Tylyydellä eroon ihastumisen tunteista?

Kyllähän se voi olla hänen tapansa yrittää päästä eroon omasta tunteestaan, mutta se voi myös olla tiedostamatontakin käytöstä. Hänellä on ilmeinen tarve saada sinusta irti reaktio, joka on jollakin tavalla enemmän kuin vain varovaista ihastusta. Aggressiivisuuteen on helpompi vastata kuin kohteliaaseen pidättyvyyteen.

No, niin tai näin, mutta koska sinulla ei ole tarvetta kokea mitään ihastusta enempää, voit antaa miehen tylyttääkin ihan rauhassa. Olet vaan oma tyyni itsesi jota eivät toisen ihmisen tunteet vie eikä ohjaile. Siten ainakin säilytät mielenrauhasi sekä itsekunnioituksesi.

Onhan sekin yksi keino päästä ihastuksesta eroon jos ei jalompia keinoja ole. Jos ette kykene keskusteluun muulla tavalla asiasta. Älä tee tuosta sen suurempaa numeroa ja ongelmaa itsellesi.

Jaa, minä luulin ett ä nuo tylyilyt ja välinpitämättömyydethän on vaan meidän kokemattomampien ja heikkoitsetuntoisempien heiniä kun ei muuta konstia keksitä tai osata. Toki nyt luulis että normaali ihminen osaa käsitellä tällaset tilanteet vähän paremmin.

Joku siinä ihastumisessa itseä ainakin pelottaa kun en ole koskaan niin näitä parisuhdetouhuja niin harrastellut. Kun pelkää ettei kuitenkaan osaa ja sitärataa, sitten mieluummin yrittää vältellä vaikeaa tilannetta.

Itse olen tylyttänyt ihastukseni kohdetta, kun olen epäillyt hänen pelailevan kanssani. Tylytys tuli itsellenikin aivan yllättäen ja kertoi varmaan pitkään patoutuneista tunteista ja omasta tuskasta. Otti vaan niin päähän, että hän oli tehnyt kaikkensa, että saisi minut ihastumaan itseensä ja sitten ehkä pelaakin.

Kyllä voi olla ! ET ehkä ole sitä muuten ymmärtänyt . Ei tarvi roikkua toisessa ,riittää kun vilkuilet ja räpyttelet silmiäsi...voi ärsyttää .

Itselleni käynyt myös niin että ihastunut työkaveriin. Ihmettelen miten tästä pääsee eroon, koska en aio edetä asian suhteen. Auttaako muka tylyttäminen? Laimeneeko tämä ajan kuluessa vai pitääkö vaihtaa tyäpaikkaa? On todella hankala tilanne kun oma elämä on kunnossa ja nyt tunteet kuin teinillä. Ihastumisessa ei mitään tekemistä navanalusjutuilla vaan kyse on enemmän henkisistä asioista.

Minulla oli työpaikkaromanssi ja molemmat olimme perheellisiä. Naamioimme asian "ystävyydeksi". Se oli näin jälkikäteen ajateltuna todella naurettavaa, kun ei meidän suhteessamme ollut mitään ystävyyttä, vaan se oli kahlittua ja piiloteltua romanssia alusta loppuun. Molemmat sen tiesivät ihan varmasti.

Eihän se sitten toiminut mitenkään pidemmän päälle, vaan tilanne kävi raskaaksi ja aloimme riidellä mm. siksi, että toinen osapuoli puuttui rankasti parisuhteeseeni, jossa oli tuolloin pahoja ongelmia. Hänen asiansa ei kuitenkaan ollut tulla puuttumaan tilanteeseen ja puhumaan pahaa puolisostani yhteisille tutuille. Otimme lopulta yhteen rankasti.

Lyhyesti kerrottuna siitä eteen päin tämä toinen osapuoli käytti tylytys- ja vaikenemistaktiikkaa poistuakseen tilanteesta. Itse halusin puhua asiat selviksi ihan avoimesti, mutta tämä toinen ei. Olisi ollut aikuismaista päättää romanssi myöntämällä tosiasiat. Välillä tämä toinen kuitenkin osoitti samoja merkkejä kuin aikaisemmin (mm. firman juhlissa ui liiveihin kaikkien edessä), mutta palasi nopeasti tylytystaktiikkaan. Kyllästyin siihen ja otimme jälleen yhteen, jonka jälkeen ko. henkilö vain vaikeni ja poistui. Emme ole sen koomin nähneet, sillä ko. henkilö vaihtoi työpaikkaa.

Siitä on nyt 2,5 vuotta. Minulle jäi asiasta todella suuri vitutus, että aikuinen ihminen ei kykene kohtaamaan tosiasioita ja omia virheitään, vaan pakenee paikalta. Jäin yksin siivoamaan jäljet siitä romanssista.

Ts. suosittelen avointa puhumista. Se on aikuismainen tapa toimia ja ratkaista ristiriidat. Tylyttäminen on raukkamaista touhua.

Ihmetyttää, että on tyly nimenomaan ihastumisen kohteelle, muille kiva. Luulisi, että nimenomaan huomioisi toista. Eikö pelkää, että toinen osapuoli kyllästy moiseen käytökseen?

Kyllähän tylyys tuollaisessa tilanteessa kertoo ihmisestä sen, että ei ainakaan "aikuinen" ole. Puhumalla asiat selviävät. Jos ei selviä, sitten voi olla paikallaan olla tyly, jotta toinenkin tilanteen varmasti tajuaa.

Mä en pysty kunnolla edes aina katsomaan häneen, kun pelkään että kaikki tunteeni paljastuvat! Siksi parempi pitää hieman välimatkaa.

Varatun ihastuminen varattuun ei ole kivaa. Enkä halua työyhteisön juoruilun kohteeksi.

Se voi olla hyvinkin mahdollista. Tuntuu kyllä huonolta ratkaisulta kun työssä pitäisi kuitenkin olla hyvät ja positiiviset välit kaikkien kanssa. Eli mitä tylyttäjä ajattelee että miten jatkossa hommat sujuu. Eihän hän voi tylytystä loputtomiin jatkaa ja luultavasti se vain pahentuisi ajan kanssa kun pitää keksiä uusia temppuja. Haluaa viestittää sinulle ettei juttu jatku ja samalla yrittää oppia itse ettei pidä sinusta. On kyllä huono ratkaisu. Toisaalta teidän olisi varmaan mahdoton olla vain ystäviä. Ehkä neutraali toisen huomiotta jättäminen on paras vaihtoehto puolin ja toisin..

Eihän nuo työpaikkaromanssit näytä kellään kestävän etenkin jos naamatusten pitäis töitä tehdä. Oli sitten ihastunut pari taikka ihan vakituisessa/avioliitossa. Yhdellä tapauksella jolla muija samassa hommassa tuli turhan läheistä kanssakäymistä muiden työpaikan naikkosten kanssa jollain alkoholireissulla ja nytpäs onkin muija ajamassa äijää toiseen työpaikkaan. Toisella mustistapauksella taas suhde päättyi kun duunin äijät alkoi vokotella tämän muijaa nokan edessä. Eräs pariskunta taas pysynee kasassa vaan sen ansiosta kun ovat eri osastoilla töissä eikä toisia päivän aikana nähdä kuin kahvi/ruokatauoilla. Itselläkin ollut aika ristiriitaisia tuntemuksia aina jos vähän ihastunut ollut työkaveriin mutta järki sitten riitelee vastaan ettei se kannata kun ei se kellään näytä toimivan.