Olen ollut mieheni kanssa noin 9 vuotta yhdessä, asuttu yhdessä ja naimisissa vasta pari kuukautta. Join itse aiemmin mut nyt ollu noin 5 vuotta juomatta. Mies joi aikoinaan inhimmilisesti nykyään 2 kertaa viikossa. Hän on humalassa aivan eri ihminen kuin selvinpäin. Ennen osas olla humalassa ja käyttäytyi mua kohtaa normaalisti.
Kaikki muuttu ja meni pahemmaks puol vuotta sitte kun mein muksu synty...kun pääsin kotiin sairaalasta synnytyksestä ni ukko läks samantien juomaan ja jätti mut siivoomaan asuntoa (hän ei ollut kotona viikkoon tehnyt mitään kun ei ollut kuulema kerinny) no minä vajaakuntoisena puunasin asunnon ja kävin kaupassa ja hoisin vauvan.
No oon kestäny ihme kyllä tätä sontaa...Joka kerta kun mies juo niin hän mollaa ja morkkaa mut alimpaan helvettiin..."kuinka mä en ole tehnyt sitä tai tätä" miksen oo siivonnu, tiskannu, pyykänny" "miks mun sukulaiset on niin semmossii ja tämmössii" sit se sukulaisten vertailu...pahin on se ku tarttuu mun isäni tekemisiin ja olemisiin..(hänen oma isä on kuollut)
Ukko on eristänyt mut tänne himaan...en saa käydä ku kaupassa ostaa hälle sapuskaa...mä en oo yli puoleen vuoteen saanu "omaa aikaa" kaikki vauvan yösyötöt oon hoitanu ja kaikki muutki syötöt ja nukutukset... hän hermostuu heti jos lapsi kitisee liikaa...siit se selvinpäin purkaa sen ketutuksen koiraan ja tiuskii sille ja mulle ja ja ja ja...kännissähän se ei oo päivällä kotona mut illalla kun tulee kotii ni sit kovaan ääneen haukutaan ja ollaan niinkuin maailman napa (välittämättä nukkuuko vauva vai ei)
Jouduin viikko sitte soittaa poliisit hakee sen pahnoille nukkuu ku ei vaan mun pinna jaksanu. Hän oli siis saanu viinaa jostain ni se känniys on 5 kertainen...Väkivaltainen hän ei oo mut henkinen väkivalta on niin pitkällä jo et joudun käymää psykish juttusilla ja on todettu sosiaalisten tilanteiden pelko.
tänää se taas joi (nyt nukkuu tuol sohval onnex) mutta tänään joi ja se rupes avautuu semmosesta jutusta ku minä olin kaverille kertonut että salkkareiden näyttelijä sergei on mallipoju ja söpö (niinku kuka tahansa tykkää jostain vaikka idolistaan) ni ukkopa totisena höpäjää että kyllähän hän muistaa mitä olen sanonut salkkari sergeistä. Voi veljet !!!! ny se on mustis siitäki...en saa kuulema kattoo enää salkkareita :D voi vitja mikä mölö.
Se on ajanut mut niin tänne 4 seinän sisään etten koht osaa ja uskalla erota kun en tiedä mihin menisin tai mitä tekisin...
sit se viel väittää et jos ero tulis ni se taistelee lapsesta ja kuulema sillä voittaa lapsen itselleen kun mä käyn psykiatrian sairaanhoitajan juttusilla (kenenkään muun kanssa kun en elämästäni voi puhua kun ei ole tukiverkostoo eikä kavereita)
Ite se ryyppää 2kertaa viikos, ei osaa syöttää ei osaa nukuttaa...ja aina ku mä lähen kauppaan ni hyvä että oon päässy ulos kämpästä ni se jo soittaa et tää lapsi vaan huutaa tuutko jo takasin en saa tätä hiljaseks...
ja mulle ukko sanoo selvinpäin että anna hänen kännipuheet mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.....joo mä kun oon sellai herkkis ja arvostaisin yhdessä oloa ja edes jotain positiivistä ..mua surettaa tää ja mä syön itteni koht niin paksuks etten tällä itsetunnolla edes koht käy enää edes siel kaupassa..mä oon yrittäny laihduttaa ja sanoo miehelle että tarvitsisin hänen tuen (kun muita tsemppaajia ei oo) ni hän on sanonut sen ettei hän tsemppaa mua koska sit jos laihdun ni löydän kuitenki paremman miehen :o
Tähän en osaa enään muutaku kysyä itseltäni.. Miksi minä aina olen rakastunut sikoihin/renttuihin? en osaa vastata...tai osaan ehkä sivuuttaen...... olen ollut koulukiusattu ja sitä rataa ja toistakin joten kai niihin rakastuu keltä saa hyväksynnän että kelpaa semmosena ku on..typerää.
Nii ja mies halus lapsenkin ja monta vuotta yritettiin ja hoitojen kautta tärppäs mut mun hoidettavaksi se jäi ja tottakai hoidan rakasta lastani..
anteeksi tekstini...kunhan avauduin kun en muuallekkaan sitä voinut.
