Haluaakohan poikaystävä tulevaisuutta mun kanssa

että olette vielä hyvin nuoria ja voit hyvin odotella suhteen kehittymistä pari vuotta. Jos siltä tuntuu. Toisaalta, ei suhteen pitäisi tuntua ahdistavalta eikä sekään kuulosta hyvältä, että toinen tahallaan sanoo asioita, joiden tietää toisesta tuntuvan ikävältä. Ja kyllähän se sitä puhumista vaatii, jos elämänpituista suhdetta aikoo saada aikaan. Toisaalta on myös niin, että kriisit kuuluvat jokaiseen suhteeseen ja jos niistä selviää, niin suhteesta voi tulla entistä vahvempi.

Jossain vaiheessa päätöksiä pitää tehdä. Puhu asiasta myös muille. Jopa vanhemmilla voi olla ihan hyviä ajatuksia. Mutta lopulta sinun itse pitää päättää, millaista elämää haluat itsellesi.

Kyllä elämänpituinen suhde 15-vuotiaana tavatun ekan tyttö/poikaystävän kanssa on kivinen tie. Ei mahdotonta, mutta... Uteliaisuus voittaa jossain vaiheessa todennäköisesti, jos ei muu. Tunne, että aikaisin tapahtunut sitoutuminen estää nuoruuden kokemisen täysillä. Juoksut jää juoksematta...

Heräsi hieman samansuuntaisia ajatuksia, kuin edellisillä kirjoittajilla.

Olette vielä kovin nuoria, ja vaikka iän ei tarvitsekaan olla este vakaalle parisuhteelle, useimmat eivät vielä iässänne ole valmiita lopullisesti asettumaan aloilleen. Omassa tuttavapiirissäni on yksi ainoa teinivuosina seurustelun aloittanut pariskunta, ja hekin ovat kamppailleet pitääkseen suhteensa koossa, sillä kummallakin menojalkaa alkoi vipattamaan jossain vaiheessa.

Ainoa tapa edetä on ottaa asia esiin poikaystäväsi kanssa. Asia tuntuu teitä kumpaakin ahdistavan, mutta itsekseen se ei ratkea. Toiseen ihmiseen sitoutumisen täytyy olla aitoa. Motiivina ei voi olla se, että muutkin lähipiirissä ovat asettuneet aloilleen. Sinun on selvitettävä onko poikaystäväsi sitoutuminen aitoa vai painostuksen alaisena luvattua. Vaikka tarkoituksenasi ei koskaan olisi ollutkaan painostaa, jotenkin kirjoituksestasi kuulsi läpi se, että poikaystäväsi on kokenut tulleensa nurkkaan ahdistetuksi tämän asian suhteen.

Tossa on jo muut sanoneet melkein kaiken oleellisen. Mutta sanotaan näin, että ymmärrän oikein hyvin poikaystävääsi. Nuoren aikuisen pitäisi saada asua itsekseen ja yksin edes jossain vaiheessa elämää. Vähintään vuoden, mielellään enemmänkin. Eteen se tulee muuten kuitenkin. Jos muutatte yhteen, poikaystäväsi saattaa lähteä suhteesta ihan siksi, että kaipaa sitä itsenäisyyttä. Voittehan jatkaa silti seurustelua, vaikka asuttekin omillanne, molemmat omissa asunnoissanne. Tämä ihan siksi, koska olette jo lapsesta asti seurustelleet. Jos poikaystäväsi muuttaa kotoaan suoraan luoksesi, häneltä jää aikuistuminen tietyllä tavoin kokematta.

Auttakaaa!! minulla on tällainen tilanne että poika on sanonut minulle että katsotaan tulevaisuudessa .... meillä on 4 vuotta ikäeroa. Ollaaan 'kännissä '' pussailtu ja hän on sanonut että minulla ei saa olla muita '' poikia'' jos oon kysyny että haittaako jos minulla olis ns säätöä jonkun kansa vastaus on että '' siulla ei saa olla muita poikia ku minä enkä saa pussailla kenenkää muun pojan kanssa kun hänen.. mutta hän on sanonut noin humalassa... ekan kerran se sanoi heinäkuussa että katsotaan tulevaisuudesssa että nyt ei olla muuta kun kavereita vaikka sitä ennen ollaaan pussailtu jne... ja nytten kysyin pari viikkoa sitten että voiskose tykätä musta sillee niin vastaus on että katsotaan edelleen tulevaisuudessa muttta nyt vaan pelkkiä kavereita.... ja joka viikonloppu ollaan istuttu iltaa porukalla taikka nähty... että auttakaa mitä teen hätä tilanne....

