Esitän väitteen. Suurin osa ikisinkuista on vähän outoja, tai muuten vain hankalia ihmisiä. Minä mukaanluettuna, en yhtään yritäkään väittää, että tämä ei koskisi minua.
Edellämainittu väite on jotain, jonka varmasti suurin osa palstalaisista ja muistakin ikisinkuista implisiittisesti ymmärtää omasta itsestään. Siitä vain harvoin puhutaan avoimesti, tällä tavoin kuten minä nyt otan asian esiin. Mielenkiintoista ei oikeastaan ole siis väitellä siitä, onko tuo totta. Paljon kiinnostavampaa on puhua siitä, miksi oudot ikisinkut eivät kohtaa toisiaan.
Esitän toisen väitteen. Suurin osa miespuolisista ikisinkuista on suhteellisen sinut oman outoutensa kanssa, ja pystyvät kohtuullisesti hyväksymään muidenkin outouden, jopa silloin, kun muiden outous on erilaista outoutta kuin katselijan oma. Naispuoliset ikisinkut taas... He eivät ole. Heille on hyvin vaikea edes myöntää olevansa vähän poikkeavia. Kova uranainen haluaa nähdä itsensä naisellisena, höpsönä tyttelinä. Taiteellinen boheeminainen haluaa nähdä itsensä juurevana maatalonemäntänä. Jne. Naisille on vaikeaa hyväksyä omaa erikoisuuttaan.
Koska ikisinkkunaiset eivät osaa hyväksyä omaa outouttaan, eivät he tietenkään osaa myöskään hyväksyä sitä ikisinkkumiehissä. Siksi kaltaiset eivät kohtaa. Ikisinkkunaiset etsivät sitä toimitusjohtaja-jääkiekkoilija-perusmies sankariaan, joka pelastaisi heidät outoudelta, ja tekisi heistä tyypillisiä naisia.
Edellämainittu väite on jotain, jonka varmasti suurin osa palstalaisista ja muistakin ikisinkuista implisiittisesti ymmärtää omasta itsestään. Siitä vain harvoin puhutaan avoimesti, tällä tavoin kuten minä nyt otan asian esiin. Mielenkiintoista ei oikeastaan ole siis väitellä siitä, onko tuo totta. Paljon kiinnostavampaa on puhua siitä, miksi oudot ikisinkut eivät kohtaa toisiaan.
Esitän toisen väitteen. Suurin osa miespuolisista ikisinkuista on suhteellisen sinut oman outoutensa kanssa, ja pystyvät kohtuullisesti hyväksymään muidenkin outouden, jopa silloin, kun muiden outous on erilaista outoutta kuin katselijan oma. Naispuoliset ikisinkut taas... He eivät ole. Heille on hyvin vaikea edes myöntää olevansa vähän poikkeavia. Kova uranainen haluaa nähdä itsensä naisellisena, höpsönä tyttelinä. Taiteellinen boheeminainen haluaa nähdä itsensä juurevana maatalonemäntänä. Jne. Naisille on vaikeaa hyväksyä omaa erikoisuuttaan.
Koska ikisinkkunaiset eivät osaa hyväksyä omaa outouttaan, eivät he tietenkään osaa myöskään hyväksyä sitä ikisinkkumiehissä. Siksi kaltaiset eivät kohtaa. Ikisinkkunaiset etsivät sitä toimitusjohtaja-jääkiekkoilija-perusmies sankariaan, joka pelastaisi heidät outoudelta, ja tekisi heistä tyypillisiä naisia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jälleen kerran: vika on siinä _toisessa_ sukupuolessa. Kyllähän _minä_ niin hyvä olisin (vaikka vähän outo), mutta _tuo toinen_, vaikka ihan mielikuvitushahmo, koska oikeasti ei tunneta sen toisen ryhmän edustajia, ei ole...
Jokainen toinen ihminen on minuutesi peili. Se mikä toisessa on väärässä, sen kanssa et ole itse sinut.
Miten vaikeaa tämä perusasia on ymmärtää?
Minä en pidä ilkeistä, hyväksikäyttävistä ja tietämättömistä ihmisistä. Minkä kanssa minä en siis ole sinut?
Kun nyt pyysit diagnoosia:
Jos törmäät usein tuollaisiin (ilkeisiin, hyväksikäyttäviin ja tietämättömiin) ihmisiin ja mietit pajon heidän tekemisiään, et ole sinut omein rajojesi kanssa.
Jos taas ohitat moiset olankohautuksella tai muuten pystyt väistämään heidän vaikutusta elämääsi ja mielenrauhaasi, rajasi ovat kunnossa.
On eri asia olla pitämättä jostain ja manata ja miettiä toisten "pahuutta" pakkomielteisesti.
Sanoisin myös, että et ole sinut sen kanssa, että ihmiset ovat erilaisia eri tilanteissa ja käytös on eri asia kuin ihmisen ominaisuus. Eli kun pistät rajasi kuntoon, moni ihminen jota olet pitänyt noita negatiivisia ominaisuuksia omaavana muuttaa käytöstään. Miten suhtaudut ihmiseen kun tämän käytös muuttuu?
Mää ainakin voin myöntää olevani outo ja hankalakin..Isänikin on sanonut, että en saa ikinä miestä kun olen niin vaikea. Mutta eipä hänkään kyllä ilman minua pärjäisi vaimonsa eli äitini kuoleman jälkeen. Hän kun on tottunut siihen, että nainen hoitaa melkein kaiken. Senkään takia en nyt jaksaisi passata ketään muuta miestä. Olen siis ilman.
