Oletko yrittäjän puoliso?

No joo.. Täällä kans yrittäjän kanssa yritän elellä. Tai olla kotona 5kk ikäisen kanssa. Aiemmasta liitosta 3lasta ja on kotona vain joka toinen viikonloppu kun sen lapset on meillä. Ja työ päivä kestää 11h. Ei ollut kiinnostunut edes kun ilmoitin olevani raskaana ja koko raskauden ajan ei edes kokeillut vatsaani kun vauva potki. Lähti 2 tuntia vauvan synnytyksen jälkeen kotiin ja oli viikon viikon kotona niitten kolmen kanssa kun itse olin sairaalassa käärön kanssa. Ja ei mene sen päähän että tämä vauva on ainut ja rakkain minulle koko maailmassa. Vaan pitää tätä yhtä neljästä kuvittelin asioiden muuttuvan mutta hullummaksi vain menee. Työpäivät olivat lyhyempiä ennen. Rahaakaan ei tule juuri mitään vaan eletään vanhempainrahalla. Ukon sukulaiset vertaavat minua ja vauvaa aivan kaikessa tämän entiseen puolisoon ja lapsiin. Ja itsetunto nollilla kun on 3 vuotta hokenut ettei mua kukaan huoli. Vaikka monet ulkonäköä kehuvat ja en mää niin mahoton ole ottaen huomioon että ennen pojan syntymää hoidin näitä lapsia PALJON ja nuorin oli vasta 1v. seurustelun alettua. Täällä ollaan oltu nyt kolme vuotta loukussa. Ei varmaan vielä lähetä käveleen mutta en tiiä kauanko vielä jaksetaan. seuraavaa lasta ei kuulemma tule moneen moneen vuoteen. Tälle entiselle rouvalle kyllä lapsia tehtiin edellisen lapsen täytettyä puoli vuotta. En haluakkaan lasta mutta silti kyrpii että asia on näin. Sori kirjoitusvirheet.

Onko miehesi työ muuttunut vai ollut samanlaista jo ennen kun aloitte suunnitella perheenlisäystä? Keskustelitteko näistä asioista etukäteen?

Mieheni ei ole yrittäjä, mutta ymmärrän kyllä koska hänellä ei ole säännöllinen päivätyö ja on osan viikonlopuistakin töissä. Itse kyllä tiesin mieheni työnkuvan ja, että on paljon pois kotoa. Mutta työn lisäksi mies on innostunut keksimään kotonakin kaikenlaista hommaa. Entistä enemmän. Joskus mies voi lopettaa työt aikaisemmin jos häntä ei huvita tehdä pidempään työtä tai on joku muu syy lähteä töistä aiemmin, kuin se että minä pyydän. Mutta jos minä pyydän niin siitä tulee aina riita ja mies sanoo, että pitäisikö hänen jäädä työttömäksi ja kohta jääkin jos hän jatkuvasti lähtee töistä aiemmin (vaikka pyydän harvoin). Vaikka ilmoittasiin menostani jo viikkoja etukäteen tai kuukausia... En viitsi enää edes kysyä. Itsekin olen nykyään töissä, mutta en voi osallistua esim. koulutuksiin, jos päivä venyy pitkäksi, kun minä haen aina lapsen päiväkodista. En voi tehdä ylitöitä jne. Mieheni ei jousta yhtään ja syyttää minua, että minä en jousta. Itsekin hoidan mieluummin sitten pakolliset menoni (lääkäri ym. käynnit) niin, että hommaan jonkun muun hoitajan kun mieheni siksi aikaa. Toista lasta en ole halunnut, mies ehkä haluaisi. Meillä mies ei tuo sen enempää kuin minä tuloja yhteiseen pöytään.

Voi herranjestas! Mies työssä: ei hyvä. Mies kotona: ei hyvä. Mitä te naiset oikeen haluatte?

Mielestäni molempien pitäisi tehdä kompromisseja. Mielestäni ymmärrän aika hyvin miehen työn ja olen jo luopunut monista asioista ja koitan järjestää lapsenvahdin tai ottaa vapaapäivän, jos mulla on jotain menoa johon en voi lasta ottaa mukaan. Mutta joskus joudun pyytämään mieheltä josko voisi lasta katsoa. Joskus ei lapsenvahdille sovi kyseinen päivä/aika sekä ei mulla ole vapaapäiviäkään loputtomiin käytettäväksi, kun pitäähän lapsellekin jäädä vapaapäiviä? Mutta mies ei ole tyytyväinen,koska mielestään hän on aina se joka joutuu joustamaan. Hän joutuu muutaman kerran vuodessa järjestelemään töitänsä, että pääsen johonkin. Enhän minä sille mitään voi, että hänellä ei ole työ klo 8-16 ja minulla on? Ja mitä jos molemmat painaisi töitä kellon ympäri, miten ihmeessä lapsen hoito sitten järjestettäisiin? Minä haen aina lapsen hoidosta, joten mies voi kyllä halutessaan mennä mihin vaan, jos työt sallii. Lapsen päiväkodista haku ei estä. Illalla töiden jälkeenkin voi mennä, jos haluaa. Miehen elämä ei ole juuri muuttunut, minun on paljon enemmän. Mutta ei hän millään näe sitä. Minä vaan aina vaadin liikaa.

Kun niitä lapsia hommataan ei tajuta, että jostain pitää yleensä luopua. Tosin tilalle saa myös paljon. Joillekin ei tunnu olevan kultaista keskitietä. Joko ei voi luopua mistään tai sitten (muka) pitää luopua kaikesta.

Moni pärjäisi yh:na paremmin kjuin suhteessa. Kannattaa laskea, kuulutteko te näihin.

Yh:na saisi sentään kaikkia tukiaisia enemmän ja voisi rauhassa olla lapsen kanssa kotona. Ilman, että pitäisi odottaa jonkun auttavan arjessa ja joutuisi pettymään kerta toisensa jälkeen. Sukulaiset ja naapuritkin varmasti auttaisivat mielellään yh:ta lapsenhoidossa, jotta pääsis välillä lenkille, kirjastoon tai jonnekin yksin. Yh: t myös voivat auttaa toinen toisiaan lastenhoidon muodossa :)

Vaikka talous menisi kireälle, niin henkinen hyvinvointi lienee jokaiselle taloudellista hyvinvointia tärkeämpää.

Onko teillä, joilla mies on paljon poissa eikä paljoa osallistu lapsenhoitoon, mies kumminkin halunnut lapsia ja suunnitellut niitä hoitavansa? Onko mies jo lasta halutessaan tajunut realiteetit?

Itse olen myös yrittäjän vaimo, ja raskaana. Mies painaa kahdessa yrityksessään 12-tuntisia päiviä. Minun työni on paljon matkoja vaativaa, mutta kuitenkin melko lähellä 8-16 palkkatyötä, ja pystyn itse vielä järjestelemäänkin aika hyvin työaikojani. Mies halusi lapsia, minä en erityisemmin, mutta kun miehelle asia oli niin tärkeä, päätettiin perhe perustaa. Ollaan juteltu etukäteen lapsen hoidosta. Mies on periaatteessa halukas ottamaan päävastuun hoidosta, mutta minusta aina keskustelun jälkeen tuntuu, ettei mies oikeastaan ymmärrä että lapsen hoitovastuu tarkoittaa sitä, ettei hänellä enää ole sitä 12h/vrk aikaa käytettäväksi työntekoon. Siis periaatteessa mies sanoo järjestävänsä elämänsä lapsen ehdoilla. Kuitenkin käytännössä ei aio jättää mitään nykyisiä tehtäviään tekemättäkään. Kun nyt luin noita muiden kokemuksia tästä ketjusta, mieleeni tuli kauhea epäilys: eikö miehet tajua etukäteen, että lapsi muuttaa elämää?

