Olen ollut aviossa mieheni kanssa kohta 9 vuotta ja havahtunut vasta muutaman vuosi sitten siihen että jotain on pielessä. Toki jotain on ollut pielessä alusta asti, mutta sitten vasta aloin itse lukea ja etsiä tietoa siitä mikä miestäni voisi vaivata. Hän on ollut aina sairaalloisen mustasukkainen, ei päästä minua yksin ulos, vain joko hänen kanssaan tai lasten kanssa. Aiemmin hän hakkasi, vaikka raskaanakin, veteli hiuksista pitkin lattiaa. Sen hän lopetti kun pakenin kolmen lapsen kanssa turvakotiin nuolemaan näppejäni. Tuosta reissusta on nyt pian 3 vuotta, eikä ole ainuttakaan kertaa lyönyt sen jälkeen. Siltikin, henkinen väkivalta jäi. Olen aikuinen nainen, 3 lapsen äiti, johon ei voi luottaa. Jos minut päästää ulos yksin, menen heti jakamaan persettä, tässä miehen ajatus minusta vaikka todellisuus on kauana tuosta. En voisi kuvitellakaan koskevani miehiin, edes pitkällä tikulla. Kuvittelin että hän voisi olla narsisti mutta eihän narsisti tunne mitään empatiaa tai sääliä? Lapsia kohtaan hän on mitä mainioin isä, kuolisi heidän puolestaan, hän opettaa ja kasvattaa heitä eikä kurita. Puhaltaa haavat terveiksi ja leikkii ja nauraa. Myös ulkopuolisille hän käyttäytyy kuin mitä hurmaavin herrasmies, aina hymyssä suin ja hänellä on myös, voi luoja että onkin, aivan valtava määrä tietoa! Tuntee historian kirjat ja uskonnot ulkoa, tietää psykologiasta ja elämäst ja taivaasta ja kaikesta mitä kuvitella voi! Hänellä on vastaus KAIKKEEN! Mutta minä? Minä olen epäonnistunut äiti joka ei tajua eikä osaa mitään, tyhmäkin vielä. Seksiä pitää(isi) olla aina ja kokoajan mikä on mahdotonta monen lapsen kanssa. Mutta siltikin, aina kun vain mahdollista, vaikka sitten pyykkejä lajitellessa, tai lasten nukkuessa päiväunia. Hän saattaa haistatella minulle siitä että olen sanonut jonkun väärän sanan, oli se sitten klo 13 tai ruoka on jäähtymässä. Ihan sama, haista vittu voi olla vastaus. Noh, tätä nyt vois jatkaa loputtomiin mutta minun huoleni on että onko hän nyt narsisti vaiko ei ole? Vai onko hän jotenkin muuten sairas? Narsistin piirteet kyllä natsaavat joissain kohtaa mutta ei kaikissa...mistä löytäisin tähän vastauksen. Olen joutunut kovettamaan itseni ihan puuksi jotta kestäisin arjen hänen kanssaan, ja sellainen minusta on tullutkin, ylpeä ja kova, etten särkyisi. Mietin joskus itse että olenkohan minä se narsisti, eikä hän?!
Mistä diagnoosi miehen käytökselle?
Sirpa-Leena
39391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ei voi muuta sanoa, kun että lähde nyt kun vielä voit. Kenenkään ei tarvi moista kestää ja kuunnella. Selitykset, että ei voi erota, kun lapset pieniä tai sitten rahan takia, ovat tosiaan selityksiä. Aina voi erota. Sinua odottaa parempi elämä, mikset tee asialle jotain?
Ei sillä ole väliä onko miehesi narsisti vai eikö ole.
Sinä et voi häntä korjata.
Oma elämäsi ja hyvinvointisi on sinun käsissäsi. Sinun täytyy miettiä itseäsi ja lapsia. Lapset kyllä vaistoavat että kaikki ei ole kunnossa, vaikka isä kohteleekin heitä hyvin.
