Löysinpä viimein kappaleen, jossa on todella hyötyä suurista käsistä. Eli tietty Chopin etydi op10nro1. Eli arpeggioita hyvin leveillä otteilla. Tämähän on mm Horowitzin mielestä vaikein etydi ja vaikeudeltaan aivan luokkaa non plus ultra. Olen tapaillut nyt viitisen kertaa ja huomanut, että koolla on väliä ainakin tässä kappaleessa. Mää kun ulotun ottamaan C-F-otteen (siis yli oktaavi) aivan puhtaasti. Tossa kappaleessa itse asiassa monta noista stretcheistä menee ilman ranteen liikuttamista arpeggiota soittaessa. Ei kuitenkaan suinkaan kaikki.
kerrankin hyötyä kärkivälistä!
ondine
5409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei voi muuta sanoi,kuin että kateeksi käy!
Itse en ole tuota C-Duuri etydiä esitys kuntoon asti harjoitellut,mutta seuraavan,a-molli etydin olen.Se kyllä on pirullisen vaikea...
En tiedä kuinka paljon vaikeampaa olisi haritella noita sointuja esim maksimissaan oktaavin otteella, mutta ilmeistä on, että ulottuvuudessa on tuossa hyötyä. Tosin kyllä lyhytsorminenkin sen voi oppia loistavasti, kuten vaikka Ashkenazy (ainakin lyhyt) ja Josef Hofmann (hyvin lyhyt hlö). Eli ulottuvuudesta on hyötyä, mutta sitä voi lyhytsorminen kompensoida sitten muuten.
On kyllä muitakin kappaleita, joita soitellessa on tuntenut, että onneksi on näinkin suuret kädet. Esim Chopinin poloneeseissa on todella leveitä sointuja, mm op53 (saati sitten jossain Rachmaninoveissa...). Joskus oon miettinyt, että lyhytsormisen on pakko kyllä hieman oikaista noissa (eli jättää jokin (ääri-)sävel soittamatta, vaikeahan sellaista on kuulla...). Miten lie, hyväksyvätkö pianopedagokit tällaista??
En kyllä pedagogeista tiedä, mutta minua kyllä toisinaan ärsyttää Rahmaninovin pianotekstuuri: esim.Polka de W.R:n loppu, jossa on oikeassakin kädessä joku sointu, tyyliin es1-c2-as2, jota ei esitysohjeen mukaan "saa" edes soittaa murtaen.
Kumpi lienee pahempi synti tuollaisessa: murtaa vai jättää pois. Murtosointu kylä pistää korvaan selvästi, eli ehkä sitä ei voi käyttää, jos haluaa tyylikkäästi suoriutua tuosta kohdasta. Tietyissä tapauksissahan sitten voi käyttää toista kättä hyväksi, eli ottaa sillä äärisävel. Mutta tämä onnistuu vain jos toinen käsi on lähellä tai sopivasti passiivinen ja vapaa sormen lainaukseen. Joskus pianokirjallisuudessa on omituisesti kirjoitettu hyvin vaikeita sointuja toiselle kädelle, vaikka voisi käyttää toista apuna. Ja onhan eri editioissakin erilaisia merkintöjä ja sormituksia...
Joissain teoksissa, kuten esim. Rahmaninovin Toisessa Konsertossa, soitan alun sointuja vasemmalla kädellä " kylmän rauhallisesti " niin, että otan matalimman sävelen etulyöntinä.
Kyllä se ihan tyylikkäästi sujuu, ja keinot keksitään. En yleensä jätä tekstistä mitään soittamatta.