Eli olemme olleet yhdessä reilu 3 vuotta ja meille menee ihan hyvin. Olen itse 22 vuotias ja hän on 24.
Minulla oli syntymäpäivät viime toukokuussa ja poikaystäväni sanoi syntymäpäivänäni että saan lahjaksi ulkomaanmatkan. Siinä yhdessä pohdimme paikan olevan Pariisi ja teemme sinne viikonlopun mittaisen loman. No kesä kului ja aloin utelemaan koskas tämä matka nyt oikein tehdään. Poikaystäväni alkoi ikään kuin unohtaa asiaa eikä ottanut sitä enää puheeksi.
Muutaman kerran olen osoittanut hänelle miten tärkeätä naisen on saada lahja tärkeänä päivänä, mutta hän ei noteeraa sitä. En ole siis vieläkään saanut lahjaa.
Meillä hajosi tietokone eräänä päivänä ja poikaystäväni sukulainen antoi käytetyn tietokoneensa meidän käyttöön. Nyt poikaystäväni on keksinyt että tämä käytetty tietokone onkin se hänen antama syntymäpäivä lahja. Eihän tietkone ole häneltä vaan hänen sukulaiselta? EIkö hän ollenkaan ymmärrä mikä lahjan merkitys on naiselle!
Itselleni kelpaisi vaikka itsetehty kortti tai mitä tahansa, mutta tuo että UNOHTAA koko lahjan.
Mitä mieltä te olette? Hyväksyisttekö Pariisin matkan muuttumista sukulaisen antamaan käytettyyn tietokoneeseen?
Minulla oli syntymäpäivät viime toukokuussa ja poikaystäväni sanoi syntymäpäivänäni että saan lahjaksi ulkomaanmatkan. Siinä yhdessä pohdimme paikan olevan Pariisi ja teemme sinne viikonlopun mittaisen loman. No kesä kului ja aloin utelemaan koskas tämä matka nyt oikein tehdään. Poikaystäväni alkoi ikään kuin unohtaa asiaa eikä ottanut sitä enää puheeksi.
Muutaman kerran olen osoittanut hänelle miten tärkeätä naisen on saada lahja tärkeänä päivänä, mutta hän ei noteeraa sitä. En ole siis vieläkään saanut lahjaa.
Meillä hajosi tietokone eräänä päivänä ja poikaystäväni sukulainen antoi käytetyn tietokoneensa meidän käyttöön. Nyt poikaystäväni on keksinyt että tämä käytetty tietokone onkin se hänen antama syntymäpäivä lahja. Eihän tietkone ole häneltä vaan hänen sukulaiselta? EIkö hän ollenkaan ymmärrä mikä lahjan merkitys on naiselle!
Itselleni kelpaisi vaikka itsetehty kortti tai mitä tahansa, mutta tuo että UNOHTAA koko lahjan.
Mitä mieltä te olette? Hyväksyisttekö Pariisin matkan muuttumista sukulaisen antamaan käytettyyn tietokoneeseen?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ja annatko pil-lua tuollaiselle miehelle joka ei edes osta lahjaa synttärinä?
Minä olisin aamulla halannut, keittänyt kahveet, tehnyt aamiaisen, ostanut kukkia ja suklaata ja ostanut jonkin kivan lahjan ja vienyt vielä ravintolaan.
Mutta taitaa jäädä haaveksi...
hieman eri kaliberia joku kallis matka kun sinun kahvis
Mitäs selität. Tuo ap sai jonkun homeisen tietokoneen lahjaksi jonka oli saanut joltain enolta. Vähän sama kun antaisin vanhan sukkani lahjaksi. Ja kahvin keittäminen on esimerkki. Itse ne kahvia juo mutta voin sitä keittää naiselle jos sillä on synttärit.
ei kaikilla ole varaa ostella kaikkea uutta ja hienoa
Ei olekkaan mut ei kannata luvata jos ei ole varaa ostaa eikä aio pitää lupauksiaan.
kuulostaa ihanalta... mistä tuollaisia miehiä löytyy? :O
itse saan vain haaveilla... kiva kuitenkin kuulla muiden näkemys asiasta.... luulin että olen itse kohtuuton kun vaadin lahjaa, mutta hän taitaakin se ilkimys olla...
