Monet ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, mitä aito yksin oleminen merkitsee. Se taas johtuu siitä, että he eivät ehkä koskaan ole olleetkaan yksin. Vaikka ihmiset väittäisivät yksiössään: "Olen yksin", niin eivät he ole. He eivät kerta kaikkiaan pysty nauttimaan todellisesta yksinolosta, koska heillä on alituisena seuralaisenaan sellainen riistäjä kuin "itse". On siis tällöin "minä" ja "itse", joten yksin olemisesta ei täten ole tietoakaan. "Itse" eli ehdollistunut ja ohjelmoitu mieli sanelee pakonomaisesti ja jatkuvasti jotakin ja kehittää yksinäisyyden ja onnettomuuden tunnetta. "Itsestä" ja harhaisesta minäkuvasta vapautuminen merkitsee todellisen "minän" löytämistä ja läsnäolevalle hetkelle antautumista. Silloin ihminen tajuaa, että itse asiassa yksin oleminen ei ole sen kummempaa kuin jonkun seurassa oleminenkaan. Todellinen yksin oleminen on meditaatiota parhaimmillaan! Toisaalta samalla tuo yksin oleva otus tiedostaa myös, ettei olekaan aivan yksin, vaan on osa todellisuutta, universumia, pirstoutumatonta kokonaisuutta; hän on siis yhtä kaiken olevan kanssa. Erillisyyden ja yksinäisyyden tuntu on näin kadonnut. Kuolemalla "itselle" voittaa sielun.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Joo, mutta jos todella kaipaa itsensä lisäksi ihmistä jonka kanssa jutella ja jakaa asioitaan. Halata ja pussata, niin ei se kauheasti auta, että tietää kaiken tuon.
Vaikka kuinka pärjää yksinään ja on hyvä olla yksinään, niin kai sitä silti saa kaivata toista ihmistäkin?
On se kuitenkin toisen seurassa oleminen niin tärkeetä, että kokonaisia ihmiskuntia on syntynyt. Jos kaikki olis meditoineet itsensä yksinäisyyden onnellisuuteen, niin olisko täällä enää sitä yhtäkään ihmistä meditoimassa yksinään? No eipä olisi.
"Vaikka kuinka pärjää yksinään ja on hyvä olla yksinään, niin kai sitä silti saa kaivata toista ihmistäkin?"
Riippuu aivan täysin, mitä kaipauksella tarkoitetaan. Jos se on tervettä halua sen ohella, että tiedostaa, että elämä on jo muutenkin mallillaan, hyvä niin. En sano, ettenkö minäkin kaipaisi toista ihmistä joskus, mutta samalla tiedostan, että ihan hyvä näinkin, joten kaipuu ei ole sairaalloista, vaan tervettä. Se, että terveesti haluaa jotakin, tiedostaen siis samalla, että kaikki on hyvin, ei tietenkään estä ihmistä toimimasta haluamansa asian eteen, kuten juttelemalla uusille ihmisille. Terveen halun ymmärrän hyvin, mutta jos jollakulla tuollainen asia, kuten kumppanin löytäminen, hallitsee pakonomaisesti ajatusten juoksua ja estää olemasta onnellinen, niin silloin kyseisellä henkilöllä on todella peiliin katsomisen paikka.
"On se kuitenkin toisen seurassa oleminen niin tärkeetä, että kokonaisia ihmiskuntia on syntynyt. Jos kaikki olis meditoineet itsensä yksinäisyyden onnellisuuteen, niin olisko täällä enää sitä yhtäkään ihmistä meditoimassa yksinään? No eipä olisi."
Niin, ihmiskunnan jatkuvuuden kannaltahan on välttämätöntä olla toisten seurassa, tosin kaikkien yksilöiden ei tarvitse olla, jotta jatkuvuus toteutuu. Ja toisaalta siitäkin voidaan olla montaa mieltä, että onko nyt yhden ihmislajin jatkuvuus maailmassa mitenkään tärkeää, jos siis näin objektiivisesti ajatellaan. Luonnolle on samantekevää, onko ihmisiä maapallolla vai ei.
