Ruokajonossa. Hän vaikutti ihan mukavalta ja huumorintajuiselta, vaihdoimme perusläpät ja kuulumiset.
En kuitenkaan mennyt istumaan samaan pöytään hänen kanssaan, koska en halunnut vaikuttaa liian tungeksivalta. Jäin hetkeksi pohtimaan miten päin tekisin ja lopulta järkeilin mennä omaan pöytään (kuitenkin melko lähellä hänestä). Katselin kuitenkin sivusilmällä muutaman kerran olan ylitse ja panin merkille, että hänen katseensa seurasi minua.
En siis tunne häntä kovinkaan hyvin enkä jutellut hänelle oikeastaan mitään pitkään aikaan. Kummin päin te olisitte tässä tilanteessa itse tehneet?
En kuitenkaan mennyt istumaan samaan pöytään hänen kanssaan, koska en halunnut vaikuttaa liian tungeksivalta. Jäin hetkeksi pohtimaan miten päin tekisin ja lopulta järkeilin mennä omaan pöytään (kuitenkin melko lähellä hänestä). Katselin kuitenkin sivusilmällä muutaman kerran olan ylitse ja panin merkille, että hänen katseensa seurasi minua.
En siis tunne häntä kovinkaan hyvin enkä jutellut hänelle oikeastaan mitään pitkään aikaan. Kummin päin te olisitte tässä tilanteessa itse tehneet?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olisin mennyt kotia pelaamaan videopelejä.
Olisit mennyt samaan pöytään. Niin minä tein lukioaikanani, varsinkin kun olin vielä se tarvitseva hölmö. :D
No joo, aivan sama mitä teet. Mutta varo, ettei AOS iske kohdallesi. Lycka till!
Tein mokan kun et mennyt samaan pöytään. Tuollainen ätmimäinen liika huomioiminen on turn off, etenkin kun menet läheiseen pöytään vilkuilemaan. Eikä se naisen katse mitään tarkoita muuta kuin sitä, että huomaa, että onpa nolo jätkä kun ei kehdannut tulla samaan pöytään vaan pitää mennä viereiseen pöytään vilkuilemaan. Mitä helvetin tunkeilevaa siinä olisi ollut jos olisit mennyt samaan pöytään? En tasan mitään. Parempi että unohdat koko muijan, koska sinähän olisit pelkkä tunkeilija sen elämässä jos jotain yrittäisit. Tuollainen stalkkerimainen ujokas nurkan takana kyyläily on varmasti paljon ahdistavampaa kuin se, että menisit reilusti samaan pöytään ja vääntäisit jotain väkinäistä juttua.
tein = teit
Mies 86, linkkaan tähän vielä ne toiselle palstalle aiemmin kirjoittamani kultaiset neuvot naisten hurmaamiseen, jotka jokaisen pitäisi osata vaikka päällään seisoen takaperin, koska ne ovat niin yksinkertaisia vinkkejä ja lähinnä liittyvät siihen tärkeimpään eli mind-settiin:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11752777
---
Narrator: I had it all. I had a stereo that was very decent, a wardrobe that was getting very respectable. I was close to being complete. Tyler Durden: Shit man, now it's all gone.
Ensi kerralla menet samaan pöytään. Ei ole tunkeilua, jos olette jo jutelleet.
Vielä kun ei jonossa tapaa seuraavalla kerralla, niin ei tuu sitä "seuraan perässä samaan pöytään" hetkeä. Vaan meet eri aikaan jonoon, ja sitten vaan suoraan samaan pöytään, ihan vaan kommentilla "Onko tässä tilaa?" ja istut alas ilman mitään eleitä flirttailusta. Sitten vaan puhut jostakin ajankohtaisesta asiasta, kevyestä mielellään, eikä mitään "oon kattellu sua" sontaa sitten! Siitä se lähtee juttule. Se tutustuminen iskemisen sijaan, mitä moni täällä palstalla inhoaa ajatuksena.