Kuules mirkku22 - mitäs jos ottaisit kontaktia paremmin tohon kilttiin mieheen, niin hänkin aktivoituisi tekemään muutakin kuin höpöttämään täällä... Ja sä saisit muutakin kuin homehtuneen tietsikan - jos vaikka kiltti mies lennättäisi sut Parriisiin...
kiltti mies on trolli :P kirjoittaja on nainen... koska ei tuollaisia ole olemassakaan :)
Ei kukaan halua tälläisiä miehiä
"EIkö hän ollenkaan ymmärrä mikä lahjan merkitys on naiselle!"
Joudut puhumaan vain omasta puolestasi, suoraan ja selväsanaisesti. Kaikille naisille lahjalla ei ole sellaista merkitystä kuin sinulle. Kun ei odota mitään, ei tarvitse pettyä, ja yllätys on sitäkin mukavampi. Joillekin lahjominen on tapa ilahduttaa ja näyttää kiintymystä, joillakin on toisenlaiset tavat.
Miksi kysyt, hyväksyisivätkö muut lahjan "vaihtumisen"? Jos et itse sitä hyväksy ja tunnet olosi pettyneeksi, petetyksi ja loukatuksi, sano se poikaystävällesi! Mä en edes odottaisi lahjaa, mutta mä en olekaan sä.
Lupaukset täytyy pitää. Siinä asiassa mies on toiminut väärin.
Arvioisin kyllä kaiken lukemani, tuntemieni ihmisten ja elämänkokemuksen nojalla, että suurin osa naisista kyllä arvostaa ja odottaa lahjaa.
Syntymäpäivälahja nyt on yleinen tapa ja on selvä kannanotto, jos ei sitä tapaa noudata. Usein nämä samat ihmiset eivät myöskään muullakaan tavalla noteeraa toista, esim. onnittelemalla tai edes mainitsemalla asiasta.
Minä en välittäisi lahjasta, jos se sanoittaisiin suoraan, että en osanut, kun ei ole varaa.
Lupauksen vaatisin lunastamaan.
Lunastaako hän muut lupaukset? Jos ei niin siinä on vastaus sinulle, haluatko elää sellaisessa suhteessa. Jokainen itse määrittelee mitä sietää toiselta ja mitä ei.
Ja ei se tietokone ole lahja poikaystävältä sinulle.
Minä toteaisin seuraavalla kerralla, kun herralla on jotkut juhlapäivä, että en ole ostanut ja en aijo ostaa lahjaa sinulle, koska et sinäkään osta, joten olemme tehneet sanattoman sopimuksen, että kumpikaan ei osta lahjoja.
Meillä ei osteta joulu tai muita lahjoja aikuisille, ainoastaan lapsille. Ja sitten, kun ovat aikuisia aijon lopettaa lahjojen oston.
Kaikki mitä tarvitaan voidaan ostaa muutenkin, mutta myönnän kyllä se on kiva, kun toinen on muullatavalla huomioinnut syntymä- tai muun juhlapäivän.
"Minä toteaisin seuraavalla kerralla, kun herralla on jotkut juhlapäivä, että en ole ostanut ja en aijo ostaa lahjaa sinulle, koska et sinäkään osta, joten olemme tehneet sanattoman sopimuksen, että kumpikaan ei osta lahjoja."
Ei tarvitse perustella omia tekemisiään ja tekemättä jättämisiä sillä, miten toinen toimii. Kaiken ei tarvitse mennä tasan, samalla tavalla.
Mieheni ei juuri lahjoja jakele, mutta tekee päivittäin pieniä palveluksia ja joskus harvoin saattaa yllättää lahjallakin. Tiedän, että olen hänen mielessään. Se on hänen tapansa. Mä ostan hänelle joskus synttärilahjan, jos löydän jotain kivaa, joskus en. Se on mun tapani. Ei mun tarvitse pidättäytyä näyttämästä kiintymystäni mulle ominaisella tavalla vain siksi, ettei mies toimi samalla tavalla.
