Jungin synkronisiteetti
Synkronisiteetti on psykiatri C. G. Jungin luoma käsite, joka tarkoittaa merkitsevää yhteensattumaa. Se viittaa tilanteisiin, joissa kaksi tai useampi toisiinsa näennäisesti liittymätön asia tapahtuu rinnakkain. Tapahtumilla ei ole kausaalista yhteyttä, mutta niitä yhdistää symbolinen merkitys. Minulle oli hyvin suuri symbolinen merkitys. Alla kuvattuna sellainen tapahtuma:
http://youtu.be/XnbLo6u7T7k
http://www.petke.info/LentsikkaJaKuu.html
Olin kuvannut yhden oton, mutta huomasin, että video asetukset olivat olleet VGA-kokoa. Palasin takaisin parvekkeelle ottaakseni HD videoo ja sain kokea kivan tunnereaktion, kun kone lensi ohi.. Napakympistä.
Synkronisiteetti muistuttaa mielestäni paljon kvanttimekaniikkaan liittyvää kaksoisrako ilmiötä, missä yksittäinkin lähetetyt hiukkaset muodostavat varjostimelle säännöllisen kuvion, vaikkei eri hiukkasten välillä ole kausaalista vuorovaikutusta.
Synkronisiteetti on psykiatri C. G. Jungin luoma käsite, joka tarkoittaa merkitsevää yhteensattumaa. Se viittaa tilanteisiin, joissa kaksi tai useampi toisiinsa näennäisesti liittymätön asia tapahtuu rinnakkain. Tapahtumilla ei ole kausaalista yhteyttä, mutta niitä yhdistää symbolinen merkitys. Minulle oli hyvin suuri symbolinen merkitys. Alla kuvattuna sellainen tapahtuma:
http://youtu.be/XnbLo6u7T7k
http://www.petke.info/LentsikkaJaKuu.html
Olin kuvannut yhden oton, mutta huomasin, että video asetukset olivat olleet VGA-kokoa. Palasin takaisin parvekkeelle ottaakseni HD videoo ja sain kokea kivan tunnereaktion, kun kone lensi ohi.. Napakympistä.
Synkronisiteetti muistuttaa mielestäni paljon kvanttimekaniikkaan liittyvää kaksoisrako ilmiötä, missä yksittäinkin lähetetyt hiukkaset muodostavat varjostimelle säännöllisen kuvion, vaikkei eri hiukkasten välillä ole kausaalista vuorovaikutusta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joka hetki on tapahtumassa triljoonia asioita, ja toisinaan väistämättä käy niin, että kahden tai useamman sinänsä yhteenkuulumattoman tapahtuman tiet käyvät yhteen, joskus kummalliselta vaikuttavin seurauksin.
Mikä esimerkiksi on seuraavan tapahtuman matemaattinen todennäköisyys?
http://www.youtube.com/watch?v=orI26C05udY
Eihän tuollaisia voi ennakoida eikä laskea. Ne vaan toisinaan tapahtuvat, pannaan merkille ja niitä ihmetellään yhdessä, osana modernia folklorea.
Ihmeitä ei ole olemassa. Epätodennäköisyyksiä puolestaan on.
"Ihmeitä ei ole olemassa. Epätodennäköisyyksiä puolestaan on. "
Millä tieteellisen metodin mukaisella empiirisellä kokeella väitteesi on todettu paikkansapitäväksi?
Tiede ei tarvitse kuin yhden ilmaisen ihmeen ja se on Big Bang.
Vain positiivisen väitteen esittäjällä on todistustaakka ei sellaisen epäilijällä.
Sen voi selittää vaikka niin, että heitetään ensin tikat seinään ja viedään sitten taulu sinne. Sattumalta tikat ovat joidenkin numeroiden kohdalla.
Symbolinen merkitys voi olla myös oire mielen teorian puutteesta. Eli jos kuvittelee havaitsemallaan sattumalla olevan muutakin merkitystä kuin subjektivisesti ja täysin psykologista ei aivan ymmärrä sitä, että muillakin ihmisillä voi olla mieli, jossa vaikuttavat heidän ikiomat merkitykselliset yhteensattumansa, jotka eivät välttämättä ole samoja kun sinun merkitykselliset yhteensattumasi.
Ketjun aloittajan esimerkki on varsin huono esimerkki aidosta synkronisiteetista.
Ilmiö ei ole kovin helposti palautettavissa tavallisiin yhteensattumiin ja on ollut esim. kuuluisan fyysikon Wolfgang Paulin kiinnostuksen kohteena. Jungin lisäksi myös Paul Kammerer tutki ilmiöitä ja kutsui sitä serialiteetiksi. Einstein piti Kammererin teoriaa kiinnostavana eikä millään tavalla absurdina.
Monet tutkijat ovat yhdistäneet synkronisiteetin kvanttifysiikan lomittumisen ilmiöön mikä ei ehkä ole kovin kaukaa haettua varsinkin kuin lomittumista on havattu myös makrokappaleilla eli dekoherenssiksi oletettu ilmiö johtunee lähinnä fyysikoiden mittauslaitteiden epäherkyydestä eikä mistään luonnon sisäänrakennetusta ominaisuudesta.
Pikasesti löysin joitain linkkejä aiheesta kiinnostuneelle. Hakukone on paras ystäväsi tutkimuksessa ja tiedonhaussa. Koulutus taas on lähinnä vain älyllistä ehdollistamista ja yleensä toimii tieteen kehityksen jarruna.
http://www.metanexus.net/essay/wolfgang-pauli-carl-jung-and-acausal-connecting-principle-case-study-transdisciplinarity
http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Kammerer
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=quantum-entaglement-more-information
Skeptikkoyhteisöllä on vahva taipumus nojautua vahvasti ideologiseen "tieteellisen maailmankuvaan" ja vanhentuneisiin tai vähintäänkin kiistanalaisiin tutkimuksiin.
Ns. skeptikot eivät edes ole aidosti skeptisiä oikeastaan minkän asian suhteen. Tiede ei kehity siten että "verissä päin" ja kiihkeätä paatosta täynnä puolustetaan joitain teorioita ja näkemyksiä.
Tiede kehittyy vain siten että se jatkuvasti epäilee omia hypoteesejaan,.oletuksiaan ja tulkintojaan.