Tämä on nyt tämä klassinen kysymys, jota kysytään hyvin usein joka paikassa. Mutta mitä mieltä sinä oikeasti olet? Onko sinulla kokemuksia siitä, että pettäjä olisi oikeasti muuttunut iän myötä?
Oma tapaukseni on enemmän ja vähemmän tragikoominen. Olen seurustellut mieheni kanssa melkein viisi vuotta on-off suhteessa. Kaksi ekaa vuotta oltiin yhtäjaksoisesti yhdessä, kunnes mies petti. Samalla hän myös sairastui vakavasti, joka muutti kuvioita aika paljon; annoin pettämisen anteeksi ”sairastumisen” takia ja oltiin vielä vuosi yhtäjaksoisesti yhdessä, kunnes erottiin erään riidan päätteksi. Sen jälkeen suhteemme on muuttunut on-off kaltaiseksi. Pari kuukautta yhdessä, kunnes mies pettää, erossa muutaman viikon tai kuukauden ja taas palataan yhteen. Välillä erotaan riitojen takia, välillä jonkun muun syyn takia. Ja taas mies haluaisi mut takaisin, viimeksi ”suhde” katkesi tietysti pettämiseen kaverin kanssa. Nyt mies vannoo pettämisen loppuvan, ei tee kuulemma enää ikinä niin, haluaa mun kanssa perheen, olla mun kanssani loppuelämänsä jne..Uskoako häntä kaiken tapahtuneen jälkeen? Hän ei pysty puhumaan oikein mistään asiasta, pettämisestä parilla sanalla ja jos kysyn, mikä olisi nyt muuttunut, niin vastaus on ettei hän tiedä, muttei vaan petä enää. Surullista tässä on, että mä tiedän olevani aivan liian kiltti, jollakin tasolla haluan aina uskoa häntä ja hieman säälinkin, toisaalta taas haluaisin haistattaa v***n ja vihdoin ja viimein jatkaa elämääni. Surullista tässä myös on, että me molemmat ei olla mitään teinejä enää, vaan mullakin alkaa pian olemaan elämä siinä pisteessä, että jos mä oikeesti haluisin joskus vielä lapsia ja perheen, mun tarttis tehdä jotain. Miks hemmetissä mä aina hellyn, kun se ottaa yhteyttä tai miks mä aina hellyn, kun nään sen??
Oma tapaukseni on enemmän ja vähemmän tragikoominen. Olen seurustellut mieheni kanssa melkein viisi vuotta on-off suhteessa. Kaksi ekaa vuotta oltiin yhtäjaksoisesti yhdessä, kunnes mies petti. Samalla hän myös sairastui vakavasti, joka muutti kuvioita aika paljon; annoin pettämisen anteeksi ”sairastumisen” takia ja oltiin vielä vuosi yhtäjaksoisesti yhdessä, kunnes erottiin erään riidan päätteksi. Sen jälkeen suhteemme on muuttunut on-off kaltaiseksi. Pari kuukautta yhdessä, kunnes mies pettää, erossa muutaman viikon tai kuukauden ja taas palataan yhteen. Välillä erotaan riitojen takia, välillä jonkun muun syyn takia. Ja taas mies haluaisi mut takaisin, viimeksi ”suhde” katkesi tietysti pettämiseen kaverin kanssa. Nyt mies vannoo pettämisen loppuvan, ei tee kuulemma enää ikinä niin, haluaa mun kanssa perheen, olla mun kanssani loppuelämänsä jne..Uskoako häntä kaiken tapahtuneen jälkeen? Hän ei pysty puhumaan oikein mistään asiasta, pettämisestä parilla sanalla ja jos kysyn, mikä olisi nyt muuttunut, niin vastaus on ettei hän tiedä, muttei vaan petä enää. Surullista tässä on, että mä tiedän olevani aivan liian kiltti, jollakin tasolla haluan aina uskoa häntä ja hieman säälinkin, toisaalta taas haluaisin haistattaa v***n ja vihdoin ja viimein jatkaa elämääni. Surullista tässä myös on, että me molemmat ei olla mitään teinejä enää, vaan mullakin alkaa pian olemaan elämä siinä pisteessä, että jos mä oikeesti haluisin joskus vielä lapsia ja perheen, mun tarttis tehdä jotain. Miks hemmetissä mä aina hellyn, kun se ottaa yhteyttä tai miks mä aina hellyn, kun nään sen??
