Mikä ihmisiä vaivaa, kun ei tajuta siirtää ostoskärryjä sivuun jos jää katselemaan tuotteita. Sama pätee siihen kun jäädään juttelemaan keskelle käytäviä. MENKÄÄ SIVUUN.
Myös ihmetyttää kassalla hidastelu. Tavaroita ei voida pakata sitämukaan, kun ne kassa saa ne läpi.
Myös ihmetyttää kassalla hidastelu. Tavaroita ei voida pakata sitämukaan, kun ne kassa saa ne läpi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Porvoossa noi kaikki seisoo keskellä kaupan käytäviä ja kaahaa parkkiksella kuin hullut. Kielisyys?
"Mikä ihmisiä vaivaa, kun ei tajuta siirtää ostoskärryjä sivuun jos jää katselemaan tuotteita. Sama pätee siihen kun jäädään juttelemaan keskelle käytäviä. MENKÄÄ SIVUUN."
Mikä ihmisiä vaivaa, kun ei osata sanoa: "Anteeksi, pääsisikö tästä?" tai "Anteeksi, voisitteko siirtää kärryänne hieman?"
Kohteliaisuus ja hyvä käytös auttaa aina - ja saa ehkä ne käytäväntukkijat kiinnittämään huomiota omaan käyttäytymiseensä.
Pitääkö aina hyvinkäyttäytyvän ihmisen pyytää anteeksi olemassaoloaan kun taas idiootit valtaavat alaa ja levittäytyvät kuin kusipäisten kakaroiden lauma?
Hyvä käytös on sitä, että huomioi myös muut ihmiset eikä elä vain omassa kuplassaan kuten valitettavasti niin monet tekevät.
Kohteliaisuutta on myös olla haukkumatta näitä joka paikan tukkoja idiooteiksi vaikka niin monesti mieli tekeekin tehdä se. Juntti on juntti eikä se tauti parannu anteeksipyytämällä - ei ne edes ymmärrä toimivansa väärin ja huonosti vaikka miten kohteliaasti pyytäisi heitä antamaan tilaa tehdä omat ostoksensa.
Mitä sinä menetät käyttäytymällä kohteliaasti myös juntin käytävän tukkijan kohdalla?
Itse yleensä ajan edessä olevia kärryjä päin ja sanon kovaan ääneen "VOI ANTEEKSI SAATANA!"
Me oikein jäätiin keskelle käytävää tänään ja laitettiin vielä kärry poikittain, että saadaan tänne taas puheenaihetta. Oikein mainitsin että täytyy päivän tukkokiintiö täyttää. Kukaan ei uskaltanut törmätä mutta kiersivät ja kiemurtelivat naamat happamina.
Just näin. Oottakaapa, kun meikäläinen pääsee eläkkeellä. Elämäntehtäväkseni otan tuon tukkona olon. Aamulla vartoon jo oven takana aukasemista ja koko aamupäivän vietän kaupassa törttöillen. Ja kerään vain punaisiahintalappuja, ei mitään normihintasta. Hedelmiä tökin paksuillan sormillani ja nuuhkin räkäsellä nokallani, mutta vahingossakaan en niitä osta. Kaiken kalleutta siunailen kuuluvalla äänellä ja paheksuen. Ja ootas sitä onnetonta, joka erehtyy minua häiritsemään,se kuulee kunniansa oitis paikalla ja edelleen kuuluvalla äänellä.
Ja sitten kun olen saanut tarpeeksi kiusattua ruokakauppiasta jatkan matkaa.
Kirpputorit kierrän joka päivä. Varustukseen kuuluu iso laukku, minkä voi kuljettaa kätevästi olkapäällä, sillä on näppärä huitoa toisia, kun kumartelee ja kääntyilee muutenkin ahtaissa hyllyn väleissä. Ja sekoitan pöydät ja kannan tavaroita pöydältä toiselle. Muutenkin pöllyytän tavaroita niin, että varmasti hintalaput tippuu.
Sitten seuraava etappi onkin kahvila, siellä hyvin hitaasti valikoiden ostan halvimman pullan ja pienen kahvin, kassalla pitää vielä muistaa tingata jos vielä jotain eilistä saisi kaupantekijäisistä...
Nyt on tulevaisuuden suunnitelmat tehty ja voin rauhallisin mielin odotella eläkeikää. Ei tule tälle akalle elämä tylsäksi sittenkään ja viihdettä riittää.
En pakkaa tavaroita sitä mukaa, kun kassa saa ne läpi. Seuraan koko ajan, mitä kassa lyö koneeseen, niin ettei hänelle tule virheitä. Onneksi suunnittelevat niitä itsepalvelukassoja, joita voivat sitten käyttää ne, joiden elämän on tarkoitus kulkea valon nopeudella. Lisäksi haluan pakata ruokatavarat niin, että tuotteet asettuvat hyvin kassiin, niin ettei mikään mene rikki tai litisty.