Uskomatonta väkitukkoisuutta lentiksessä

Suomi kun pelasi lentopalloa niin jälleen nähtiin mihin johtaa vaihtoehdottomuus ja mielikuvituksen puute. Mitä pitemmälle otteluissa päästiin niin sen selvemmäksi asia tuli.

Esimerkki. Suomalaiset ottavat syöttöpallon vastaan ja antavat sen passarille. Tähän asti kaikki ok. Sitten passari nostaa sen lyöjälle jonka tarkoitus olisi saattaa pallo kovalla iskulyönnillä vastustajan kenttään. Mutta ,mutta. Kun ja jos , ja kun lähes aina käy niin että vastassa onkin yleensä kolme vastustajaa plokissa ja yleensä ne ovat pitkiä miehiä. Niin mitä tekee urheat pelaajamme. He iskevät suoraan vastustajan kovaan kolmen blokkiin. Kerta toisensa jälkeen. Suomalainen ei usko etteikö blokista pallo voi mennä joskus läpi. No meneehän se mutta vain kovissa peleissä yksi kymmenestä.

Nyt mennään tauolle. Mitä tekee valmentaja. Peruspeliä,rauhoitutaan.jne.
Kaikki vääriä neuvoja!

Entä mitä pitäisi sitten tehdä? Kun läpi harmaasta kivestä ei Suomalainen mene läpi??

Harmaa kivi pitää kiertää.

Miten harmaa kivi kierretään jos siitä ei pääse läpi.

Jekutetaan.

Miten jekutetaan?

Nostetaan ihan kevyesti pallo kolmen bloki miehen ylitse , heidän taaksensa.
Yleensä sieltä puuttuu varmistus.

Mutta eihän Suomalainen tätä tee. Ei tee. Vaan yrittää itsepäisesti puskea läpi harmaan kiven.

Sitäpaitsi. Aina kun vastapuoli teki aloitussyötön niin Suomen takamiehet oli liian kaukana.

Monesti takamies saattoi seistä takaviivalla.

Äsh. Olkoon . En viitti enää.