Työni ei varsinaisesti ota päähän. Selitän lyhyesti. Valmistuttuani muutin työn perässä ns. kauas kotiseudulta, se oli iso askel minulle, olen sellainen kotirakas ihminen. Alani töitä on vähän tarjolla ja siksi tarjous oli otettava vastaan, lisäksi olinhan vasta valmistunut ja vailla työkokemusta. Työtä oli puoleksi vuodeksi, se meni ihan ok, työpaikka ja työkaverit on kivoja ja palkka hyvä. Paikkakunta mihin muutin on ihan ok, ei mitenkään ihmeellinen, melko pieni paikka. Sitten minulla tarjottiinkin vakipaikka, emmin aluksi mutta jäin. Koko täällä olemisen ajan on ollut kaipuu lähemmäs kotia. Nyt olen ollut täällä vuoden. Minulla on harrastuksia, yhden hyvän kaverinkin olen saanut. Tietysti harrastuksissa ja töissä näkee ihmisiä. Silti, on jotenkin ontto olo. KÄyn usein kotipaikkakunnalla (300 km matkaa), koska vanhempani ja iso osa ystävistäni asuu siellä. Tosin en nyt joka viikonloppu matkan vuoksi. En tunne oloani täällä kotoisaksi. Olen täällä vain tämän työn takia. Missä vaiheessa pitäisi tehdä vain se ratkaisu, että ottaa ja lähtee. Tuntuisi kyllä tyhmältä hylätä vakityö (vielä oman alan), koska työtilanne on nykyään huono. Mutta samalla tunnen hukkaavani elämääni, kun olen täällä enkä ole onnellinen. Mitä pitäisi tehdä, oletteko te joutuneet tällaiseen tilanteeseen ja miten olette sen hoitaneet?
Kannattaako työn takia uhrata muu elämä?
munkotieiootäällä
6653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä tuhlaa aikaasi, vaan ryhdy heti etsimään uutta työpaikkaa lähempänä kotiasi. Vaihda työpaikka sitten, kun olet saanut uuden tilalle. Näin itse tekisin. Joudun itsekin asumaan poissa kotoani (kirjaimellisesti) viikot työn vuoksi, mutta työ on onneksi määräaikainen, eikä kestä enää kuin vajaa 4 kk.
Kyllä tekevälle aina töitä löytyy!
"Kyllä tekevälle aina töitä löytyy!"
Tuo mantra ei vain valitettavasti päde nykypäivänä, tai oikeammin sen pitäisi olla seuraavassa muodossa:
Kyllä ilmaistyötä tekevälle aina orjatöitä löytyy.
minä hankin ensin kokemusta paikassa joka oli kaukana omaa paikkakuntaani, sain sieltä hyvän , siis kiitettävän työtodistuksen sitten kun lähdin omalle paikkakunnalleni takaisin.Se oli tavallaan niinkuin 'ammattikoulu', siellä opin monta työtä ja hallitsin tosi hyvin alani kun se vaihto tapahtui, tyytyväisenä nyt jatkoin täällä. Kannattaa vuosi/pari olla jossakin muualla ja saada hyvät paperit, siis työtodistus , ja sitten palata.
Olen itse myös muuttanut jo toista kertaa työn perässä ja huomasin että ensinmäinen kerta nyt vain sattui vähän tuurillaan menevän paremmin, sain kavereita aika hyvin työn kautta ja tuli sellainen ihan kotoisa olokin paikkakuntaa kohtaa, mutta valitettavasti työpaikka oli ihan surkea ja masensi todella ja osa uusistakin kavereista muutti pois niin tein itsekki päätöksen etsiä uuden paikan. (tuo oli ensinmäinen pitempi "kunnon" työpaikkani)
Tämä jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle toisen työnperässä, joka on osittain reissu työtä jä tämä on kyllä vaikeuttanut huomattavasti sopeutumista, olen ainut koko maakunassa firmassani joten työnkautta ei saa tuttavia ja tuo reissutyö vaikeuttaa tätä juurtumista.
Omat johtopäätökseni ovat että jos uudella paikkakunnalla on hyvät harrastus mahdollisuudet omiin tuttuihin harrastuksiin ja käy hieman tuuri että löytää hyviä kavereita niin tulee myös sellainen kotoisa fiilis koko paikkakuntaa kohtaa.
Omaksi harmikseni juuri tällä paikkakunnalla mille en oikein pääse juurtumaan niin tämä työpaikka on kyllä melkoisen hyvä... mutta varmaan viimeistään parin vuoden päästä vaihdettava paikkakuntaa johonki toiseen ja työ samalla...
Vähän tuuri peliäki tuo on ja ei omasta mielestä kuitenkaan kannate pelkästään työntakia jäädä kärsimään semmoiseen paikkaan missä ei viihdy tulee vain katkeraksi elämäänsä kohtaa mitä pitempää sitä tekee.
" Raha on elämistä varten, Elämä ei ole rahaa varten"
Etsi puoliso (työssäkäyvä etulyöntiasemassa) ja pidä työpaikkasi jos kerran paikkakunta ja työpaikka ovat ihan ok.
Oikeaan kotiutumiseen menee sellaiset 3-5 vuotta ja jostain Inarista Helsinkiin-tyyppisestä ratkaisusta ei pohjimmiltaan toivu ikinä. Kotiseutu on aina tuolla jossain muualla vaikka viihtyisit kuinka hyvin loppupeleissä jonkun 30 vuoden jälkeen. Siinä vaiheessa ollaan voiton puolella kun on jo vähän iloinenkin että pääsee kotiin reissusta ja muiden nurkista eikä pelkästään itketä ja vtuta. Ei olisi kannattanut mihinkään lähteäkään jos antaa uudelle paikkakunnalle aikaa vain puolesta vuodesta vuoteen ja ihmettelee miksi paikka ei tunnu samalta kuin kotiseutu jossa on elänyt koko muun elämänsä. 300 km on vielä todella pieni matka lievittää koti-ikäväänsä....