Olisit ostanut kortsuja työttömyyskorvauksillasi, eikä keskaria.

Jos et itse pysty perheelle elatusta hankkimaan ja kotona olet miehen raataessa rahaa ja tulevaisuutta lapsille, älä valita, lisäksi tilanteeseen syyttömät veronmaksajat osallistuvat sinun vauvakuumeen kustannuksiin. Mikään, eikä kukaan voi olla noin itsekäs, kuin nainen.

Jos haluaa toimivan parisuhteen, joutuu katsomaan omia prioriteettejään ja ymmärtämään että mikä on ongelma. Yleensä parisuhteen ja oman elämän tarkastelu muutenkin jää vahvasti taka-alalle, koska pitäisi vain painaa töitä, ja kun se ratkomattomien ongelmien läjä jossakin vaiheessa kaatuu niskaan, itketään ja ihmetellään että mitä tapahtui. Jos kiinnostaa alkaa tekemään jotakin oman elämänlaadun/parisuhteen eteen, voin suositella tutustumaan Alkuajatukseen. Sieltä löytyy laadukasta ja toimivaa kirjallisuutta, googlaa ja käy tutustumassa.

yrittäjät on ahneita paskoja, jotka laittavat firmansa ja rahansa kaiken edelle, jopa perheensä edelle. Eroon tuollaiset suhteet yleensä päätyy enemmin tai myöhemmin, kun nainen huomaa, että mailmassa on miehiä, jotka jaksavat kuunella muitakin, kuin itseään. Ja kyllä se yritysjohtajakin löytää uuden vaimon nopeasti, koska mailmasta ei pyrkyriakat lopu koskaan, joille status ja jokavuotinen etelänmatka on tärkeämpää, kuin mikään muu.

Olen naispuolinen ja olen suunnitellut omaa yritystäni jo jokun aikaa (muutaman vuoden) ja hionut liiketoimintasuunnitelmaa. Ja olen vasta 22- vuotias.

En missän nimessä ole hankkimassa lapsia. Jokaisen pitäisi tajuta se, kuinka pitkät on yrittäjän työpäivät. Tämä ei ole ihan viimevuosien juttuja, vaan ollut jo pitkään.

Oma yritykseni onn juuri sitä, mitä tykkään eniten elämässäni tehdä. Siinä yhdistyy taiteellinen ja teollinen ala. En ikinä vaihtaisi tätä harrastustani lapsen hankkimiseen ja hoitamiseen.

Aloittajan moka alkaa suhde yrittäjän kanssa. Olisi pitänyt tietää yrittämisen rankkuus. Ehdotan, että lähdet kylmästä suhteesta ja olet omillasi hetken aikaa. Kenties voisit katsella sitten jonkun ajan päästä jotain uutta puolisoa

Itse yrittäjämiehestä keväällä eronneena voin todeta että ratkaisu oli oikea. Lapseni on 3-vuotias ja vasta eron jälkeen on saanut tapaamisten kautta nauttia myös isänsä seurasta - toistaiseksi. Minulla ainakin silmät aukesi siihen tosiasiaan että niin kauan kun yhdessä ollaan, olen poljettava palvelija ja se joka "ei tee mitään". Muutosta tuli odotettua liian pitkään.

Yrittäjänä olen ollut 14 vuotta, sitä ennen tein töitä palkkarenkinä päivät olin ambulanssihommissa ja yöt ajoin taxia, sitten rupesin yrittäjäksi ja nyt teen töitä koko ajan, edellinen suhteeni hajosi ja silloinen vaimo ei ymmärtänyt ollenkaan , tuosta jäi yksi lapsi, nyt uudessa liitossa ja kolme pientä lasta, itseäni sapettaa se että teidän olevani liian vähän lasten ja vaimon kanssa mutta yrittäjän työ on aika 24/h muuten loppuu leipä ja pidän tästä. vaimoni on perheestä jossa on aina oltu 8 tuntia töissä 8-16 ja vkl mökillä, hän itse on myös 8-16 töissä, turvallisen säännöllistä elämää vietetty, itse olen perheestä jossa töitä on painettu palkkarenkinä kuin yrittäjänä ja kaikkea olen nähnyt, mutta meillkä on ajoittain hankalia hetkiä kun molemmat katsovat työasioita erillaisten okulaarien takaa, vaimo on mahtava ihminen ja rakastan häntä mutta välilä se kyllä on koetuksella....ymmärrän kyllä toista osapuolta että vastuu ja yksinäinen olo on kurja juttu.Mutta arvostetaan ja yritetään myös hoitaa parisuhdetta sekin on aikamoista yrittämistä ja vastoinkäymiset pitää jaksaa hoitaa,tsemppiä kaikille yrittäjille ja työhulluille sekä vaimoille ja yrittäjänaisille myös..tsempataan ja ne vähätkin hetket koetetaan muistaa toista.

Nimimerkkisi kuvaa hyvin miltä saat kirjoituksesi kuulostamaan. Saa sen kuvan että miehesi raataa perheenne eteen ja sinä haluaisit hänen tekevän vielä sen lisäksi sinunkin hommasi? Sinä et ilmisesti käy töissä itse?
Älä ainakaan toista lasta suunnittele jos asiat on noin. Ei miehesi luultavastisiitä muutu yhtäkkiä toisen lapsen synnyttyä.
Eikä vauvakuumeen takia kannata lapsia yleensäkään tehdä.

Joko hyväksyt tilanteen tai lähdet.. sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Yritäjän vaimona sinun olisi jo suhteen alussa pitänyt tietää että miehen työ tulee viemään paljon aikaa. Ei niitä hommia ihan noin vaan "jätetä seuraavaan päivään"..

En voi kenellekään lapsiperheelle suositella eroamista mutta jos kaikki muut vaihtoehdot on katsottu niin sitäkin kannattaa harkita vakavasti jos asiat eivät muutu muutaman vuoden aikana tai minkä aikarajan itse kukin asioille laittaa.

Itsellä ei ole kokemusta yrittäjäpuolisosta joten sitä en voi kommentoida, kommentoin vaan yh-elämää mitä olen elänyt lähes 9 v.

Alku oli tietenkin rankkaa pienten lasten kanssa mutta kun homma alkoi pyörimään niin olen tällä hetkellä tasapainoinen ja onnellinen nainen ja äiti lapsille.

Mulla on joka toinen vkl omaa aikaa, voin tehdä joka toinen perjantai pitkän työpäivän, tulla kotiin rauhassa ja mennä vaikka saunaan rentoutumaan.
Käyn salilla, tapaan ystäviä, luen, voin mennä vaikka viinilasille jonkun kivan miehen kanssa jos siltä tuntuu tai sitten olen vaan kotona ja katson hyvän leffan.