Kirjoituksesi oli ihan kuin minun elämästäni joskus. Minäkin olin mieheni mielestä heti muiden miesten kanssa, jos en ollut hänen valvovien silmiensä alla. Silloinkin kun lapset olivat mukanani. Koiraa en saanut edes ulkoiluttaa. Mies jopa nimesi ihmisiä, joiden autossa oli muka minut nähnyt.
Vainoharhaistahan tuollainen on.
Lähdin pois ja sen jälkeen olen saanut elää normaalia elämää ilman jatkuvaa haukkumista, kyttämistä, vahtimista. Suosittelen sinullekin.
Tiedän että tarinani on kuin niin monen tuhannen muunkin tarina. Mutta koska olen kasvanut niin vahvaksi, haluaisin oppia ymmärtämään miestä ja hänen oikkujaan jos hän todellakin on sairas mieleltään. Parantaahan en häntä voi eikä se ole minun intressinikään. Moni/kaikki ehdottelevat eroa ja eroahan hainkin kolme vuotta sitten ja sain oman asunnon mutta huomasin jo silloin ettei mies tulisi jättämään minua koskaan elämässäni rauhaan. En saanut yhtä ikea reissua loppuun kun hän soitti minulle minuutin välein ja ruikutti ja uikutti ja kyseli minkä miehen kanssa siellä pälysin. Kun hän otti lapset hetkeksi että saisin vähän miettiä omia asioitani ja suhteen tilaa ollakseni yksin uudessa asunnossa, hän soitti sinnekin ihan koko ajan mitä tein ja kenen kanssa vaikka todellisuudessa istua murjotin yksin tyhjän asunnon keittiön pöydän ääressä. Tajusin tuolloin ettei se lopu, koskaan, hän haki uutta asuntoa vastapäätä omaani, ikkunat minun parvekkeelle osottaen, hän seurasi minua autolla tai pisti jonkun kavereistaan seuraamaan. Luovutin. Se oli henkisesti vielä raskaampaa kuin hänen kanssaan eläminen. Hänen kanssaan sentään pystyn kontrolloimaan jotain elämässäni mutt en olisi kestänyt elämää hänen varjonsa alla ja että en saisi häneltä minuutinkaan rauhaa eron jälkeen. Lapsia hän käytti uhkaillakseen minua vievänsä heidät jonnekin jossa en näe heitä enää koskaan, yksi kaunis päivä tuosta vain minun aavistamatta mitään... Ja tarina vain jatkuu. Siksi luovutin ja palasin takaisin ja hän vakuutti ettei koskaan enää lyö ja 3 vuotta on onnistunutkin hillitsemään itsensä vaikka se onkin todella laiha lohtu.
Minäkin luovutin ja palasin takaisin monta kertaa.
Halusin ymmärtää ja säälin ja jaksoin uskoa, että asiat voivat muuttua paremmaksi.
No ei ole ainakaan tarvinut koskaan syyttää itseäni, ettenkö olisi yrittänyt tarpeeksi.
Lopulta päätin jättää miehen uhkailut omaan arvoonsa ja jatkaa elämääni ilman häntä. Se oli ainoa oikea ratkaisu minulle.
Sinä elät tietenkin omaa elämääsi omien päätöstesi mukaan.
Diagnoosin teko kannattaa jättää lääkärille ja koska miehesi tuskin suostuu lääkäriin menemään, niin turha vatvoa onko hän narsisti tai mieleltään sairas. Hänet täytyy vain ottaa sellaisena kuin hän on jos meinaat yhteiselämäänne jatkaa. Kivinen tie se tulee olemaan, mutta senhän jo tiedätkin.
Suomesta loppuu kohta täysipäinen väki kesken, jos ihmiset eivät pikkuhiljaa ymmärrä olla pilaamatta itseään ja tulevaa jälkikasvuaan moisten vipeltäjien kanssa kikkailemalla.
Raunioiden keskellä on kieltämättä helppo näyttää komealta, mutta löytyykö vapaaehtoisia korjaamaan?
Onhan se komeaa olla "vahva" ja kaiken kestävä Marttyyri. Sitä sädekehää kun on niin mukava kiillotella ja vähän muillekin huudella että minä-tyttö se vaan vahvana kestän vaikka mies on niiiiin kauhea...
