On ilmiselvää etteivät sellaiset sovi parisuhteeseen. Vihaajamies ajattelee, ettei naisella ole saanut olla mitään muuta elämää häntä ennen, eikä myöskään mitään häntä rakkaampaa elämässään. Hänen pitää olla numero yksi.
Pysytään naiset kaukana näistä tunteettomista, avuttomista reppanoista ja annetaan niiden ruikuttaa täällä maailman tappiin kuinka "koira on tärkeämpi kuin mies" ja toisen aisuriksi en ala".
Nämä miehet ovat niin itsekkäitä, ettei niistä ole parisuhdemateriaaliksi. Hyviäkin miehiä on, ja jos ei osu kohdalle, niin PALJON parempi yksinkin kuin tuollaisen omahyväisen p*skiaisen kanssa.
Olen lapseton enkä tähän elämäntilanteeseen voi ottaa koiraa, vaikka haluaisin. Nettitreffeillä kuitenkin kerron, että minulla on koira, koska reaktio paljastaa haluanko jatkaa tutustumista miehen kanssa. Koirista pitävä ymmärtää tämän testin hyvin, jos muuten natsaa. ;)
Pysytään naiset kaukana näistä tunteettomista, avuttomista reppanoista ja annetaan niiden ruikuttaa täällä maailman tappiin kuinka "koira on tärkeämpi kuin mies" ja toisen aisuriksi en ala".
Nämä miehet ovat niin itsekkäitä, ettei niistä ole parisuhdemateriaaliksi. Hyviäkin miehiä on, ja jos ei osu kohdalle, niin PALJON parempi yksinkin kuin tuollaisen omahyväisen p*skiaisen kanssa.
Olen lapseton enkä tähän elämäntilanteeseen voi ottaa koiraa, vaikka haluaisin. Nettitreffeillä kuitenkin kerron, että minulla on koira, koska reaktio paljastaa haluanko jatkaa tutustumista miehen kanssa. Koirista pitävä ymmärtää tämän testin hyvin, jos muuten natsaa. ;)
Vastaukset 46
Vanhimmat
Jos joku mies sanoisi sinulle vaikkapa että auto on ykkösasia hänen elämässään, niin mitä oikein ajattelisit? Jos kiinnostus lopahtaisi siihen, niin miksi kenenkään miehen pitäisi sitten sietää se, että koira on ykkösasia elämässäsi?
Auto on eloton esine ja koira on elollinen joten ei voi mitenkään verrata. Toki autostakin pitää huolehtia mutta auto ei voi kuolla jos ei niin tee.
Miksei voi verrata? Miksi on jalompaa pitää elävää luontokappaletta vankina? Entä kuinka koiranomistajat oikeuttavat moraalittoman "rodunjalostuksen" joka palvelee vain ihmisen omahyväisyyttä - ja samalla synnyttää eläimille sairauksia joista ne eivät alunperin kärsineet?
No ei vaan voi, koska toinen on elollinen ja toinen ei. Koiria en ole koskaan omistanut mutta kissoja kylläkin. Eivät lemmikit varmaankaan hyvässä kodissa koe olevansa vankina..ja huonoihinkin oloihin tottuu, valitettavasti. Rodunjalostuksesta olen kyllä samaa mieltä. Eläintenpitokieltoja pitäisi määrätä enemmän mutta kuka kaikkea pystyy valvomaan. Samoin kuin moni vahinkolapsi saisi jäädä syntymättä jos ei vanhemmat pysty/halua huolehtia.
koiraa ei ole olemassa ilman ihmistä. villiintyneet koirat ja sudet ovat ainakin sosiaalisesti ja käyttäytymiseltään oma lajinsa. koirat eivät ole siis vankeja koska ne eivät oole villieläimiä.
Olen kerran seurustellut miehen kanssa, jolle koira oli kaikista tärkein. Koira oli niin riippuvainen exästäni, että kun hän meni esim. vessaan tai muualle siljetun oven toiselle puolelle, niin koira alkoi itkeä lohduttomasti. Yöllä koira pyrki väkisin sänkyyn. Itse en tykkää nukkua koiran kanssa samassa sängyssä. Jos istuimme sohvalla vierekkäin, niin koiran piti päästä väliimme. Tuli tunne, että koira oli exän todellinen tyttöystävä, en minä. Joten voisin sanoa, että koiraansa rakastunut poikaystäväkandidaatti ei ehkä ihan nappaisi enää...