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sinun tapauksesi mies ei ainakaan muutu. Ajattele, jaksatko huolehtia tulevaisuudessasi lapsistanne yksin, kun mies juoksee vieraissa? Jos tuo ajatus ei saa sinua harkitsemaan tarkoin hänen ottamistaan takaisin, en tiedä miten muuten saisin sinut heräämään.
Pettäjä voi muuttua aivan siinä missä petettykin. On-off -suhteenne perustuu juuri siihen, että aina hellyt jatkamaan suhdetta. Sinun ei kannata tuhlata aikaa sen miettimiseen muuttuuko mies vai ei. Sitä ei tiedä, tulevaisuutta kun ei voi ennustaa. Sen sijaan mieti sitä mitä sinulle itsellesi tapahtuu, jos aina vain hellyt, säälit miestä, olet liian kiltti, tyydyt tyhjiin selityksiin.
Olette aivan oikeassa. Hassuintä tässä on se, että nuo teidän kirjottamat jutut ei tullu mulle mitenkään yllätyksenä, vaan oon itte tiedostanu ne jo aikoja sitten. Mun muutama tosi läheinen ystävä ihmettelee miks oon niin kiltti ja et toi mies ei oo mua ansainnu, yks jopa ei suostu näkemään enää koko tyyppiä. Ja mä tiedostan jollakin tasolla, et mä tosiaan oon liian hyvä sille ja se ei oo ansainnu mun rakkauttani, mut miks mä aina silti löydän itteni tästä jamasta? Kai mun on pakko varmaan vaihtaa numeroa tai jotakin..
Sinä teet "jaman" ja olet sen ansainnut aina siihen asti, kunnes tajuat erota ihan oikeasti.
Hei ap
Minä olin avioliitossa samanlaisen tapauksen kanssa. Vaikka hän haki eronkin niin kuitenkin jatkettiin suhdetta, hän laittoi oman asunnon vaikka käytännössä asui luonani vielä kaksi vuotta. Jona aikana petti minua monta kertaa. Kolmas vuosi oli aikaa jolloin yritin tosiaan päästä hänestä irti. Ajoin hänet ulos kun selvisi että hän oli kihloissa toisen kanssa( nainen soitti)..
Päätin, että tämä ei enää jatku, enää en huoli häntä takaisin. Olin tosissani, hain kirjallisuutta ja luin, ahmin kaiken kirjallisuuden joka käsitteli aihetta.
Meni puolivuotta ja luulin olevani jo vahvoilla
Ykspäivä hän taas soitti, ja katui, kertoi olevansa muuttunut mies, rakastaa minua ja kaipaa tanssimistamme, mielenrauha löytyy vain luotani.
Hyi kuinka imelää tekstiä mutta olin taas myyty.
Luvattiin alkaa puhtaalta pöydältä kukaan ei enää tulisi väliimme.Kolmen viikon kuluttua hän ehdotti, että lähdettäs viihteelle näyttään ihmisille, että nyt on uudet tuulet mittarissa. Epäilin että kannattaako.
Noh, eipä olis kannattanu. Käytiin kahtena iltana, ensimmäinen ilta oli aivan ihana. Seuraavana iltana oli joku 60 vuotis bileet joihin vein hänet kun en itse halunnut mennä. Hän kuitenkin soitti ja pyysi tulemaan koska haluaa olla kanssani
. Menin ja jo sisäänmennessäni näin hänen juttelevan naisen kans jonka kans minua oli alunperin pettänyt ja joka oli käräyttänytkin miehen.Nainen oli jopa taannut asuntolainan miehelle tämän hankkiessa sen asunnon joka oli tyhjillään kun mies oli kuitenkin tullut takasin luokseni.
Mies vannoi, että naisesta ei mitään huolta hän ei enää mene sen verkkoon, älä pelkää rakastan vai sinua.
Lähdettiin yhdessä kotiin. seuraavana päivänä aikoi käydä omalla asunnollaan ja tulla syömään.
MIes katosi kuin tuhka tuuleen. Se ruoka jäi syömättä ja kaikki muutkin ruat sen jälkeen. Hän ei vastannut soittoihini, vaihtoi puhelinnumeronkin.
Silloin luulin, että kuolen. Se otti niin lujille että melkein kuolinkin.