Ihailevia katseita ja ylistystä kai kerjäät? Minulta et ainakaan niitä saa. Päin vastoin.
Olet juuri sitä naistyyppiä joka TARVITSEE tuollaisen miehen. Jos tuo vaikka kuolisi tai itse haluasikin sinusta eroon, mitä tekisit!? Katastrofin ainekset valmiina! Mutta ei hätää, ei muuta kuin verkot veteen ja uusi tilalle! Näinhän te toimitte.
Säälittävä, se sinä olet.
Inhottavaa ettei millään palstalla säästy tuollaiselta säälipuheelta kuten nyt tässä. Minulla ei ole mitään tarvetta kiillotella sädekehiä, minulla vain on "tarve" olla eroamatt, en halua olla yksi lisä avioerotilastoihin, perheessäni ei olla erottu enkä aio olla se ensimmäinen. Se siinä on. Typerää ajatella että heittätyisin marttyyriksi, eipä tullut mieleenikään. Vai oletko vain kateellinen että jotkut ne vain pystyvät jatkamaan kun itse luovutit heti kun mies pisti mustan sukan valkoisten pyykkien sekaan? Mene itseesi, mene muualle säälimään ja haukkumaan ihmisiä.
Tuo on tekosyy muiden tekosyiden joukossa: "en aio erota koska perheessäni ei kukaan muukaan ole eronnut".
Viis kenenkään pahasta olosta kunhan kulissit säilyvät.
Onkohan tämä tarinasi edes tosi? Jotenkin tuli sellainen olo, että pilkkaat oikeasti ahdingossa olevia ihmisiä.
Eihän tässä ole mitään järkeä!
Ensin kitistään rivitolkulla millane äijä on.
Vikaa löytyy toisen perään. Useampi olisi jo lähtenyt kiitämään,
Mitäs Sirpa-Leena tekee...no Sirpa -Leena roikkuu äijässä, jonka itsekin on todennut oleva " hiukan" hoitoa vailla, ihan vaan sentakia, kun ei halua olla sukunsa ensimmäinen eronnut.
Kuten yllä todettua, kulissit on pidettävä yllä, vaikka väkisin.
Aloin itsekin miettimään, että noinkohan tuosta tarinasta on mikään totta.
Itse olet tuollaisen ihmisen irvikuvan valinnut mieheksesi, joten ansaitset sen mitä saat. Lapset ovat toinen asia, jos heillä on paha olla niin ainoa oikea ratkaisu on lähteä tuosta tilanteesta. Lapset kyllä näkevät miten sinä voit ja miten sinua kohdellaan ja että kaikki ei ole kunnossa.
et taida tietää normaalista perhe elämästä oikein mitään.ja olet turtunut tilaasi,menettänyt todellisuuden tajun ja ymmärryksen,ja kuulostaa riippuvuus suhteelta.et oikeasti haluakaan eroon hänestä ja itsekin piodet jotain ongelmaa.ja läheisriippuvuus kyseessä ilmesestikin.tuollaisia perheitä kuin on,ei ole mikään ihme että lapsistakin tulee viallisia ja samanlaisia.hehän imevät esimerkin teistä.ja luuletko oikeastikin ettei lapset aisti ja vaistoa teidän sairasta suhdettanne? älä edes uskottele ettivät tajua! olet vastuuton sen takia koska altistat lapsesi saastalle.katsi peiliin nainen.
olipa kummaa tekstiä aloittajalta,ensin valittaa ja sitten jopa oikeuttaakin elämäänsä sairaassa suhteessaan,tosi kaksinaamaista tekstiä.mutta lapsista tulee hinnan kärsijöitä,annatte esimerkillänne miten elää ja toimia pari suhteissa.lapset näkevät ja tauavat enemmän kun rouva edes ymmärtää ajatellakaan.naaivia ja ajattelematonta lapsien suhteen.parempi jos olisi sijaiskodissa tai muualla,ei ole tervettä.
Kiitoksia kaikille vastauksista, en kuvitellutkaan löytäväni asiallista tekstiä täältä. Mitäs ihmettä te besserwisserit täällä palstalla roikutte kun asiat on niin helvetin hyvin ja ukko laitettu pihalle jo kauan sitten?? Ihmettelen vain.