Minä arvosta koiria paljon enemmän kuin yli yhden miehen käyttämiä lutkia saati näiden äpäriään.
paska!
Kirjoittaja on poistanut tämän viestin. Ja hyvä niin.
Jos naisella on koira, niin voitte varmaan kuvitella mitä sen karvaturrin kanssa on harrastettu...
Se on hyvä, että ilmoitatte itsestänne heti kättelyssä. Lemmikit ovat ihmiskunnan ällöttävin itsekkyyden ilmaisumuoto. Vaikka itse elukka ei olisikaan niin suuri ongelma (mitä se kyllä on) kuin itsekkyys, purkaa tämä diilin heti.
Lemmikinomistajilla on tunnetusti myös keskivertoa pahempia tunne-elämän ongelmia.
Haise pahalle matt the rat. Tunnevammainen tunnut olevan itte. Taidat olla itte joku omaan käteen vetäjä etkä muuta.
Toi sun kirjoituksesi kertoo ittestäs aika paljon, eikä todellakaan mitään hyvää!
Oma kirjoituksesi antaa kuvan tasapainoisesta ihmisestä.
Oivallus klo 02:03 yöllä.
Missä kohtaa treffeillä sä sitten kerrot totuuden, ettei sulla mitään elukkaa ole ja se oli vaan testi? Miten mies siihen suhtautuu? Sähän valehtelet heti kättelyssä.
Onko sun mielestä oikeasti ihminen itsekäs, jos ei tykkää eläimistä tai lapsista? Mun mielestä on erittäin itsekästä ottaa esim. koiraa johonkin kerrostaloon, jossa eläin joutuu olemaan päivät pitkät neljän seinän sisässä. Ei se ole eläimen elämään. Luuletko yhdenkään eläimen olevan onnellinen kahlittuna ahtaaseen asuntoon?
Jotkut ihmiset ei osaa pitää järkeään päässä kun eläimen ottavat. He asettavat eläimen jalustalle, jonka yli ei mene kukaan. Miten sellaisen ihmisen kanssa parisuhdetta muodostat? Tottakai eläimestä on pidettävä huolta jos sellaisen hankkii. Mutta kun tuppaa monelta unohtumaan, että eläin ei ole ihminen. Eläin kiintyy tietenkin siihen ihmiseen, joka sitä syöttää ja kävelyttää ja rapsuttaa. Mutta että eläin olisi parempi ystävä kuin ihminen, se ei mene mun kaaliin. Ei sen kanssa voi puhua, ei se hoida sua kun oot kipeä, eikä hautaan saattele.
Itsekästä on myös hankkia lapsia vain sen takia, että niin kuuluu tehdä, toisetkin tekee niin. En mä usko, että kukaan varsinaisesti lapsia vihaa. Hienoa mun mielestä jos uskaltaa sanoa ääneen, ettei musta ole lapsista huolehtimaan ja heitä kasvattamaan. Miten se ilmentää ihmisen itsekkyyttä? Mulla on ihanat lapset ja heidän hyvinvointi on mulle äärimmäisen tärkeää. Kuitenkin parisuhteessa lapset ei ole maailman napa. Ovat aivan samalla viivalla puolison kanssa, yhtä tärkeitä. Mä luulen, että monilla miehillä on huonoja kokemuksia naisista, joille lapset on kaikki kaikessa. Ei suhde toimi, jos ei jousteta puolin ja toisin. Mutta missä menee joustavuuden raja? Pitääkö miehen alistua olemaan naisen elämässä aina se kakkonen? Miksi hänen ei anneta olla tasavertainen perheessä?
"Nainen olen": miten mielestäsi koiraa sitten pitäisi pitää, ellei omistajan töissä ollessa neljän seinän sisällä? Miksi juuri kerrostalo on paha paikka? Tiedän paljon koiria, jotka asuessaan "onnellisesti" maalla, ovat olleet teljettyinä pesuhuoneeseen omistajien töiden ajan, siis paljon pienempään tilaan kuin kerrostaloasunto.