Mutta se mitä tällä viestilläni jälleen kerran haen, on se, että vaikka joutuisikin olemaan yksin eikä ehkä koskaan saisi kumppania eikä täten siis pääse toteuttamaan omalta osaltaan ihmiskunnan jatkuvuutta, niin turha tässä on kenenkään masentua ja olla onneton, sillä sellainen on yhdentekevää. Elämästä voi nauttia yksinkin, vaikka haluaisikin ulkoisella tasolla jotakin enemmän, kuten seuraa, ja tekisi sen eteen jotakin.
Maailmassa on luonnollisesti terveyttä ja sairautta. Molemmat ihan yhtä normaaleja ja luonnollisia ilmiöitä. Kaikkeen ja kaikelle on olemassa syy. Myös Einarin epätoivolle. Olipa se sairastuttavaa tai tervehdyttävää.
Kaikki ei kykene kaikkeen.
"Niin, ihmiskunnan jatkuvuuden kannaltahan on välttämätöntä olla toisten seurassa, tosin kaikkien yksilöiden ei tarvitse olla, jotta jatkuvuus toteutuu. Ja toisaalta siitäkin voidaan olla montaa mieltä, että onko nyt yhden ihmislajin jatkuvuus maailmassa mitenkään tärkeää, jos siis näin objektiivisesti ajatellaan. Luonnolle on samantekevää, onko ihmisiä maapallolla vai ei."
- Totta. Yksilön kannalta kuitenkin enemmistö yksilöistä kaipaa toista ihmistä ollakseen ja kokeakseen me-ilmiön. Tää me tehtiin ja koettiin yhdessä.
"Mutta se mitä tällä viestilläni jälleen kerran haen, on se, että vaikka joutuisikin olemaan yksin eikä ehkä koskaan saisi kumppania eikä täten siis pääse toteuttamaan omalta osaltaan ihmiskunnan jatkuvuutta, niin turha tässä on kenenkään masentua ja olla onneton, sillä sellainen on yhdentekevää. Elämästä voi nauttia yksinkin, vaikka haluaisikin ulkoisella tasolla jotakin enemmän, kuten seuraa, ja tekisi sen eteen jotakin."
- Muistathan ettei kaikille ole asia noin yksiselitteinen ja yksinkertainen. Antaa virran viedä ja ajelehtii itse siinä mukana, mihin sattuu ajelehtimaan. Toiset räpiköi minkä ehtii ja silti käteen jää ei mitään.
"Kaikki ei kykene kaikkeen."
Ei tässä ole mistään kykenemisestä kiinni, koska kertomani asiat todellakin ovat niin yksinkertaisia kuin olla ja voi; jopa lapsikin tajuaa ne. Epätoivoon ei ole mitään pätevää syytä, koska epätoivon, kuten kaiken muunkin kärsimyksen, yhteinen nimittäjä on mieli. Mieleen samastumattomuus eli arkisten murheiden ylittäminen vapauttaa epätoivosta ja muista negatiivisista tunteista. Tämän tajuaminen ja edellisten viestieni sisäistäminen on äärimmäisen yksinkertaista. Siksi en ymmärrä, miksi asian pitäisi muka vain antaa olla ja antaa toisten räpiköidä, kun siitä voi mainitakin joillekin ihmisille, kuten palstaa lukeville, ja tuoda täten tietoisuutta pimeyteen.
Oikeasti, kaikki ei kykene kaikkeen mihin sä oletat kykenevän. Mikä itselle on pläkki selvää, ei kaikille välttämättä ole.
No ei se painostaminen oikeen toimi kauhean hyvin. Jos joku asia alkaa tuntumaan painostavalle, se kääntyy asiaa vastaan.
Saarnaaminen on saarnaajalle iloinen asia, kuulijalle se voi olla tosi raskasta ja turhauttavaa.
Koko sanamuoto "kykeneminen" on alun alkujaankin väärin. Niin kuin on myös, jos sanoo "ponnisteleminen". Kuvittele lasta, joka laskee pulkalla alas mäkeä. Laskiessaan mäkeä alas lapsi ei tee mitään, vaan painovoima. Lapsi ei siis ponnistele, vaan katselee kaiken toteutumista ympärillään. Juuri tästä on oivalluksessa kysymys, vapautumisesta, ei ponnistelusta tai kykenemisestä. Tekstejäni ei tarvitse kenenkään miettiä mielen avulla, vaan ne voidaan äkisti oivaltaa. Ja oivaltaminen ei ole ajatus, vaan se nousee mielen tuolta puolen. Siksi kyseessä ei voi olla kykenemis- tai ponnistelukysymys.
