Täällä pohjoisen perukoilla on aivan tavallista se, että kun jokin virka on tulossa avoimeksi, ja siihen halutaan nimetä joku tietty henkilö, niin viran hakuilmoitukseen kirjataan sellaiset vaatimukset, jotka mahdollisimman hyvin vastaavat juuri kyseistä henkilöä. Toisinaan tämä peli on hyvin läpinäkyvää. Hakuilmoituksessa saatetaan vaatia valittavalta henkilöltä sellaisia erikoisia ominaisuuksia, jotka eivät minkään järjen mukaan millään tavalla vastaa täytettävän viran yleistä toimialaa. Näiden erikoislaatuisten ja toisinaan hupaistenkin vaatimusten avulla voidaan sitten katsoa tämä haluttu henkilö 'sopivimmaksi' kyseiseen tehtävään ohi huomattavastikin pätevämpien hakijoiden.
Millaisia kokemuksia rovaniemiläisillä on tällaisesta virkojen räätälöinnistä?
Millaisia erikoislaatuisia ominaisuuksia olette huomanneet viranhakijoilta vaadittavan?
Millaisia kokemuksia rovaniemiläisillä on tällaisesta virkojen räätälöinnistä?
Millaisia erikoislaatuisia ominaisuuksia olette huomanneet viranhakijoilta vaadittavan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Johonkin pohjoisen kouluun haettiin taannoin matemaattisten aineiden opettajaa. Viran vaatimuksiin oli kirjattu valmius opettaa kotitaloutta. Jos erikoisessa vaatimuksessa kysymys ei ollut viran räätälöinnistä jotain tiettyä (ehkä epäpätevääkin) paikallista hakijakandidaattia varten, niin ainakin se vaikutti hyvin lyhytnäköiseltä ajattelulta päteviä hakijoita karsivana tekijänä.
Muutama vuosi sitten erääseen kouluun haettiin kielten opettajaa. Ehdoton vaatimus opettajalle oli se, että hänellä pitäisi olla myös pätevyys opettaa uskontoa. Jollakin tavalla tämäkin paikka vaikutti jollekin lestikselle räätälöidyltä.
Ainakin yliopistojen työpaikat ovat perinteisesti olleet sellaisia, joissa osoitettu akateeminen pätevyys ja osaaminen ovat olleet arvossaan. Paikalliseen pieneen maakuntayliopistoon ovat kuitenkin päässeet pesiytymään sellaiset käytännöt, joissa pieni piiri jakaa työpaikat keskenään täysin riippumatta siitä, mitä perinteiset objektiiviset yliopistolliset arviointimenettelyt edellyttäisivät. Toisinaan tämä vaatii rajujakin haettavaksi julistettavien työtehtävien vaatimusten uudelleenmäärittelyjä. Kunniaksi tämä ei tietenkään Lapin yliopistolle ole, eikä se ole omiaan nostamaan yliopiston kansallista tai kansainvälistä arvostusta. Eräs osoitus tästä oli se, kun muuan helsinkiläinen poliitikko äskettäin hiukan karrikoidusti totesi Lapin yliopistosta valmistuvien oikeustieteilijöiden sopivan lähinnä pääkaupunkiseudun lumenpudotus- ja kadunlakaisutehtäviin. Paikalliset nostivat tästä toki pienen äläkän, mutta olisikohan Lapin yliopiston virkavalinnoista päättävien henkilöiden ihan oikeasti aika katsoa itseään peilistä?
Seuratkaahan huviksenne, millä perusteilla Rovaniemellä näitä yliopistollisiakin virkoja täytetään.
Ylemmän tason virkoja yliopistossa täytettäessä käytetään ns. arviointimenettelyä. Alemman tason opetustehtävien ollessa kysymyksessä tästä työläästä prosessista on käytännössä kokonaan luovuttu. Kuitenkin se niidenkin osalta olisi aiheellista. Nimitetäänhän näihin alemman tason opetustehtäviin jatkuvasti sellaisia henkilöitä, joilta edellytykset ja kiinnostuskin yliopistollisen tutkimuksen tekemiseen kokonaan puuttuvat. Mitään näyttöä heiltä ei välttämättä perustutkinnon jälkeisestä tutkimustyöstä löydy, mutta heidät halutaan kuitenkin välttämättä 'juntata' uraputkeen ja eläkevirkaan. Eläkeviran saatuaan he jäävät sitten 'laakereille lepäämään' ja tukkivat näin tien tutkimustyöstä aidosti ja oikeasti kiinnostuneilta ja sen metodiikkaan perehtyneiltä henkilöiltä. Pitemmällä tähtäimellä tämä välinpitämätön suhtautuminen alemman tason yliopistovirkojen täyttämiseen johtaa yliopistollisen tutkimuksen lamaantumiseen ja henkisen ilmapiirin 'aivokuolemaan'. Eläkevirkoihin nimitetyt henkilöt voivat kyllä muodon vuoksi näennäisesti, mutta ilman varsinaista mielenkiintoa olla osallistuvinaan jonkin tutkimusryhmän toimintaan ja saada näin kasvatettua yhteisjulkaisujen avulla julkaisuluetteloaan. Mutta jos omakohtaiset edellytykset tutkimustoimintaan puuttuvat, kysymys on näennäistutkimuksesta. Tällainen näennäistutkimus on erityisesti maakuntayliopistojen syöpä.
Kyllä sitä pelleilyä tuli kunnissa katseltua lähes kolmekymmentä vuotta. Kaikki pikkukunnat on kyllä niin sanotusti täysin korruptioituneita ja malli vanhasta ryssästä vaikka kuinka kepulaisia kuntia ovatkin. Vaikka eletään vuotta 2013 ei koulutuksella ole niin suurta väliä kun halutaan sukulainen virkaan tai tehdään poliittisia kauppoja viroista ja toimista.