Olen tuntenut kaverini yli 10v, mutta nyt viime vuosien aikana olen ollut häneen etäinen hänen loukkaavan käytöksen vuoksi. Hän saattaa saada raivonpuuskia aivan yllättäen, kun olen hänen luonaan kylässä pitkästä aikaan: "**ttu, mä en jaksa, **ttu kun oot siinä, pyykkiä pitäis pestä" tai "mun tekis mieli läpsiä jotakuta" ja tällaista kestää sen 5-10min kunnes on taas normaali. Tilanteet ovat mielestäni outoja ja aiheettomia, hän sanoo raivoavansa itselleen. Itse pelkään tilanteita. Hän on yli 35, ja en jaksa tuollaista ymmärtää.
Kaverini vaikuttaa perfektionistiselta, ja kaikki hänen saavutuksensa ovat vaativampia ja hienompia kuin muiden; autokoulussa oli tavallista vaativampi opettaja ja amk oli myös Suomen vaativin. Hän saattaa loukkaavasti puhua "ala-arvoisista ammateista" ja vähätellä työtäni "en suostuisi tekemään tuollaista". Vaikuttaa, ettei hän pidä siitä, jos joku "menestyy" häntä paremmin esim seurustelussa tai työssä. Hän saattaa aluksi kannustaa ja onnitella mutta vähän ajan päästä alkaakin piikittelemään tai vähän lyttäämään asiaa. Hän yrittää monessa asiassa päteä. Hän vaikuttaa usein tunteettomalta ja kylmältä.
Kaverini on impulsiivinen ja juhlissa yms. heittää koko ajan jotain juttua vuorollaan kullekin tyyliin "kerro joku hauska juttu" tai odottaa henkilön tekevän jotakin säpinää, mutta kaverini poistuu sanoen "kaikki on mua vastaan, mä lähen pois" ja tulee samantien paikalle ehkä vähän ärtyneenä.
Meillä on ollut ajoittain hauskaakin yhdessä, mutta nyt on alkanut nuo piirteet korostumaan entisestään ja me tehdään asioita aina hänen ehdoillaan. Joka kerta hänen tapaamisensa on tuottanut pahaa mieltä. Kaverini on ihmetellyt miksei me pidetä yhteyttä niin paljoa ja pohtinut että voihan tän katkaista, muttei viittis. Minä ja hänen avokkinsa olemme hänen ainoat kaverinsa. Itselläni on paljon kavereita ja ystäviä, joihin hän ei halua tutustua, mutta ihmettelee miksei itsellään ole kavereita. On sosiaalinen, muttei kykene ylläpitämään kaverisuhteita yllä, vaan katkaisee välit löydettyään jonkun vian heistä.
Onko muilla tällaista? Onko kyseessä jokin narsismi tai muu persoonallisuushäiriö?
Kaverini vaikuttaa perfektionistiselta, ja kaikki hänen saavutuksensa ovat vaativampia ja hienompia kuin muiden; autokoulussa oli tavallista vaativampi opettaja ja amk oli myös Suomen vaativin. Hän saattaa loukkaavasti puhua "ala-arvoisista ammateista" ja vähätellä työtäni "en suostuisi tekemään tuollaista". Vaikuttaa, ettei hän pidä siitä, jos joku "menestyy" häntä paremmin esim seurustelussa tai työssä. Hän saattaa aluksi kannustaa ja onnitella mutta vähän ajan päästä alkaakin piikittelemään tai vähän lyttäämään asiaa. Hän yrittää monessa asiassa päteä. Hän vaikuttaa usein tunteettomalta ja kylmältä.
Kaverini on impulsiivinen ja juhlissa yms. heittää koko ajan jotain juttua vuorollaan kullekin tyyliin "kerro joku hauska juttu" tai odottaa henkilön tekevän jotakin säpinää, mutta kaverini poistuu sanoen "kaikki on mua vastaan, mä lähen pois" ja tulee samantien paikalle ehkä vähän ärtyneenä.
Meillä on ollut ajoittain hauskaakin yhdessä, mutta nyt on alkanut nuo piirteet korostumaan entisestään ja me tehdään asioita aina hänen ehdoillaan. Joka kerta hänen tapaamisensa on tuottanut pahaa mieltä. Kaverini on ihmetellyt miksei me pidetä yhteyttä niin paljoa ja pohtinut että voihan tän katkaista, muttei viittis. Minä ja hänen avokkinsa olemme hänen ainoat kaverinsa. Itselläni on paljon kavereita ja ystäviä, joihin hän ei halua tutustua, mutta ihmettelee miksei itsellään ole kavereita. On sosiaalinen, muttei kykene ylläpitämään kaverisuhteita yllä, vaan katkaisee välit löydettyään jonkun vian heistä.
