Olemme olleet avoliitossa yli 20v eli ikää minullakin on jo 50v.
Nyt harkitsen vakaasti eroa, miehen uskottomuuden vuoksi eli maksullisilla naisilla käynnin vuoksi, eikä niitä ole vain yksi kerta, asia tuli ilmi vasta tänä vuonna
Lapset on jo aikuisia, mutta paljonhan sitä yhteistä mahtuu näihin vuosiin.
Ja monenlaisia ajatuksia päässä pyörii.
Yksi asia mitä tässä pohdin ja haluaisin ajatuksia teiltä on, kuinkahan yksinäinen sitä on, kun asut ja olet yksin?
Märehtiikö sitä omaa kurjuuttaan edelleen, niinkuin tässä nyt tekee..
Toki asia on itsestäkin kiinni ja mitä harrastaa yms minkä luontoinen on..
Mut jos on jotain "kokemuksia" niin kertokaa..
Nyt harkitsen vakaasti eroa, miehen uskottomuuden vuoksi eli maksullisilla naisilla käynnin vuoksi, eikä niitä ole vain yksi kerta, asia tuli ilmi vasta tänä vuonna
Lapset on jo aikuisia, mutta paljonhan sitä yhteistä mahtuu näihin vuosiin.
Ja monenlaisia ajatuksia päässä pyörii.
Yksi asia mitä tässä pohdin ja haluaisin ajatuksia teiltä on, kuinkahan yksinäinen sitä on, kun asut ja olet yksin?
Märehtiikö sitä omaa kurjuuttaan edelleen, niinkuin tässä nyt tekee..
Toki asia on itsestäkin kiinni ja mitä harrastaa yms minkä luontoinen on..
Mut jos on jotain "kokemuksia" niin kertokaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
rohkeasti vaan eteenpäin. älä jää tuollaiseen suhteeseen missä ei ole luottamusta lainkaan. Itse olin yksinäinen noin puoli vuotta kunnes hakeuduin harrastusten pariin ja tajusin että ei elämä lopu siihen vaikka eroaa. Mieheni petti minua jatkuvasti. Nyt asun yksin ja nautin elämästä teen mitä haluan ja milloin huvittaa.Tsemppiä sulle ja käy ero ja tunteet läpi. Itke kun siltä tuntuu mutta älä jää menneeseen roikkumaan
Jätin myös epärehellisen mieheni. Olen 50 v. Jonkin aikaa tuntuu koti tyhjältä kun on tottunut toisen ihmisen ääniin, mutta äkkiä tottuu yksin olemaan ja nyt nautin kun saan olla yksin. Teen mitä haluan ja varsinkin ne paskamaiset tunteet on voin jättää mielestään. Se on itseasiassa parasta ja mieli on nyt niin ihanan kirkas ja onnellinen olo. Päätin, että en nyt ihan heti rupea seurustelemaan, joten olen joutunut suoraan sen muutamalla miestyrkylle sanomaan. Menneitä ei kannata jäädä murehtimaan. Jos niin teet tulet sitä hukkaan heitettyä elämää vielä katumaan. Älä anna enää kenenkään pilata ja viedä elämääsi. Nauti elämästä ja rakasta itseäsi sellaisena kuin olet.
Suosittelen eroseminaaria. Siellä voi käydä riittävän perusteellisesti menneen suhteen läpi päästääkseen lopulta irti ja jatkaakseen eteenpäin eikä tarvitse sitä märehtiä loppuelämäänsä eikä jäädä katkeraksi loppuelämäksi. Voi oppia paljon uusia toimivampia tapoja olla ihmissuhteissa ja saa takaisin oman elämänsä ja uudelleenrakentuneen terveen itsetuntonsa. Huonossa suhteessa itsetunto laskee, joten jälleenrakennus on todella tarpeen, seminaari onkin toiselta nimeltään Jälleenrakennus seminaari. Itse ajattelen että päätös osallistua seminaariin oli yksi elämäni viisaimpia päätöksiä.