyt vamma, etten saa kantapäätä alas. Hän sanoi että ok, hän ei huomauta siitä. MUTTA hän kuitenkin huomautti asiasta ainakin kuusi kertaa tunnin aikana!! "Kantapää alas!!" raikui koko ajan maneesissa... Hohhoh. En viitsinyt sitten toistaa itseäni kaikkien kuullen, mutten kyllä enää mennyt kyseiselle tallille.

Megafonit on keksitty!!

Hei mä olen 14vuotias tyttönen ja olen harrastanut ratsastusta noin 2 ja puol vuotta eli kohta kolme. Ja mun ratsastus opettaja kyllä huutaa joka tunti, se tuntuu välillä pahalta varsinkin jos ei mene hyvin ja siitä huudetaan ja kerran kun olin rästitunnilla ja siis oli tämä samainen opettaja niin tämä opettaja haukkui mua kakkapökäleeksi että siltä kuulemma näytti ratsastus ja siinä sitten itku kurkussa loppu tunnin yritin vetää.. ja rästitunneille en ole tämän jälkeen mennyt ja samaten puomitunneista jäänyt huono maku suuhun, jos on yksittäisiä puomeja niin ne menee aina ihan hyvin mutta puomiratoja nykyjään katson kauhulla ja olen niistä stressaantunut, pelkään että nolaan itseni kun ohjaan sinne sun tänne. Unohdan heti opettajan kerrottua reitin mikä pitää mennä ja en tiedä miksi ohjaus ei koskaan silloin onnistu ja siitäkös tulee huutoa. Mulla on luultavasti huomenna puomitunti ja en ole järin innostunut...

Espoossa on yksi "ratsastuskoulu" jonka omistaja (mies) huutaa oppilailleen kurkku suorana. Paikan nimeä en mainitse, sillä tämä mies vahtii silmä kovana, mitä netissä kirjoitetaan. Pohjois-Vantaalla on yksi paikka, jonka omistajan vaimo käyttäytyy hyvin epäystävällisesti ja ylimielisesti ihmisille ja joka vahtii nettikirjoittelua yhtä vainoharhaisesti kuten em. Espoolaistallin omistaja. Uotilan Ratsastyskoulussa, Nurmijärvellä on vaikuttanut opettaja joka sai aikoinaan potkut Etelä-Vantaan ratsastuskoululta (vuonna 2009) mm. ajoittain epäystävällisen käytöksensa vuoksi riideltyään E-VR:n silloisen omistajan kanssa. Ja E-VR:n nykyisen omistajan aikana, vuonna 2012 oli siellä eräs naisope joka mm. huusi ja rähjäsi pienille lapsille koska nämä eivät heti reagoineet hänen käskyihinsä. (Em. nainen lopetti työt E-VR:llä vuoden 2012 lopulla)
Ikävä kyllä tämmöisiä ihmisiä on turhan paljon, jopa Master-tittelin omaavia.

Itse lopetin jokin aika sitten ratsastamisen E-VR:llä osittain omistajan/johtajattaren saamattoman poikaystävän epäystävällisen ja ylimielisen käytöksen vuoksi.

Saattaa olla jos oikein ymmärsin että opettaja käskee eikä selitä, vaan olettaa että tiedätte miksi ja miten pitäisi joku tehdä. Kysy seuraavalla kerralla miksi jos et tiedä syytä.
No, epäystävälliseen opettajaan ei oikein voi vaikuttaa muuten kuin vaihtamalla tallia tai tuntia, en tiedä voiko minnekkään välittää mutta kannattaa kokeilla.

Oma opettajani huutaa kyllä jos tarpeen on. Toki kirpaisee mutta asia tuntuu menevän pääkoppaan vasta huudon kautta. Kun nätisti sanominen ja asian selittäminen ei auta niin osakseen saa huutoa. Ei toki asiatonta sanastoa, mutta korotettua ja turhautunutta äänensävyä. Jotkut eivät tunnu oppivan jos opettaja ei ole tiukka vaan pelkästään lässyttää.

Vanha ketju, mutta paljon samantapaisia kokemuksia kuin itsellä, joten lisään omani listaan.

Ratsastin noin 9 vuotta samalla tallilla ja opettaja oli (ja on edelleen, minä vain en käy siellä enää) täysi natsi. Esimerkiksi käski aina viheltää ennen kuin avaa maneesin oven, jotta sisällä mahdollisesti olevat kuulevat, että kohta joku tulee. Tätä kun tehtiin, niin yhden kerran opettaja sitten sähähtikin vihaisesti, ettei saa viheltää (tai muutoinkaan ilmoittaa), koska "hevoset häiriintyvät".

Pari kertaa olimme tuntikaverin kanssa menossa maneesiin, kun edellisen ryhmän olisi pitänyt jo lopettaa. Päästiin ovesta sisään, niin opettaja huusi kurkku suorana meille, että nyt seisotte siinä nurkassa ihan paikallanne, ette liiku yhtään.

Usein tunneilla huusi ja karjui oppilaille, ja jos joku väitti vastaan, alkoi hirveä paasaus siitä, kuinka hänen avioliittonsa on perseestä ja lapsensa myös ovat perseestä ja nyt oppilaatkin vittuilevat, vaikka hän "kaikkensa antaa".