Ja mistä muuten olet vetäissyt sellaisen johtopäätöksen, että tämä olisi painostamista? Kenties kirjoitankin palstalle paljon samasta aihepiiristä, mutta vastuu on lukijalla itsellään, antaako hän kertomani asian painostaa vai ei. Lähtökohtaisesti siis mikään kirjoittamani asia ei sinällään ole painostamista. Mutta ymmärrän toki, että tällaisia väärinkäsityksiä sattuu. On lukijan omaa syytä, jos hän ottaa tekstini raskaasti ja turhauttavasti. Tai itse asiassa se ei edes johdu lukijasta, vaan lukijan ehdollistuneesta mielestä. Mutta tähänkin vaivaan on onneksi olemassa se yksinkertainen lääke: oivallus.
Mitenhän mä tämän sulle nyt muotoilisin. Se avainsana on juurikin se ihmisen mieli. Jos se olis aina niin yksinkertaista säätää mieli tietylle kanavalle, kuin radion kanavat. Varmasti kaikki tekisi niin, millä helpommalla pääsisi.
Tuskin kukaan haluaisi vaivata päätään yhdelläkään murheella, ellei joskus haasteeksi ikään kuin ristisanatehtävänä.
Ihmisen mieli todellakin on yksinkertaista säätää tietylle kanavalle aivan kuten radiokin, ja näin ollaan itse asiassa tehtykin, hypnotisoimalla näkemään sellaista, mitä ei ole. Moni ei vain edes ole tullut huomanneeksi tätä, koska se tapahtuu jo niin nuorena meissä, siis ohjelmointi. Meidät ohjelmoitiin lapsena niin vanhempien, median kuin yhteiskunnankin toimesta sellaisiksi murheita tuntevaksi olennoksi, opettamalla, miten vain toisen ihmisen hyväksynnästä, arvostuksesta ja huomiosta voisi elää, koska kenenkään ei ole mukamas hyvä olla yksin. Ja sitten päälle vielä sanottiin, että se on ihan ok, että tuntee surua, murheita ynnä muuta taakkaa, ja että niitä saa kokea ja näyttää vapaasti.
Oivaltamisen eli aivopesusta vapautumisen jälkeen asiat tapahtuvat juuri siten, kuin helpoimmalla pääsisi. Oivaltaessaan ihminen palaa takaisin sille samalle energiatasolle, jolla hän värähteli ennen ohjelmointia eli pikkulapsena. Tämä energiataso päästää meidät tosiaankin helpoimmalla eli ilman kärsimystä, ja se on meidän luonnollinen tilamme, joka vain on myöhemmin peitetty kaikenlaisilla elämänvalheilla ja ehdollistumilla. Meitä ei kehoiteta tulemaan uudelleen lapsiksi, vaan lasten kaltaisiksi. Nyt sen mielen voi kuka tahansa ja koska tahansa säätää aivan uudelle kanavalle, vapautumisen kanavalle. Tätä edesauttaa tietenkin se, että joku vihjaisee asiasta. Ja kun asiasta on vihjaistu, niin miksi kukaan enää sen jälkeen haluaisi taistella tuulimyllyjä vastaan, kun on mahdollisuus valita se helpoin tie.
Maailmassa on mieletön määrä vihjailijoita, mutta jokaisen oivalluksen takana on ihmisen oma matka oivalluksen lakipisteeseen. Nämä lakipisteet pitää jokaisen oivaltaa itse.
Tosta aivopesusta olen kyllä aika pitkälle samaa mieltä. Ihminen aivopestään lapsesta saakka olemaan niin kuin edellisetkin ihmiset aivopestiin. Mä en vaan usko profetiaan ja saarnaamiseen. Asiaan jota hoetaan jollekin, ikään kuin aivopestäisiin. Asioista voi jutella ja keskustella, mutta jokaisen pitää itse olla se joka niistä löytää jotain jota elämäänsä soveltaa.