Olen jälkeen ollut itselle vihainen siitä, että annoin sen viimisen tilaisuuden. Olin jo niin vahvoilla mutta hän pudotti minut alemmas mitä olin koskaan ollut. eikä asiaa parantanut yhtään, että jouduin tuon naisen ilkeilyn kohteeksi.
Minullekin sanoi ystävät aina, että älä anna käyttää itseäs hyväksesi, osa omaisistani pyysivät sanomaan miehelle terveisiä, että on parempi, että ei tavata.
Ilman ystäviä ja omaisia en ehkä olisi se ihminen joka olen tänäpäivänä. Minä menin terapiaan, söin rauhottavia puolivuiotta. Mutta niin vain sieltä sitten nousi menin tanssikursseille ja aloin uuden elämän.
Sydämeni nahkan kuorineena ja onnellisena siitä, että selvisin hengissä.
Tahdon tällä sanoa sinulle ap, että tuollaiset miehet eivät todellakaan ole rakkautemme arvoisia. Älä haitä elämääsi hukkaan tuollaisen kanssa. Hae apua. Kerrot , että perheenperustamisella alkaa olla kiire. Sitä suuremmalla syyllä vaihda kurssia. Ala harrastaanjotain jossa tapaat uusia ihmisiä.
Nauti elämästä.
Meille kaikille petetyille on vielä ihminen jossakin joka oikeasti rakastaa ja kunnioittaa meitä. Sitä odotellessa oikastaan ruoto ja rinta rottingille.
Kaikkea hyvää sinulle
Petturi on uskollinen ainoastaan omalle taipumukselleen pettää.
Oma kokemukseni on, että ei muutu koskaan. Pysyy suhteessaan niinkauan kuin tuntee hyötyvänsä siitä, sitten alkaa veri vetää muualle.
Petturin keskimääräinen suhteen kesto 5-10v jonka aikana on katellu vihreämpiä niittyjä useamman kerran.
Jotkut petturit saattavat kyllä elää suhteessa koko loppuelämänsä mutta eivät ole uskollisia. Siinä onkin puolisolla sulattamista.
Kiitos teille kaikille! Kai mä halusin kirjottaa tänne ja kertoa tarinani lyhykäisyydessään teille, jotta mulle taottaisiin tätäkin kautta järkeä päähän jo niin itsestäänselvässä asiassa ja jotta mä oikeasti lopultakin tajuaisin. Mä oon "tuhlannut" jo liian monta hyvää vuotta nuoruudestani tolle idiootille, yhtäkään vuotta se ei enää saa, joskus tulevaisuudessa, kun olen täysin valmis, joku paljon parempi ja sen ansaitseva saa ne :) En halua myöskään katkeroitua asiasta lopun ikääni, koska teen siinä vaiheessa hallaa vain itselleni. Haluan uskotella itselleni, että tällä kaikella on syynsä ja että tästä kaikesta oppii. Opinpahan ainakin tulevaisuudessa arvostamaan miehessä kaikkia pieniäkin hyviä puolia :) ihana harrastus minulta onneksi jo löytyy, johon voin purkaa kaikki agressioni. Puhumattakaan muutamasta korvaamattomasta ystävästä! Täytyy nyt vain pysyä tiukkana ja aloittaa kylmä linja, kun tuo yksi soittaa. Mun puhelin ei tunne enää vastaus-nappulaa, kun näytössä vilkkuu eräs nimi..
Suuntasi on oikea. Ansaitset parempaa, miehen jonka kanssa perustat oman perheen. Miehen joka ottaa vastuun omasta ja toisten (myöhemmin mahdollisten lasten) elämästä, rakentaa tulevaisuuttaa kanssasi ja elää sinua arvostaen.
Kaikkea hyvää sinulle ja uudelle elämälle. Älä todellakaan anna periksi.
Aina kun on tunteita on elämää, kun on elämää on toivoa. Riippuu teidän halustanne ja motivaatiosta. Kuinka paljon haluatte tehdä töitä???? Itsekseen asiat eivät muutu. Olen itse pettäjä kuin petettykin. En ole ex pettäjä koska pettäminen johtuu jostakin psyykkisen rakenteen vauriosta. Eli en voi sanoa etten petä enää. Mutta nykyään tiedän miksi petin ja halua varoa joutumastakaan houkutuksiin. Nykyistä en ole pettänyt. En tee sitä itseni vuoksi. Eli voi muuttua mutta kuten alkoholisti. On aina alkiholisti. Ei tipan tippaa. En siis anna asettaa itseäni houkutuksiin koska jos antaa pikkusormen....
