Mitä sano filosofinen ajatusmaailmanne.
Ja onko laeille ja muille asetuksille mitään tosiasiallista perustetta, kun moraalista totuuttakaan ei ole olemassa?
Ja onko laeille ja muille asetuksille mitään tosiasiallista perustetta, kun moraalista totuuttakaan ei ole olemassa?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Totuushan on usein juuri enemmän moraalinen kuin faktinen.
Jos kokee että on osa yhteiskuntaa, jossa haluaa edistää yhteistä hyvää ja siihen kuuluu tässä tarkoituksessa kerätyt oikeudenmukaisesti käytetyt verot, sitten hyväksyy verotuksen näistä syistä.
Jos veroja käytetään heikompien auttamiseen ja yhteisen hyvän kehittämiseen, kaikki on hyvin.
Mutta varmaan jos huomaa että verot menevätkin yhteiskunnan varakkaita tukemaan, sittenhän se on todella väärin.
Mielenkiintoinen fakta on että Suomessa summa joka toimeentulotukena maksetaan vähävaraisille per vuosi on pienempi kuin se euromäärä jolla verorahoillamme tuetaan joka vuosi varakkaita yksityisyrityksiä.
Muistaakseni toimeentulotukien määrä oli 700 miljoonaa. Yritystukien 670 miljoonaa egeä. Siihen ei ole laskettu verohelpotuksia, kuten Windfall-veron kevennystä (120 milliä), yms. jotka myös ovat tuloa firmoille.
Mitähän siellä peruskoulussa nykyisin oikein opetetaan? Meillä vanhassa kansakoulussa oli sellainen aine kuin "yhteiskuntaoppi", jossa tuollaiset asiat selvitettiin.
Ja mitä tulee moraalisiin totuuksiin, jos niitä ei kerta ole, niin sinuthan voisi kuka hyvänsä vaikka tappaa ilman pienintäkään omantunnon tuskaa?
Onko koululaitoksen tehtävä mielestäsi pakkosyöttää ihmisille valmiiksi pureksittuja mielipiteitä moraalikysymyksistä? Mielenmaisemasi on huolestuttava...
Jokainen biologinen yksilö saa geeninsä periytymään jälkeläisilleen hyvin tai huonosti. Jos geenit periytyvät hyvin, yksilöllä on tähän geeniperäinen kaksoisstrategia, geeniperimän edistäminen suoraan oman edun tavoittelun kautta ja geeniperimän edistäminen kiertotietä lajin edun kautta. Näin yksilöllä on geeniperimä, joka suuntautuu a) egoistiseen käyttäytymiseen ja b) altruistiseen käyttäytymiseen, joka todellisesti on kuitenkin egoistista.
Egoistisen strategian ja näennäisaltruistisen strategian osuus on eri lajeilla eri suuruinen. Esim. krodiileilla näennäisaltruistinen käyttäytyminen on vähäinen. Niillä siis pyrkimys yhteisölliseen käyttäytymiseen on pieni. Ihmisen käyttäytymisessä on päinvastoin. Halu yhteisökäyttäytymiseen on suuri. Tunnetusti yhteisöstä vetäytynyt henkilö tulee huonosti toimeen. Yksilöillä on kuitenkin eroja, halu egoistiseen ja näennäisaltruistiseen käyttäytymiseen noudattaa normaalijakamaa, Gaussin käyrää.
Ihminen voi kuulua demokraattiseen tai diktatoriseen yhteisöön. Ero on vähän samanlainen kuin kielen oppiminen. Meillä on geeniperäinen kyky oppia kieltä, mutta ympäristö määrää, mitä kieltä. Verotus voi koitua yhteisön hyväksi, mutta jos ei koidu, vaan diktaattorin hyväksi, tarve kuulua yhteisöön on kuitenkin painavampi kuin verotus. Napinaa kyllä kuuluu, mutta lopulta tilanne kuitenkin hyväksytään. Kapinat ja vallankumoukset johtavat yleensä takaisin entiseen.
Vaikka "moraaliset totuudet" eivät suinkaan ole absoluuttisia, ihmisellä on kuitenkin BIOLOGISESTI AIVAN TODELLINEN MORAALINEN TARVE, niinkuin ihmisellä on myös tarve puhua, mutta ei ole absoluuttista, millä kielellä ja mitä.