Onko muilla tällaista? Onko kyseessä jokin narsismi tai muu persoonallisuushäiriö?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi ollakin jokin persoonallisuushäiriö.
Tai sitten hän on kasvanut siten, ettei ole tottunut ylläpitämään (kaveri)suhteita. Voi olla, että itsekin olen vähän kankea ihmisten kanssa enkä osaa ystävävystyä tai pitää suhteita yllä. Neuvoja en osaa antaa, ehkä takana on jokin fyysinen ongelma, onkohan kilpirauhasjutut tutkittu?
Tutun kuuloista.Hän itse vaan tietää ja osaa kaiken,koettaa nostaa itseään jalustalle,omii toistenkin tekemät,hyvät teot ja sysää epäonnistumiset kavereiden piikkiin.Kaverisuhteet lyhyitä,koska aina vaan kaveris vikaa?Ahneus ja luotettavuus kuuluu kuvioihin.Voiko tällainen ihminen ottaa itseään niskasta kii ja muuttua?
Narsisti? Myös masennus voi oireilla äkäisyytenä. No, itse keskustelisin tyypin kanssa, kiinnittäisin hänen huomionsa siihen, miten hän käyttäytyy muiden seurassa ja muita kohtelee, ja miltä se sinusta tuntuu.
Jos on moukka/sekopää alkaa vain raivoamaan eikä mikään muutu. Silloin lopettaisin itse yhteydenpidon.
Kyllä tuo kuulostaa siltä, että ystävälläsi on jokin vakava mielenterveyshäiriö. Vai voiko ystäväksi nimittää sellaista, jonka seurasta tulee joka kerta paha olo? Ei minusta.
Valitettavasti vakavia mielenterveyshäiriöitä ei voi ystävän tuella parantaa. Ainoa, mitä voi tehdä, kehottaa hakemaan hoitoa vihan tunteisiin ja muuhun pahaan oloon. Selväähän on, että ystävälläsi ei ole hyvä olla. On kuitenkin väärin purkaa se ympärillä oleviin. Hänellä on hukassa tai lapsen tasolla ymmärräys siitä, että muiden pitäisi vain sietää moista käytöstä. En kyllä itse yksinkertaisesti uskaltaisi olla kenenkään seurassa, joka saa tuollaisia kohtauksia. Olet ilmeisesti hyvin kiltti ihminen, kun olet katsellut tuota näin kauan. En ainakaan tapaisi häntä kahden kesken, jos hän on noin arvaamaton. Jos vielä haluat olla hänen ystävänsä ja tuttavansa, voisit ensin sanoa hänelle itselleen että hänen käytöksensä on mielestäsi hyvin raskasta, et jaksa sitä enää ja ehkä puhua avokin kanssa, mitä mietä hän on tilanteesta. Mutta jos ihminen itse näkee itsensä olevan ok, ei mitään ole tehtävissä.
Kiitoksia vastauksistanne. Pitää myös paikkansa, että hän ei ole tottunut pitämään yllä kaverisuhteita.
"Hänellä on hukassa tai lapsen tasolla ymmärräys siitä, että muiden pitäisi vain sietää moista käytöstä. En kyllä itse yksinkertaisesti uskaltaisi olla kenenkään seurassa, joka saa tuollaisia kohtauksia."
Totta! Hänellä on lapsen tasolla ymmärrys siitä, että muiden pitäisi sietää hänen käytöstään! Niin totta! En olisi itse osannut paremmin pukea sanoiksi, tuo lause vain vahvisti käsityksiäni. Kaverini ei pyytele anteeksi käytöstään, vaan sanoo, että hän on vaan tällainen. Hänen miehensäkin kysyi joskus, miten hänen pitäisi suhtautua noihin kohtauksiin. Eli hän näyttää luonteensa miehensäkin seurassa.
Ristiriitaista tässä on se kaiketi, että hän toimii eräässä auttamistyössä ja kertoo nauttivansa ihmisten auttamisesta. Minulle ja muille läheisille tuttavilleen hän taas on aivan muuta kuin tuollainen... kaiken lisäksi arvostelee ihmisiä aika herkästi, milloin ulkonäöstä tai muusta. Hänen miehellään on yksi lapsi edellisestä liitosta, joka vierailee välillä heidän luonaan johon kaverini joskus sanoi ettei oikein tykkää sen lapsesta eikä halua osallistua kasvattamiseenkaan.