Ehkä tuo muuttuminen on väärä termi, ainakin minulle, nykyisessä suhteessani ei ole kertaakaan tullut mieleeni pettäminen, olen 100 % sitoutunut nykyiseen kumppaniin.
Tapasimme ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten. Monien vaiheiden jälkeen saimme lopulta toisemme ja nyt oltu aviossa muutama vuosi.
En koe muuttuneeni olen vain perillä.
Onnellisia loppuja tapaa erittäin harvoin, en varmaankaan ole ainoa palstalla joka jakaisi mielellän positiivisen kertomuksesi kanssasi.
Viiminen lauseesi "En koe muuttuneeni olen vain perillä". hohtaa lämpöä ja luottamusta elämään ja parisuhteeseen.
nyt kun olemme rakkaani kanssa, kuten sanoin, perillä, on elämässä rakkaus ja rauha, käsi kädessä kuljetaan, aina muistetaan läheisyys ja kunnioitus,
inspiroidutaan toisistamme aina uudelleen ja uudelleen, siinä otteita elämästämme
Ai kun ihanaa rauhaa ja rakkautta, sitä se minäkin.
OLen onnellinen puolestanne.
Vaikka pikkuisen tulee mieleen tuo niin ihana lause "en koe muuttuneeni olen vain perillä". Todella ihanaa jos niin on. En halua pelotella mutta niin minäkin luulin aikoinaan.
Muistuu mieleen oman avioliitton alku. Kun alettiin seukkaamaan ja mies tuli kotiini ensimmäistä kertaa, hän istui sohvan kulmassa, veti minut kainaloon ja sanoi, että " on kuin aina olisin ollut tässä, kuin olisin tullut kotiin".
Ensimmäisen vuoden mies kantoi ruusuja joka kuukauden sinä päivänä kun päivämäärä oli sama kun oltiin alettu seurustelemaan.
Minulla ei ollut minkäänlaista tietoa hänen petollisuudesta. Eikä hän ensimmäisten seitsemän vuoden aikana pettänytkään. Viini ja ruusut oli elämäämme. Elimme onnellista elämää. MIes itse sanoi moneen kertaan olevansa onnellinen.
Juuri kymmenen vuotta sitten kun olimme olleet aviossa 7v. minä olin sairastellu jo pitempään alkoi hän jo kesällä käymään yksin viihteellä. Sieltähän se uusi sitten löytyi. Vaikka jatkoimmekin suhdetta useamman vuoden ajan niin vasta silloin minulle paljastui mihinkä mies kykenee.
Siitä miehestä joka oli kertonut tulleensa kotiin ja olevansa onnellinen kanssani paljastui julma pettäjä joka käytti hyväkseen kahden naisen luottamusta.
Monien vaiheidn jälkeen he kuitenkin avioituivat ja toivon todella, että petturi olisi vihdoinkin tullut perille.
Eikä aiheuttaisi enää pahaamieltä yhdellekään naiselle.
En usko, että pettäjä muuttuu vapaehtoisesti vaan hän vanhenee eikä rahkeet enää riitä jahtaamiseen.
Paras pysyä viimeisen löydön kanssa tai saattaa muuten olla edessä pitkä ja yksinäinen vanhuus.
jaa eikö hänellä vielä ole uutta kakkosta, muistan että mainitsit siitä jo muutama vuosi sitten...eli taas valehtelit...
on se kumma kun mihinkään ei tänäpäivänä voi luottaa
No sinun sanoihin ei ainakaan voi luottaa.
Kun sanot ei niin tarkoitat kyllä. Kun lupaat olla häiritsemättä niin häiritset kuitenkin.
Sormet ristissä selkäsi takana odotat tilaisuutta päästä kertomaan miehelle kuinka tämän vaimo tätä haukkuu..
Kun viet toiselta jotain ,niin syytät tuon toisen tukkineen elämääsi.
Kun esittätdyt jollekin niin syytätä henkilön häiritsevän sinua.
Valheita, valheita. Vuosien varrella kirjan verran valheita..