Kysymys on siis biologinen. Filosofiset pohdinnat johtavat pahasti harhaan.
"
Vaikka "moraaliset totuudet" eivät suinkaan ole absoluuttisia, ihmisellä on kuitenkin BIOLOGISESTI AIVAN TODELLINEN MORAALINEN TARVE, niinkuin ihmisellä on myös tarve puhua, mutta ei ole absoluuttista, millä kielellä ja mitä."
Unohdat kokonaan sen tosiasian että ihmisille ei kuitenkaan tuota vaikeuksia uhrata pieni määrä yksilöitä enemmistön hyvinvoinnin eteen - ja että se "hyvinvointi" voi olla jopa pelkkää huvitusta sen katselusta kun leijonat syö ihmisiä. Jos ihmisellä olisi syntyjään "moraalinen tarve" se tarkoittaisi että kaikki olisivat suunnilleen samaa mieltä siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Kuitenkaan tällaista yksimielisyyttä ei olla saavutettu edes perustavimmista kysymyksistä: anteeksianto vs. rankaiseminen, tappaminen itsepuolustuksena, henkisen väkivallan tuomittavuus, elintasoerojen hyväksyttävyys, ihmisten tappaminen utopian luomiseksi, velvollisuus totella esivaltaa... koko moraalinen kenttä on siis pelkkää sekasotkua, jossa jokainen perimmiltään ajaa omaa etua, toisten etu on siinä välineellinen oman edun tavoittelussa, lisäksi iso osa prosessoinnista tapahtuu alitajuisesti eikä ole siksi järkeen perustuvaa, kuten näkemys, että lapsipornon hallussapidon tulee olla ankarasti rangaistavaa, joka perustuu irrationaaliseen pelkoon, että elleivät kaikki pedofiilit ole visusti lukkojen takana koko elämäänsä, joku niistä voi tulla oman lapsen kimppuun, jossa ei lainkaan huomioida sitä mahdollisuutta, että nimenomaan se lapsiporno estää niitä tulemasta oikeiden lasten kimppuun, koska alitajunnalle ja sen syöttämille tunnelatautuneille mielikuville ei voi puhua järkeä. Ihminen on aika säälittävä alitajunnan ja viettien sätkynukke lopujenlopuksi.
Kyllä ihmisellä, niinkuin muillakin eliöillä, on geeniperäinen moraalinen tarve. Alemmat eläimet eivät sitä tietenkään näe, vaan se on tutkijan pääteltävä käyttäytymisestä. Se, että ihmisen moraalinen tarve on eri yksilöilla erisuuntainen, ja eri yksilöillä erivoimainen, ei merkitse, että sitä ei olisi.
Ymmärsinkö aloituksen ajatuksesi oikein, kun minusta näyttää siltä, että kysyt: kumpi on parempi yhteiskuntajärjestys, hierarkinen vai anarkistinen?
Yhteiskunta joka ylhäältäpäin sanelee mitä kukin yksilö saa ja ei saa tehdä on aina fasismi. Lakeja on aina käytetty tuomaan toisille etuoikeuksia toisten kustannuksella, eikä tämä ole ihan äkkiä muuttumassa. "Moraaliseen enemmistöön kuulumisen" käyttäminen ylimielisyyden perustana on selkärangatonta.
"Verotus" on todella koominen käsite jos asiaa oikeasti yhtään vaivautuu miettimään. Kaikki pitää tässä maailmassa aina hoitaa vaikeimman kautta. Valtio haluaa verottaa ihmisiä voidakseen ostaa yksityisiltä yrityksiltä palveluja voidakseen tarjota niitä sitten kaikille ihmisille, sen sijaan että vain yksinkertaisesti valtiollistaisi kaikki yksityiset yritykset. Tarpeettoman raskaan ja tarpeettomasti vaikeutetun koneiston hampaisiin joutuvat sitten usein juuri ne joiden hyvinvoinnin takia se muka on ylipäänsä pystytetty, kuten Aikapankki-toiminnan kieltämispyrkimykset osoittavat. Herkkä ja läheisyydentarpeinen henkilö joka mieluummin tekee satunnaisia töitä sukulaisen maatilalla kuin menee ison firman palkkalistoille etäisten pomojen pompotettavaksi saa kuulla olevansa veronkiertäjä ja pahis...