Sulla on harhakuvitelma, että kaikki miehet haluaa, että nainen passaa heitä.
Ei oikeasti ole..Vaikkakin todellisuuteni perustuu nykyään jokseenkim tähän palstaan. Tällä palstallahan haukutaan naiset veteliksi, laiskoiksi ja itsekkäiksi sekä kaipaillaan jotain 50-luvun naista.
Olipahan taas väitös, minusta hyvin suuri osa pariskunnista on outoja. Katsopa joskus vaikka kaupassa kuinka hassunnäköisiä pariskuntia siellä menee, joskus on nainen hass, joskus mies ja joskus molemmat mutta niin vain on oudot löytäneet toisensa.
Siinä mielessä kyllä saatat olla oikeassa että sellainen ihminen joka ei niin hirveästi ajattele että mitähän ne muut ajattelee voi sitten ollakin jonkun mielestä outo kun ei yritä kaiken aikaa olla yleisesti hyväksytyn standardin mukainen ja ehkä sitäkautta sitten helpommin sinkkukin.
Niin, olisi ehkä pitänyt selittää tarkemmin. Lähtökohtani "outoudelle" oli enemmän tilastotieteellinen. Outous on kuin varianssi, kuinka kaukana ollaan odotusarvosta. Helposti pariutuvat ihmiset ovat outoja kuten me kaikki, mutta heidän outoudensa vain sattuu olemaan odotusarvo.
Oikeastaan keskihajonta olisi varmaan vielä parempi vertauskuva. Näin ei ole enää mitään väliä sillä, mihin suuntaan outous menee odotusarvosta. Outous on vain etäisyyttä keskipisteestä.
Kuinka moni ihminen on siinä keskipisteessä? Varmaan aika harva, eli eikö he ole sitten niitä aidosti outoja?
Kaappihomoja kaikki. Kyllä oikea heteromies tekee mitä vain päästäkseen pimpin päälle
Hyvin kirjoitettu. Naiset eivät kestä sosiaalisia paineita, heillä on suurempi superego (yhteisön painostus). Semmonen toisten odotusten mukaan juokseminen on lopunpeleissä aika surkeaa elämää ja päätyy katkeruuteen.
Jepjep, naiset ovat sellaisia ja tällaisia. Kyllä täällä naiset tunnetaan (ja haukutaan).
Miten voi olla niin vaikea nähdä tämänkin "tiedon" olevan vain omien tunteiden heijastumaa?
Eikö täällä ole taas koko päivä valitettu sitä, että naiset ovat mielestään jotakin hrveän erikoista?
Koska on kivempaa velloa omissa ennakkoluuloissa kuin kohdata todellisuus. On kivaa, kun tunne-elämä on ennalta-arvattavaa ja voi ulkoistaa omat negat. tunteet toisten ihmisten ominaisuuksiksi.
Vastaan teille molemmille: jos haluatte esimerkkejä ainakin muutamasta ikisinkkunaistyypistä, hankkikaaa käsiinne jostain se viime syksynä tullut Ylen ohjelma, "Parittomat". Siinä on jo (varoittavia) esimerkkejä muutamasta tyypillisestä naisten tavasta haluta ihan erilaisia miehiä kuin itse ovat.
Itselläni ei kylläkään ole tähän päivään asti kertynyt päivääkään kokemusta seurustelusta eikä niistä petihommistakaan naisten kanssa... tosin se on yleensä johtunut joko ujoudesta tai siitä ettei ole kiinnostanut.
Mitä omituisuuteen tulee niin myönnän kyllä erottuvani joukosta aika paljonkin. Harvat nyt kummiskaan vääntää sadan sivun lopputyötä keskiaikaisesta moraalifilosofiasta. Mutta itse kyllä olen aihealueesta erittäin kiinnostunut.
Ujouskin on juttu, joka on paljon helpompi voittaa, jos vastapuoli haluaa ujoudesta päästävän yli. Olen ainakin omalta kohdaltani tajunnut, että osa pahimmista vastoinkäymisistä naisten iskemisessä nuorempana tuli juuri siitä, että ei ne kohteena olleet naiset edes halunneet, että olisin sulava ja viehättävä. Ne olivat täysin vääriä naisia minulle. Jos olisin valinnut paremmin, niin ehkä vastaan olisi tullut enemmän sellaisiakin naisia, jotka olisivat halunneet minun pääsevän yli kömpelyydestäni tutustumistilanteessa, ja käyttäytyneet sitten minua tilanteessa tukien.
Mielenkiintoinen näkökulma... itse tunsin vielä jonkin aikaa sitten olevani pattitilanteessa, kun tuo yksi ns. väliaikainen ihastukseni pyöri jatkuvasti mielessä. Mutta varattuhan se oli, ei tuollaiset kaunottaret enää parinkympin pintaan kauaa sinkkuna pysy. Minun olisi pitänyt hyödyntää tilaisuutta silloin kun tilaisuus oli, mutta juna meni jo enkä usko että meistä enää koskaan tulee mitään. Tai mistä sen nyt loppujen lopuksi kukaan varmuudella tietää. Tällä palstalla periaatteen mieskin on useasti purkautunut omia pettymyksen tunteitaan ja syyllistänyt itseään niin tehdyistä kuin tekemättömistäkin asioista, enkä usko että varsinkaan menneistä ajoista haaveileminen saa ketään voimaan siitä sen paremmin.