UINTI AIKASI 25 METIN ALLAS

Hengitystä ei kannata varsinaisesti pidättää. "Hapen loppumisen" tunne kun ei johdukaan siitä, että happi loppuisi, vaan siitä, että kroppaan kertyy palamistuotetta eli hiilidioksidia. Ensimmäinen vaihe on opetella hengittämään hitaasti ulos veden alle, jolloin hiilidioksidia poistuu hitaasti hengitysilman mukana ja "kammon tunne" syntyy hitaammin.

Toinen on sitten sukellusasennon parantaminen, eli mahdollisimman vaakatasossa, aaltomaisella/kalanpyrstömäisellä potkulla (ei polvia koukistaen) ja kädet tiukasti yhdessä, pää suojassa käsien välissä, jolloin sukellusaika pitäisi lyhentyä. Jälleen helpoin, kun alkuvauhti on kova, eli altaan päädystä reipas ponnistus.

Ja sitten on tietysti erilaisia hengenpidätysharjoituksia, esimerkiksi uidessa harjoitus, jossa altaanmitan alussa hengitetään kaksi kertaa, sitten yksi veto hengittämättä, hengitys seuraavalla vedolla, kaksi vetoa hengittämättä, jne. Sama toimii myös esim. juostessa tai kävellessä. Äärimmäiset hengityksenpidätysharjoitukset tietysti turvallisimpia kuivaharjoitteluna. Vapaasukelluksessa käsittääkseni on turvallisuussyistä pintautumisen jälkeen tietyt kuviot, mitkä pitää pystyä suorittamaan, eli jos kilpasukeltaja vetää itsensä ihan äärimmilleen, niin suoritus on hylätty. Tietysti useimmat erikoistumattomat eivät vie sukeltamista ihan noin äärimmilleen, mutta on syynsä, miksi "ammattilaisetkaan" eivät mene ihan sinne viimeisille rajoille saakka.

juho.ratava kirjoitti:

Hengitystä ei kannata varsinaisesti pidättää. "Hapen loppumisen" tunne kun ei johdukaan siitä, että happi loppuisi, vaan siitä, että kroppaan kertyy palamistuotetta eli hiilidioksidia. Ensimmäinen vaihe on opetella hengittämään hitaasti ulos veden alle, jolloin hiilidioksidia poistuu hitaasti hengitysilman mukana ja "kammon tunne" syntyy hitaammin.

Toinen on sitten sukellusasennon parantaminen, eli mahdollisimman vaakatasossa, aaltomaisella/kalanpyrstömäisellä potkulla (ei polvia koukistaen) ja kädet tiukasti yhdessä, pää suojassa käsien välissä, jolloin sukellusaika pitäisi lyhentyä. Jälleen helpoin, kun alkuvauhti on kova, eli altaan päädystä reipas ponnistus.

Ja sitten on tietysti erilaisia hengenpidätysharjoituksia, esimerkiksi uidessa harjoitus, jossa altaanmitan alussa hengitetään kaksi kertaa, sitten yksi veto hengittämättä, hengitys seuraavalla vedolla, kaksi vetoa hengittämättä, jne. Sama toimii myös esim. juostessa tai kävellessä. Äärimmäiset hengityksenpidätysharjoitukset tietysti turvallisimpia kuivaharjoitteluna. Vapaasukelluksessa käsittääkseni on turvallisuussyistä pintautumisen jälkeen tietyt kuviot, mitkä pitää pystyä suorittamaan, eli jos kilpasukeltaja vetää itsensä ihan äärimmilleen, niin suoritus on hylätty. Tietysti useimmat erikoistumattomat eivät vie sukeltamista ihan noin äärimmilleen, mutta on syynsä, miksi "ammattilaisetkaan" eivät mene ihan sinne viimeisille rajoille saakka.