Kaikki muuttu ja meni pahemmaks puol vuotta sitte kun mein muksu synty...kun pääsin kotiin sairaalasta synnytyksestä ni ukko läks samantien juomaan ja jätti mut siivoomaan asuntoa (hän ei ollut kotona viikkoon tehnyt mitään kun ei ollut kuulema kerinny) no minä vajaakuntoisena puunasin asunnon ja kävin kaupassa ja hoisin vauvan.
No oon kestäny ihme kyllä tätä sontaa...Joka kerta kun mies juo niin hän mollaa ja morkkaa mut alimpaan helvettiin..."kuinka mä en ole tehnyt sitä tai tätä" miksen oo siivonnu, tiskannu, pyykänny" "miks mun sukulaiset on niin semmossii ja tämmössii" sit se sukulaisten vertailu...pahin on se ku tarttuu mun isäni tekemisiin ja olemisiin..(hänen oma isä on kuollut)
Ukko on eristänyt mut tänne himaan...en saa käydä ku kaupassa ostaa hälle sapuskaa...mä en oo yli puoleen vuoteen saanu "omaa aikaa" kaikki vauvan yösyötöt oon hoitanu ja kaikki muutki syötöt ja nukutukset... hän hermostuu heti jos lapsi kitisee liikaa...siit se selvinpäin purkaa sen ketutuksen koiraan ja tiuskii sille ja mulle ja ja ja ja...kännissähän se ei oo päivällä kotona mut illalla kun tulee kotii ni sit kovaan ääneen haukutaan ja ollaan niinkuin maailman napa (välittämättä nukkuuko vauva vai ei)
Jouduin viikko sitte soittaa poliisit hakee sen pahnoille nukkuu ku ei vaan mun pinna jaksanu. Hän oli siis saanu viinaa jostain ni se känniys on 5 kertainen...Väkivaltainen hän ei oo mut henkinen väkivalta on niin pitkällä jo et joudun käymää psykish juttusilla ja on todettu sosiaalisten tilanteiden pelko.
tänää se taas joi (nyt nukkuu tuol sohval onnex) mutta tänään joi ja se rupes avautuu semmosesta jutusta ku minä olin kaverille kertonut että salkkareiden näyttelijä sergei on mallipoju ja söpö (niinku kuka tahansa tykkää jostain vaikka idolistaan) ni ukkopa totisena höpäjää että kyllähän hän muistaa mitä olen sanonut salkkari sergeistä. Voi veljet !!!! ny se on mustis siitäki...en saa kuulema kattoo enää salkkareita :D voi vitja mikä mölö.
Se on ajanut mut niin tänne 4 seinän sisään etten koht osaa ja uskalla erota kun en tiedä mihin menisin tai mitä tekisin...
sit se viel väittää et jos ero tulis ni se taistelee lapsesta ja kuulema sillä voittaa lapsen itselleen kun mä käyn psykiatrian sairaanhoitajan juttusilla (kenenkään muun kanssa kun en elämästäni voi puhua kun ei ole tukiverkostoo eikä kavereita)
Ite se ryyppää 2kertaa viikos, ei osaa syöttää ei osaa nukuttaa...ja aina ku mä lähen kauppaan ni hyvä että oon päässy ulos kämpästä ni se jo soittaa et tää lapsi vaan huutaa tuutko jo takasin en saa tätä hiljaseks...
ja mulle ukko sanoo selvinpäin että anna hänen kännipuheet mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.....joo mä kun oon sellai herkkis ja arvostaisin yhdessä oloa ja edes jotain positiivistä ..mua surettaa tää ja mä syön itteni koht niin paksuks etten tällä itsetunnolla edes koht käy enää edes siel kaupassa..mä oon yrittäny laihduttaa ja sanoo miehelle että tarvitsisin hänen tuen (kun muita tsemppaajia ei oo) ni hän on sanonut sen ettei hän tsemppaa mua koska sit jos laihdun ni löydän kuitenki paremman miehen :o
Tähän en osaa enään muutaku kysyä itseltäni.. Miksi minä aina olen rakastunut sikoihin/renttuihin? en osaa vastata...tai osaan ehkä sivuuttaen...... olen ollut koulukiusattu ja sitä rataa ja toistakin joten kai niihin rakastuu keltä saa hyväksynnän että kelpaa semmosena ku on..typerää.
Nii ja mies halus lapsenkin ja monta vuotta yritettiin ja hoitojen kautta tärppäs mut mun hoidettavaksi se jäi ja tottakai hoidan rakasta lastani..
anteeksi tekstini...kunhan avauduin kun en muuallekkaan sitä voinut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi sua onnetonta. Aina pääsee pois huonosta parisuhteesta. Se on vaan huono tekosyy, ettei muka pääse.
Luin tekstistäsi ensimmäiset kolme kappaletta ja sen jälkeen piti lopettaa, kun aloin mielessäni hokemaan "jätä se, jätä se". Tuskin lopussakaan miehen käytös parani? Epäilen. Miksi ihmeessä olet tuollaisessa suhteessa. Olet ÄITI, sinun pitäisi kantaa huoli vain lapsestasi, eikä alkoholisoituneesta miehestäsi.