Erityisen huvittavaksi tämä muodostuu silloin kun ollaan muka huolissaan siitä, että "holtosuhde säilyy". Transsukupuolisuudesta keskusteltaessa törmää usein argumentteihin että hoidot tulee maksaa omasta pussista eikä maksattaa veronmaksajilla, mutta mitä tekee vastapuoli vasta-argumentoidakseen? Vetoaa siihen että kyllä hoidetut transsukupuoliset tulevat maksamaan omalla veropanoksellaan kaikki hoidot takaisin, mutta hoitamattomina saattavat jäädä sosiaalipummeiksi työkyvyttöminä. Se että ylipäätään voidaan käydä väittelyä näin älyttömästä asiasta osoittaa maailman ja ihmisten ajattelutapojen olevan pahasti vääristyneitä. Eikö se nyt jumalauta ole itsestäänselvyys että ihminen joka on saanut elämältä "kaiken toivomansa" on paljon energisempi, itsevarmempi ja motivoituneempi kuin sellainen, jolla elämä on ollut jatkuvaa kituuttamista, loputonta odottamista ja taistelua oikeuksista? Tämän pitäisi olla lähtökohta, josta poikkeaminen pitäisi erikseen perustella, eikä niin päin, että pitää erikseen perustella miksi yhteiskunnan tulisi tukea joidenkin yksilöiden joitakin pyrkimyksiä. Mikä ongelma olisi laittaa "veronmaksajien piikkiin" jokaikisen yksilön jokaikinen tarve? Sen seurauksena ainostaan masennus- ja syrjäytymisluvut putoaisivat nollaan, samoin rikollisuus. Olisipa se toden totta kamalaa!
Niin ja siis se mikä tekee "transoikeusaktivistien" näistä vasta-argumenteista älyttömiä ja hermojarepiviä on se, miten he nostavat juuri transsukupuolisuuden jotenkin erityiseksi tapaukseksi ja keksivät jotain epätieteellisiä perusteluja miksi hoitamaton transsukupuolisuus on pahempi kuin vaikka slummissa asuminen. Itse molemmat ja paljon muuta kokeneena voin sanoa että hoitamaton transsukupuolisuus, slummissa asuminen, kyvyttömyys hankkia uutta tietokonetta vanhan ollessa paskana, kyvyttömyys hankkia mielin määrin kauniita vaatteita, kyvyttömyys saada (transsukupuolisuushoitoihin sisältymättömiä) kosmeettisia hoitoja, ja vaikka se, jos kaverit lähtevät matkalle ja itse ei voi lähteä mukaan kun ei ole varaa ovat kaikki samalla viivalla, kaikista lähtee elämänilo ja kaikkien kohdalla vallitsevia käytäntöjä puolustelevista ja kokemuksiani vähättelevistä argumenteista lähtee usko ihmisyyteen.
Eli he menevät mukaan siihen kelkkaan, että lähtökohtaisesti jokaisen on ansaittava jokainen ruoanmuru palkkatyöstä saamallaan palkalla ja se jos yhteiskunnan halutaan tulevan väliin jossain asiassa pitää erikseen perustella, vaikka kuinka ovat muka "avoinmielisyyden ja moniarvoisuuden" asialla. Törkeä tieteen ja tosiasioiden vääristely perustelupakettia kerätessä ei ole ainoa ongelma joka tästä seuraa. Vaan tapahtuu myös niin, että samalla kun transsukupuolisten asiat saattavat edetä vähäsen, yleisesti huono-osaisten ihmisten asiat saavat samalla saman verran takapakkia.
Oikeudenmukaisuutta ei voi olla mikään muu kuin se että kaikilla on saman verran. Jo siinä, jos otetaan premissiksi että "kaikilla tulee olla MAHDOLLISUUS ANSAITA saman verran kuin kellä tahansa" liu'utaan alueelle jossa epätasa-arvoisuutta ei voida välttää. Koska ei ole mitään objektiivista tapaa määrittää miten eri suoritukset pitäisi palkita, etenkin kun tämän pitäisi vielä olla ajasta ja paikasta riippumaton niin etteivät talouden nousu- ja laskusuhdanteet tai ihmisen asuinpaikka vaikuta, kuten myös riippumaton ihmisen synnynnäisistä ominaisuuksista, eli jokaisella tulee olla myös käytännössä, ei pelkästään teoriassa mahdollisuus suorituksiin joilla ansaitsee saman verran kuin eniten ansaitseva, sillä jos mikään näistä ulkoisista oloista ja henkilökohtaisista ominaisuuksista vaikuttavat ei olla tasa-arvoisia enää. Yritykset määrittää taivaankappaleiden reittien taivaalla historiat ja tulevaisuudet sekä periaatteet eri liikkeille tuottivat astronomeille suurta päänvaivaa vuosisatoja. Einstein sitten osoitti että kaikki kappaleet kulkevat avaruudessa suoraviivaisella radalla, ja vain avaruus niiden ympärillä kaareutuu. Paras vastaus kaikkeen oli siis yksinkertainen, asioiden näennäisestä monimutkaisuudesta huolimatta, tai juuri sen takia. Sama pätee yhteiskuntasuunnitteluun.