Jaksan olla töissä hyvä työntekijä, jaksan olla kotona iloinen äiti, on paljon aikaa ystäville, läheisille, ei riitoja ei draamaa, ei vääntämistä kenenkään kanssa.

Taloudellisesti on tiukempaa mutta saan kaiken itselleni ja lapsilleni mitä tarvitsemme.

Joten jos elämä menee loputtomaan vääntämiseen ja joutuu naisena jatkuvasti laittamaan omat tarpeensa miehen takia sivuun, se ei kannata, sitä katkeroituu ja turhautuu, on hyvää elämää näinkin :)

Työttömän miehen vaimona sanoisin, että ei kannata valittaa mikäli rahaasiat on kunnossa ja voitte hyvin! Minä antaisin mitä vaan jotta mies saisi jälleen työpaikan. En valittaisi ollenkaan pitkiä työpäiviä ja yliöitä. Mieheni on ahkera, kiltti ja rakastaa sekä minua että tytärtämme. Ei ryyppää, ei polta tupakkaa ei ole väkivaltainen. Nyt on vaan sellaiset ajat, että koulutetulla ihmiselläkin on vaikea saada töitä. Hänen työttömyys stressaa minua kovasti en tiedä miten selviämme, mutta olemme yhdessä niin kauan kunnes kuolema erottaa.

Naapurissa asuu tämmöinen nuori yrittäjäpariskunta. Ollaan naapureiden kanssa ihan puolituttuja moikataan kun nähdään jne. Yksi ilta tämän pariskunnan vaimo soitti ovikelloa ja pyysi tulla käymään, oli antanut 4v lapsensa vanhemmille hoitoon. Hän oli hieman hiprakassa ja avautui siitä kun mies ei paljon koskaan kotona usein monta päivää viikossa matkoilla ja seksiä muutenkin liian vähän. No pitkä tarina lyhyesti päädyttiin sitten sänkyyn, olemme nyt nähneet muutaman kerran sen jälkeenkin. En kadu mitään eikä tämä mies tiedä mitään, mitäs ei anna vaimolleen. (itse olen siis sinkku en petä ketään).
Taitaa nää jotkut yrittäjämiehet rakastaa rahaa ja uraansa enemmän kuin vaimojaan.

Olemme vaimoni kanssa molemmat yrittäjiä ja yhteinen aika on todellakin kortilla kun oma työmaani ei ole edes samassa maassa.
Vaimoni ei halua lopettaa yritystään kun on monen vuoden uurastuksen jälkeen saanut sen tuottamaan kunnolla voittoa ja suunnittelee laajentamista.
Omat suunnitelmani kohtaa aika pitkälti vaimoni suunnitelmat ja se "laatu"aika mitä me ollaan yhdesä on kyllä todellakin sitä.
Näillä mennään ja tavoite olisi että noin 40v. molemmat voisivat siirtyä syrjään työelämästä ja nauttia sitä aikaa sitten yhdessä.

Olin nuori mennessämme mieheni kanssa naimisiin, oltuanme melkein kolme vuotta naimisissa, perheemme kasvoi esikoisella. Esikoisemme ollessa kaksivuotias, mieheni ryhtyi yrittäjäksi. Sopeuduin hyvin tilanteeseen, nautin lapsesta ja kotona olemisesta, samalla opiskelin itse sairaanhoitajaksi. Valmistuttuani ammattiin, halusimme lisää lapsia, kaikkiaan meille syntyi lapsia kuusi, osan ollessa pieniä halusin työelämään, tein 3-vuorotyötä, siihen väsyin. Hoidin lapset, kodin ja miehen! Mies meni viikonloput oman harrastuksen mukana eri paikkakunnilla ulkomaita myöten. Ei auttanut kotitöissä, olin kuitenkin tyytyväinen, hän toi rahan talouteen. Lapset puettu kauniisti, talo ja useampi auto, lapsilla hyvät harrastukset. Koti aina siistinä, ruoka valmiina jne... Olin tyytyväinen, kunnes pommi tippui taivaalta. Miehelläni oli ollut suhde työpaikkansa nuoren siivoojan kanssa liki kaksi vuotta kunnes itse sain asiasta tietää. En osannut edes epäillä mitään! Olimme naimisissa 28 vuotta. Erosimme, ei ollut avioehtoa, otin silti vain henkilökohtaiset tavarani. Lapset jo omineen kaikki siinä vaiheessa. Erosta aikaa 8 vuotta. Yksin olen, nautin lapsista ja lastenlapsista! Käyn töissä! Elämä on ihanaa suruista ja murheista huolimatta.

Raha kyllä kelpaa sinulle joten pidäpä suu supussa.

Aloittajan selitys "mieheni on paljon töissä,jne.." Herää paffi.!!

Se miehes missä töissä jatkuvasti ole sillä on ehkä usempiakin "säätöjä"

Pitää vaan kulissia yllä kun ei oikein voi irtautuakkaan suhteestanne.

Jokin falskaa teidän välillä jos jatkuvasti on pissa kotoa ?

no hei älä tee kersoja jos et viitsi niitä hoitaa yrittäjän vaimona täytyy ottaa huomioon että sen ukon aika menee siellä eikä missään lastenhoidossa sen takiahan se akan on ottanut jotta se hoitelee ne pikkuasiat ja samalla teet ruoat ja annat koeniden hoitaa pyykit ja tiskauksen ei tarvise kaivolta vettä hakea pyykinpesuun eikä puita liiteristä sisälle kun lämmität ja teet ruokaa, oikeestaan nykynaiset pääsee luvattoman helpolla kun ajattelee mitä aikoinaan emännät joutu tekeen
ettäs viitsittekin jurista,kelvottomat

Yrittäjyys ei ole syy laiminlyödä kumppania (ja lapsen aikaa) ja että pitää anella. Toki rahalla voi ostaa apua, muttei kumppanuutta. Kiinnostaako todella toista suhteenne kun karkaa pois luotasi.... Olet nyt yksin suhteessa. Onko toinen nainen vai ihan kiinnostus loppunut? Voiko hän järjestää jonkun toisen tekemään tilalleen, kun hänen työaika loppuu. Tai jatkaa kotona osittain vielä hetken. Mikä estää häntä auttamasta sinua, onko se oleellinen asia mihin tarvitset apua eikä ylimääräinen juttu. Eikö hän pysty ja jaksa? Missä tuki sinulle henkisesti arjessa? Entä hänelle? Hoitaako hän lastaan. Jos ei, se ei toimi. Myös yhteinen aika ja suhteen hoitaminen?

Kun hän ei kuuntele, ei jää vaihtoehdoksi kuin parisuhdeterapeutti. Mies ei tajua tilanteen vakavuutta. Jos ei sinne tule, joutuuko eri teille. Raha ei ole syy että voi kohdella sen varjolla toisia miten sattuu. Vaikka toisi kaiken rahan.

Norsuilla on kärsä siispä norsut kärsivät toisiaan.

