Mieheni ei pyynnöistäni huolimatta osoita tykkäävänsä minusta, vaan minä olen se joka halii, hakee läheisyyttä, tekee nää aloitteet.
Minulla on alkava masennus ja mies ei keksi mitään piristystä, haluaisi vain ulos ilman minua ja kun ei ollut mitään menoja, meni nukkumaan vaikka on lauantai ilta. Tulee olo että mies ei edelleekään oikeasti halua tehdä suhteen eteen mitään, vaan mieluummin pakenisi muualle kotoa, juuri kun minä häntä tarvitsisin. Viimeksi eilen on tilanstani keskusteltu, mutta tänään taas .. ei mitään mistä näkisin että mies edes haluaa auttaa minua. Haluaa vain pois luotani ;(
Onkohan suhteellamme tulevaisuutta, mietin johtuuko masennuksenikin suurimmalta osalta tästä etten saa tarvitsemaani rakkautta vaan epävarmuuteni ja masennukseni kasvaa vain entisestään.
Minulla on alkava masennus ja mies ei keksi mitään piristystä, haluaisi vain ulos ilman minua ja kun ei ollut mitään menoja, meni nukkumaan vaikka on lauantai ilta. Tulee olo että mies ei edelleekään oikeasti halua tehdä suhteen eteen mitään, vaan mieluummin pakenisi muualle kotoa, juuri kun minä häntä tarvitsisin. Viimeksi eilen on tilanstani keskusteltu, mutta tänään taas .. ei mitään mistä näkisin että mies edes haluaa auttaa minua. Haluaa vain pois luotani ;(
Onkohan suhteellamme tulevaisuutta, mietin johtuuko masennuksenikin suurimmalta osalta tästä etten saa tarvitsemaani rakkautta vaan epävarmuuteni ja masennukseni kasvaa vain entisestään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Suosittelen, että lopetat halit ja aloitteen tekemiset ja lähdet lenkille. Tuollainen kylmyys syö naista.
Miksi jatkat suhteessa, missä sairastut?
MIehesi ei kuulukkaan olla terapeuttisi, vaan sinun pitää hakea apua ammattiauttajalta.
Oikeastihan on niin, että iloiset, itsevarmat ja ihmiset, joiden seurassa on kiva ja hyvä olla, vetävät puoleensa. Olet varmaan tosi luontaantyöntävää seuraa surkuttelullasi ja ruinaamisellasi.
Toisen tehtävä ei ole tehdä toista onnelliseksi, vaan onnellisuus lähtee aina itsestä. Tee itse itsesi onnelliseksi, niin vedät miestä automaattisesti puoleesi.
Kyllä hyvään suhteeseen kuuluu, että kumppanille tarjotaan apua ja tukea (ihan itse) kun hän sellaista tarvitsee, ja kumppanin onnen eteen nähdään vaivaa. Kunnolliseen parisuhteeseen kuuluu nimenomaan, että kannetaan vastuuta sen toisenkin osapuolen onnellisuudesta eikä pelkästään omasta. Mitä sitä edes solmimaan mitään suhteita, jos onnellisuus lähtee vain itsestä eikä siihen tarvita mitään kumppania? Jos ei ole valmis ollenkaan uhrautumaan toisen eteen, niin ei mielestäni ansaitse mitään suhdetta.
Sitäpaitsi pitkässä suhteessa sen kumppanin seurassa ei millään voi aina olla pelkästään kiva ja hyvä olla. Jos edellyttää kumppaniltaan aina iloisuutta, itsevarmuutta ja sitä, että hänen kanssaan on aina kivaa ja hyvä olla, niin ei ole missään nimessä valmis kestävään parisuhteeseen.
Tuollaiset "ei kuulu olla terapeuttisi" -jutut ovat juuri sellaista selittelyä, mitä tulee käytännössä vain ja ainoastaan itsekkäiden, omahyväisten, laiskojen nahjusten suusta. Sitä he käyttävät perusteluna sille, ettei heidän tarvitse tehdä mitään kumppaninsa hyvinvoinnin (ja suhteen) eteen vaan voivat keskittyä vain omaan napaansa. Sellaisten kanssa ei mitään laadukasta parisuhdetta voi saada aikaiseksi.
Tuollaista miestä mikä aloittajalla on, ei kenelläkään ole minun nähdäkseni mitään syytä edes yrittää vetää puoleensa. Mitä sellaisella muka tekee? Kyllä sellaisiakin miehiä on tarjolla, jotka rakastavat ja arvostavat naisiaan ja osoittavat sen myös. Esim. se auttaminen ja pyrkimys tuottaa iloa naiselle olisivat osoituksia rakkaudesta, tai edes välittämisestä.
Tämähän oli kuin minun suustani joten eipä tarvitse toistaa samaa :D Hyvä "yksi mies", peukkua!
Kirjoitat ristiriitaisia asioita.
Miksei aloittaja itse ala terapeutiksi miehelle, jolla on naisen kanssa paha olla, jos toisen kuuluu tehdä toinen onnelliseksi?
Nimenomaan on epäitsekästä huolehtia omasta hyvinvoinnista niin, että toisella on hyvä olla kanssasi. Kyse ei ole jatkuvasta iloisuudesta ja yltiöpäisestä itsevarmuudesta, vaan esim. siitä, ettei pura omaa pahaa oloaan jatkuvasti toiseen. Nythän ap:n mies ei huolehdi omasta hyvinvoinnistaan, ja ap:lla on paha olla kumppaninsa kanssa.
