http://m.suomi24.fi/node/11867721
Tuohon kaipaisin kommentteja, voi olla että huomenna näen hänet jälleen. Olisin jo valmis ilmaisemaan kiinnostukseni, kun vain tietäisin mikä olisi se paras... Kirjelappu vai vaivihkainen pikainen sanallinen "tunnustus" naamatusten. Vai miten? Help!
Tuohon kaipaisin kommentteja, voi olla että huomenna näen hänet jälleen. Olisin jo valmis ilmaisemaan kiinnostukseni, kun vain tietäisin mikä olisi se paras... Kirjelappu vai vaivihkainen pikainen sanallinen "tunnustus" naamatusten. Vai miten? Help!
Vastaukset 11
Vanhimmat
kysy onko varattu. Mielestäni parempi vaihtoehto kuin kysyä kahville
Jos haluaa kysyä suhdestatusta, niin minusta on parempi kysyä, että onko sinkku tai vapaa. Kysymyksiin aina positiivinen sävy, pätee muuhunkin.
Tuolla tulee se kiinnostuskin ilmaistua, mutta näin muuten voit ihan vaikka sanoa, että olet kiinnostunut. Se on helpompaa itsellekin, koska on paljon helpompi sanoa jollekulle, että on kiinnostunut hänestä, kuin, että kirkonkellojen äänet kuuluvat jo. Kiinnostus on vähäisin sitoutumisen aste ja jos häntä ei kiinnostakaan, niin "kasvojen menetys" on minimaalinen. Kai sitä nyt kiinnostunut saa olla, ei ole iso juttu.
Itse joskus vastaavassa tilanteessa olevana miehenä niin mielestäni kahville pyytäminen on aika helppo tapa, mielellään ihan naamakkain kyllä kiitos. :D
Yleisesti ottaen miehet ottavat mielellään aloitteita vastaan naisilta ja totuus on se että liian paljon ei kannata laskea sen varaan että onko joku varattu tai ei etukäteen koska sitä voi olla vaikea päätellä aivan kuten kiinnostustakin.
Sitä olen itse käyttänyt omana ohjenuorana jos olen jotakuta lähestynyt eli kun oma kiinnostus on ylittänyt tietyn raja-arvon niin olen tehnyt lähestymisen. Sen on vain estänyt että olen tiennyt varmasti että toinen on varattu tai että ei ole kiinnostunut.
Lappuset yms. ovat hankalia, eikä mielestäni kiinnostustakaan tarvitse sen enempää esitellä kunhan vain pyydät kahville.
Tietysti voi kysyä samalla että "tapailetko ketään"? tai "ajattelin pyytää sinua kahville? Oletko sattumoisin sinkku?"
Mutta parasta on että keksit oman tapasi lähestyä ja olet aito oma itsesi.
Onnea yritykseen!
No juu, tänään menin ja annoin hänelle puhelinnumeroni, hän otti sen vastaan ja hymyillen katsoi suoraan silmiini ja sanoi kiitos. Myöhemmin kuulin että vielä 5 minuutin päästäkin oli pidellyt antaamaani lappua hymyillen. Eipä tuosta paljoakaan voi ennustaa, mutta ainakin vissiin oli otettu huomiosta. Tai mistä noita tietää...
Hienoa että uskalsit lähestyä!
Kunpa kaltaisiasi naisia olisi enemmän.
Oli tavallaan pakko reipastua, voi olla ettei enää nyt nähdäkkään kun tulee olosuhdemuutos. Ja muutenkin, olen löytänyt itselleni tasapainoa elämääni kun olen päättänyt että en enää ikinä jätä asioita tekemättä vain siksi etten uskalla. Teen miten oikeaksi tunnen, eipä tarvitse miettiä "olisi pitänyt..." tai "entä jos..."
Ja tämä mies on vaan jotain sellaista, etten oikeastaan uskaltanut jättää kokeilematta miten käy. Nyt pallo on hänellä. Eikä minun tarvitse entäjossitella. Toivottavasti onnistaa ;)
Oikein ajattelet ja edelleen olisi mahtavaa jos muitakin kaltaisiasi naisia olisi enemmän.
Tietysti myös siten että eivät kiinnostu vain kaikkein komeimmista ja halutuimmista miehistä ja kaikki lähesty heitä.
Itsekkin pyrin tekemään sen minkä pystyn nykyisin jos siltä vain tuntuu.
Tuossa jonkin aikaa sitten teinkin aloitetta erään naisen suuntaan samalta pohjalta kun tuntui että pakko on toimia.
Siinä kävi huonosti, mutta olen siitä toipumassa ja toivottavasti sinulla käy hyvin!
"Siinä kävi huonosti, mutta olen siitä toipumassa ja toivottavasti sinulla käy hyvin! "
oliko se joku tämmönen nirppanokka, hienohelma? vai mikä siinä kolautti?
Hienoa, että uskalsit! Vähän samanlainen tilanne itsellä juuri! Rohkeus itselläni kannatti, mutta suhteen solmiminen on tähän mieheen hyvin hidasta. Tämä mies kun ei ole sellainen komea, menestyvä ihmissuhdeosaaja jne. kuten joku ajatteli, vaan nimenomaan vaikeutta on saada häntä ulos kuorestaan. Kummallista kyllä sellaiseenkin mieheen sitä vaan voi rakastua :) Minulle silti riittää hyvin hidas eteneminen, koska olen itse varattu. Tietenkin. Tietenkin hirveä rakastuminen tulee silloin kun "ei olis niin tarvis" :) Olin nimittäin jättänyt miehen jo kerran taakseni (kun olin vapaa) tunnustettuani hänelle olevani ihastunut, mutta mies meni kait lukkoon tai jotain. Ei meistä ehkä ole edes parisuhteeseen, mutta en ajattele, että kaikki kohtaamiset tarviikaan päättyä siihen (tai edes sänkyyn)
Tiesin sä tuut vielä vastaan
kauniina päivänä tuut
yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa
rakkaus on hyökyaalto
nyt se vyöryy rantaan
Niin ja Antti Tuiskun kappaleesta Hyökyaalto nuo sanat :)
Ei se ollut nirppanokka tai hienohelma, mutta hänellä oli jo mies.
Ehkä olisi tullut pakit muutenkin ja luonteesta päätellen olisi saattanut tulla vahinkoa muutenkin.
Onni ehkä siis onnettomuudessa tai ainakaan emme saa koskaan tietää sitä.
Kolahti alunperin se että huomasin että meillä on kaiketi samanlainen huumorintaju ja aikaa vapaa ajattelutapa yleensäkin. Siltä kohdalta jäi pikkaisen harmittamaan että olisiko tuossa ollut juonta enemmälle koska yleensä en vastaavia tapauksia tapaa yleensä oikeastaan missään.
Mut elämä kulkee eteenpäin eikä paljon kysele. Tuskin hän olisi minua halunnutkaan joka tapauksessa.