Joskus voi tuntua uskomattomalle ettei joku tajua jotain mitä itse on tajunnut, mutta elämä on sellaista. Pitää kaatua, nousta ja taas kaatua ja nousta, jatkaa matkaa ja koittaa tajuta mitä tapahtui.
Asioilla, joista keskustelen, ei ole mitään tekemistä profetian ja saarnaamisen kanssa, sikäli kuin ymmärrän noiden käsitteiden merkityksen. Aloitan keskustelun jostakin aiheesta tai kommentoin johonkin toiseen aiheeseen kirjoittamalla viestin. Jos lukijalle välittyy epäselvä kuva tilanteesta, tarkennan asiaa tarvittaessa lisää ja valaisen asiaa eri esimerkein, jotta oivallukselle eli sille askeleelle, jonka toinen ihminen itse ottaa, olisi suotuisat oltavat. Tämä on keskustelua parhaimmillaan, ja nautin keskustelemisesta ihmisten kanssa. Ihmisten ei ole pakko kaatuilla jatkossa enempää, vaan heissä saattaa herätä jotakin suurta, ja tätä heräämistä voidaan edesauttaa hyvällä keskustelulla.
No ehkä mä ymmärrän sitten väärin sun kirjoituksen. Minusta kun se välillä vähän polkee paikallaan. :)
Sori.
Itse olen yksin suurimman osasn ajasta, mutta juuri koskaan en tunne itseäni yksinäiseksi. Eli kyllä yksinolostakin voi nauttia. :)
Olen täysin samaa mieltä aparaatin kanssa. Minkä ihmeen takia ihmisten täytyy olla toistensa seurassa kun voi olla yksinkin? Ihmisten tulisikin erakoitua yhteiskunnasta ja viettää loppuelämä täysin itsekseen. Tuo seuraan hakeutuminen kun ei ole mikään pakollinen tarve elämässä, vaan halu, josta meidän tulisi päästä eroon.
Ehdotankin, että vietämme loppuelämämme itsekseen sillan alla makoillen ja olemalla täysin eristyksissä muusta yhteiskunnasta.
Allekirjoitathan väitteeni, Aparaatti?
Kuules nyt, provoilijan alku. Sinun pitäisi kaksi kertaa miettiä, ketä yrität provosoida. Muuten käy niin, että naurulleni ei tule loppua seuraavanakaan päivänä. :D
Anteeksi. Luulin vain että halusit itse vain provoilla asian kanssa. Tuntuu vain jotenkin oudolta että yksinoloon voisi tottua.
Höpö höpö. Nuo sinun kootut selityksesi eivät ikävä kyllä auta yhtään, sorry. Paitsi tietenkin yhdessä asiassa ne auttavat sitäkin enemmän, nimittäin antamaan lisää naurun aihetta minulle. :D
Uskon sen mitä Raamatussa sanotaan: Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Raamatussa nyt sanotaan kaikkea muutakin sellaista, mikä ei sovi enää nykymaailmaan millään lailla.
Juuri nykypäiväänhän Raamattu sopii kuin rikka silmään.
Älä tee huorin, älä tapa, älä kuvittele olevasi Herra, kunnioita isääsi ja äitiäsi jne.
http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/10kaskya.html
Kannattaa se seura silti pyrkiä valikoimaan huolella. Tutun tuttuja tietysti voi olla paljonkin, jos sellainen kiinnostaa.
"Uskon sen mitä Raamatussa sanotaan: Ihmisen ei ole hyvä olla yksin."
No tuossa avauksessapa tuli todettua myös se asian käänteinen puoli: aina kun kuvittelet olevasi yksin, et ole yksin. Olet yhtä kaiken olevan kanssa. Menit minne tahansa, vapahtaja on kanssasi aina, näin teologisesti ilmaistuna. Jos sinun ei ole hyvä olla, silloin yhtälössä on yksi ylimääräinen muuttuja, nimeltään ehdollistunut ja ohjelmoitu mieli, riistäjä.