Tuntuu siltä, että ainoastaan yrittäjät ymmärtävät yrittäjän elämää. Itse olin yrittäjä ja nainen lähti siinä sivussa, minkä ymmärrän vallan hyvin, koska hänelle ei aikaa tahtonut riittää. Yrittäjäksi alkaessa tekee valinnan, että yritys on elämä, enkä suosittele yrittämisen aloittamista perheellisille ihmisille, koska perheelle ei jää aikaa. Tein töitä noin 16 tuntia vuorokaudessa, mikä pitemmän päälle alkaa jo tuntua ja näkyä ihmisessä. Työ on ensimmäinen asia aamulla herätessä ja viimeinen asia illalla mennessä nukkumaan. Yrittämistä tehdään yleensä alalla, joka on itselleen kaikkein kiinnostavin ja rakkain ja tarjoaa niin paljon tunne-elämyksiä, että se on kuin rakkaussuhde, jolle ei löydy vertaista. Naisen on mahdotonta kilpailla yritystä vastaan, koska sarja jossa kamppaillaan on täysin eri.

Olen naisyrittäjä ja työni puolesta tunnen paljon erilaisia yrittäjiä, lähinnä pienyrittäjiä. Olen toiminut pitkään ja täytyy sanoa, että yrittäjät ovat ahkeraa porukkaa, muutoin ei tulisi mitään.
Miten paljon olet tietoinen miehesi yrityksestä ja siitä mitä hän tekee, millaista vastuuta kantaa jne. Mietin vaan, että olisikohan helpompi ymmärtää häntä, jos tietäisi hänen työstään enemmän, tietäisi hänen tekemisistään, vastuistaan jne. Voi olla, että sitten tajuaisit paremmin ja voisit tukeakin häntä. Siitä ehkä olisi apua hänelle ja itsellesinkin, kun tavallaan tajuiaisit, miksi hänen on tehtävä ja mistä kaikesta huolehdittava. Olisitte enemmän tiimi.
Yrittäjät ovat usein kovasti yksinäisiä puurtajia, kantavat yksin vastuuta jne.
Ehkä olisi hyvä, jos henkisesti pystyisit olemaan mukana.

Jos mies ei samaan aikaan tuo lisää rahaa kotiin, hoida kotitöitä ja varaa laatuaikaa parisuhteen hoitoon, ottakaa ero siitä paskasta. Niin muutkin nykyaikaiset naiset tekevät. Miksi tyytyä elämään, kun voi vaatia kuuta taivaalta?

Mieheni myös yrittäjä. Viikolla tulee kotiin n.1-2 krt/vk ja yleensä klo 20 eteenpäin,niin että 3v tyttömme jo nukkumassa. Lauantaina myös usein töitä ja useasti lähtee jo sunnuntai illalla töihin. Välillä kyllä harmittaa yksin pyörittää kotia,mutta mutta jos mieheni esim lomalla ja vaikka viikon kotona niin alan jo parin päivän päästä toivoa,että lähtisi töihin:) Tottunut olemaan yksin ja kun toinen tulee `jalkoihin` menee rutiinit uusiksi ja tuntuu,ettei saa mitään aikaiseksi.
Tiedän,ettei meidän suhteesta tulisi mitään jos oltaisiin koko ajan yhdessä:) Ja pysyy mielenkiinto yllä jne.

Eikö asioita voi sopia, että haluat kumppanisi osallistuvan asioihin ja järjestävän sinulle myös omaa aikaa.
Työtä tekevä miehesi katuu tuonnempana, että ei ole ollut läsnä lapsesnne kehityksessä.
Tietysti taloudellinen turvallisuus on kiva asia ...

Harva nainen tekee 12-14 tuntisia työ-påiviä.Me mies yrittäjät,Moni meistä tekee 12-14 tuntisia päiviä.Ja siihen muut asiat päälle..Naiset ei osaa muuta kun valittaa,Päivästä toiseen..Laittakaa kierukka reikää ettei tule lapsia.Kun lapsen hoitokin tuntuu raskaalta!!!!!!!!!!!!!!!

Taitaa olla se maailmannapa hieman lähempänä kuin lapsenne.
Pitäis asennoitua perhe-elämään perheen ehdoilla eikä omilla.
Olet varmaanki jo ennen lapsentekoa tiennyt miehesi työnteosta. Työstä jolla teidän huusholliin tuodaan laadukasta elämää. Toki voitte yhdessä päättää että vähemmän rahaa ja enämpi yhdessä oloa ....tai toisinpäin.

Valitettavan tuttua, joskin yrittäjäpuoliso on jo ex-puoliso. Tajusin jossain vaiheessa, että sekä silloinen puoliso, että hänen vanhempansa ja sisaruksensa ovat enemmän naimisissa yrityksensä kanssa kuin kenenkään muun. Aina työasiat menivät kaiken muun edelle. Itselläni oli 3 alle kouluikäistä lasta, iso omakotitalo, työ ja vaimona oleminen vielä siihen päälle. Loppujen lopuksi paloin totaalisen loppuun ja jouduin sairaalaan pitkäksi aikaa. Eli hinta oli aika kova. Siitä voisit myös kertoa puolisollesi, koska todella toivon, ettei muille käy niin kuin itselleni. Toipuminen totaalisesta loppuunpalamisesta vie todella pitkään ja riski palaa uudelleen loppuun on aina olemassa. Onneksi tunnistan jo oireet ja osaan siinä kohdin ottaa aikaa ja tilaa.

Itse asiassa minun isäni on yrittäjä ja on koko ajan töissä yrittäjänä toisella paikkakunnalla ja on koko ajan sielä ja viikon välein hänellä noin kolme päivää vapaata ja on samalla paikkakunnalla kuin minä.

Hei! Tiedän omasta kokemustani, minun puolisioni on myös aina työssä ei ole helppo asiaa, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Mutta minulla on edellistä liitosta lapsi, joten tiedän jotain mitä se on. Olen myös aina yksin ei ole mukava, pitää vaan olla omia harrastuksia, ja aina ymmärtäät että hän työssä! Vkl ja arkipäivät.

Heips
pakko oli kirjoittaa. Moni ala nykyään on niin kilpailtua että yrittäjä joutuu
venymään ihmesuorituksiin jotta laskut tulee hoidetta. Ja silti kovin kummoista palkkaa siitä ei jää. Kiitos kuitenkin kaikille yli 200.000 yrittäjälle jotka tätä suomen maata pyörittävät ja antavat sen työpaikan noille muille jotka eivät tästä puolesta ymmärrä mitään. Kun itse pitkä työpäivän jälkeen tulen kotiin ja teen sen kaiken vain perheeni takia, toivoisin sieltä edes pientä ymmärrystä asiaan. Lisäksi toivoisin että kotona kotiaskareet olisi hoidettu edes jotenkin jotta loppuajan voisin perheen kanssa viettää, varsinkin lasten.