Eräässä paikassa koiraa pidettiin ulkona tarhassa ja ainoa ihmiskontakti sillä oli kerran päivässä, kun sille vietiin hätäisesti ruokaa. Näiden tietämieni "onnellisten" maalla asuvien koirien "liikunta" koostui niistä hetkistä, kun aukaistiin ovi ja koira pääsi pihapiiriin tekemään tarpeensa. Melko pian se tulikin oven taakse odottelemaan sisään pääsyä, kun ei sillä paralla muutakaan aktiviteettia siellä pihalla yksin ollut.
Toisekseen: syötkö lihaa? Etkö sääli esimerkiksi niitä yhtä älykkäitä ja tuntevia elämiä kuin vaikka koiratkin, jotka viettävät KOKO elämänsä teljettynä parteen eivätkä pääse edes kääntymään eivätkä KERTAAKAAN ELÄMÄSSÄÄN ulos? Vain päästäkseen surkean elämänsä päätteeksi kammottavalle matkalle teurasautossa kohti pelottavaa ja tuskallista loppua.
Se, ettei halua eläimiä vihaavaa puolisoksi, ei tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi olla tasavertainen.
Olet kyllä aika yksinkertainen jos kuvittelet vihaksi sen että joku ei halua elämäänsä sinun valintojasi ykskaks ottaa. Itse pidän eläimistä, varsinkin koirista mutta en sellaista ole kuitenkaan hankkinut ihan vain siksi että siihen liittyy aika paljon vastuuta ja hoitamista niin että yksin sitä olisi hankala ajoittain pitää.
Koirallisen naisen, sellainen on joskus ollutkin jonkun aikaa, voisin hyvinkin ottaa mutta sen pitäisi olla sitten semmoinen joka jaksaa ja osaa sitä oikein hoitaa eli käyttää lenkillä riittävän usein, exä pysyi itsekin timmissä kunnossa, ja osaa myös kouluttaa niin että se koira osaa käyttäytyä fiksusti. Laiskaa koiranaista en ottaisi koska se käytännössä tarkoittaisi sitä että se koiran hoito- ja koulutusvastuu kaatuisi sitten minulle kun en haluaisi pitää hauvelia huonolla hoidolla jos minun elinpiirissä olisi. Oleellisempaa ei siis ole millainen koira vaan millainen emäntä on kyseessä.
Lapsiakaan en vihaa mutta lapsellista naista taas en ottaisi ihan vain siksi että se lapsi on vielä isompitöinen hoidettava kuin se koira ja jos nainen ei ole pystynyt siihen sen kanssa jolle sen muksun on pyöräyttänyt niin miksi minun pitäisi alkaa sitten huolehtimaan sen tenavan kasvatuksesta jos ei biologisista vanhemmista siihen ole? Ihan liikaa vaivaa ja vastuuta sellaiselle jolla ei ole ollut mitään osuutta koko asiaan sen syntyvaiheilla.
Joo, isotöisiähän koirat ja lapset on, mutta ei mitään verratuna siihen miten isotöistä mies on.
Se riippuu ihan miehestä, oikeilla valinnoilla voi siihenkin vaikuttaa, ehkä kovan hoivavietin omaavat naiset tiedostamattaan haalii niitä isotöisiä :)
Mitä ihmettä? Miehet on ihania. Naisen elämän suola ja sokeri. Kyllä hyvän miehen takia kannattaa vähän töitäkin tehdä. Tuon asenteen takia moni nainen jää ilman miestä.
Siis mieshän on pelkkä koiran korvike.
No, totta puhuen mulla on sekä mies että koira, mutta miestä on pitänyt enemmän kouluttaa, vaikka ei sentään tartte pökäleitä kerätä perässä.
Vai että nainen. Ja miehet ovat ihania? Joopa joo, olisit Suomen ensimmäinen nainen joka tätä mieltä olisi. Todennäköisyys on sen puolella, että taas joku atm trollaa...
Kyllä mä ihan nainen olen, ollut jo 46 v. Mua vaan ärsyttää, kun miehiä mollataan jatkuvasti. Miehet ei tee sitä, miehet ei tee tätä, miehet ei ymmärrä mitään naisista. Ja silti itketään, kun ei oikeanlaista miestä löydy. Ei varmasti löydykään tuollaisilla asenteilla. Ihmettelen, että oikeastiko ihminen on onnellisempi eläimen kanssa kuin toisen ihmisen kanssa. Viittaan noihin, jotka sanoo, että koira on parempi kuin mies. Ei vaan mee mun jakeluun. Miehet on ihania.
