Cowboyasennetta

Jos ATM:lle olisi mahdollista saada itseensä cowboyasennetta, ei hän ATM olisikaan.

Cowboy ei ole itkevä (aatee)ämmä, vaan todellinen MGTOW.

Hyi minua kun taas toin tuon muotitermin tähänkin keskusteluun.

Mitä tuokin tarkoittaa? Tällaisista ei konkreettisesta paskanjauhannasta ei ole mitään apua ätmeille.

oikea gayboy

Cowboyt on lonereita jotka ratsastaa yksin kohti auringonlaskua. Joskus saattavat huorissa käydä, mutta siitäkin ilosta maksavat.

Brokeback Mountain onnistui lopulta rikkomaan cowboy-elämän heteronormatiivisen harmonian vuonna 2005. Aiemminkin yritys tähän oli kuitenkin kovaa, vieläpä ihan kotimaisin voimin.

Dire Straits, eräs suosikkiyhtyeistäni, julkaisi vuonna 1985 albumin "Brothers in Arms", joka oli ensimmäisiä kaupallisesti menestyneitä CD-formaatin julkaisuja ja mainio albumi muutenkin. Levyn nimikappaleen ja "Money For Nothing" -megahitin ohella tältä kiekolta on jäänyt elämään reipas ja kantrihenkinen kolmen soinnun ralli "Walk of Life". Kappaleen teksti on Mark Knopflerille tyypillistä tarinankerrontaa, jossa keskiöön nostetaan arkinen ja vähäpätöinen henkilö ja asia – tässä tapauksessa katusoittaja työssään.

Vuonna 2003 semi-nevahööd tanssiorkesteri Syke päätti sitten julkaista laulusta suomenkielisen coverin. "Villit bootsit" sai jopa kunnian päästä heidän albuminsa nimikappaleeksi.

http://www.youtube.com/watch?v=DXLs2ztE8MI

Voisin luennoida pitkästi siitä, miten ja miksi soitannollis-sovituksellisella puolella on saavutettu äärimmäinen, vain humppapumpulle mahdollinen kusenpolttamuus-level alkuperäiseen verrattuna. Se on kuitenkin tässä epäolennaista, sillä sanat vetävät vielä enemmän hiljaiseksi.

Knopflerin sosiaalisesta silmästä on jotenkin kyetty siirtymään kantrista innostuneiden homoseksuaalien rivitanssisessioon. Laulun kertoja on heteroksi aivan liian innostunut asusteistaan, jotka hän esittelee lukemattomia kertoja (mutta onko hänellä asusteiden lisäksi vaatteita lainkaan, jää arvoitukseksi). Hän myös uhkaa näyttää meille seilorin, vaikka kyseessä on kantritanssi, mikä herättää epäilyksen, että joku tanssiryhmänsä jäsenistä on kiskonut ylleen väärän viikon Village People -teemavaatteet. Edellä mainittujen seikkojen valossa on syytä epäillä, ettei käännöksen ensimmäisen version avaussäe ole suinkaan kuulunut:

"Kantritanssi iskee suoraan suoNeen..."

Summa summarum: tällaisten tekeminen ei saisi olla luvallista. Yleensä hirveät käännökset vain naurattavat, jos suhtautumiseni alkuperäiskappaleeseen on välinpitämätön, mutta omien suosikkikappaleideni homoraiskaaminen tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta. Jalkapuuhun pitäisi koko tekijätiimi istuttaa, tai tervassa ja höyhenissä kieritellä.

Jo kunnon bootsit tuovat äijään vähän ryhtiä, ja ryhdistähän kaikki lähtee.

Suosittelen kerrankin jäämään yökerhoista pois, ostamaan limua ja sipsejä (tai porkkanoita) ja katsomaan Eastwoodin mestariteoksen Pale Rider. Kalpea ratsastaja haluaa muuttua mutta ei voi edes papin lipereillä peitellä revolveri sankarin taakkaansa. Kun mainareita uhkaa pahikset, on aika tarttua Colttiin taas kerran. Todellakin päätön väkivalta ja räiskintä on taustalla, mikä on länkkäreissä todella taitoa vaativaa saada elokuvasta viihdyttävä. Mutta Kalpea Ratsastaja on.

John Wayne tietysti on tehnyt mahtavia lännenmies elokuvia, mutta Eastwoodin Kalpeassa Ratsastajassa on niitä teemoja joita tämä keskustelu varmaankin hakee.

En pilaa elokuva nautintoa kertomalla miten Kalpea ratsastaja loppuu, mutta teininaisen haikailijat kyllä itkevät krokotiilin kyyneleitä noin 15 sekunttia ennen loppu tekstejä.

Ja onhan Mäkkärilläkin lännenmies mainosteema, joten siitä vaan buutseja ja nahkaliivejä tilaamaan. Kaikenlaisilla marginaali-miehillä olen kivan naisen kyllä mukana nähnyt kulkevan. Yksinäisiä vanhahtavan näköisiä "kunnonmiehiä" sitäkin useammin.

http://youtu.be/XnVPDblxQAI

Jos ihan pelkkää pukeutumista ajatellaan, niin cowboy-tyyyli toimisi varmaankin kohtalaisesti, mutta tuntuisi kamalalta seisoskella baaritiskin vieressä bootsit jalassa ja kulunut nahkatakki päällä. Ilmeenä olisi se cowboyn välinpitämättömän väsynyt, itseensä käpertynyt, mutta tarkkaileva katse. Tietysti sellainen olemus vetoaisi joihinkin naisiin ja se saattaisi jopa toimia houkuttimena, mutta oma sielu siinä olisi koetuksella.

John Marston on hieno mies.

Älkääs nyt pojat liikaa innostuko sen cowboy-tyylinne kanssa. Voi sillä tehdä itsestään aika naurettavankin.

Esim. täällä meidän nurkilla pyörii semmoinen ehkä 40-50v mies. jolla on joka jeesuksen päivä, siis kesät ja talvet, sama naurettava stetsoni, musta nahkatakki ja bootsit. No ei se nyt tämmöisellä viileähköllä syyskelillä mitenkään erikoiselta näytä, mutta näkisittepä äijän silloin kun on 30 astetta lämmintä tai pakkasta. Ei näytä kyllä järjellisen touhulta se. :D