Olen ajatellut itsekin pienen lapsen äitinä ja yrittäjän puolisona, kuinka toiset jaksavat vastaavanlaisessa tilanteessa. Vertaistuki on hyväksi, siinä maailmankatsomuksemme avartuu kun saamme jakaa kokemuksiamme.
Yrittäjän elämä on haastavaa ja paljon aikaa vievää (on pitkiä työpäiviä), jossa on myös paljon vastuuta kannettavana. Myös vanhemmuus on suurta vastuuta lapsesta, joka kuitenkin on tavalla tai toisella yhdessä tehty puolisoiden kesken tähän maailmaan. Ätinä koen olevani 24h sidoksissa lapseen ja sen arjen pyörittämiseen, mitä lapsi tarpeilleen tarvitsee. Siinä sitä jos missä on myös yrittämistä!
Mielestäni kaiken a ja o on se, kuinka nämä vastuut jaetaan puolisoiden kesken niin, että myös molemmille jäisi edes pientä hengähdystaukoa, lepoa, omaa aikaa kaiken keskellä. Kyse on kuitenkin molempien tarpeista ja jaksamisesta. Vuorovaikutusta tarvittaisiin enemmän, mutta monesti se voi ajautua riitoihin koska on niin väsynyt. Kumpi sitten tekee esim. enemmän ja miten niitä vertaamaan?
Koen olevani myös paljon yksin, mutta saanhan jakaa aikani rakkaan lapseni kanssa ja joskus harmittaa huomata mistä puolisoni jää paitsi, niin kuin lapsenikin isänsä suhteen. Myös puoliso voi kaivata ja ikävöidä pitkien työpäivien lomassa, mutta työtkin on vain tehtävä. Kilpaileeko sitten "rakas lapsi yritys" oikean lapsen ja aprisuhteen kanssa, on omantunnon kysymys itse yrittäjällä, johon emme voi vaikuttaa. Pioriteetit sen mukaan minkä kokee arvokkaaksi elämässään ja toimii sen mukaan miten tilanteeseen nähden pystyy ja voi.
Mutta myös minäkin haluan joskus tehdä jotain ja mennä johonkin ja kuinka suorastaan tarvitsen ihan vaan omaa aikaa. Tukiverkostoa ei valitettavasti minulla ole lähettyvillä missä asumme, joten hoitoapua saan tarvittaessa maksaessani siitä. "Palkkaankin seuraavan kerran kotiapulaisen, jotta saan nukkua väsymykseni pois viereisessä huoneessa, hänen leikkiessä lapseni kanssa ja sen jälkeen voisin vaikka lakata varpaan kynteni mieleni piristykseksi." Ne voi olla minun tarpeitani ja hyvinvoinnin huolta pitämistä siihen että jaksan taas jatkaa arjen pyörittämistä eteenpäin lapseni kanssa. Ja vanhempana, äitinä sitä tahtoisi antaa parasta itsestään lapselleen.
Olisi hyvä että sitä ymmärrystä löytyisi molemmille osapuolille, vanhemmille jotka koittavat tehdä parhaansa haastavissakin tilanteissa. Lapsi muuttaa paljon elämää ja arkea, se on myös hyväksyttävä ja otettava huomioon tässä yhtälössä.
Se että on yrittäjä, ei ole perustelu vanhemmuuden vastuunkantamisen ja puolison tarpeiden huomiotta jättämiselle töidensä puolesta. Mutta heidän kohdallaan on myös oltava joustavampi paljonkin. Molempien puolisoiden olisi siis syytä huomoida toisensa. Siinäpä sitä yrittämistä molemmille! :)

Täälläpä taas yrittäjät selittelee parhain päin. Jos ei pysty vähemmällä yrittämään kuin 16 tuntia on poissa kotoa, kannattaako lopettaa tai siirtää osa kotiin. Joku muu voi tuurata.

Yrittäjä perheessä aina jompikumpi joutuu hieman uhraamaan omasta hyvästä. Yleensä se on lasten äiti mutta voi olla toisinkin päin-
Meillä aikanaan tehtiin keskinäinen sopimus että puhalletaan yhteiseen hiileen ja kyllä niitä vapaita yhteisiä hetkiä oli sillointällöin mutta ne oli laatuaikaa.Ei sitä käytetty riitelemisiin vaan oltiin vaan.Jos oli jotakin hampaan kolossa niin piti vaan nostaa kissa välillä pöydälle ja puhuttiin asiat halki mikä kotona olijaa ärsytti ja puoliso yritti parhaansa mihin pystyi.
Lopputuloksena näin jälkeen päin olen ajatellut että aina perhe kuitenkin jää kakkoseksi.
Mutta lapset on jo isoja ja ei varmasti ala yrittäjäksi.

Haistakaa akat pas.ka kun aina vaaditte ja vaaditte! Perhe-elämä on kuitenkin eräällä tavalla tervanjuontia siihen mies huijataan ja hiljaa hirtettiiin (rosvo-roope laulu! muistatteko)

Yrittäjät taas.. en tiiä pienyrittäjyys on yks hulluuden muoto ja älyttömyys ei yrittäjän kans kannattais juuri kenenkään mennä yhteen..

Huono yhtälö kaiken kaikkikaan... mut vedelkää se "tavara" päähän koska ette oo naiset tyytyväisii ja toisaalta yrittäjät myös kun kaikki aika menee siihen yritykseen...

Meillä tämä on järjestetty siten että vaimoni hoitaa lapset silloin kun olen töissä ja minä silloin kun olen vapaalla töistä. Olen katkeamattomassa 3-vuorotyössä ja päivät on 8-tuntisia. Kaikki on olleet tyytyväisiä ainakin tähän asti =)

njoo täältä ilmottautuu yksi yrittäjän vaimo. meillä tosin olen tukenut miestä aloittamaan yrityksen yms. ei tullut yllätyksenä vauva arjessa miehen vähäinen osallistuminen kun siihen osasi jo varautua.meillä on myös 1v lapsi.
on se vähän sillein et mies voisi varmasti ottaa enemmän vapaata,mutta eiköhän asiakkaat siihen kyllästyisi ja ottaisi toisen firman,eli kaikki työ on otettava vastaa että asiakkaat säilyy.
meillä onneks mies jaksaa edes jotain pientä,esim vaihtaa vaippoja,tekee ruokaa,siivoilee ja leikittää lasta. välillä jää aikaa yhteiseen leffa hetkeekin.näin nyt vaan mennään, näin ollaan valittu eihän tämä herkkua ole ja suhde kärsii joten töitä on molempien osapuolien tehtävä ja paljon.(siis parisuhteessa)

Yrittäjän puolisona eläminen on valinta sekin. Kun ymmärtää sen, että erinäisissä valintatilanteissa on puoliso, koti ja/tai lapset vaihtoehto 2. ja sen hyväksyy, niin homma voi toimia. Toki helpottaa, että myös yrittäjä kuulee, näkee, keskustelee jne. Niin, että jos ei käytännössä niin ainakin ajatuksen tasolla sekä kodin että yrityksen hyvinvointi olisi yhteinen asia.

Yrittäjän ex:nä voin sanoa, että meillä ei toiminut mutta joillain toimii. Ehkä yrittäjäperheissä kasvaneet ymmärtää toisiaan parhaiten?

Minä olin yrittäjän puoliso. Mies teki pitkiä päiviä ja oli aina kiireinen. Voin kokemuksesta sanoa, että ei yrittäjän puolisolla ole helppo olla ellei itse tee samaa työtä yhdessä puolisonsa kanssa. Tunsin itseni tosi yksinäiseksi ja kai se oli suurin syy eroomme.