Ehkä foorumilla on ihmisiä, jotka ovat yksin enemmän kuin on terveellistä ja lääkäri määrää.
Heko heko.
Niinhän sitä sanotaan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta toisaalta... yksinolossa on tietenkin se hyvä puoli, ettei tarvitse luopua asioista tai tehdä kompromisseja muiden ihmisten miellyttämiseksi. Yksinolo tekee ainakin oman elämäni paljon yksinkertaisemmaksi, mutta toisaalta jos toinen ihminen sattuu kiinnostamaan ja huomaat tuntevasi häneen vetoa, seksuaalisesti tai muuten (tässä yhteydessä tarkoitan seksuaalisella vetovoimalla paljon muutakin kuin sitä että viisari nousee pystyyn) niin kyllä se mielestäni on merkki siitä että aidosti haluaa jakaa oman elämänsä jonkin toisen kanssa ja tuottaa onnellisuutta myös toiselle. Luultavasti biologisena viettinä on useissa tapauksissa myös suvun jatkaminen.
Muistan lukioaikanani lukeneeni yhden Herman Hessen teoksen jossa ihmiskontaktia kokonaisuudessaan luonnehditiin ns. kauniiksi asiaksi, mutta itse uskon ihmiskontakin olevan kaunis asia silloin kun sitä pystytään soveltamaan oikein eikä se ole kummallekaan osapuolelle tuhoisaa vaan ennemmin rakentavaa ja antoisaa. Tämä kun ei päde läheskään kaikkiin niihin ihmiskontaktin muotoihin mitä nyt kuvitella saattaa.
Näin. Jos tämän kirjoittamani Scheißen nyt haluaa vielä tiivistää, niin:
1. Oivalla oman elämäsi kauneus ja suloisuus sillä, että elämäsi on jo nyt hyvin ja onnellista, koska se tulee sisimmästä, mielen tuolta puolen. Yksinkin voit nauttia elämästä sekä olla rento, tyyni ja tasapainoinen, ilman kärsimystä. Sinulla ei siis ole mitään pätevää syytä masentua tai olla onneton, vaikka sinulla ei olisikaan vierelläsi tällä hetkellä ketään.
2. Jos sinua kiinnostaa tutustua uusiin ihmisiin, tutustu. Mutta älä valita, jos tutustuminen ei johda mihinkään ja jäät yksin. Kaikki on silti hyvin. Myöhemmin, jos haluat, voit laittaa uutta matoa koukkuun, mutta älä tee sitä sen vuoksi, että olet turhautunut. Hoida ensin oma turhautuneisuus pois kohdan 1 mukaisesti ja kiinnitä sitten vasta huomiotasi uusiin ihmisiin tutustumiseen. Näin toimiessasi rakentava ja antoisa suhdekin on joskus mahdollinen, toisin kuin silloin, jos suhdetta yrittää rakentaa sisäisesti rikkinäisenä.
Jännä psykologinen ehdollistumiskoe menossa tällä palstalla, jo pelkästään se, että nimimerkki aparaatti on kirjoittanut jotain saa ihmiset miinustamaan hänen kommenttejaan. Olette liian ennustettavia ja siksi haavoittuvaisia, hyvin haavoittuvaisia.
PS. En lukenut yhtään viestiä tässä ketjussa :D
Tosiaan, miksi jotkut vaivautuvat edes avaamaan koko ketjua, jos ei ole muuta tekemistä kuin tulla miinustamaan viestejäni ja heittämään puskista jotakin omituista ininää sen sijaan, kun voisi vain skipata koko ketjun, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Näköjään minä taidan olla joillekin ihmisille yllättävän tärkeä tällä palstalla. :D
Ps. Huomasin I-Ching, että joku oli katkeroitunut sinunkin viestistäsi ja laittanut siksi miinuksen, ennen kuin itse painoin äsken plussan. Taisi osua eräälle lukijalle ja kunnolla tuo sinun viestisi. :D
Kyynikoita osa näistä ihmisistä on, siis koiramaisia. Give a dog a bone etc :D
https://www.youtube.com/watch?v=EQ3swBEBqBc
Ajattelin kylläkin tätä:
http://www.youtube.com/watch?v=A9ySJ1AuPlk
Hahaha, näin juuri. Ja lisäksi osa tuntuu olevan riippuvaisia meikäläisestä, kun noita faniavauksia on palstalle silloin tällöin ilmestynyt. ;D
yksin on tylsempi juoda kaljaa kun kavereiden kanssa
Hienoa tekstiä. Olen oivaltanut tämän saman. Ainoa mitä tuo ei korvaa, on tietenkin seksi. Jota janoaa aika ajoin, ihan luonnollisista syistä. Ei välttämättä lisääntymisvietin takia, sillä lapsia on tullut jo tehtyä edellisessä suhteessa, mutta jo ihan nautinnon takia. Ihmisen perustarpeeksi seksikin on määritelty. Sooloseksi vaan ei tunnu olevan sama asia, vaikka sitäkin voi yrittää boostata leffoilla ja välineillä. Henkinen yhteys vastakkaiseen sukupuoleen puuttuu.