"Ja onko laeille ja muille asetuksille mitään tosiasiallista perustetta, kun moraalista totuuttakaan ei ole olemassa? "
On - järjestelmän eli yhteiskunnan toimivuus.Lait on testattu ajan kuluessa eri paikoissa suhteellisen toimiviksi - jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.
Tuossa otsikossa oletat että verotus on varastamista - eiköhän se ole enemmänkin jonkinlaista kaupankäyntiä eli maksat veroja jotta saat yhteiskunnalta jotain vastineeksi (esim. koulutus, sosiaaliturva, oikeusturva jne.)
"Lait on testattu ajan kuluessa eri paikoissa suhteellisen toimiviksi"
Tätä en allekirjoita - moralismi ei ole koskaan osoittautunut toimivaksi uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolella, koska se ei suvaitse muita kuin moralisteja.
"moralismi ei ole koskaan osoittautunut toimivaksi uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolella, koska se ei suvaitse muita kuin moralisteja. "
Kaikki säännöt ja lait on sitten sun mielestä vain moralismia ja ne toimii vain uskonnollisissa yhteisöissä!?
Kyllä useimmille laeille ja säännöille on varmaan olemassa ihan puhtaasti järkisyyt ainakin demokraattisissa länsimaissa.
Mikäs olis sitte hyvä systeemi? Täydellinen anarkia ja kaikkien konflikti kaikkia muita vastaanko?
Eräs tapa lähestyä lakeja on ajatus, että lait ovat vähitellen syntyneitä käyttäytymisen ohjeita. Yhteiskunta on kiinteämpi, kun on yhteinen varasto ohjeita, joita noudattamalla käyttäytyy samoin kuin muut.
Lait siis olisivat kielen kaltaisia. Yhteiskunnan yksilöt puhuvat samaa kieltä, jotta yhteiskunta toimisi. Jos jokainen noudattaisi erilaisia ohjeita tai erilaista kieltä, yhteisö hajoaisi.
"Mikäs olis sitte hyvä systeemi? Täydellinen anarkia ja kaikkien konflikti kaikkia muita vastaanko? "
Militanttina individualistina oma kantani on, että kaikki on hyvin niin kauan kuin yksilöllä on mahdollisuus puolustaa itseään ja oikeuksiaan. On aivan sama onko yhteiskunnan päällysrakenteena käytössä anarkia vai autoritarismi*, mutta jos yksilön mahdollisuuksia puolustaa itseään ja oikeuksiaan parhaaksi katsomillaan tavoilla ruvetaan rajoittamaan, on se aina vallan väärinkäyttöä. "Puolueeton oikeusjärjestelmä" on utopistinen ihanne, jota ei tulla ikinä saavuttamaan käytännössä, joten sen varaan ei saa laskea kaikkea.
*Autoritarismi ja militantti individualismi eivät ole loogisessa ristiriidassa keskenään, koska autoritarismin vastustus perustuu yleensä pelkälle abstraktiopelille: on "periaatteesta väärin" että ylhäältäpäin sanellaan ihmiselle hänen elämänsä ehdot, aivan riippumatta siitä aiheuttaako tämä oikeasti kenellekään mitään kärsimystä; ja vastaavasti vapaus on "periaatteesta oikein" ja asioiden lähtötila ja oletusarvo, riippumatta siitä vaikka jotkut kokisivat siitä seuraavan kaaoksen ja anomian hyvin epämiellyttäväksi. Militantti individualismi nojaa siihen, ettei abstraktioita saa koskaan asettaa konkretian, kuten yksilöiden tunteiden, edelle. On aivan sama onko sortaja valtio vai vapaat yksilöt, jokaisen luonnollinen oikeus on laittaa sortajat kuriin. Mutta ellei sinusta tunnu pahalta, ei sortoa lie tapahtunut. Abstraktioita ei voi sortaa.