Nimimerkki mä vaan
En minäkään perustele sitä ennemmin, kunnes kysytään.
Minulle tästä tuli sellainen kuva, että ap odottaa aina saavansa lahjoja ja ostaa itsekin lahjoja toiselle.
Minä en juurikaan osta, vaikka olen nainen. Olen sujuvasti päättänyt unohtaa kaikkien juhlapäivät, jos haluaisin muistaa kaikkia, menisi minulta rahaa joka kuukausi yli 100 euroa, kun on iso ja laaja suku. Isommat syntymäpäivät muista, siis jos on kutsuttu juhliin.
Minulla on ystävä joka ostaa joka vuosi kaikkiin merkkipäiviin ja juhlapäiviin lahjat kaikille (veljen perhe ja vanhemmat) ja vaatii saada itsekin lahjoja.
Olen nyt monen vuoden jälkeen saanut hänet ymmrätämään, että minä en odota lahjaa ja minulle riittä, kun käymme joulunalla glögillä kaupungilla ja vietämme siten yhdessä mukava hetki ennen joulua ja uutta vuotta juhlitaan meillä.
Minä olen yhden kerran ostanut lahjan miehelleni ja kun sitä ei ole koskaan käytetty vaan on kaapissa, päätin itse hiljaisuudessa, että enää en osta lahjoja.
Ensimmäisenä yhteisenä jouluna siis ostimme, mutta seuraavana jouluna sanoin miehelleni ajoissa, ettei minulle tarvitse ostaa ja en oikein osaa ostaa sinullekaan, niin tehdäänkö yhteinen päätös, ettei osteta kenellekään, muille kun lapsille (ovat sisaruksieni lapsia, lapsia meillä ei ole itsellä).
Mieheni on myös kiltti ja hän huomioi minun ihan jokapäiviäsessä arjessa todella hyvin. Jos hän huomaa jotain sellaista, joka voi kiinnostaa minua, hän yleensä sanoo, katsos tuota.
Viikko sitten tuli kotiin kukkasien kanssa.
Ja suurin yllätys oli viime kesänä häämme, Menimme naimisiin maistraatissa ja hänen ehdotuksesta vietimme hääyön hotellissa ja hääyön jälkeisenä päivänä, hän antoi huomenlahjan (siitä ei ollut puhetta). Mukava yllätys oli.
Ehkä se mies luki tämän ja tajusi ettei kannata ostaa lahjaa naiselle joka ei osaa kirjoittaa.
Niinkö? Pitääkö osata kirjoittaa, että olisi lahjan arvoinen? Miksi? Kuka sellaisen lain on määrännyt?
eipä tuota laissa oo lahja pakkoakaan :)
"Itselleni kelpaisi vaikka itsetehty kortti tai mitä tahansa, mutta tuo että UNOHTAA koko lahjan. "
Olethan varmasti kertonut miehelle tämän?
Onhan hyvin mahdollista että mies tuli aikoinaan luvanneeksi matkan johon hänellä ei todellisuudessa ole varaa. Nyt hän sitten kuvittelee että sinulle kelpaa vain ja ainoastaan tuo alunperin luvattu matka tai joku muu kallin lahja. Ja on tietysti hädissään että millä nyt saisi homman hyvitetyksi. Ainoa minka keksi oli sitten tuo tietokone joka kuitenkin on ainakin jonkun arvoinen.
Jospa kertoisit miehelle ihan suoraan että sinua EI haittaa jos et pääse matkalle mutta arvostaisit jos mies muistaisi sinua jollain oikealla lahjalla jonka ei kuitenkaan tarvitse olla kallis.
Ohhoh, kävipä poikaystävällesi nolo temppu, kun lupaili liikoja.
Vaikuttaa pikkupojalta koko mies.