Kova on vauvakuume sulla. Miksi miehen pitäisi sitoutua sun lapsiprojektiin?

mistään vauvakuumeestahan tässä nyt ei ollut mikään kysymys mikä tumpelo maksumies sielä kirjottellooo hyi autetaan nyt tätä nuorta naista

Riitely ei ole pahasta, se putsaa ilmapiiriä. Sovinto pitää osata tehdä kuitenkin.

Tuon ikäisen miehen päässä nyt ei yleensä paljoa pyöri, huoli ehkä tulevasta, mutta voi olla täysi neuvottomuus ison osan asioista kanssa. Tämä saattaa sitten tulla esiin päättämättömyytenä, tuskastumisena, masentumisena.

Voi olla totta, että hän ei osaa sanoa tulevasta mitään. Eikä halua valehdellakaan. Kaikki vaihtoehdot eivät ole tiedossa tai ehkä vaihtoehdot ovat sellaisia, että haluaisi nähdä vielä pari lisää.

Satsaisin armeija-ajan niihin lyhyisiin hetkiin yhdessä. Yhdessäololla. SAnoisin myös, että jos ei olisi pakko mennä baariin niinä hetkinä. Ihan kahden vaan, että hoitaisi iltalomilla ne baarihommat.

Ja samaan aikaan sitten se yhteisen suunnittelu käyntiin, sinun toimesta siis, anna toisen käydä se armeija pois. Ne armeija- jutut on nyt päällimmäisinä mielessä muutenkin. Perustuen ensin siihen mitä olette jo sopineet, ja armeijan jälkeen sitten yhdessä mietitte muutosta siihen nykyiseen, jos suunnitelmia pitää muuttaa.

Älkää suunnitelko mielikuville tai toiveille tai jollekin sellaiselle mikä ei ole vielä totta ja tai ei ole teidän päätettävissä tai ohjattavissa täysin.

Suunnitelmat pitää perustua faktaan. Mitä vähemmän faktaa, sitä enemmän tuurilla on merkitystä. Esimerkki huonosta perusteesta: "Kun voitamme lotossa" tai esimerkki jo paremmasta perusteesta: "Kun saamme 500e perintöä".

SE mitä haluatte, se on täysin mielikuvia ja toiveita. Ja se miten ne toteutuisivat, siihen liittyy sitten se teidän "juttu", se mikä se sitten onkaan se tapa jolla te saatte ne toteutumaan.

Jos se tapa osoittautuu vääräksi, mietintämyssy päähän, ja uutta keinoa keksimään.

Suunnitelmassa on huonoa on myös suuret investoinnit tai muut riskit. Niistä ei aina pääse eroon, mutta niitä pitää yrittää välttää, kuin ruttoa. Jos kuitenkin joutuu ottamaan riskin, kannattaa tehdä varasuunnitelma sille, jos riskit toteutuu.

Ja vielä se mitä tällä palstalla joku muukin on muistaakseni jo sanonut, kukaan ei ole teidän kaveri, kaikki yrittävät niistää teidät, se on melko terve lähtökohta nykyisin kaikkeen liittyen. Toki kaikki yrittävät näyttää parasta puolta ulos, mutta auta armias sitten, jos jotain menee vähän pieleen, ei löydy ketään. Tällä en referoinut välttämättä ihmisiin, enemmänkin valtioon, pankkeihin, vakuutuslaitoksiin, eläkelaitoksiin, suuryrityksiin. Noihin tahoihin ja niiden lupauksiin ei koskaan saa uskoa, niiden varaan ei koskaan saa mitään laskea, ja kaikki paperit, jotka allekirjoitatte, lukekaa kunnolla ja jos ette jotain kohtaa ymmärtäneet, kysykää.

Yhdessä pärjää. Yksin on vähän heikoilla.

Best of luck. Lähdemme junaan.