Koira on ihmisen paras ystävä, ei niin että mies on ihmisen paras ystävä.
siis ottaisko kissan vai naisen. nainenkin voi karata, mutta jos se tulee kotiin tiineenä, sen pentujen hukuttamista ei katso hyvällä. tietty onhan se kiva kiva sylissä ja kehrää somasti kun osaa rapsuttaa oikeasta paikasta.
naiset ovat syvältä perseestä. Työntäkää ne testinne.....
Kannattaa myös sanoa olevansa feministi, vaikka ei olekaan.
Miehellä on helpompaa, sanoo mitä tahansa niin aina se on huono juttu :D
Oleellisintahan miesten ilmoituksissa on paksuus. Eli riittää kunhan ilmoittaa peniksen ja lompakon paksuudet.
Tämä on minunkin kokemukseni. :D
Useimpien naisten kanssa, se on ihan sama mitä sanon tai teen. Kaksi keskenään täysin päinvastaistakin vaihtoehtoa voi tuottaa saman lopputuloksen: väärin sanottu, väärin tehty. Huono mies, typerä mies, ikävä mies, ruma mies, ällö mies.
Jotenkin olisi helpompi tulla monien naisten kanssa toimeen, jos ne eivät yhtään edes yrittäisi rationalisoida tunnereaktioitaan. Sanoisivat vain aina, että "minun tunnereaktioni eivät tykkää sinusta". Tämän jälkeen voisi jättää naisen rauhaan niin parisuhde-, ystävyys- kuin yhteistyökumppanimielessäkin. Silleen, ajatuksella "naisen tunteet eivät kelpuuttaaneet minua tähän parisuhteeseen/ projektiin/ työpaikkaan/ ystävyyteen. Ok, tästä lähin en tunne häntä".
Ja mainitsen tarkoituksella muutkin kontekstit kuin parisuhteen tai siihen yrittämisen. Monet naiset kokevat näitä tunnereaktioitaan ja toimivat niiden mukaan myös työelämässä. Jos naisen tunnereaktiot ovat sinua vastaan, niin mahdotonta päästä hänen kanssaan samaan projektiin/ yritykseen, vaikka voisit mukana ollessasi tuottaa rahaa naisellekin.
Oletko kokeillut sanoa olevasi feministi? Ääh, nyt mä annoin teille aika hyvän vinkin, ehkä.
On sillä pituudellakin väliä.
¨Mitäs ap, jos treffaamallasi miehellä on koira-allergia, ja siksi suhtautuu varauksella koiriin?
Ei kai koiranainen alkaisi missään tilanteessa seurustella allergisen kanssa.
Aika turhaa olla ihmisen kanssa, joka ei ole rakkain. Koirista pidän.
Päivänä eräänä mies sitten kysyy sinulta, että mistä kaikesta muusta sinä olet minulle valehdellut. Kannattaa miettiä hyvä vastaus jo valmiiksi.
Tietysti minun pitää olla naisen numero yksi, kuten hän minun. Lemmikille toiseksi jääminen olisi jo mielisairasta. Lapsi nyt tietysti on, ainakin pitäisi olla naisen ykkönen, joten ehkä on helpointa kaikille, että pysyn erossa yhäreistä.
Ikäväksesi täytyy paljastaa, ettei tuo "itsekkyys" ole tehnyt minusta yksinäistä koskaan.
Vihaanhan tämä taas ei liittynyt mitenkään. Luulin aloituksessa olevan kyse viereiseen pöytään tulevista rääkyvistä ripulitykeistä juuri sen kerran kun olen päättänyt satsata treffeihin Michelin-tähtitaivaan alla.
On kiva olla miehelle numero yksi, kuten hän on minun. Miehestä voi tehdä oikea lemmikki (voi suhtautua elämään positivisin mielin). Minulle riittää treffit oikean tähtitaivaan alla :) Tarvittaessa voin itse piirtää tähtitaivaan kahdelle.
Naisissakin poistyöntävä asia on jos hössöttää koiralleen, eikä ole sitä koskaan kouluttanut vaan antaa räksyttää miten vaan. Itse eläinrakkaana ihmisenä pidän tuota enemmän eläinrääkkäyksenä.