Entäpä silloin kun lait kääntyvät alkuperäistä tarkoitustaan vastaan, tai niitä muuten vaan tulkitaan mielivaltaisesti? Jos lait kerran mielestäsi perustuvat johonkin, joka on kaikilla jaettua ja yhteistä, miksi sitten tämä "sisäinen lakituntuma" ei riitä? Eihän siitä sinun mukaasi mitään ongelmia syntyisi, jos vain siihen nojattaisiin ja kirjallinen laki unohdettaisiin. (En siis ota itse kantaa siihen onko lakien alkuperä kuvailemasi kaltainen, se on omalle vakaumukselleni militanttina individualistina täysin yhdentekevää.)
Kirjoitetulla lailla on aina paitsi sen henki, myös sen kirjain, ja on sääntö eikä poikkeus, että kirjainta ollaan valmiita tulkitsemaan hengen yli. Minulla on siitä monta erinomaista esimerkkiä omasta elämästäni. "Puolueettomaan oikeusjärjestelmään" uskominen on idioottimaisinta mentaalista toimintaa mitä ihminen voi harjoittaa. Se ei tule toteutumaan, ikinä. Lait ovat hyväksyttäviä ainoastaan niin kauan, kuin ne eivät rajoita yksilön mahdollisuuksia saada itselleen oikeudenmukaista kohtelua keinolla millä hyvänsä.
Yksi hyvä abstraktioiden palvontaan konkretian yli jumittuneen tunnusmerkki on, että hän pitää ymmärrettävyyttä ja hyväksyttävyyttä täysin toisiinsa liittymättöminä ominaisuuksina, sekä sen lisäksi vetää yhtäsuuruusmerkin epähyväksyttävän toiminnan ja toiminnan josta yhteiskunnalla on oikeus rangaista yksilöä välille. Tällaiset ihmiset ovat käytännössä aina empatiakyvyltään kehitysvammaisia. On aivan sama tunnustavatko he demokratian vai diktatuurin värejä, heidän hallitsemansa yhteiskunta on epähumaani tyrannia.
Kaikki yhteiskuntamuodot ovat minusta epähumaaneja tyrannioita. Ihminen vain ei tule toimeen ilman yhteiskuntaa. On siis pakko tehdä kompromissi ja elää epähumaanissa yhteiskunnassa.
Yhteiskunta on ottanut itselleen myös oikeuden rangaista yksilöä. Ei sitä ole sille kukaan antanut, se on sen itse omin lupinensa ottanut ja käyttää sitä. Yhteiskunnan oikeus on puhdasta omankädenoikeutta ja vahvemmanoikeutta, mutta emme tule toimeen ilman yhteiskuntaakaan.
"Puolueeton oikeus" on pelkkä propagandistinen termi. Samoin "kansalaisvellollisuus", kun suostutellaan äänestämään ja siten itse asiassa hyväksymään yhteiskunta. Emävaleita molemmat.
Mielelläni näkisin humaanin yhteiskunnan, mutta en usko, että sellaista olisi.
Sinussa on ainesta militantiksi individualistiksi :)
Varmaan muuten olisi, mutta olen jo luopunut toivosta.
No ikävä totuus on että suomenkin laki on pullollaan uhrittomia rikoksia. Sitten on näitä älyttömiä itsepuolustuksesta tai siihen verrattavasta toiminnasta annettuja tuomioita. Ja kirsikkana kakussa yhden nuoruuden ajattelemattomuuksissa tehdyn virheen perusteella koko loppuelämän pilaamisia, kuten tämä joka juopuneena leikki palamaan sytytetyllä kepillä joka osui johonkin rautateiden elektroniikkaboksiin josta tuli viisinumeroiset korvaukset joita mikään parikymppinen ei pysty ikinä maksamaan. Tai sitten kun pikkutytön päälle ajaneelle rattijuopolle vaaditaan vuosien vankeutta vaikka se tuskin ajatteli että minäpä nyt tapan jonkun tällä autolla. Kyllä olet aika pahasti harhainen jos tosissaan kuvittelet että "laki on hyvien puolella".