Olemisen mestarina voin vastata tähän, että seksiä on ihan tervettä haluta, mutta toisten ihmisten kanssa suoritettava seksi ei ole perustarve niin kuin vesi, ravinto, uni ja ulostaminen. Eli vaikka sitä ei saisi jonkun toisen ihmisen kanssa syystä tai toisesta välttämättä koskaan, voi silti olla tasapainoinen ja onnellinen.
Voihan siitä yksinolosta nauttiakkin mutta totaalisesta seksittömyydestä ja rakkauden puutteesta harvempi kykenee nauttimaan. En minä ainakaan halua kuolla itselleni. En halua olla kuollut robotti joka vain tuijottaa kattoa sängyssä maaten tyhjä katse silmissä.
Aika harva ihminen joka jää ilman seksiä vasten omaa tahtoaan on mitenkään henkisesti tasapainoinen yksilö.
Eihän kenenkään tarvitsekaan kärsiä rakkauden tai seksin puutteesta. Minä en ainakaan kärsi rakkauden puutteesta. Tiedän, että sisimmässäni on pysyvän rakkauden, tasapainon ja onnellisuuden lähde. Kuka tahansa voi näin tehdä ja huomata, että itse asiassa on jo rakastettu, vaikka kukaan ulkopuolinen ei sitä osoittaisikaan sinulle. Seksin puutteestakaan ei kenenkään tarvitse kärsiä. Onhan sooloseksikin seksiä, määritelmän mukaan. Joten jos ei satu olemaan invalidi, niin seksiin on jokaisella tältä osin ainakin mahdollisuus.
Se, että niin monet eivät ole henkisesti tasapainossa, johtuu siitä, että he eivät ole tajunneet muutamia asioita, joita olen koittanut selittää. Ilman muita ihmisiä ja seksiä muilta ihmisiltä, voi silti olla tasapainossa ja onnellinen. Yksi esimerkki olen minä. En ole koskaan saanut keneltäkään seksiä enkä ole ollut suhteessa, mutta en valita. Sen sijaan hymyilen vain ja jatkan elämääni. Moni ei voisi uskoa tällaista puhetta, mutta se perustuu mielenrauhaan, jonka olen omalla kohdallani löytänyt. Tällaisen samanlaisen löydön voi tehdä kuka tahansa.
Vaikka olisit tehnyt paljon töitä parisuhteen tai seksisuhteen löytämiseksi eikä vieläkään ole onnistanut, niin ei syytä huoleen tai epätoivoon. Voit toki jatkaa yrittämistä edelleen, mutta pettyä tai masentua ei tarvitse, vaikka ei onnistaisikaan. Kaikki on silti jo nyt hyvin.
Eikös Tommy Hellsten sanonut "Saat sen, mistä luovut"? Jos hän on oikeassa, niin saat seksiä ja parisuhteen ennen pitkää helpommin kuin kukaan muu tällä palstalla ;)
Jep. Seuraavana täysikuun yönä, kun istuskelen koneeni ääressä, taivaalta tipahtaa kaksi huoraa, jotka lentävät ikkunasta sisään ja mätkähtävät syliini iltapanoksi. Ja tietysti sanovat niin kuin Grönbladille ennen tuplakihlausta: "Tahdon." ;DDD