Masennuslääkkeet turn off naisessa?

Vastatkaa miehet logiikkanne mukaan tähänkin.
Meitä naisia kiinnostaa. Meistä syö näitä mielialapillereitä useampi kuin uskottekaan.
Moni jättää kertomatta, koska ei tiedä miten mies asian kokee. Pelkää.
Tässä koitetaan ottaa selvää, kannattaako kertoa vai ei.

Jos todella välittää ko. henkilöstä niin asialla ei ole merkitystä, joten suosittelen avoimesti kertomista asiasta (parisuhde perustuu molemminpuoliselle luottamukselle). Nykymaailmassa ihmisen ei ole helppo pärjätä, vaikka kuinka olisi "kestävää sorttia" ja silloin läheisen tuki on tärkeintä.

No eipä tuo haittaisi. Itsekin olen joskus aikoinaan muutaman kuurin syönyt. Sittemmin olen korvannut lääkkeet liikunnalla, filosofialla ja terveellisemmällä ruokavaliolla.

Masennus on mielestäni ihan tavallinen elämänvaihe. Masentuessaan ihminen joutuu pysähtymään ja ikäänkuin kokoamaan itsensä uudelleen. Kun masennus poistuu olet vahvempi.

Minä olen kaikenlaista mielialalääkitystä vastaan. Ainakin pitempiaikaista lääkitystä.

Ei tulis mitään sellaisen naisen kanssa. Vastoinkäymisten sietokyky aika olematon, jos on pitkäkestoisen lääkityksen tarpeessa ollut. Ymmärrän kyllä kun pahimpaan ahdinkoon nappasee ryynin tai pari, ettei luhistuisi. Mutta pitkäkestoinen masennuslääkitys on nounou. Ihan samalla tavalla nounou, kuin joku polle- tai pirinisti, jolle normaali elämä myötä- ja vastoinkäymisineen on mahdoton paikka kestää ilman päivittäistä satsia.

"Mitä mieltä miehet olette masennuslääkkeitä käyttävästä naisesta?"

Kysymykseen on varmaan aika vaikea antaa yleispätevää "miehistä" vastausta.

Miehen reagointiin ja asenteisiin vaikuttanee hänen ikä ja elämänkokemuksensa.
Millaisia vastoinkäymisiä ja ongelmia miehellä itsellä on ollut elämässä
ja miten ja millälailla niistä on toivuttu. Ehkä on omiakin kokemuksia lääkkeistä? Ehkä entinen kumppani on niistä aikaisemmassa suhteessa ottanut?

Itseäni kiinnostaisi kainosti tietää taustoja lääkkeiden käytölle. Pitkittynyttä työstressiä? Ikävästi päättynyt riitaisa parisuhde? Herkkyys ja haavoittuvuus?

Olet siis kokonaisuus, muutakin kuin masentunut nainen.

Joku esim. joskus vitsaili sarkastisesti että burnout pitää kirjoittaa CV:hen tummennetulla fontilla, enempää kun et voinut työllesi itsestäsi antaa.

Itse näkisin että ne lääkkeet toimivat henkilölle näkymättömänä kainalosauvana,
silloin kun mieli on murtunut.

Minusta tuskin olisi reh.nimissä naiselle terapeutiksi jos kriisi olisi yhä päällä ja ahdistus ja masennus syvää.

Omassa lähipiirissäni on myöskin muutamia ihan selvästi masentuneita miehiä, he taas 'lääkitsevät' itseänsä reippaalla humalahakuisella juomisella. Sepä taitaa olla miehelle miehisempää kuin lääkkeiden ottaminen?

Suosittelisin miehenä että yrittäisit ensin saada itsesi kohtuu kuosiin ja vasta sitten hakisit miehestä sellaista turvallista elämänkumppania.
Oma arvomaailmasi on varmaan mennyt myöskin uusiksi siinä vaiheessa,
tiedät mikä oikeasti on tärkeää ja mikä ei.

Miehet ovat kuin busseja, ei kannata juosta sen yhden perään, aina niitä tulee uusia!

http://imgace.com/wp-content/uploads/2012/09/before-you-diagnose-yourself-with-depression-or-low-self-esteem-first-make-sure-in-fact-you-are-not-surrounded-by-assholes.jpg

nykyään on pilleriä jos toista ties mihin pikkuvaivaanki joten toisinaan kannattaa tsekata tuoki asia kuntoon ennen mitään kuureja.

"Naisella ei ole muita mielenterveyden ongelmia"? Mitä sä selität, naisella ei muuta olekaan kuin ongelmia, milloin ne ovat mielenterveydellisiä, millon jotain muuta. Olin muistaakeni toisessa avioliitossa ja silloinen vaimoni söi jotain masennuslääkeitä (jo ennen tapaamistamme). Olimme olleet noin vuoden yhdessä kun keksin laittaa sinkkitabletteja lääkkeiden tilalle ja söin itse nämä hänen lääkkeet, ohjeiden mukaan tietysti. Olimme onnellinen pari, minä pienessä nirvanassa ja vaimoni elämänsä kunnossa, kunnes hänellä vaihtui lääkäri joka ei enää suostunut uusimaan reseptiä. Vaimoni ihmetteli sitä kuinka hänen tukkansa oli alkanut kiiltämään ja vahvistumaan, sen jälkeen kun oli alkanut syömään niitä masennuslääkkeitä. Noh, meikäläiselle tämä kuurin loppuminen otti koville, kun tajuntani palasi ja huomasin millaisen ruusun kanssa olin naimisiin mennyt.

minä kannatan täydellistä rehellisyyttä, jos kerran ihan oikeaa parisuhdetta aikoo kehitellä.

Paljon koet tarvetta selitellä asiaa, jota olet tarvinnut ja josta olet hyötynyt terveydellisesti. Enemmänkin tuntuu, että pelkäät olevasi miehen kanssa, jonka on vaikea hyväksyä sinut juuri sellaisena kuin olet. Mene ja tiedä. Mikset ottaisi yhteyttä, tarvitseeko menneestä kaikkea kertoa heti muutenkaan, kerrot kun sen aika on, jos vielä tuntuu sille.