EROA!!! kirjotti just niinku piti. Mietipä, mimmosen kuvan annat kasvavalle lapselles jos et eroa? Että tommonen käytös mieheltä on sallittua ja normaalia? Eiköhän sulle löydy parempikin mies, kunhan uskallat tehdä sen eron.
Kuin minun tarinani, jota elin 20 vuotta. Sama kuvio, kun lapsi syntyi..
Täältä tukea lähtöön sairaasta suhteesta:
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Löytäisitkö apua esimerkiksi Nettiturvakodista? www.turvakoti.net
Hyvä, että olet aloittanut asian purkamisen täällä Suomi24:ssä. Nettiturvakodin kautta voisit saada asiantuntevia käytännön neuvoja ja tukea. Sitä kautta voisit myös tavoittaa ihmisiä, joilla on kokemusta ja tietoa siitä, millaisessa tilanteessa sinä ja perheesi olette.
Kun katselet Nettiturvakodin sivuja, huomaat että tilanteesi täyttää pitkälle henkisen väkivallan tunnusmerkit. Jotain asialle pitäisi tehdä, jotta lapsesi voi kasvaa turvallisessa kodissa.
Ihana mies sulla on. Varsinaisen kultakimpaleen olet löytänyt, pidä ihmeessä kiinni. Jokaisen suomalaisen naisen unelmamies, tollasen kaikki haluaa. Varmasti myös täydellinen ja hyvä isä lapsillesi. Kun rakastat sitä niin kyllähän se muuttuu, eikö vaan?
Kysy vaikka muilta naisilta jotka samanlaisen rohkean ja rajun laatumiehen ovat itselleen löytäneet!
Yksinkertaisesti: miehesi on alkoholisti.
Kaikki koukuttelut johtuvat alkon hiukan pehmentämästä pääkopasta ja kireistä hermoista.
Jos mies ei suostu lopettamaan tai hakeutumaan hoitoon (ja takaportin alkon käytölle alkkikset aina jättää), niin paras olisi nostaa kytkintä ja lähteä.
Mies ei kuule ihan pienistä hätkähdä eikä tolla tasolla olevaa alkkista hetkauta sinun tuskasi pätkääkään.
Mutta kaikki mikä liittyy hänen napaansa ja alkon käyttöön, hetkauttaa häntä.
Joten kannattaako yrittää miellyttää tai olla parisuhteessa?
Teet lapsellesi parhaan teon, kun irtaudut noin pkamaisesta ukostasi.
Minä elin yli 50-vuotiaaksi kun mieheni pimahti täysin yllättäen. Hän oli käyttänyt pitkään ja paljon alkoholia, mutta ollut ihan rauhallinen. Menin ajoissa nukkumaan kuten aina. Yöllä klo 2 hän herätti minut tönimällä ja alkoi huutaa ja haukkua minua ja koko sukuani. Tilanne oli niin pelottava, etten uskaltanut paeta. Hän oli todella raivoissaan. 5 tunnin pelottelun jälkeen hän nukahti toiseen huoneeseen. Pakenin kauhuissani tyttäreni luo. Kävelin talvipakkasessa 5 km, koska en kehdannut soittaa taksia. Tajusin kävellessäni, että tästä ei voi tulla enää mitään.
Menin kuitenkin takaisin. Meidän piti viettää mukava hotelliviikonloppu, joka päättyi katastrofiin. Jouduin pakenemaan hotellin respaan ja siitä loppuyöksi toiseen huoneeseen. Näitä väkivaltaisia tilanteita on ollut kymmeniä. Ja usein juuri matkalla, jossa ei ole turvapaikkaa minne paeta.
Tästä on nyt yli 6 vuotta, olemme toisinaan 6 kk ettemme ole missään yhteydessä, sitten taas ollaan. Taas tapahtuu jotain kamalaa, ero, yhdessä. Emme ole asuneet enää moneen vuoteen samassa kodissa. Kun olen hänen luonaan, piilotan kaikki veitset ennen nukkumaan menoa. Usein hän kaatuilee kännissä: silloin pelottaa jos hän kuolisi, minua kai syytettäisiin hänen työntämisestään rappuja alas.
Tämä on todella tyhmää ja vaarallista "leikkiä". Aina sitä vaan toivoo ja uskoo, että nyt kaikki on taas hyvin. Viimeksi tänään olimme sopineet yhteistä tekemistä, kun aamulla jo hän oli tolkuttomassa kännissä. Niin tuli pettymys taas kerran.
Niin, ja koskaan hän ei kadu ei pyydä anteeksi.
Nyt kun muistelin kauheita tilanteita, ihmettelen, miten taas ajattelin huomenna mennä hänen luokseen?
Mikä ihme minua oikein vaivaa, että olen suostunut tämmöiseen nöyryytykseen.
Hyvät hetket silloin tällöin...