Miksi kysyt, jos et kuitenkaan halua ottaa vastaan asiallisia mielipiteitä.
Sait hyviä kommentteja ja ja erilaisia näkökulmia asiaan. Muutakin kuin oman näkemyksesi. Ja suutuit.
Mitä sinä sitten haet?
En usko että kukaan kannustaa sinua pysymään tuollaisessa suhteessa. Jos kuitenkin olet niin päättänyt niin nosta pääsi pystyyn ja jatka valitsemallasi tiellä. Muut voivat olla mitä mieltä haluavat. Sinähän sen valinnan teet ja kannat vastuun seurauksista. Sääli vain niitä lapsia.
Siis jos tämä juttusi nyt oli totta. Hyökkäävyytesi panee epäilemään.
En tarkoittanut heitä jotka aluksi kommentoivatkin asiallisesti vaan näitä jotka itse hyökkäsivät kovin sanoin haukkuen. Kyllä naisten pitäisi voida kaikissa tilanteissa koettaa tukea toisiaan, oli tilanne miten kauhea tai tulenarka tahansa. Elän todella munankuorilla ja hain vain jotain pientä lohtua tai mitä tahansa...kiitos niille jotka vastasivat kuin ihmiselle. Kiitos kannustuksistanne ja neuvoista.
Aloittaja, olen samassa tilanteessa.Ei täältä tukea juuri saa.
Kiteytit hyvin, besserwisserit mellastaa.
Meitä, joille ero ei ole mieluisa vaihtoehto, on monia.
Syitä yhtä monta-itselläni mt-ongelmainen mies jolla ei ole sairaudentunnetta, sairaus on.
Sillä on vanhanaikainen nimi, nimittäin välittäminen ja sosiaalinen vastuuntunto.
Nykyajan kaikki mulle heti-ja moni muukin tuntuvat ajattelevan ,että ihminen joka koettaa parantaa tilannetta on päästään vialla...
Marttyyriä musta ei toisten puheilla tule, mieheni on mielestään ollut aina juurikin sellainen.
Ei voi muuta sanoa, kuin että aloittaja ei rakasta itseään EIKÄ LAPSIAAN, jos jää tuollaiseen ympäristöön. Onko tullut mieleen, että miehesi on sairas ja lapsesi perivät hänen väkivaltaisuutensa ja elämänkatsomuksensa? Oletko valmis ottamaan vastuun siitä?
@mieti nyt vähän:
eiköhän tuo perinnöllisyysjuttu tule vähän myöhään...
Kyllä uskon jokaisen rakastavan itseään. Joillakin on halua irtautua liitosta ilman että tekee työtä sen eteen, että jokin muuttuisi.
Itselläni ovat miestäni kohtaan tunteet kuolleet, mut yritän sinnitellä lasten murkkuiän yli joten kuten.
Eihän ap enkä minäkään väitä, et se on helppoa,marttyyriksi nimeäminen vaan tilanteeseen sopimatonta eikä auta yhtään itse tilannetta.
Te, jotka olette sitä mieltä, että helppoa on, ei kun kokeilemaan sitten itse, miten irtaudut suhteesta, jossa on taloudellista riippuvuutta ja työttömyyttä.
Itse huomannut, ettei toimeentulotukiluukulta todellakaan tipu tukea, saati sitten ymmärrystä.
Rohkeutta te kaikki, jotka yritätte kaikesta huolimatta, kuka mistäkin syystä jatkaa olosuhteiden pakosta.
Rohkeutta myös sinulle itsellesi, ja kaikille muillekin vaikeissa parisuhteissa kärsiville tai kärsineille.