Että ihan ulkomaanmatka synttärilahjana! Ja kappas, Pariisi. Tuo romantiikan kehto. Eikös kaunareissakin seikkailtu romanttisissa merkeissä Pariisissa, vai oliko se Venetsiassa.
Vekkulina ihmisenä voisit luvata poikaystävällesi hänen synttäreidensä lähetessä matkan kiehtovaan Venetsiaan, perästi gondolisouteluun ja suuteluun...
Kerrot saaneesi ylimääräistä rahaa, jolla matka toteutettaisiin,
hehkutat reissua, etsit matkaesitteitä
... ja hups syntymäpäivänä ojennat sankarille pakettiin käärityt Lidl:stä ostetut näppylähanskat.
Pahoittelet, ettei matkasta tullut mitään, mutta käyhän toki korvauksena oivat hanskat herralle.
Näin toimisin. Ja sen jälkeen asiasta ei puhuttaisi halaistua sanaa.
No ei kostaminen mitään auta ja tekee itsestään katkeran ja huonon ihmisen kun alkaa kostamaan. Sen sijaan vois jutella mikä on suhteessa tärkeää. Kyllä minusta syntymäpäivänä pitäis naista jotenkin muistaa ja hemmotella vaikka ravintola illallisella.
Tottakai pitäisi!
Riippuen tietysti suhteen kestosta.
En niin pahana pitäisi, jos erkki-kalevi 63 v unohtaa muistaa pirkko-sinikan 61 v syntymäpäivän. En, varsinkaan, jos pirkko ei itsekään niin huomioi koko synttäriään erikoisemmin ja pariskunta on pitänyt yhteistä majaa 40 vuotta.
Mutta tietysti romantiikan nälkäiset, hieman epävarmat missukat tarvitsevat sen erikoismuistamisen, että elämä taas sujuu.
Minusta ei ed. ehdotukseni ollut varsinainen kosto, vaan huumoripitoinen pikku pläjäytys, jossa ei satu ketään.
Uskoisin, että seuraavan kerran kaveri ei ainakaan lupaile liikoja, ei ainakaan Pariisin matkoja.
Ennen mies on siis ostanut lahjaksi merkki lompakoita ja ihania lahjakortteja mun suosikki liikkeisiin, mitä en ole todellakaan itse edes vinkunut.
Eli mies on todellakin ennen panostanut lahjoihin. Tämä jotenkin loukkasi. Lisäksi mieheni oli töissä ulkomailla viimisen vuoden, eli näimme vain pari kertaa kuukaudessa. Jotenkin siis oletin että lahjakin olisi ihana.
Nyt siis sain hänen sukulaisensa vanhan tietkoneen.
Olen puhunut miehelleni tästä ja hän vaan jankkaa että olisin kiitollinen sukulaisen tietokoneestä jota en olisi saanut ilman häntä. Hän uhkailee ottavansa tietkoneen pois jos vielä mainitsen tästä asiasta.
Itse olen myäs muistanut häntä aina ja ostanut kalliita lahjoja hänelle pienestä opiskelijan palkasta.
Äh, en tiedä mitä sen päässä liikkuu...
huh huh mikä äijä! Vaikuttaa todella keskenkasvuiselta. Anna monoo persuksiin ja uus mies tilalle joka on lupausken arvoinen.
ja mitenköhän tuohon mieheen otetaan kontaktia? Teen hänelle ruokaa, yritän näyttää seksikkäältä, harrastamme seksiä silloin kun itseäni ei edes haluttaisi. Kaiken tämän teen hänen takiansa. Yritän kaikin keinoin tehdä hänen elämäsä hyväksi kanssani. Pidän huolta myös itsestäni meikkaamalla ja olemalla muutenkin hyvännäköinen. En vain ymmärrä mitä voisin enempää tehdä.
Oletko yrittänyt ihan suoraan kysyä mieheltä että mitä sille hänen lupaamalleen matkalle oikein tapahtui? Jotainhan tuossa tuli kun mies ei pystynytkään sitä sinulle ostamaan.