Muista kuitenkin ratkaiseva isku, eli "Oli hauska jutella" ja kysymys treffeistä, ihan tilanteen mukaan. Haluatko ehdottaa vain "Nähdään huomenna ruokalassa, mihin aikaan muuten käyt yleensä syönmässä?"; tai "haluaisitko lähteä "jäätelölle tai teelle, jne." (en juo kahvia, joten en käytä "kahville termiä", vaan jotain hassumpaa).
Ja kaikenlainen nöyristely ja itsensä vähättely pitää heti kättelyssä jättää pois, niin ei jää sinne kaverisektorille. Ei tarkoita, että pitää esittää machoa tai muuta pelleilyä, vaan sitä ettei ole mikään anteeks kun olen olemassa tai nosta tyttöä jalustalle ja leiki jotain hienotunteista nöyristelevää herrasmiestä.
Haluaisitko lähteä NUSSIMAAN?!??
No, sopivan tilaisuuden tullen...
Ensi kerralla kysyt naiselta, että et halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta kaipaako hän juttukaveria, joten voitko tulla samaan pöytään istumaan? Sillä tavalla annat hänen valita ja kumpikin voi poistua tilanteesta ilman nolostumisia.
Mies 86: Olisit myös voinut syömisen jälkeen mennä naisen pöydän ääreen ja toivottaa hänelle hyvät päivänjatkot ja kiitä häntä mukavasta rupattelusta, joka piristi yksinäisen sinkkumiehen päivää!
Ei näinkään. Ei naisilta pidä kysellä lupia. Kyllä se ilmaisee sen vähintään jollain silmien pyörittelyllä ja vittuuntuneella ilmeellä jos ei seuraa kaipaa. Ja tuo, että tulee sieltä toisesta pöydästä vielä toivottamaan jotain päivänjatkoja olisi kyllä nolo veto sekin.
"Ensi kerralla kysyt naiselta, että et halua vaikuttaa tungettelevalta, mutta kaipaako hän juttukaveria, joten voitko tulla samaan pöytään istumaan? Sillä tavalla annat hänen valita ja kumpikin voi poistua tilanteesta ilman nolostumisia."
Hemmetti, että yhdestä pöytään istumisesta voidaan tehdä niin monimutkainen numero!
Se on satavarmastai huomannut jo, että olet siihen ihastunut, joten kaikki tuollainen liika huomiominen ja välttely on jatkossa vain merkki siitä, että sulla ei ole munaa. Voit kysyä perikseltä mielipidettä siitä, että onko hyvä strategia naisten kanssa se, että leikkii jotain herrasmiestä, joka välttelee viimeiseen asti ja torjuu kaikki seksiehdotuksetkin, jotta nainen rakastuisi sinuun, koska olet maailman hienotunteisin mies.
Kiitän kaikista vastauksista tähän mennessä. Juttelin yhden hyvän kaverin kanssa arviolta puoli tuntia myöhemmin ja kysyin hänen mielipidettään asiasta. Hän järkeili, että koska tyttö istui yksin, minun olisi kannattanut mennä istumaan hänen kanssaan samaan pöytään. Toisaalta hän arvosti jo pelkästään sitä, että olin alkanut jutella hänen kanssaan...
Ei tietenkään sinänsä, että minua olisi mitenkään jännittänyt mennä istumaan hänen kanssaan. Lähinnä yritän välttää sellaista niinsanottua Teemu Milto-tyyppistä päälletungeksintaa... tai miten sen nyt parhaiten sanoisi. Suorat kahviehdotukset ja/tai kymmenen sekunnin tuijotukset leveään virneeseen yhdistettynä saattavat tietenkin toimia tietyissä tapauksissa mutta ei ehkä siinä ihan alkumetreillä.
No, pääsinpä ainakin hyvään alkuun. Otan mielelläni vastaan kritiikkiä tämäntyypisen lähestymisen suhteen, mutta en oikein jaksaisi vääntää noista "yli yhden miehen käyttämä ilmais... no jätänpä väliin.