Lue lisää

Onnistuu muillakin tekniikoilla. Itse (mies) sukelsin 17-vuotiaana uimakouluja käymättömänä lauantaiuimaripohjalta kevyesti 25m, mutta rintauinnin tekniikalla. Enkka oli 25 metrin altaassa n 33 metriä, kun kääntyi päässä hengittämättä ja lähti takaisin. Nykyisin kolmevitosena menee 25m hengittämättä, mutta pinnalla ja vaparilla. Lähdöt vedestä, ei hyppyä; itsellä olennaista on syvään hengittäminen ennen lähtöä muutama minuutti, viimeisellä sisäänvedolla keuhkot mahdollisimman täyteen ja sitten matkaan. Sukellettaessa tekniikka on mun mielestä olennaisempaa, jos idea on vain päästä se 25 hengittämättä. Vaparilla sen kun runttaa 110% ja aika on huonollakin tekniikalla max 25 sekkaa (ainakin mulla). Samaa luokkaa kai aloittelijoilla yleensäkin?

klklghjklghjj kirjoitti:

Onnistuu muillakin tekniikoilla. Itse (mies) sukelsin 17-vuotiaana uimakouluja käymättömänä lauantaiuimaripohjalta kevyesti 25m, mutta rintauinnin tekniikalla. Enkka oli 25 metrin altaassa n 33 metriä, kun kääntyi päässä hengittämättä ja lähti takaisin. Nykyisin kolmevitosena menee 25m hengittämättä, mutta pinnalla ja vaparilla. Lähdöt vedestä, ei hyppyä; itsellä olennaista on syvään hengittäminen ennen lähtöä muutama minuutti, viimeisellä sisäänvedolla keuhkot mahdollisimman täyteen ja sitten matkaan. Sukellettaessa tekniikka on mun mielestä olennaisempaa, jos idea on vain päästä se 25 hengittämättä. Vaparilla sen kun runttaa 110% ja aika on huonollakin tekniikalla max 25 sekkaa (ainakin mulla). Samaa luokkaa kai aloittelijoilla yleensäkin?

Lue lisää

En varsinaisesti tiedä vapaasukelluksesta paljoakaan, mutta ihmisessä happea riittänee yllättävän pitkään ja pelkästään hapettomalla energialla (kansanomaisesti sanottuna maitohapoilla, joskin tuo ei ole koko totuus) lienee mahdollista edetä lähes minuutin verran. (Vaatii harjoittelua ja sattuu.)

Vastus kasvaa suhteessa vauhdin neliöön (t.s. vauhdin kaksinkertaistuessa vastus nelinkertaistuu), joten mitä suurempi vauhti, sitä enemmän uintiasento vaikuttaa. Vauhti on suurimmillaan hypättäessä tai ponnistettaessa päädystä. 25 metrin altaalla uintikisat ovat hyvin pitkälti ponnistuskilpailuja eli eniten aikaan vaikuttava tekijä on, miten altaan päätyjä pystyy hyödyntämään. Tällöin virtaviivaisuus korostuu.

Kun nopeus poistetaan kuviosta ja sukellusmatka riippuu sukelluksen taloudellisuudesta, niin veikkaisin, että käsivetojen (ja erityisesti niiden eteen palautuksen) rooli korostuu, koska ainakin periaatteessa yksi käsiveto on suurin piirtein yhtä taloudellinen kuin yksi potku. Liike on laajempi, mutta lihakset ovat pienempiä. Kun vauhti hiljenee, vartalon asento menettää merkitystä. Esim. kovassa vauhdissa vedenalainen rintauinnin potku - polven koukistus - hidastaisi vauhtia huomattavasti. (Lapsilla ja nuorilla näkee uimakisoissa, että potkuun valmistautuminen pysäyttää vauhdin, ja käsien palautuksella jopa uidaan vähän takaperin.) Mutta vauhdin vähetessä vastuskin vähenee, joten tehokas jaksottainen rintauinnin potku, jota seuraa liuku lähes pysähdyksiin saakka voi olla hyvinkin taloudellinen tapa liikkua.

Olen uinut 12.8 ja olen 11.v tyttöuimari ;-) Iha hyvä aika toi 24

kilpauimari.. kirjoitti:

Olen uinut 12.8 ja olen 11.v tyttöuimari ;-) Iha hyvä aika toi 24

11v. kilpauimari, en epäile. Olen yli 30v mies ja osaavat junnut menee tuplasti nopeammin. Se alleviivaa tekniikan olennaisuutta. Kunnioitus sinne

Kyllä pitäisi