Menestyvän miehen takana on VAHVA NAINEN. Yrittäjyys on elämän tapa, jossa eletään vain työlle. Koti on satama, jossa vain piipahdetaan mutta ajatukset ovat työssä. Ilmeisesti miehesi ei odota sinun ripustautuvan häneen vaan että eläisit omaa elämääsi ja tekisit omat ratkaisusi hänestä riippumatta. Et ole huono äiti jos viet lapsesi hoitoon sillointällöin jotta saat aikaa itsellesi. Ystäväringistäsi varmaan löytyy muitakin äitejä jotka haluavat omaa aikaa, joten tehkää lastenhoito suunnitelma. Yksi hoitaa lapsia ja toinen voi olla vaikka päivän hemmottelemassa itseään.
Muista, että miehesi rakastaa sinua ja lastanne. Älä aja häntä nurkkaan sillä ,että "marmatat" riittämättömyyttäsi taikka hänen
riittämättömyyttään.
Tilanne on se, että hän tekee töitä ja sinä olet kotona. Et saa häneltä apua, sinun täytyy itse tehdä jotakin asian parantamiseksi. Ei kukaan pidä sinusta huolta jos et sinä itse.

täällä myös yrittäjän vaimo. Joskus on rankkaa, kun pyytää että olisi enemmän kotona. Hyvä että kerkiää kotona käydä nukkumassa mies. Vaimona minä hoidan kodin, käyn vieraalla 3-vuoro töissä ja huolehdin kaikki omat kulut. Kotona oleminen yksinäistä suurimman osan vuodesta, kun toisella ei välttämättä viikossa yhtään vapaa päivää. Saattaa mennä viikkoja ettei paljoa kotona näy.

Voi ***ti. Kuule, miehesi yrittäjyys ei varmasti tullut sinulle yllätyksenä. Sinä olet kotona ja suunnittelet lisää kakaroita.. Kukas teitit ruokkii ja maksaa laskut, ja ehkä sen asuntovelan, ellei miehesi? Unohda toinen pentu kokonaan, kerää vauva kapsäkit kainaloon ja jätä avain eteisen pöydälle. Siitä se sinun auvosi alkaa. Kasva aikuiseksi! Ero teille ulee vuoden sisällä, joten unohda toisen kakaran teko heti alkuunsa. Mariseva akka, mene töihin, hanki harrastuksia.

Näitä lukiessa en ymmärrä miksi yrittäjät edes aloittavat parisuhteen?
Mikä järki on olla suhteessa jossa ei näe toista, et jaa elämää hänen kanssaan, puhumattakaan että olisi vanhempi lapsilleen?

Jos töissä pitää olla 24/7 silloin kannattaa pysyä sinkkuna ja tahkoa rahaa ja aloittaa suhde sitten kun sille on oikeesti aikaa. Ei kai toista voi laittaa ö-mappiin 10 vuodeksi että odota siellä sen aikaa kun teen töitä, palataan asiaan kun olen saanut yrityksen pyörimään...

Ei ihme että yrittäjän puoliso väsyy ja haluaa erota koska jää niin vajaaksi emotionaalisesti ja fyysisesti.

No voi yhy yhy nyt taas. Kyllä näitä paljon poissa olevia puolisoita on kuule ollut maailman sivu muillakin, reissutöissä olevat sun muut. Olisit iloinen, että näet miestäsi edes päivittäin. Jotenkin minusta rivien välistä välittyvän kuvan perusteella tuntuu, että vaikka miehesi olisi 8.00-16.00 töissä, keksisit ongelmia ihan varmasti sittenkin...

Kyllä kai se valitus on oikeutettua, usein se mieskin haluaa itse niitä pentuja perimään sitä valitsemaansa elämäntapaa. Harmi vaan, että ne lapset ei tunne sitä isää. Eikä kyllä kiinnosta jatkaa samaa tietä.

No pöh.

Se joka on kotona lasten kanssa hoitaa kodin ja lapset ja se, kuka on töissä, tuo leivän pöytään.

Mikä ongelma se nyt on, että otat tarvittaessa jonkun ulkopuolisen lasta kaitsemaan omien menojesi ajaksi?

Mun mielestä se on pahempi probleema, jos ette vietä ikinä aikaa yhdessä perheenä.

Tyhjänpäiväistä valitusta.

Syyttäkää hallitusta joka on aikoinaan tälläiset lait pienyrittäjille tehneet ettei ole varaa viettää vapaa-aikaa, etenkään nyt lama-aikana.
Pakko olla aina töissä ettei firma mee nurin. Toinen vaihtoehto olisi työttömyys, mutta tuskin mun akka siitäkään olisi iloinen että olisin sitten työtön.

Se että ihmiset viettää suurimman osan ajastaan töissä, on nykyään ihan normaalia. Aikaa ei ole edes siivota asuntoaan tai tehdä terveellistä kotiruokaa kun minäkin tuun kotiin usein joskus puolenyön aikaan ja siitä suoraan nukkumaan. Ennen vanhaan oli parempi kun nainen oli kotona hoitamassa kotihommia.

Täällä kans yksi yrittäjän puoliso. Miespuolinen. Meillä on jo 6 vuotias tyttölapsi jonka kanssa olen kotona. Jäin varta vasten pois työelämästä jotta näkisimme perheen kanssa enemmän. Lapsi on puolipäivähoidossa ja käy esikoulua ja minä luen sillä aikaa lääketieteellisen pääsykokeisiin ja pidän ns. taloa pystyssä.
Saimme sovittua näistä asioista ennen yrityksen perustamista. Vaikkakin olin aluksi sitä vastaan, mutta mikäs minä olen estämään jos toinen haluaa toteuttaa omia unelmiaan.
Nyt tietysti harmittaa olla päivät kotona tekemättä juuri mitään, mutta jos/kun pääsen opiskelemaan, joudun muuttamaan parin sadan kilometrin päähän yksin.
Vaimo ei tietenkään jätä hyvin pyörivää yritystä.
Nämä ketkä täällä valittavat ja nutisevat että "yhyy, näet miestäsi sentään päivittäin" jne.. niin ei varmaankaan ole samaa ongelmaa.

Minkä takia muka täytyy erota jos haluaa toisen lapsen? Pitäisikö vaan tyytyä kaikkeen ja jäädä yksin?
Ja jos kerran toisen kanssa viihtyy niin miksi täytyisi erota?
Eipä taida olla kokemusta näidenkään viisauksien jakajilla...

Tervehdys!
Itse olen yrittäjä ja mies, en elä vakiintuneessa parisuhteessa eikä ole lapsiakaan. Olisin utelias tietämään naisen/kumppanin näkökulmia siihen, että miten yrittäjämiehen tulisi toimia jotta parempipuolisko saisi omaa aikaa ja olisi tyytyväisempi?

Niin. Kaikkea ei vaan saa samaan pakettiin. Tätä kirjoittava 47v nainen mieheni ollut lähes koko kaksikymmenvuotisen avioliiton ajan yrittäjä, 2 lasta jotka jo "aikuisia" joten tiedän mistä puhut.

Elämä vaan on sellaista jos haluaa hiukan "leveämmän leivän" niin jotain joutuu uhraamaan, enkä tarkoita tätä minään piikkinä. Olette nuoria joten oletan, ettei miehesi kovin kauan ole ehtinyt olla yrittäjänä ja sen vakaan pohjan luominen kestää valitettavasti ainakin sen kymmenisen vuotta. Yritä ymmärtää miestäsi yrittäjät ihan oikeasti ovat todella kovilla verrattuna palkkatyöläiseen, vastuu painaa eikä silloin ehkä aina ole niin sellaisessa tilassa jossa pystyy lukemaan sanatonta viestintää ;)

Minäkin olin aikoinani kun lapset olivat pieniä aika "yksin" mutta mieheni kunniaksi täytyy sanoa, että on hän kuitenkin aina hoitanut asiat siihen malliin, ettei tarvinut miettiä ruokakauppaan mennessä mitä mikäkin maksaa ja näin "vanhoilla päivillä" onhan se ihan kivaa, että on talot ja tavarat.