Sinä nimenomaan teit ätmit, kun menit toiseen pöytään vilkuilemaan. Mikä siinä on niin vaikeaa mennä samaan pöytään istumaan ja jutella niitä näitä, jos kerran kuulumisia on jo aiemmin vaihdettu. Tuo, että menit eri pöytään oli jo niin matalan statuksen miehen veto kuin vaan voi olla. Lopeta turha kelailu.
Ensi kerralla menen varmasti :)
Varmaan myös lähitulevaisuudessa pyydän fb-kaveriksi, kunhan pääsen edes vähän parempaankontaktiin hänen kanssaan.
Pääasia tässä taisi kuitenkin olla, että kirjoitit kaikki olennaiset tapahtumat avausesityksessä muistiin, vaikket ehkä aivan onnistunutkaan. Kaveriltasi sait myös palautetta. Nyt voit halutessasi jatkossa välttää tekemästä samaa asiaa toistamiseen, kun ennen seuraavaa hurmaamisyritystä palautat mieleesi tämän kenttäraporttisi.
Mitäs jos pyytäisit ihan treffeille, ennen kuin päädyt lopullisesti friendzonelle tyyppinä joka ei koskaan osoittanut mitään hyvänpäiväntuttuutta kummempaa kiinnostusta?
Unohda FB:t sun muut höpötykset. Pyydä treffeille suoraan, kunhan olet päässyt juttelemaan samaan pöytään ylipäätään ja tiedät haluaako istua samassa pöydässä ylipäätään ja juttu kulkee ylipäätään.
Jos olet normaali ihminen, ja juttelet mukavia syömisen ohessa (ei mitään iskujuttuja!), niin juttelun jälkeen saat joko hymyn ja kieltäytymisen tai hymyn ja suostumisen. Jos suostumisen, niin jätä se tutustuminen ja jännitys treffeille ja karkaa tilanteesta heti (kunhan tiedät että numeron saat jostain tai paikka/aika jopa sovittu). Kuka haluaa olla jonkun tuntemattoman fb kaveri etäkkiä? Ette te tunne toisianne ellette tunne toisianne jostain yhteisestä asiasta, ja tässä tilanteessa se tunteminen tapahtuu kun lähdette treffeille. Treffit ensin, Fb si... tai no sitä tarvi ikinä mihinkään.
Näitä juttuja lukiessa tajusin, että minulla ei ole ollut juurikaan ongelmia lähestyä naisia. Esimerkiksi viimeisimmän tyttöystäväni kanssa kun olin ensitreffeillä huhtikuussa 2012, onnistuin itsevarmasti murtamaan jään ja suhteemme sai siitä alkunsa.
Istuimme puistonpenkillä vierekkäin ja siinä alkoi tulla kovin kylmä. Aloin ensin pitämään häntä kädestä ja huomasin että hän pitää siitä. Jonkin ajan kuluttua pistin käteni hänen taakseen eli otin hänet ns. kainaloon. Hetken kuluttua katsoimme toisiamme silmiin ja silloin päätin suudella häntä.
Treffien jälkeen hän ilmoitti olevansa ihastunut minuun ja seuraavien treffien jälkeen aloimme olemaan yhdessä. No, kuten olen kertonut, sekin suhde kaatui parissa viikossa kun hän oppi tuntemaan minua paremmin. Siispä varsinainen aloitteenteko ja ensivaikutelma ei ole ollut minulle koskaan ongelma. Toivottavasti aloittajalla tilanne on toisinpäin, että vain alku on hieman kankeaa ja homma pysyy myöhemmin kasassa.
Kiitos rohkaisusta. Toivoisin kyllä että sinäkin löytäisit itsellesi jonkun, mutta tuskinpa pystyn täältä ruudun takaa tekemään paljoakaan asialle, muuten kuin itse vuorostani kannustamaan eteenpäin ja antamaan palautetta kokemistasi asioista. Tiedän että olet kuitenkin tehnyt naisasioiden eteen arviolta sata kerran enemmän työtä itseeni verrattuna...
