Kysymys on oikeastaan pitempiä kuntolenkkejä ajaville, eli kiukutteleeko joku osa kropasta ja kuinka pitkiä lenkkejä ja kuinka tiheään ajatte. Itse aloin toissa keväänä aktiivisen pyöräilyn 20-40km/6 kertaa viikossa sulan maan aikana, reitti on puoliksi soraa ja runsasmäkinen, ikää mulla 49 183cm/88kg. Polvi on tänä kesänä aika ajoin kiukutellu, mutta taas koko viime talven kestänyt lonkka vaiva hävisi miltei heti, kun lumet suli ja kävely vaihtui pyöräilyyn. Pyöränä mulla laadukas hybriidin ja maastopyörän välimalli, jossa hyd levyjarrut ja 47/662 renkaat.
kestääkö paikat pyöräilyn?
vielä 2 kk sulamaa
6131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pyöräily on välineurheilua ja tekniikka laji. Kaikki tietävät, mitä mieltä olen noista hybrideistä aloittelijoilla. Maantiepyörällä on helpoin laittaa tekniikka kuntoon, jolloin tulee vähemmän kremppoja. Matkasi ovat vielä sen verran lyhyitä, että tekemällä oikein, ei ole riskiä loukkaantumiselle.
Voi olla, että kroppasi tarvitsee pienen tauon. Tauon jälkeen viikottaiset kilometrit pitää nostaa ylös hallitusti. Jos senkin jälkeen tuntuu kipuja noilla kilometrimäärillä, on syytä käydä urheilulääkärillä.
1) Ajathan lukkiksilla? Ne vähentävät rasitusvammoja aloittelijoilla. 2) Tekniikka tulee saada kuntoon, eli kampikierrokset 90-100 rpm. Tämä on helpointa, kun sykemittarissa (tai nopeus mittarissa) on kampikierros anturi ja näyttö.
3) Ottaen huomioon ikäsi ja taustasi, vaikuttaisi ettei sinulla ole riittävästi palautumisaikaa. Lenkkien laatu on myös ehkä vähän tasapaksu, tarvitset enemmän vaihtelua. Seuraatko sykemittarilla rasitustasoasi? Paras tapa rasitustason seurantaan on kotimainen Firstbeat ohjelmisto, mutta mm. Polarin RCX 5 yhdistettynä Polarin web-palveluun antaa kohtuullisen tiedon.
http://readme.fi/product.php?isbn=9789525592771
Tuo kirja on yhä parhaita oppaita aloittelijalle. Siinä on esimerkit siitä, miten kilometrit nostetaan ylös turvallisesti.
Kiitoksia paljon valaisevasta tekstistä. Mulla on siksi maasturin ja hybridin välimalli leveillä ns "mummo"renkailla, koska asun maalla ja tosta lenkistäni on aina 10 km erittäin mäkistä hiekkatietä, joka usein lanan tai tiekarhun jäljiltä, eli liki kynnöspeltoa. Tuo sykemittari on asia, jota kokeneempi kolleega suositteli, pitääpä hommata. Aika mukava urheilu/kuntoilu tausta takana viimeisiltä 15 vuodelta kävely/hiisto/soutu.
Niin jäi vielä vaivaamaan noi lukkopolkimet, niitäkin kolleega suositteli, mutta kun olen sitä ikäluokkaa, että kaikkia tarvitsee aikansa epäillä, sitten kokeilla ja todeta hyviksi.
Onko myös niin, että kun matkan pituuden ja kestonkin (riippuu kelistä) tiedän, niin ei kannattaisi tuijottaa nopeusmittariin ja kelloon vaan ainoastaan sykemittariin?
Kyse on siitä, miten hyvin tuntee kroppansa. Jos tietää ja tuntee rasitustasot itse, ei sykemittari ole välttämätön ja toisaalta ihan huippu-urheilussa sekä aktiivikuntoilussa pyöräilijät ovat siirtymässä wattimittareihin. Meille muille sykemittari ja siihen yhdistetyt nettipalvelut ovat paras tapa seurata liikuntaa.
Itse seuraan alkukessästä oikeastaan vain kadenssia ja ajan fiiliksellä. Sillä saa tekniikan kuntoon talven jäljiltä. Juhannusen jälkeen seuraan lähinnä sykkeitä ja kokonaisrasitustasoa.
Kyllä ne lukkikset on oikeastaan pakolliset jos haluaa ajaa pyörittämällä, mutta ilmankin pärjää, riippuu siitä mitä hakee pyöräilystä. Sama pätee kaikkiin mittareihin ja tietoteknisiin härpäkkeisiin. Jos pärjäsit hiihdossa ja muissa aikaisemmissa liikuntaharrasteissasi ilman sykemittaria, pärjäät varmasti pyöräilyssäkin.
Juuri noin! Jos tuntee kroppansa hyvin, ei sykemittari välttämättä anna lisäarvoa. Meille muille siitä on apua.