Virhe, virhe! Olet tehnyt itsestäsi varman ja itsestäänselvän hänelle. Nyt ruuanlaitto, seksi ja meikkaamiset tauolle ja omia menoja tilalle.
Kannattaa alkaa pihtaamaan jos ei ala kunnon lahjaa tulemaan.
sitten mies laittaa naisen vaihtoon tai hakee sen muualta. niin ainakin ite tekisin jos kerta nainen on noin pikkumainen että suuttuu jos ei tässä elämän tilanteessa oo varaa ostaa monen tonnin matkoja kerran vuodessa.
ei kait se siitä suuttunut, kun ei varaa ollut ostaa monen tonnin matkaa..vaan siitä, että ensin oli luvannut ja sitten vielä kehdannut "unohtaa" koko syntymäpäivän. olis edes sanonut, että ei ole rahaa ja/tai ostanut jotain muuta. vaikka ruusuja ja suklaarasian....... mutta että väittää vielä sukulaisensa vanhaa tietokonetta lahjaksi..huoh!
en sitten tiedä muista, mutta ei mulle tulis mieleen lupailla toiselle jotain, mitä ei oo aiettakaan toteuttaa.
Vinkki kokeneelta:
- mies ei välitä meikkauksesta. Pieni ehostus on plussaa, mutta meikkauksella EI ole lisäarvoa
- harrasta seksiä silloin, kun itsekin todellisuudessa haluat (miestä ei tarvitse miellyttää noin paljoa, älä ole liian helppo)
- ole persoonallinen ja omaa selkeät omat mielipiteet (miehet arvostavat tällaisia naisia ja mielenkiinto säilyy yllä). Miksi edes otit tietokoneen vastaan, jos et halua sitä lahjaksi? Ja alistut hänen "koneen otto" uhkailuun? Näytä hänelle mielipiteesi! Jos et kelpuuta tietokonetta lahjana ja hän ottaa sen pois, niin sitten ottaa! Sano se suoraan!!
- merkkituotteilla ei myöskään ole väliä, tärkeintä on toisen muistaminen ja siihen ei tarvita paljoa (itsetehty kortti, kukkia, leffaan vienti tms.)
Rakkaus ei rakennu tavaraan, vaan itsensä ja toisen arvostamiseen, sekä pieniin arjen huomiointeihin.
Mikset kerro hänelle, että olet pettynyt lupauksen pettämiseen. Ei sukulaisen lahjoittamaa konetta voi pitää lahjana, sehän on täysin persoonatonkin. Kukkakimppu ja itsetehty korttti olisi ollut sinusta romanttista! (kuten ensimmäisestä viestistäsi tässä ketjussa päättelin).
minun poikaystävä ei edes muista mun synttäreitä jos en itse muistuta. tänä vuonna hän ei ostanut lahjaa koska rahaa ei ollut. Olin pettynyt mutta tietysti ymmärrän rahatilannetta ja hyväksyn asian.rakkaus on lahjoja tärkeämpää.
loppuiko poikakaverilta rahat?
Olisiko hänellä rahahuolia tai vain tapana suurennella etukäteen sitä mitä meinaa antaa, vaikka ei olisi varaa/aikomusta.
40 vuotta aviossa aikanaan olleena voin kertoa, että mieheni unohti usein hääpäivänkin, mutta ei se yhteiselo sellaiseen kaadu, jos muut asiat ovat kunnossa. Pitää vain oppia olemaan suurpiirteinen. Kun ei odota liikoja toisilta, ei pety ja hyväksyy ihmiset vikoineen päivineen. Haaveita ja toiveitahan saa olla ja joskus ne toteutuvatkin, mutta kannattaa katsella elämää kokonaisuutena, eikä takertua pikku seikkoihin.