Eli kaikkea ei vaan saa samaan pakettiin. Jos rakastat miestäsi niin yritä järjestää yhteistä aikaa, ensin ilman lasta. Meillä on tapana tehdä niin, että varataan yö tai pari jostakin hotellista, eikä sen tarvitse olla missään pitkällä (muutaman kerran esim. Hesalaisina ollaan oltu Tampereella ja Turussa) reissut on olleet tosi kivoja vaikkei mitään ihmeellistä olla tehty ( syöty, naitu ja no...hiukan myös juotu) mutta pointti on se, että tuollainen pikkureissu tarjoaa pienen tauon siihen normielämään ja voithan sitten "heittäytyä" uudelleen raskaaksi tuollaisen pienen kiihkeän miniloman päätteeksi;)

Ensi viikonloppuna ollaan menossa Lahteen ;) sitten se poissaolollaan loistava kaksimetrinen ja satakiloinen könsikäs on taas hetken minun. Hyvälle miehelle hyvä kohtelu.

PK-yrittäjä on todella tiukoilla yrityksensä kanssa. On harmillista, ellei kotiporukat ymmärrä tätä asiaa. Vaimon pitäisi kuitenkin yrittää olla miehensä tukena, eikä "kinuta" kuin pieni lapsi. Ei ole helppoa Suomessa olla yrittäjä ja vielä jos kotona on vinkuva puoliso, niin eipä käy yrittäjää kateeksi.

Mitähän apua kotona oleva puoliso hinkuaa mieheltään. Siivousapua, tisakus/pyykkäysapua? Kyllä kotoan oleva ehtii tehdä lapsesta huolimatta nämä kodin arkiset askareet ja kyseessä on omakotitalo, myös pihahommat. Miten ihmeen lailla kotona oleva on niin väsynyt. Kuulostaa aivan uusavuttomalta henkilöltä. Mitähän tarpeita aloitajalla on joihin ei voi lasta ottaa mukaan. Lenkillekkin pääsee lapsen kanssa. Jos kaupassa pitää saada käydä yksinään, silloin pitää vain järjestää niin että mies on keraan tai kaksi viikossa lapsen kanssa. Voihan olla myös, että mies ei osaa noin pienen lapsen kansaa olla, vaan jännittää sitä. Asiaan varmaankin tulee korjaus kun lapsi kasvaa.

Ymmärrän senkin, että kotona oleva puoliso haluaa itselleen aikaa, mutta mitä aikaa. Moneen paikkaan voi ottaa lapsenkin mukaan. On lapsi/äiti -ryhmiä paikkakunnilla, joihin voisi mennä mukaan ja saa virikettä omille tylsille päivilleen. Pitäsi aina muistaa, ettei kannata alkaa elää puolison kautta, vaan hankkia oma elämä ja harrastukset. Niin kauan kuin lapsi/lapset ovat pieniä, voisi ajatella että tämä lasten kanssa oleminen on nyt minun tehtävä ja kun lapset kasvavat, on aikaa itsellekkin.

Kuitenkin - yrittäjä menettää paljon kun ei ennätä olla tarpeeksi lastensa kanssa. Aloittaja voisi yrittää sopia kerran viikossa saada omaa aikaa vaikka pari-kolme tuntia. Se on yrittäjälläkin järjestelykysymys. Mut jos kotona aklaa aina se valitus ja vinkuminen, ei sinne halua enää edes mennä. Kannattaa aina miettiä, millaisia seurauksia on omalla käyttäytymisellään.

Olen itse yrittäjä, joutunut hoitamaan omat lapseni itse, lasten isästä olen eronnut ja olen nykyisin naimisissa yrittäjän kanssa. Eli olemme kumpikin yrittäjiä. Yrittäjän roolia ei aloittaja ymmärrä alkuunkaan. Saattaa olla että myöskään yrittäjämies ei ymmärrä kotona olijan roolia. Mutta aloittaja tuntuu olevan vain pitkästynyt ja itsekäs. Hän ei edes osaa antaa arvoa turvalliselle elämälleen. Sanoisin hänelle että mene töihin ja hanki oma elämä, silti voi olla naimisissa yrittäjän kanssa. Älä odota puolisoltasi enempää, mitä hän jaksaa antaa. Mitä annat itse puolisollesi?

Nämä asiat ovat valintoja ja millainen arvomaailma on.

Itselleni läheiset ihmiset, yhteinen aika, siisti ja lämmin koti ja töitä sopivasti on tärkeimpiä kuin työ ja raha.

Mitä ihmiset muistavat vanhoina kiikkustuoleissaan, ei varmaan pitkiä työpäiviä ja mitä rahalla on ostettu vaan yhteisiä perheen kanssa vietettyjä jouluja ja juhannuksia, naurua ja hyvää mieltä.

Jotkut tulevat onnelliseksi omaisuudesta ja rahasta, toisille riittää se että on katto pään päällä ja lojaalit, läheiset, tärkeät ihmiset. Jokainen valitsee oman polkunsa.

Tiedätkös että se yritys ei pysy pystyssä eikä menesty, jos siihen ei uhraa aikaa. Uhraaminen tarkoittaa jostain sellaisesta luopumista, mikä myös olisi tärkeää.

Näiden mammojen olisi joskus hyvä kokeilla yrittäjän elämää eikä vaan unelmoida vauvoista.

Yrityskin on kuin vauva. Sitä pitää jatkuvasti ruokkia ja huolehtia. Ainoa ero on siinä, että ihmisvauva ei ulosta rahaa.

Arvosta sitä, että mies on poissa. Arvosta myös sitä, että mies on paikalla. Muuten nimittäin käy niin, että mies lopettaa senkin vähän kotonaolon mitä nyt on ja pakenee sinne töihin. Niin on käynyt monessa suhteessa.

Yrittäjän asema on kaikinpuolin huono ja huononee ensitsestään.

Älkää nuoret ryhtykö yrittäjäksi ainakaan lähivuosina. Odottakaa ainakin viisi vuotta kannattaa odottaa.

Moni yrittäjän puolisi ei tiedä sitä, että yrittäjän puoliso katsotaan myös "yrittäjäksi". Samoin kaikki, jotka asuvat yrittäjän taloudessa.

Tämä merkitsee sitä, että jos joudut työttömäksi et saa työmarkkinatukea eli työttömyyskorvausta - yrittäjäthän eivät sellaista saa. Samoin kaikki muut normaalisti työnteijöiden sosiaaliturvaan kuuluvat asiat puuttuu.

Lukekaa useita järkyttäviä yrittäjän puolison kertomuksia mm. "potkut ja työttömyys" Suomi24 keskustelu -palstalta. Töiden loppuessa asunto, auto kaikki pitää myydä ja yritys lopettaa ja sen jälkeen odottaa vielä 6kk-1 v että olette taas "tavalliset oikeidet" omaavia kansalaisia.

"loppuikä karenssia"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/4094338

Jos ette ole yrittäjä älkää menkö työkkärin "yrittäjäkursseille" - teidät voidaan merkitä "yrittäjäksi" senkin perusteella ja napsahtaa heti 6 kk karenssi.