Perinnöllisyydellä tarkoitin käytömallia, jonka lapset "perivät vanhemmiltaan. Toki alttius väkivallalle on myös osittain geneettistä.
sairastutat lapsesi ja itsesi ennenpitkään.hyökkäys on paras puolustus,ensin valittaa,sitten aikookin jatkaa ja ymmärtää,kipeetä
Kauniita ja ymmärtäväisiä sanojasi ymmärtäen fabber! Kyllä jokainen joka tällaisessa tilanteessa elää, tietää että lähtö ei ihan joka kerta todellakaan ole se ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto. Meitä ei yhdistä vain lapset vaan myös yhteiset kiinteistöt ja pitkä historia. Jotenkin sitä kasvaa sellaiseksi että kestää, vaikka mitä tulisi, kasvattaa itselleen niin kovan nahkan että se kestää kaikki myrskyt. Kaikilla on lupa valittaa, miksei olisi?! Valittaminen on oman pahoinvointinsa purkua ja jos vielä kehtaa siltikin myöntää omasta mielestään olevan vahva niin sitä tuskin voi marttyyriksi sanoa. Typerä sana. Kukaan tervejärkinen ei hae itselleen marttyyriutta, vaan vertaistukea, ymmärrystä ja lohtua. Joku hienosti sanoikin tuon että nykypäivänä kun ei tuijoteta mitään muuta kuin sitä omaa napaa, ja se tässä yhteiskunnassa onkin vikana. Jos nostetaan se katse ylös ja lähimmäisiin, voisi asia olla toisin. Täällä palstalla kyllä viljellään sitä "ainoaa oikeaa vaihtoehtoa-eroa" ikäänkuin se ei olisi JO käynyt mielessä varmasti jokaisella joka elää ahdingossa. Minä olen vahva nainen joka silti kulkee pää pystyssä vaikka lunta tulee tupaan, lapioidaan siis se lumi pois, yhdessä, näin on helpompaa. Itken kun itkettää, se huojentaa. Jos tietäisin olevani ainoa joka elää näin, tuntisin itseni varmasti todella häviäjäksi. Ja niin, lapsetkaan eivät ole tyhmiä, sitä ei pidä aliarvioida, tulee päivä että hekin tajuavat kuka on kipeä ja kuka ei. Heitäkin voi ohjata oikeaan siitä huolimatta että parisuhde ei kiillä. KIITOS
Kuule Sirpa-Leena kun ihminen voi sairastua myöskin vahvuteen.
Ei aina ole hyväksi olla vahva.
Ihminen saa olla myös heikko ja hakea apua silloin kun kaikki kaatuu päälle.
Pariskunta voi keskenään elää niin sairaassa suhteessa kuin ikinä haluaa, mutta kun mukana on lapsia niin asiat täytyy miettiä ihan toisella tavalla.
Monet eroavat nykyään ihan liian helposti eivätkä halua tehdä työtä suhteen eteen.
Pitää kuitenkin ymmärtää milloin ero on oikea ja ainoa vaihtoehto. Joskus se vain on.
Ei lasten pitäisi koskaan joutua päättämään kumpi vanhemmista on se kipeä ja kumpi ei. Lapsilla on oikeus huolettomaan ja onnelliseen lapsuuteen ja lapsilla on oikeus rakastaa molempia vanhempiaan. Joskus se onnistuu vain eroamalla. Parisuhteen ei tarvitse kiiltää eikä se takuulla kiillä kenelläkään jatkuvasti. Parisuhteen täytyy kuitenkin toimia niin, että lapset saavat olla lapsia eikä heidän tarvi kantaa huolta vanhemmistaan.
Joskus on vain tehtävä raskaitakin päätöksiä joita ei olisi koskaan kuvitellut joutuvansa tekemään.
entä kunn lapsesi kasvavat ja tulevat murrosikään? olet niin suhteessasi kiini ja sumpussa,ette näe eteenpäin asioista.en moiti ja syytä,kerron omasta kokemuksestani,sairaan miehen kanssa olin lapsen takia,helvetissä.sitten raja tuli vastaan ja ennenkuin tajusinkaan,perheeni oli tuhonnut paitsi minun mielenterveyteni,myuös lapseni joka vieläkin käsittelee asioista aikuisena.kertoo mitä koki,aisti,näki-minä olin nuorena kova muija olevinaan,ylepä,en puhunut kellekään häpeästä jota urheasti kannoin .lopulta kaikilla meni tasapaino,aikuinen lapseni sanoi kerran-äiti mikset ottanut minua kainaloosi ja vienyt vaikka turvakotiin ja alkanut elämään rauhaisaa kotia? niin,miksi? en osannut .olin liemessä ja kadottanut kaiken henksien toimintakykyni,vaikka olen vahva...mutta en niin vahva kuin luulin kuten sinäkin.mieti.