Kaikkea hyvää teille molemmille!
itse ostin avomiehelle n 200 euron edestä ps3 pelejä, kyllä se siinä vaiheessa hiukan kirpaisi kun tajusin, ettei toinen ollut edes vaivaantunut miettimään mitä ostaisi. Unohtamisesta ei ollut kyse, sillä onnittelut kyllä tulivat.Syntymäpäivälahja jäi saamatta, jotenkin jaksoin toivoa illalla kun lähti käymään kylillä, että toisi vaikka kukkapuskan, mutta ei tapahtunut. Kaksi kuukautta myöhemmin kun tarvitsin uuden hiustenkuivaimen avomiehen mielestä sen ostaminen oli sitten minun synttärilahjani.
Minua ei tarvitse lahjoa kalliilla koruilla tvs. en olisi tuona synttäripäivänä oikeasti tarvinnut kun sen kukkapuskan tai ihan mitä vaan vastaava. Pelkästään jo se, että avomies olisi jaksanut vaivautua kävelemään sinne kauppaan hakemaan sen lahjan olisi riittänyt. Nyt mietiskelenkin tarkkaan ostanko hänelle joululahjaa. Jotenkin en vain ikinä osaa olla lahjoja ostamatta.
Lupaus on aina lupaus, varsinkin parisuhteessa! Sitova!
Kummassakaan tapauksessa lupauksesta ripeäminen vaatisi erittäin painavat syyt.
Tuo käytetyn koneen antaminen, jos tuo olisi totta, olisi raskaimman sarjan vit tuilua!
"Mitä mieltä te olette? Hyväksyisttekö Pariisin matkan muuttumista sukulaisen antamaan käytettyyn tietokoneeseen?" Ottaisin tietokoneen, ja jättäisin miehen. Hän on selvästi Paroni von Münchausen -persoona. Puheet ja teot eivät kohtaa. Miten tulevaisuudessa voisit häneen luottaa?
Kaikki miehet eivät oikein muista syntymäpäiviä, eivätkä osta syntymäpäivälahjoja. Ko. miehen tapaus on kuitenkin erilainen. Hän ei selvästikään välitä sinun tunteistasi tuon taivaallista.
HYVIN TÄRKEÄÄ NAISEN SAADA MERKKI PÄIVÄNÄÄN LAHJA ??? mites se sitten menee miehen kohdala MIEHENKÖ EI OLE TÄRKEÄÄ SAADA KUMPANLTAAN LAHJAA ?? näinkö aijatelit ja kyllä näin onkin esim omassa suhteesani oen huomanut itse olen kumpanileni ostelut lahjoja mutta itse en saaa mitään muuta kun haukkumista ja vittuilua jos vihjasenkin että olisi se mukava jos minäkin jos saisin huomiota ??
Voi mirkkuseni sentään! Niin on pienet huolesi. Onneksi ne ovatkin noin pienet- syntymäpäivälahjan kokoiset.
Olkaapa vielä kymmenen vuotta lisää yhdessä ja mietiskele siinä matkan varrella kuinka pieni ongelma tuo synttärilahja loppujen lopuksi oikein olikaan?
Äetee taitaa itse olla jäänyt odottelemaan "isompia" huolia ja puhuu siis kokemuksesta :)
kaikille ei lahjojen merkitys ole sama. omassa suhteessani mies ei anna lahjoja vaikka niitä kovasti tykkäisin saada ja myös itse antaa. alussa annoin hänelle lahjoja aika paljon mutta se into hiipui kun en koskaan saanut itse mitään.
se on asia joka on vain hyväksyttävä.
Tässä jutussa on kaksi puolta.
Yksi: Mies lupasi suurisuisesti liian suuren lahjan. Hän ei pitänyt lupaustaan eikä edes perunut sitä anteeksipyynnön kera, vaan kiemurtelee epärehellisyydellä irti lupauksestaan. Se on riittävä syy vaihtaa miestä.
Kaksi: Mies lupaisi painostuksen alla liian suuren lahjan. Nainen arvioi miestä saamiensa lahjojen arvon mukaan. Se on riittävä syy vaihtaa naista.
Saattoi luvata liian kalliin lahjan ja huomasikin ettei rahaa löydy. Nyt ei uskalla tunnustaa asiaa.