Joillekin lapsiratsastajille (5-10v!!) hän sanoi toisinaan, ettei näistä "koskaan tule ratsastajia", koska he eivät "edes yritä". Kerran katselin, kun eräs lapsi yritti ponilla hypätä estettä, mutta viime hetkellä poni kieltäytyi ja lapsi putosi. Opettaja huusi pää punaisena, kuinka kyseinen lapsi "tekee pahaa sille ponille". Aika rajua puhetta, kun kyseessä on 8-vuotias.

Itse sain kuulla toistuvasti, kuinka "pilaan hevoset". Pelkäsin hirveästi opettajaa, ja koska en ole kovin hyvä ratsastaja, toivoin suhteellisen rauhallisia hevosia, mutta opettaja laittoi minut jatkuvasti ratsastamaan taitotasooni nähden aivan liian vaikeilla hevosilla, joista sitten joka tunti kommentoi minulle vihaisesti, kuinka "se on tottunut paljon parempaan ratsastukseen, sä pilaat kaiken, mitä sille on koulutettu, sä teet siitä tosi vaikean seuraaville ratsastajille! Sun pitäis vähän ajatella muitakin, kuin itseäs, et sä voi tehdä noin-tai-noin, kun sun pitää miettiä, miltä seuraavasta ratsastajasta tuntuu, kun se joutuu sun jäljiltä ratsastaa tollasella hevosella!"

Kärsin myös hirveästi opettajan epäloogisista ohjeista: "Seuraavalla kierroksella käänny vasemmalle." kun käännyin, tulikin kommentti: "En mä sinne halunnut sun menevän, kun oikealle. Mikset sä koskaan kuuntele? Mikset sä tee, niinkun mä sanon?? Nyt sä pilasit tän tehtävän kaikilta muilta."

Kummallisin oli ehkä tällainen, kun hän komensi meidät kerran ratsastamaan pellolle. Yhden tuntilaisen hevonen sonti sinne, ja kun opettaja sai tietää, hän suuttui ja käski heti ratsastajaa menemään keräämään kasan, koska "sä pilaat meidän paalit, ei ole kiva, jos paaliin tulee kikkareita." Miksi sitten määräsi sinne ratsastamaan, jos sinne ei saanut tulla kasoja? Miksei määrännyt jo kerätylle pellolle?

Hänen hevosensa olivat vähiin päin kaikki sellaisia, että ne ryntäilivät hallitsemattomasti tämän tästä. Jos eivät muutoin, niin opettaja huitoi ne juoksutusraipalla seinille. Sitten hän huusi ratsastajille, kuinka nämä "pilaavat hevoset". Jos joku pelästyi tällaista käytöstä, opettaja kuittasi sen kerta toisensa jälkeen sanomalla, että "hevoset ovat aina tällaisia". Joka tunti lähti vähintään yksi hevonen hallitsemattomasti laukkomaan pitkin kenttää tai maneesia, yleensä useampikin, ja aina opettaja sanoi, että "tämä on normaalia, tämä kuuluu ratsastusharrastukseen, teidän täytyy hyväksyä se jos aiotte ratsastaa."

Itse lopetin, koska en hyväksynyt alituista vaaran ja pelon ilmapiiriä. En halua harrastaa hevosia, jos joka tunnilla täytyy sietää hallitsemattomia pukkilaukkakohtauksia ja opettajan vittuilua tai pitkällisiä selontekoja hänen paskasta parisuhteestaan.

Olen törmännyt aikuisena ratsastajana samanlaiseen käytökseen opettajan taholta. Heti ensimmäisellä tunnilla kovaäänisesti puhui että lapset oppivat niin nopeasti, haluten korostaa että aikuisratsastajalta ei paljoa odoteta. Yksi ryhmäläisistä on opettajan suosikki ja puhuu tälle aivan lempeällä äänellä ja kehuu maasta taivaaseen ilman mitään syytä. Meille muille huutaa. Minulle keksimällä keksii syitä huutaa ja ja haluaa antaa kuvan etten osaisi mitään. En ole huippuratsastaja, mutta suuri osa opettajan valittamista asioista on ihan päästä keksittyjä. Kummallisesti aina saan hankalimmat hevosetkin. Taidan vaihtaa ainakin opettajaa ja tarvittaessa koko tallia.

Minä aloitin tallilla, joka paljastuikin saippuaoopperaksi. Kieroilua ja kettuilua. Raha kelpasi ja kun oli saanut tukun käteen alkoi halveksunta. Onhan henkinen väkivalta rikos, ilmotusta vaan tekemään.

Peräänkuulutan ratsastusopettajan ja tallityöntekijöiden koulutuksiin asiakaspalvelun ja rakentavan palautteen harjoittelua. Lapsien kanssa työskenteleville erityiskoulutusta, jotta saavat yleensä pitää tunteja! Oppilaiden nöyryyttäminen tunnilla ei ole tätä päivää. Äänestäkää jaloilla ja vaatikaa asiallisempia opettajia.

Miten kirjoitan ratsastusopettajalle että voisin olla tallilla 24/7