Tulihan se sieltä. On yhteisiä kiinteistöjä ja mitä kaikkee siellä lueteltiinkaan.
Eli materia on tärkeemää kuin omat lapset, tai oma hyvinvointi?
Edelleenkään ei rispektiä heru.
Tekstistä päätelleen perhe on suht varakas, rouva makoilee kotona ja äijä kyllästynyt?
Kulissia, kulissia..lienekkö edes rakkausliitto, ehkä joskus alkuun ollut.
Tai sitten keksittyä juttua..lienekkö kateltu liikaa jotain hömppäsarjaa jenkkien rikkaista ja kauniista kotirouvista?
ihan sama juttu tuli mielleni kun mtä kirjoitit,entäs jos erhe varaton,työttömyyttä ym ,mutt tulihan se sieltä,rahaa on jase rauhoittaa sairaassakin parsisuhteessa.akka meni täysin mykäksi.onha silla rahaa mennä relaamaan tai itkeä tukiverkko apuun,rikas naisressukka,arvasinkin kun piti oikeen mainostaa tätä maallista mammonaa.akka leuhkikin vielä ,voi ei,mene yksityislekurriin no hätä mamma hyvä.
Vinkki: Opettele kappalejako ja vedä ittes jojoon.:)
Moi ihmiset. Sori. Mun päässä olikin vikaa ja aika paljon, niin laitoin tänne tälläistä kakkaa... Olen itse se narsisti ja pahan alku ja juuri. Ajattelin muuttaa intiaan vuorille, korkeimmalle mahdollisimman kauas maailmasta. Ja se on oikea valinta. Näin minä (narsisti) en enää näe ihmisiä tai pääse satuttamaan henkisesti ketään tai aiheuttamaan 3 lapselleni vääryyttä. Olen paska ja jos menee tylsäksi aikani huipulla, niin hyppään alas. P.S. Minun valintani!
juholle,asenteesi on erittäin surkeaa ja heikkolaatuista.oletko itse hakannut jotakin kun pyörit palstoilla haukkumassa kirjoitusvirheistä,ja tällasilla palstoilla! hae apua ,älä ota enmpää hermosairas pehmeäpää!
juholla ei ole selvä kausi meneillään,ymmärrystä rappanallekin.
Melko turhaa enää ruokkia tätä keskustelua, mutta enpä usko että rikkaaksi voi sanoa perhettä joka tienää 2500€ kuussa ja mies on työtön. Kiinteistöjähän kun voi olla vaikkei rahaa olisikaan. Sääli heitä jotka vain hakevat ihmisestä pahas ja väkisin kaivavat ivan kohdetta. Väärällä palstalla olen, tämä paikka on tarkoitettu todella itseensä kyrpiintyneille ihmisressukoille, ei niille jotka todella kaipaavat tukea ja lohtua.
Millaista tukea oikein etsit täältä? Olet päättänyt jo jäädä väkivaltaisen miehen luokse ja kaikkein kamalinta tässä on se, että viet tällä päätöksellä lapsiltasi normaalin lapsuuden. Anteeksi jos meiltä tavallisilta kuolevaisilta ei sinulle sympatiaa heru. Sanoisin, että on itsekästä altistaa lapset tällaiselle. Mieti myös sitä, mikä taakka lapsillesi tulee siitä, kun ymmärtävät joskus millaisen miehen kanssa äiti on elänyt kaikki vuodet ja vain heidän vuokseen. Aikamoinen taakka kantaa jopa aikuisille lapsillekin...
Voit itsekin henkisesti pahoin, kun sanoit kovettaneesi itsesi.
Miksi siis meidän tulisi paijata päätäsi, kun tarvitset todella jonkun ravistelemaan ja sanomaan, että avioliitossasi on kaikki päin mäntyä.