"Olet ilmeisesti hyvin kiltti ihminen, kun olet katsellut tuota näin kauan. En ainakaan tapaisi häntä kahden kesken, jos hän on noin arvaamaton."
Jep, en oikein uskalla olla hänen seurassaan ja siksi en ole nähnytkään häntä vuoteen. Totta, olen ollut liian kiltti hänelle - se voi johtua siitä, että olimme joskus hyvät ystävät enkä varmaan välittänyt tai huomannut kaikkia hänen oikkujaan. Piirteet ovat korostuneet ja menneet tosi loukkaaviksi. Omalle äidilleenkin hän saattaa huutaa kurkku suorana, jos ei ole tyytyväinen esim. lahjaansa. Erityisesti sen jälkeen meni sukset ristiin, kun hän oli eronnut ja itse seurustelin, niin hän ryhtyi piikittelemään ja sanomaan "tekin vaan ***sitte keskenänne". Mielestäni kommentti oli aiheeton, olin lohduttanut häntä pieleen menneestä suhteensta enkä toiminut siten, kuinka hän toimii minua kohtaan.
Tai kun olimme kolmestaan käymässä yhdessä nähtävyydessä, niin hän rupes jo suuttumaan, kun minä ja poikkikseni haluttiin käydä katsomassa yks juttu uudestaan. taas kun ei mennyt hänen suunnitelmien mukaan, ja poikkikseni kysyi, että suuttuiko se.
"Jos vielä haluat olla hänen ystävänsä ja tuttavansa, voisit ensin sanoa hänelle itselleen että hänen käytöksensä on mielestäsi hyvin raskasta, et jaksa sitä enää ja ehkä puhua avokin kanssa, mitä mietä hän on tilanteesta."
Ystävä en ole ollut pitkään aikaan, ennemmin tuttava. Olen joskus maininnut hänelle tästä, ja kaava on tämä: hän miettii asiaa, on pahoillaan ja selittelee mistä se johtuu. Asia saattaa nousta uudelleen esille esim. 1/2-2h päästä, jolloin hän rupeekin vähättelemään käytöstään sekä piikittelemään. Eli ei pysty nielee kritiikkiä. Veikkaan, että jos kerron hänelle juurta jaksain, mikä tässä jutussa on ongelma, niin hän raivostuu silmittömästi ja huutaa ettei hänelle "***ttuilla, senkun itket vain ja painu ulos". Näin on käynyt joskus, mutta tällä kertaa, pitkän tapaamisen jälkeen, hän tod näk katkaisisi välit totaalisesti. Ei minun mielestäni sellainen kaveruus ookaan mistään kotoisin, missä toisen täytyy olla pelossa.
Kiitos vastauksista!
Pomoni oli samanlainen kun hänen kanssaan aikoinaan olin kavereita.. Tuntui paikoittain kuin olisit hänestä kirjoittanut.
Minä tein päätöksen eriytyä, ensin työn puolesta ja sitten lopullisesti. Edelleen ajattelen häntä usein mutta oma mielenterveyteni ei kestänyt jatkuvaa arvaamattomuutta, raivokohtauksia ja surullisuutta :(
Uskon, että ainoa järkevä ratkaisua on tosiaan erityä tämän tyyppisistä ihmisistä. He eivät muutu, vaikka hetkelliset "hyvät ajat" saavat ehkä niin kuvittelemaan.
Ei kenenkään mielenterveys kestä tuollaista kauan.Mun kesti n 3v .Aina olin ihmeissääni kun ironisesti huomauteltiin mun asioista, vähäteltiin minun sekä meidän ikäisten(naisten,jotka molemmat tunnemme) ihmisten asioita, että hän sai itsensä nostettua "jalustalle". Mua neuvotiin ottamaan etäisyyttä jo pari vuotta sitten .Mutta EN uskonut että aikuinen ihminen voi olla oikeasti tuollainen,luulin että hän vitsailee.Mutta sitten kun juttelin psykologiaa opiskelevan tuttuni kanssa aiheesta (hän ei tunne tätä ihmistä) ja hänen outoa ,ailahtelevaa kohtelua hän sen sanoi:tuo ihminen ei ole koskaan ollut ystäväsi.Ymmärrä se.Sitten mietit,kunnolla MIETIT onko "tuttavuutenne" säilyttämisen arvoinen. Ja tulin siihen tulokseen että ei, ei ole. Ihminen joka haukkuu muita nostaakseen itseään "korkeammalle" ,on tyhmä. Varsinkin silloin kun EI OSAA hävetä käyttäytymistään jälkeenpäin.