Kaikki lähtee itsestä. Et pysty antamaan kumppanille tukea ja tehdä hyviä tekoja, jos itsellä on paha olla. Niin se vaan menee. On siis kaikkein epäitsekkäin teko huolehtia omasta pääkopastaan, koska se on myös toisen hyväksi.
Ap:n miehen kuuluisi hakea apua omaan käyttäytymiseensä, ap:n tehtävä ei ole alkaa hoitamaan miehensä mielenhäiriöitä. Kumppanin tukeminen vaikeissa tilanteissa ja auttaminen, kun mieli on allapäin, ovat eri asioita kuin selkeästi tunnemaailmaltaan häiriintyneen ihmisen terapioiminen.
Tässä aloittajan tapauksessa on kaksi eri tavalla pahoinvoivaa ihmistä kimpassa, jotka purkavat omaa pahaa oloaan toiseen. Varmaan molemmilla olisi syytä alkaa terapioimaan itsensä kuntoon omilla tahoillaan..
No tykkääkö AP, miehesi sinusta, tai kenestäkään muusta kuin itsestään?
Parisuhde toimii, kun molemmat tuntevat jäävänsä voiton puolelle. Saako miehesi suhteestanne energiaa, nautintoa ja iloa vai huolta, ahdistusta ja stressiä?
Jos suhteenne ei toimi, lopettakaa se kaikessa ystävyydessä.
Parisuhteesta ei saa mitään, ellei itse siihen anna. Parisuhde ei ole jokin laatikko, josta voi ottaa itselleen energiaa, nautintoa ja iloa, ellei itse niitä anna. Jos mies vain ottaa, lopulta parisuhde tyhjenee, kun toinen on imetty tyhjiin.
Kukaan ei jaksa loputtomiin antaa toiselle hellyyttä, jos "Mieheni ei pyynnöistäni huolimatta osoita tykkäävänsä minusta, vaan minä olen se joka halii, hakee läheisyyttä, tekee nää aloitteet", kuten aloittajan tapauksessa. Aloittajan kaltainen itsekäs mies odottaa itselleen
energiaa, iloa ja nautintoa
mutta ei välitä saako parisuhteen toinen osapuoli näitä kokea.
"Tulee olo että mies ei edelleekään oikeasti halua tehdä suhteen eteen mitään". Kuka tuollaista jaksaisi? Aloittaja ilmeisesti rakastaa miestään kaikesta huonosta kohtelusta huolimatta, ja on tähän asti jaksanut odottaa muutosta. Joskus kannattaa katsoa todellisuutta silmiin, vaikka se tekisikin sydämessä kipeää.
Masennus on normaali reaktio sairaaseen ihmissuhteeseen.
Ap:n oma ongelma on riippuminen ja anelu. Hellyys ja läheisyys tulee toiselta luonnostaan, jos rakastaa toista. Jos alkaa roikkumaan toisessa ja anelemaan, toinen menee kauemmaksi. Molemmissa osapuolissa on siis "vikaa".
Ap:n meis ei mitä ilmeisemmin tunne rakkautta ap:ta kohtaan. Silloin ei ole enää mitään mieltä olla yhdessä. Rakkaus loppuu=suhde loppuu.
Ei elämä noin suoraviivaista ole. Taidat olla ihan liian nuori käsittämään näitä aikuisten ihmissuhdeasioita.
Hellyys ja läheisyys tulee toiselta luonnostaan , sellaisena kun hän on sen näkee.
Tässäkin asiassa olemme kovin erilaisia, toinen näyttää tunteensa ja osaa helliä olla lähellä, toisille se on tosi aikeaakin, vaikka kuinka pitää toisesta.
Odotukset saattavat olla toisella ihan erilaiset, lapsuuden kokemukset ja elämä ovat muokanneet meitä täsäkin asiassa.
Joten ei syyllistetä heti jos ei vastaa näihin asioihin odotusten mukaan, silloin on hyvä katsella ja kuunnella minllainen koti toisella on ja miten avoimia siellä ollaan.
Itse olen saanut kasvatuksen, jossa näitä asioita ei ainakaan julkisesti näytetä missään. Samoin on kyllä puolisonkin kodin toiminta ollut.
Olemme lähtöisin entisen sanonnan mukaan "herraskaisista paikoista", Joissa pukeuduttiin pyhäasuun ja arkiasuun, samoin koti lkodin siivous tehtiin lauantaisin ja pyhän ajaksi laitettiin ns pyhämatot lattialle.
Keskustelimme paljon naapureiden ja tuttavien kanssa ja kotonamme kävi aika paljon sukulaisiakin pyhäisin pitemmistäkin matkoista.
aivan ,jos toine osaa ja toine ei kumpikaan jos ei tekis mitää tuskin tapahtus mitää yhteisee suuntaa, kumpikaa ei sais mitää? mitää ei saa jossei yritä ees. :)onko se iteltä poies jos ite haluaa paijata ja halia vaikkei toinen taho tai osaa, ainaki saa ite mitä tarvii
"Kunnolliseen parisuhteeseen kuuluu nimenomaan, että kannetaan vastuuta sen toisenkin osapuolen onnellisuudesta eikä pelkästään omasta."
En kyllä aio sysätä kenenkään naisen harteille noin raskasta taakkaa kannettavaksi kuin vastuun minun onnellisuudestani.
Eihä tässä siitä olekaan kyse, että ap. sysäisi vastuun onnellisuudestaan toisen harteille.
Ja ehkä tässä ajattelussasi on syy siihen, että olet sinkkumies. Sinkkuna sinun kannattaakin pysyä.
Kyllä tuollaisen miehen kanssa asuessa masentuu
se ei ehkä rakasta? jännä miten toiset antaa asioiden vain paisua.....hiljalleen.....