; Oi tätä nykaikaa, kun on niin kapeakatseinen ykköstynyt kakkonen joka ei ymmärrä kuinka petetyillä ja jätetyillä riittää myötätuntoa häntä kohtaan. Olis varmaan paljon helpompaa sinullakin jos hyväksyisit , että jätetty ei ole vihollisesi vaan nainen joka tuntee nykyisen puolisosi ja toivoo todella, että et joutuisi kokemaan samaa mitä itse sai kokea petturin ja sinun taholta.
Pettäjä voi muuttua, mutta tuskin saman ihmisen kanssa jota on pettänyt. Näin ainakin eräälle tuttavalleni kävi. Petti ensimmäistä vaimoaan, ero tuli (ei pettämisen takia tosin), ja seuraavalle vaimolleen on sitten ollut uskollinen, ja ovat ilmeisen onnellisiakin.
Eli kyllä, mutta se vaatii sellaisen puolison jota pettäjä ei halua pettää. Siinä tapauksessa että puolisoa on jo petetty, näin tuskin tapahtuu. Se mikä ajoi pettämiseen, ajaa siihen todennäköisesti tulevaisuudessakin.
Kyllä, nimenomaan näin. Itsekin syyllistyin pettämiseen aiemmissa suhteissani, mutta minulle naisena se tarkoitti aina sitä, että silloinen parisuhde ei tyydyttänyt, Pettäminen oli paha tapani hakeutua ulos parisuhteesta. Tiedän, täysin väärä ja lapsellinen tapa.
Nykyisin olen suhteessa, josta en etsi pakotietä. Ei tulisi mieleenkään pettää, koska suhde toimii kaikilla osa-alueilla.
Nyt varmaan moni toivoo että tulen petetyksi itse. Ymmärrän, se olisi mulle täysin oikein. Uskallan kuitenkin väittää, että olen oppinut jotain virheistäni ja itsestäni.
Aloittajan miehen kohdalla asia ei kuitenkaan taida olla näin.
Sitä mieltä, että pettäjä voi muuttua, petettykin voi muuttua pettäjäksi, tai pettää voi vasta myöhemmin, esim. 25 vuoden uskollisen vuoden jälkeen. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu huomenna, viiden tai 50 vuoden päästä. Kysymys on silti aina hetkestä tässä ja nyt.
Tylsyys pelastaa tässäkin! Ei ole pelkoa pettämisestä, kun ei vaan ole naisten mielestä kiinnostava.
Pettäjä on aina pettäjä.
Elämässä tulee ja menee ihastuksia eikä niihin pidä takertua. Ihastuminen ja flirttikin piristää päivää mutta jättäkää se siihen äläkää alkako petämään. Kun ette tiedä/ymmärrä kuinka pahasti särjette toisen ihmisen.
Eihän kukaan tietentahtoen halua päättää tehdä syntiä.
"Eihän kukaan tietentahtoen halua päättää tehdä syntiä."
Jokaisella, ihan jokaisella meistä on omat syntinsä ja synnin taakkansa kannettavanaan.
Heh heh hee...minäpä olen kuullut yhdestä joka ei ole koskaan tehnyt mitään väärää tai saatika syntiä... siitä huolimatta elämä ei hymyile
its a sin ??????
Its a sin; onpa hauskaa sinäkö tunnustat antavs vauhtia alamäkeen? Toivottavasti vauhti ei huimaa ja pysyy raiteilla sinun toiveista huolimatta.
mitä kielikuvia... en anna ;) edes vauhtia
kerroin vain mitä olen k u u l l u t
Niin,its a sin; kannattaako kaikkia juttuja kuunnella? Ensimmäinen kommenttisi antaa ymmärtää, että olisit vahingoniloinen. Ihmettelenkin, että miksi?
its a sin, minäkin olen lukenut erään tunnetun henkilön sanoneen, "jos" minä kuolen
Aivan oikein, jokainen tekee syntiä, se kaurapuuron syöminenkin ilman Jeesusta on syntiä.
Meille on annettu ymmärrys valita miten elämme, mutta voi sanoa, että viisi niistä kymmennestä käskystä voidaan soveltaa avioliittoon.
Älä valehtele, Älä varasta, Älä tee huorin, Älä lausu väärä todistusta lähimmäisestäsi, Älä himoitse lähimmäisesi taloa, vaimoa/miestä äläkä mitään mikä on hänen omaa.
Aamen! Ja tätä ei pidä unohtaa koskaan! Synnin palkka on kuolema!