"Tiedän että olet kuitenkin tehnyt naisasioiden eteen arviolta sata kerran enemmän työtä itseeni verrattuna... "
En nyt tiedä kuinka paljon olen sen eteen tehnyt töitä. Juttelin/juttelen ajankulukseni netissä erilaisten tyttöjen kanssa ja silloin tällöin tärppää ainakin hetkellisesti. Toki nykyään olen alkanut melkeinpä luovuttamaan, kun ei nuo suhteet ole kovinkaan hyvin onnistuneet. On minua pyydetty ulos muutaman kerran viimeisen vuoden aikana, mutta olen kieltäytynyt kun ei viitsi aina kokea samoja pettymyksiä.
Omat fiilarini hänestä :)
http://www.youtube.com/watch?v=5NQ8PeEpZG8
Missä he***tin ruokajonossa??
No ihan yliopiston kahvilan ruokajonossa, ei missään pelastusarmeijan hernesoppatarjoilussa.
No, kuitenkin. Uskon että se pahin jää on nyt murrettu kun pääsin juttelemaan hänen kanssaan niitä näitä. Nyt voin jatkossa mennä hänen luokseen ihan muina miehinä. Tein luultavasti typerästi kun en saman tien istunut hänen kanssaan samaan pöytään, mutta ehkä en vain pitänyt sitä niin ratkaisevana siirtona pitemmällä tähtäimellä. Näen häntä kuitenkin lähestulkoon päivittäin.
Ja jos myöhemmin ilmenee että mimmi nakkaa kaverisektorille niin sittenpä se on niin, ja jos näin käy niin järkeilen vain itsekseni ettei hän luultavastikaan ollut juuri minua varten. Mutta yrittänyttä ei laiteta, eikä minulla tiettävästi ole mitään hävittävää...
Et nyt ymmärtänyt minun taikka muidenkaan pointtia.
Mimmi ei mitenkään välttämättä nakkaa sinua kaverisektorille sen takia ettet kiinnostanut häntä (toki näinkin VOI tapahtua), vaan sen takia, että sinun laimean toimintasi takia hän ei usko että yrität saada hänestä seurustelukumppania vaan pelkän tuttavan.
En tietenkään voi lähteä siitä oletuksesta että hän tässä vaiheessa edes tietäisi minun olevan hänestä kiinnostunut... enkä kyllä ihan tarkkaan osaa tulkita omiakaan tunteitani häntä kohtaan. Uskon että sopisimme hyvin yhteen, mutta välillä minun on vaikea edes hahmottaa olenko ITSE aidosti hänestä kiinnostunut vai operoinko ensisijaisesti sosiaalisten odotusten pohjalta. Näen tosin hänen lävitseen että hän on toisinaan hyvin yksinäinen ja varmasti kaipaisi jonkun seuralaisen... jonkun joka voisi tarjota hänelle paljon enemmän kuin vain läpänheittoa tai juttuseuraa.
En oikein tiedä mitä muuta sanoa tähän hätään. Ehkä tuo Chris Brownin biisin linkitys oli liioittelua.
Wonder what would Bicky Royal -äijä do?
http://www.youtube.com/watch?v=K3wAd--FO5Y
Kumma juttu kun minä menen samaan pöytään naisen kanssa niin nainen lähtee kuin luoti siitä pöydästä. En taida olla kovin suostittu.
Varmasti näin käy, jos ette ole jutelleet mitään aiemmin, kahvila/ravintola on tyhjä ja änkeät tuikituntemattoman naisen viereen istumaan. Taatusti tuntisit itsekin tilanteen oudoksi, jos puolityhjässä kahvilassa joku sinuun ehkä ihastunut hiljainen ruma lihava matami hiippailisi istumaan sinua vastapäätä virnuilemaan.
Miksi tuntisin, niin kauan kun se on sellaista normaalia jutustelua?
Voisi olla mukavaakin, kun ei ole tuntemattomat rumat lihavat matamitkaan koskaan mua vastapäätä istuneet, edes aikuisiällä, nuoruudesta nyt puhumattakaan.