Lisäksi kuulostaa siltä, että olet rakastunut miehen älykkyyteen ja asioihin, joita KAIKKI MUUT rakastaisivat hänessä. Mutta se ei tarkoita, että sinäkin rakastaisit noita asioita. Et voi oikeasti väittää, että rakastat puhtain sydämien miestä, joka haistattelee sinulle ja kutsuu sinua jakorasiaksi? Se ei ole rakkautta, tiedäthän sen?
Mun mielestä sä vaan haet tuolla aloituksellasi oikeutusta itsellesi jäädä kamalaan avioliittoon. Haluat, että sulle sanotaan, että älä vaan eroa, koska rakastat miestäsi ja ero on kamalinta, mitä lapsillekin voi tapahtua. Kuten jo joku sanoikin, olet marttyyri ja luulet, että sua kunnioitetaan.
Mä en kunnioita sua yhtään. Miksi sä et suostu ymmärtämään, että teidän liittonne kuulostaa ulkopuolisesta lukijasta tosi sairaalta? Etkä sä ajattele lastesi parasta. Sä luulet, ettei he ymmärrä mitään. Kyllä he ymmärtävät, vaikka eivät siitä puhukaan. He ymmärtävät sen, että avioliitossa on pysyttävä hautaan saakka vaikka oman mielenterveyden kustannuksella. Ettei saa olla onnellinen ja oma itsensä. On vaan näyteltävä.
Mä en edes sääli sua yhtään. Säälin lapsiasi. Sun pitäisi oikeasti puhua asioista aivan ulkopuolisen ihmisen kanssa. Terapeutti voisi saada ehkä sut ymmärtämään teidän todellisen tilanteenne.
Eikö tuo nyt selvää ollutkin Sirpa-Leena? JOS oikeasti apua ja neuvoja haluat, hae kasvotusten läsnäolevalta ihmiseltä. Puhelin käteen ja varaamaan aikaa.
HAISTAKAA PASKA NUSSIKAA UKKEJANNE!!! EN TARVI TEILTÄ MITÄÄN APUA!! VITUN PELLET!! HAHAHA HUOMENNA OSTAN HAULIKON JA LATASEN MIESTÄNI SILLÄ PÄÄHÄN! SILLEEN SE SELVIÄÄ! JA SITTEN LÄHEN VANKILAAN JA LUSIMISEN JÄLKEEN ELÄMÄNI JATKUU NORMAALISTI! ILMAN MIESTEN PIPPELEITÄ! OLEN SIIS SUOMEKSISANOTTUNA SELIPAATISSA. JA JOS ALKAA VITUTTAMAAN MIETIN SITÄ VUORENHUIPPU AIVAN TOSISSAAN! OON VITUN PASKA! KUTEN TEKIN HAISEVAT PASKAPÖKÄLEET! HAHA!
Arvasin että provoilet vaan.
sairasta tekstiä.jos jollakin on tuollainen äiti,ottakaa huostaan viranomaiset! hae apua.selviät.onko päihdeongelmaa taustalla? mene turvakotiin ja puhu asiat.
Totuus iski vahvalle luuskalle päin lättyä! Keinot vääristelyyn loppuivat, se oli Luuskalle katastrofi, Hän luhistui omiinsa, pippeli kateuteen!!!!
Tommosia ne räävit "VAHVAT" naiset ovat! Ei voi kun SÄÄLIÄ! Teitä on paljon.....
Haistakaa paska! Olen kyllä vahva ja kestän mieheni hakkaamiset! Perkele mussa on oikeasti vikaa! Ja aijon tänä yönä juoda itseni niin humalaan, että sammun ja toivottavasti tapahtuu pahin asia. Tai ainakin itse toivon monesti niin! Haistakaa vaan pillujanne naiset! Varmasti haisee niin pahalle, että teidän ukot ne karttelee! Miehille, että teidän kenenkään mulkun en halua hankaavan häpyäni, vaan olen selibaatissa koko vitun loppuelämäni! Ps. Kaikki kirjoittajani/asiallisetkin vastaajat ootte pellejä! Ampusin teidät jos saisin!!!