Menetin puolet sukulaisistani vuosia vuosia sitten ollessani ala-asteikäinen pikkutyttö.
Niihin aikoihin, ollessani 11vuotias, sattui eräs ikävä tapahtuma. Pappani käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Kosketteli minua intiimipaikoista (vaatteiden päältä) ja kertoja oli muutamia. Kaikki kerrat tapahtuivat pappani ja mammani yhteidessä kodissa siten ettei mamma ollut itse paikalla.
Puolenvuodenpäästä tapauksista uskaltauduin kertomaan omille vanhemmilleni jotka ottivat ohjat omiin käsiin. Heille pappa kiisti koko jutun, mamma oli järkyttynyt ja ihmetteli olenko minä tullut hulluksi kun väitän rakkaasta papasta sellaista kamaluutta.
Nostimme vanhempien kanssa pappaa vastaan rikosilmoituksen. Sitten alkoivat kaikki sukulaisemme terrorisoida soitoin että olemmeko tulleet hulluiksi ja mitä helvettiä touhuamme.
Kukaan sukulaisista ei uskonut että pappa olisi kosketellut minua. Ei mammani, isomummuni, ei setäni, ei tätini, eivät serkkuni ja kaikki he olivat olleet minulle niin kovin rakkaita ja läheisiä.
Lopetimme yhteydenpidon sukulaisiin täysin. Sen jälkeen en ole tavanntu heistä ketään kertaakaan edes vahingossa kaupassa. Emme ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen. Tiedän että pappani ja mammani ovat kuitenkin vielä elossa. Ja nyt aikuisena minua on alkanut kovasti vaivaamaan asia. Olen leikitellyt ajatuksella miltä tuntuisi kohdata heidät, vaikka vain vahingossa kaupassa. Mitään yhteyttä en aio ottaa heistä kehenkään tarkoituksellisesti. Mutta minulla on halu törmätä heihin vahingossa vaikkapa kaupassa. Haluaisin ottaa selvää tunnistavatko he minut ja mitä mahdollisesti sanovat.
Mammani on jo iäkäs ja ennenkaikkea haluaisin ehkä vielä kerran kohdata hänet. Juuri mammani oli minulle elämäni tärkein ihminen pikkutyttönä ja juuri hänen menetyksensä oli minulle se isoin juttu. Isompi kuin pappani tekoset.
Niihin aikoihin, ollessani 11vuotias, sattui eräs ikävä tapahtuma. Pappani käytti minua seksuaalisesti hyväkseen. Kosketteli minua intiimipaikoista (vaatteiden päältä) ja kertoja oli muutamia. Kaikki kerrat tapahtuivat pappani ja mammani yhteidessä kodissa siten ettei mamma ollut itse paikalla.
Puolenvuodenpäästä tapauksista uskaltauduin kertomaan omille vanhemmilleni jotka ottivat ohjat omiin käsiin. Heille pappa kiisti koko jutun, mamma oli järkyttynyt ja ihmetteli olenko minä tullut hulluksi kun väitän rakkaasta papasta sellaista kamaluutta.
Nostimme vanhempien kanssa pappaa vastaan rikosilmoituksen. Sitten alkoivat kaikki sukulaisemme terrorisoida soitoin että olemmeko tulleet hulluiksi ja mitä helvettiä touhuamme.
Kukaan sukulaisista ei uskonut että pappa olisi kosketellut minua. Ei mammani, isomummuni, ei setäni, ei tätini, eivät serkkuni ja kaikki he olivat olleet minulle niin kovin rakkaita ja läheisiä.
Lopetimme yhteydenpidon sukulaisiin täysin. Sen jälkeen en ole tavanntu heistä ketään kertaakaan edes vahingossa kaupassa. Emme ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen. Tiedän että pappani ja mammani ovat kuitenkin vielä elossa. Ja nyt aikuisena minua on alkanut kovasti vaivaamaan asia. Olen leikitellyt ajatuksella miltä tuntuisi kohdata heidät, vaikka vain vahingossa kaupassa. Mitään yhteyttä en aio ottaa heistä kehenkään tarkoituksellisesti. Mutta minulla on halu törmätä heihin vahingossa vaikkapa kaupassa. Haluaisin ottaa selvää tunnistavatko he minut ja mitä mahdollisesti sanovat.
Mammani on jo iäkäs ja ennenkaikkea haluaisin ehkä vielä kerran kohdata hänet. Juuri mammani oli minulle elämäni tärkein ihminen pikkutyttönä ja juuri hänen menetyksensä oli minulle se isoin juttu. Isompi kuin pappani tekoset.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten tää liittyy parisuhteeseen?
Mitä väliä, vaikka ei liitykään, mutta minusta koskettaa sitäkin.
Paljon tärkeämpää on että kirjoittaja on tuonut esiin asian ja varsinkin sen, kuinka hankala tällainen asia on.
Lapsesta tehtiin tässäkin rikollinen ja hänet unohdetiin kuten hänen perheensä, on siinäkin suku.
Miesten maailma on niin kovasti seksuaalinen, että tällaista tapahtuu hyvinkin paljon.
Lapsi rikotaan sekuaalisesti jo lapsena, en tiedä miten tämän tytön seksuaalisuus on aikuisena onnistunut, omalla kohdalla siinä on aina ollut rajoitteita.
Ne vanhan ukon himokkaat silmät kun eivät unohdu koskaan, siis pelkään. Omalla kohdalla tuokin riitti tekemään jonkinlaisen iljetyksen asioista.
Nyt ajattelen asiaa sillä tavoin, että miehen seksuaalisuuden hillitsemisen kasvatus pitää alkaa jo pienestä pojasta ja samalla hänet pitää kasvattaa kunnioittamaan naista paremmin.
Poikien pippeli toimii jo iässä, jossa älyä ei ole mukana lainkaan ja silloin siitä alkaa eläminen sen pippelin tahtojen mukaan eikä ollenkaan siinä ajatella lainkaan naista naisena vaan objektina.
Tässä vaiheessa pitäisi olla pojille valtavan paljon enemmän opastusta tähän kehonsa toimintaan ja sen kanssa oikeaan toimintaan.
Mies ei koskaan opi rakastamaan ketään muuta kuin tuota pippeliään jos näin mennään.