"Vaimo jäi työttömäksi - nyt hän ei saa työmarkkinatukea"
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9735367

Että olenko yrittäjän puoliso? En ole.

Olin, en ole enää. Suuruudenhullu paska, puhui sulavasti naiset pyörryksiin erinomaisuudellaan. Petti minkä kerkes. Oli varmaan kiva tulla ''äidin'' helmoihin välillä kotiin. Sain tarpeekseni selityksistä.

nämähän on keskenään sovittavia juttuja.. mikä sopii kenellekin.. ennen perheen perustamista arvoista ja ajankäytöstä tulee keskustella/ sopia.. itse arvostan rahaa enemmän vapaa-aikaa ja perheen hyvinvointia.. enkä ikinä perustaisi perhettä 12h päivää tekevän työnarkin kanssa :) onneksi mun mies ei oo sellanen..

Ei ne yrittäjät pakosta töissä ole, vaikka ne kotoa ovatkin poissa. Se on vain syy olla kotoa pois. Notkuvat huoltoasemilla, kahviloissa ja kauppakeskuksissa missä sattuu olla silmänruokaa. Eipä ole outoa jos poikkeavat jopa takahuoneessa sopivan tilaisuuden tullen.

Tee rohkea ratkaisu ja jätä se mies heti. Tuollaisella työnteolla ei ole kuin huonoja vaikutuksia - vieraannutte täydellisesti toisistanne ja sitä ennen menetät hermosi. Olen yrittäjän ex-vaimo ja puhun kokemuksesta. Mieheni teki hirvittävän pitkiä työpäiviä, tutta teki kuitenkin konkurssin. Olin myös hänen palkkalistoillaan, kun hän kehui, että ei kuulu kellekään kenelle hän palkkaa maksaa. Kylläpäs kuului - minut tuomittiin maksamaan palkkaa takaisin niin paljon, että menetimme asuntomme ja velkaa jäi paljon. Olen 15 vuotta ulosottovelallinen ja mies - hän lähti karkuun vaikeuksia ja asuu uuden naisen kanssa kaukana perheestään. Varjele Luoja ihmisen lasta yrittäjän muijaksi joutumasta. Yleensä erossa pääsee eroon miehestä, mutta yrittäjän vaimo ei pääse eroon tämän veloista. Tämä on tietenkin lainsäätäjien ja yhteiskunnan syytä, että vaimo on yhtälailla vastuussa kuin yrittäjä, vaikka ei tiedä veloista ja yrityksestä mitään. Kiitos tuhotusta loppuelämästä. Ole sinä viisaampi ja ota oppia kokeneemmalta. Pakota lopettamaan yrittäminen tai eroa heti.

Vittu mitä paskaa.

Kotona vaan haluttasiin vetelehtiä.Suomessa jos yrittäjänä jotenkin pärjää se on jo aika kova juttu.

"Mulle kuuluu"-jokinorsut ajavat monen monta suhdetta karille,kun oikeata elämästä ei ole kuin harmaa aavistus.

Olen eronnut yrittäjäpuolisostani. Meillä on kaksi lasta. Vuosia ja taas vuosia puhuin yhteisen ajan tarpeellisuudesta ja olin todella väsynyt arkeen. Mies ei osallistunut lainkaan arjen pyörittämiseen tai lasten hoitoon missään vaiheessa. Työ, työ ja työ. Mitään muuta ei ollut. Lopulta luovuin jo toivosta saada mitään itselleni ja pyysin enää aikaa edes lapsille, mutta sekään ei onnistunut.

Nyt erottu ja ex-mies viettää aikaa lasten kanssa paljon enemmän. Kaikilla asiat nyt paremmin. Itse koin asian niin, että työ oli tekosyy pysyä poissa. Kun jos tuli tarve lähteä kavereiden kanssa jonnekin, niin vapaata aikaa järjestyi aina. Ja jos hän sattui olemaan kotona, meni aika puhelimessa kavereiden kanssa tai netissä roikkuessa. Läsnä hän ei ollut milloinkaan.

Ongelmana oli kyvyttömyys olla läsnä arjessa. Siihen ei sitten auta nalkutus eikä mikään. Se vaatisi jo enemmän työtä itsensä kanssa, ja se tapahtuu ihmisen omasta tahdosta. Ja jos sitä tahtoa ei löydy, on kaikki puhuminen ja aneleminen turhaa.

Onko mahdollista palkata lapsenhoitoapua, jotta saa äidille sitä omaa aikaa? Tai onko olemassa lähistöllä vanhempia, appivanhempia tai sisaruksia, joille lapsen voisi viedä esim. kolme kertaa viikossa hoitoon siksi aikaa, että pääsee lenkille, kuntosalille tms? Kannattaa muistaa, että lapset eivät ole ikuisesti pieniä, joten tämä on vain välivaihe, jolloin hoitoapua tarvitaan. Kun lapsi aloittaa koulun, niin silloin hän pärjää jo itsekin.

Toinen asia, joka voisi auttaa oman ajan saamisessa on se, että voisitko sinä tehdä puolestasi jotain yrityksen asioita (kirjeenvaihtoa, paperitöitä, arkistointia)? Monella yrittäjällä ongelmana on kyvyttömyys delegoida, kun ajatellaan, että vain minä itse osaan tehdä tämän parhaiten. Entä jos jostakin sektorista vastaisitkin sinä? Joskus myös osan asioista voi ulkoistaa (esim. tuskailu kirjanpidon kanssa yön pikkutunteina voi olla raastavaa, vaikka saman palvelun saisi kohtuuhintaan tilitoimistosta ja vieläpä laadukkaammin tehtynä).

Itse sain omaa aikaa vasta silloin, kun palasin töihin osa-aikaisesti. Työpäivän jälkeen kävin rauhassa kaupassa ja sain ns. hengähdystauon. Sen jälkeen jaksoin sitä kotiäitiyttä hyvin, vaikkei miehestä senkään jälkeen ollut apua kotiasioissa.

Jos mies ei kuuntele puhetta, kirjoita hänelle kirje. Ehkä sillä tavalla asia menee paremmin perille, eikä mies pidä asiaa vain nalkuttamisena. Omalla kohdallani tosiaan kävi näin, että vasta kirjeen kirjoittaminen avasi miehen silmät.

Onko tullut mieleen olla hankkimatta niitä pentuja jos ei kuitenkaan jakseta niitä hoitaa. Miehet yrittää, kantaa vastuun ja työskentelee niskalimassa että rouvalle saadaan hankittua se uusi hieno talo ja oma auto yms lelut. Rouvien ei muuta työtä tarvitse tehdä kuin hoitaa lapset ja koti.
Luulis olevan tyytyväisiä, mutta ei. Hirvee valitus kun pitää tehdä kotityöt ja hoitaa lapset ja paska ukko kun ei pysty olemaan samaan aikaan töissä ja kotona. Jotkut naiset tähän pystyvät oman työnsä ohella ja ennen vanhaan se oli normaalia että mies kävi töissä ja naiset hoitivat kodin ja lapset.
Eikö teillä kermaperseillä nykyään ole enää mitään tolkkua vaatimuksissanne. Varmaan katsottu mallia jostain realityohjelmasta missä miljonääriäipät hengailee keskenään jossain kylpylässä ja palkattu hoitaja hoitaa kakarat sillä aikaa.