Oletteko muuten koskaan kuulleet Takajärven aaveesta nimeltään Hugo Walenius?
Se kuulemma kummittelee vieläkin vaikka onn kuollut jo yli kaksisataa vuotta sitten.
Järvessä on saaren kaltainen ja siinä kaivo, hyvin syvä. Tämä Hugo oli jonkinlainen insinöörin kaltainen ja oli kaivoa katsastamassa keskiyöllä ja keskikesällä jostain syystä. Tuntemattomat miehet olivat puukottaneet toista sataa kertaa Waleniusta, joka tietenkin kuoli mutta jäi kummittelemaan.
60-luvulla kun olin pieni poika, kuulin kesäöinä Takajärven rannalla viiltävää voivotusta kaivolta päin. Tarinan mukaan Hugo oli pudottanut aikamoisen pussillisen kulta- ja hopearahoja syvään kaivoon.
Onko kukaan kuullut tai tietääkö asiasta? Kertokaa rakkaat ihmiset kertokaa!
Se kuulemma kummittelee vieläkin vaikka onn kuollut jo yli kaksisataa vuotta sitten.
Järvessä on saaren kaltainen ja siinä kaivo, hyvin syvä. Tämä Hugo oli jonkinlainen insinöörin kaltainen ja oli kaivoa katsastamassa keskiyöllä ja keskikesällä jostain syystä. Tuntemattomat miehet olivat puukottaneet toista sataa kertaa Waleniusta, joka tietenkin kuoli mutta jäi kummittelemaan.
60-luvulla kun olin pieni poika, kuulin kesäöinä Takajärven rannalla viiltävää voivotusta kaivolta päin. Tarinan mukaan Hugo oli pudottanut aikamoisen pussillisen kulta- ja hopearahoja syvään kaivoon.
Onko kukaan kuullut tai tietääkö asiasta? Kertokaa rakkaat ihmiset kertokaa!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Heh heh...
Kunnostuksen yhteydessä "saaret", joita oli 2 kpl, hävitettiin. Sinne meni kaivo, rahat ja Huuko.
Tämä "kaivo" oli todellakin olemassa. Se oli laudalla verhottu ja syvyydeltään muutaman metrin. Pohjalla vankka kerros liejua. Kaivo tosin oli tehty 1900-luvulla VR:n tarpeisiin. Siitä johdettiin kai vettä höyryvetureille Karjalahden ratapihalle.
Kuulemasi viiltävä voivotus liittynee lähinnä viinapullon särkymiseen.
Tarinan kuulen ensi kertaa, mutta jos joku tietää enemmän, niin kertokoon... Jostain juttu kai on alkunsa saanut.
Huukosta en tiedä, mutta kyllä niitä saaria Takajärvessä on kolmekin kappaletta.
totta joka sana , kyllä kummitus siellä on ja se kulta-aarre on todella iso. Onpa seassa muuta rubiini, smaragdi ja muita valokiviä.
Saaria onkin peräti neljä, tulin havainneeksi, kun ohi menin. Ei siis kolme, kuten aiemmin kirjoittelin.
Oikein. Ja vain eteläisin niistä on edes siellä päin, missä alkuperäiset. Tosin keinotekoisia nekin kai olivat. Eivätkä muuten näy vanhoissa kartoissa.
Takajärvi laski aikoinaan Haukkariin, mutta siitä ojasta ei ole enää jälkiä näkyvissä. Sitten tehtiin Väliojan nimellä kulkenut puro Karjalahdelle. Puro alkoi näiden kahden saaren viereatä.Vielä 40-luvun kartoissa Väliojaa ei ole näkyvissä, joten ne saaretkin on kai tehty sen jälkeen.
Kuuko on siis ilmeisesti pudonnut kaivoonsa aikaisintaan 50-luvulla - tai ehkäpä juuri sinä yönä, kun aloittaja huudot kuuli. Nykyiset liejukasat (4 kpl) ovat 1990-luvulta.
Mielenkiintoinen tarina kuitenkin!
Takajärvihän on kunnostettu, mm. vuosikausia ollut erinomainen uimaveden laatu. Onko ne saaret tehty silloin vai milloin ja miksi ne on tehty, jos eivät kerta ole alunperin olleet???
Eikös tällä seudulla maa nouse?
Kun maa nousee niin haudatkin nousevat ja ...
Johonki se ruopattu lieju piti kipata. Haisevaa mönjää ja halavatun kallista kulettaa pois.
Tuli ihan ikävä takajärveä kun tätä luki!! :'I en tosin oo kummituksiin tietääkseni siellä koskaan törmännyt.
Nuorena poikana aina kuulin turinoita siitä haamusta
Monesti siellä nuorena likkana uidessa yöllä näin kyseisen hugon kävelemässä vetten päällä, voin sanoa että kiirehän siinä rantaan tuli. Moista harva tyär kokkee.
Jollain lautalla joku seisoskeli.
Vaan kiirettä kyllä kannattikin pitää.
Jotkut kävelee unissaan mitä merkillisimmissä paikoissa. Ehkä uikin?
Olikhan se tämä kummitus polttanu Ristikankhaala auton männä viikola?
Ei kummitus pysty mitään tekemään, mutta joku voi kyllä pelästyä kummitusta niin että hätäpäissään tekee vahingon.
mitenköhän immeiset ovat näin epäluulosia, kannate kaikkea heti painaa villasella kun itte ei ole kokenu
Juttu Hugon puukotuksesta on ihan pötyä. Hugo siis muka k. yli 200 v sitten Täytyi olla syntynyt jotain 1700 puolivälissä. Ei silloin kenellekään annettu Hugo-nimeä.
Kyllä Ranskassa annettiin.
Kummituksen nimi on yleensä Hugo.
Onpas mielenkiintoinen juttu. On muuten nuo kummitusjutut tosia joissain paikoissa. Täällä Oulussakin kerrottiin puoli vuotta sitten erään keskustan ravintolan kummituksesta Forum-lehdessä.
Rohkeasti siinä lehden kuvassa keski-ikäinen aiemmin skeptinen mieshenkilö kertoi nähneensä samannäköisen naishahmon, jonka moni muukin oli nähnyt.
Oli henkilö, joka oli odotellut miestään meriltä joskus 100 vuotta sitten, mutta tämä ei ollut palannutkaan. Siellä se naishenki vaeltelee seinien läpi. Harvoin tulee luettua niin uskottavaa ja väreitä aikaansaavaa kummitusjuttua kuin viime kesänä Forum-lehdestä.
Ovat käyneet mittareineenkin tutkimassa ja muistaakseni siinä todettiin siihen tapaan että skeptisiä ei pahemmin ole sen ilmiön suhteen, jotka nyt asiasta sattuvat tietämään.
Oli eräs toinenkin mielenkiintoinen kummitusjuttu Oulun keskustasta vuosi pari sitten. Kyllä se niin mahtaa olla, että emme tunne elämän energioista ja henkimaailmoista oikein, kun täällä fyysisessä kehossa hektisesti paahdetaan.