Totta, itseasiassa koiran omistavasta naisesta näkee helposti millainen se olisi äitinä, jos ei osaa asettaa rajoja koiralle tuskinpa onnistuu lastenkaan kanssa sen paremmin.
Hieman muokattu versio poistetusta:
Ikisinkku osuu tässä jo lähelle asian ydintä. Jos on eläinrakas, todennäköisesti pitää myös lapsista - ei aina, mutta usein nämä asiat kulkevat käsi kädessä.
Jos mies vihaa eläimiä (eli ei siedä mitään sotkua, epäjärjestystä, sitä etteivät asiat ihan aina mene oman halun mukaisesti, koska sillä huollettavalla saattaa olla omaakin tahtoa ja että itse joutuu johdonmukaisesti toistamaan samoja asioita uudelleen ja uudelleen, jotta kasvatus onnistuu, kantamaan vastuuta ja antamaan huomiota toiselle omasta ajastaan, eikä voi ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat lemmikin ottaa) tiedän, ettei kyseessä ole tyyppi johon haluaisin tutustua lähemmin. Siis ei hänellä mikään pakko ole eläintä olla, mutta sellaisen omistaminen pitää tajuta ja ymmärtää. Eläinrakkailla ihmisillä on useimmiten empatiakyky huomattavasti paremmin kohdillaan kuin muilla ja se on aina hyvä piirre ihmisessä.
Hyvin kasvatettu lapsi tai koira kertoo omistajastaan, että kasvattaminen onnistuisi melko hyvin myös sen toisen kohdalla. Se taas, että on hyvä kasvattaja kertoo paljon ihmisestä. Hyvä vanhempi on todennäköisesti myös hyvä puoliso: osaa ottaa huomioon muutakin kuin omat tarpeensa, on reilu, suora ja sitoutumiskykyinen. (Hyvällä en siis tarkoita vain lapsilleen ja heidän kauttaan elävää maanikkoa.)
hyvä vanhempi tai kasvattaja ei kyllä korreloi millään tavalla sen kanssa onko hyvä puoliso!
Uskoisin puolestani että korreloi. Yleensä jos on hyvä ihmistaidoissa yhdellä saralla, niin on sitä toisellakin. Kyse on kaiketi empaattisuudesta, itsekäs ihminen taas on huono vanhempi ja huono puoliso.
että tuo hyvä puoliso -juttu on tietysti riippuvainen siitä toisestakin puoliskosta. Yksinään kun on aika vaikea olla hyvä puoliso.
jos ei ole lainkaan itsekäs toisen itsekkyys saattaa kasvaa ja tulee epäsuhtainen tilanne. kaikkien pitää olla itsekkäitä. ongelma ihmisten kanssa on suhteellisuudentajun puute.
Harva oikeasti vihaa kaikkia lemmikkejä.
Minä tykkään joistain eläimistä, joistain en. Kiltti ja mukava koira, tykkään. Hyperaktiivinen, räksyttävä, kuolaava, jne kuritta kasvatettu koira - en tykkää. Olenko siis paha ihminen?
Monien koiraihmisten ongelma on siinä että koira on enemmän kuin lemmikki. Se on jumalolento jota palvotaan, jolle tarjotaan vain parasta, jolle uhrataan kaikki aika ja raha, ja josta pitäminen on ystävän tai kumppanin tärkein luonteenpiirre. Sorry, mutta valtaosalle ihmisistä koira on vain lemmikki. Niin kuin kissa, hamsteri tai kultakala.
Jos koira on elämässä numero 1, mikäpä siinä. Sitten kannattaa etsiä koirahullu mies ja toivoa että yhteiselo kymmenen koiran taloudessa onnistuu, tai elää yksin.
Siitä olen samaa mieltä että JOS on tullut hankittua koira, sen kasvatuksesta voi päätellä jotain ihmisestä. Mikäli koira räksyttää kaiken aikaa, hyppii ihmisten päälle, syö huonekaluja, jättää kikkareita lattialle, yms - ei näytä hyvältä. Mutta nimen omaan näin päin; huono kasvatus kertoo ihmisestä paljon, hyvä kasvatus saattaa tarkoittaa myös sitä että ihminen omistautuu koiralle muttei toisille ihmisille.